Aikoinaan noin 16-18-v tein autotallissa marjasankoissa ja pullahiivalla semmoista ainetta, mitä voisi pitää kotiviinin ja kiljun välimuotona. Nimittäin kyseessä oli huolella tehtyä kiljua. :D Pyrkimys oli saada hyvänmakuista (annoin käydä rauhassa loppuun, tuli ehkä noin 7-10 volttista ja lapoin kolmeen kertaan, joka kerran välissä hiivamössö sai laskeutua pari päivää), mutta enintään siedettävää tai välttävää siitä maultaan tuli, vaikka kovasti koetin säätää. Keväällä yleensä noita virittelin ja roudasin sitten festarille jonkun 5-8L Mehukatti 1,5L päniköissä. Siinä ne viikonlopun aikana sitten join ja vaihtelin muiden hevaripunkkareiden kanssa kiljumaisteja. Namnam.
Sitten hieman vanhempana tuli kotiviinivaihe. Yleensä niistäkin sai ees kohtalaisen makuisia, jos osti vähän laadukkaamman viinipakkauksen ja teki pilkulleen ohjeen mukaan. Muistaakseni 1994 kesällä pullotin noin 21L eli vissiin 23 tai 24 ploa valkkaria ja koko satsi kului kolmessa viikossa. Toki tarjosin em. viinimäärästä kavereille varmaan puolet, mutta pämppäsin sinä aikana itsekin vähintään kahdesti viikossa. Hirveen fiksua tommonen...... NOT!
Makkea, eli Magyar Feher Boria ja Karahvivalkoviiniä meni aikoinaan aika monta pulloa, myös festareilla lämpimänä litkuna. Hyi perkele! Ehkä niistä ajoista johtuen mua ei oikein valkkari vieläkään nappaa. Noh, joskus voi laadukkaampaa ja maukkaampaa valkkaria hyvän kalaruoan kanssa varovasti siemailla.
Erään kerran selostin hyvälle ja huumorintajuiselle kaverilleni muka asiantuntevana, et "Tiiäkkö nää, et valkosen lihan, niinku kalan ja kanan, kanssa pitäis juua valkkaria ja punkkua sit punasen lihan kanssa?". Kaveri nauraa röhötti ja tokaisi "Kyl juu, Sorbusta Hååkåån blöön kanssa ja Lipistä kalapuikkojen kanssa, ni hyvä tulee!". :lol2:
Jos haluan kännätä nykyään (aniharvoin, jos koskaan enää), niin kossuvissy on ykkösvalinta. Tosin ei siinä viinan tarvitse välttämättä kossua olla, joku kirkas viina käy. Ehdottomasti lantringiksi punavalkoetikettistä Olvin Vissyä tai Hartwallin Originalia, koska kummassakin on natriumia/suolaa, tulee parempaa. Tosta blandiksesta tietää mitä saa ja uppoaa niin kylmänä, kuin lämpimänäkin (Tuskassa siis). Mikään makunautinto ei tietenkään ole kyseessä, mutta semmosta siedettävää kuraa kumminkin. Halpispunkun tai keppanan kanssa ei viitti rueta enää pelleilemään, tulee vaan paha olo ja :urjo: (punkku) tai raskas pöhöolo (keppana).
Sitten hieman vanhempana tuli kotiviinivaihe. Yleensä niistäkin sai ees kohtalaisen makuisia, jos osti vähän laadukkaamman viinipakkauksen ja teki pilkulleen ohjeen mukaan. Muistaakseni 1994 kesällä pullotin noin 21L eli vissiin 23 tai 24 ploa valkkaria ja koko satsi kului kolmessa viikossa. Toki tarjosin em. viinimäärästä kavereille varmaan puolet, mutta pämppäsin sinä aikana itsekin vähintään kahdesti viikossa. Hirveen fiksua tommonen...... NOT!
Makkea, eli Magyar Feher Boria ja Karahvivalkoviiniä meni aikoinaan aika monta pulloa, myös festareilla lämpimänä litkuna. Hyi perkele! Ehkä niistä ajoista johtuen mua ei oikein valkkari vieläkään nappaa. Noh, joskus voi laadukkaampaa ja maukkaampaa valkkaria hyvän kalaruoan kanssa varovasti siemailla.
Erään kerran selostin hyvälle ja huumorintajuiselle kaverilleni muka asiantuntevana, et "Tiiäkkö nää, et valkosen lihan, niinku kalan ja kanan, kanssa pitäis juua valkkaria ja punkkua sit punasen lihan kanssa?". Kaveri nauraa röhötti ja tokaisi "Kyl juu, Sorbusta Hååkåån blöön kanssa ja Lipistä kalapuikkojen kanssa, ni hyvä tulee!". :lol2:
Jos haluan kännätä nykyään (aniharvoin, jos koskaan enää), niin kossuvissy on ykkösvalinta. Tosin ei siinä viinan tarvitse välttämättä kossua olla, joku kirkas viina käy. Ehdottomasti lantringiksi punavalkoetikettistä Olvin Vissyä tai Hartwallin Originalia, koska kummassakin on natriumia/suolaa, tulee parempaa. Tosta blandiksesta tietää mitä saa ja uppoaa niin kylmänä, kuin lämpimänäkin (Tuskassa siis). Mikään makunautinto ei tietenkään ole kyseessä, mutta semmosta siedettävää kuraa kumminkin. Halpispunkun tai keppanan kanssa ei viitti rueta enää pelleilemään, tulee vaan paha olo ja :urjo: (punkku) tai raskas pöhöolo (keppana).
. 
Siinä sitä istui, jutusteli ja naukkaili sahtia ihmetellen, että miksei tule humalaan. Kun olin ekaa kertaa menossa vessaan, niin huomasin, että jalat olivat kuin keitettyä spagettia. Mystinen ilmiö. Sama homma tapahtui joskus kotioluen kanssa. Kyseessä oli kyllä ihan hyvä sahti, kovin suunmyötäistä juotavaa, nam.
