http://www.iltalehti.fi/osastot/kolumnistit/200508133373409_ko.shtml
Räty on taas muotia
13.8.2005 2:01
Kansa rakastaa Seppo Rätyä ja Jere Karalahtea, koska he puhuvat suoraan ja hallitsevat hermonsa. Jos Karalahti olisi keihäänheittäjä, hänet erottaisi muista nykyheittäjistä tuulen suunta. Karalahti heittäisi vastatuuleen kuten Rätykin.
Nykyheittäjiä ovat Tero Pitkämäki, Esko Mikkola, Harri Haatainen ja kaikki muut heittäjät paitsi Räty, joka kulki paidanhelma alushousujen alle tungettuna ja leikkasi kovettumat sormista puukolla. Nykyheittäjillä ei ole kovettumia, tai sitten ihonhoitotuotteet ovat pettäneet.
Hector, Sami Aaltonen, Anneli Saaristo, Virve Rosti ja M. A. Numminen allekirjoittivat Pro Koskenkorva -adressin, vaikka Räty ja Karalahti ovat ainoat tunnetut suomalaiset, joiden meriitit olisivat riittäneet siihen tehtävään.
Rätyä voi verrata kehen tahansa nykyheittäjään, mutta minä käytän vertailukohtana lähinnä Haataista, koska hän on käytännössä lopettanut heittämisen, mutta on nykyheittäjien prototyyppi.
Teini-ikäisenä Haatainen heitti kahdeksan eri ikäryhmien maailmanennätystä. Räty oli vaatimattomammin saavutuksin kilpaillut samoissa ikäluokissa. Rädystä tuli kuusinkertainen arvokisamitalisti, Haatainen ei päässyt kertaakaan edes pisteille.
Nykyheittäjät ovat sujuvapuheisia akateemisia ihmisiä, vaikka puhuisivat Pohjanmaan murretta. Räty heitti kilpailukauden aikana noin 150 heittoa viikossa ja kilpailuheitot päälle. Kun Räty harjoitteli, hänellä oli tapana heittäessään karjaista "huorrraa". Se ei ole kaunis sana, mutta väitetään, että Räty olisi heittänyt harjoituksissa lähes sata metriä.
Selkäleikkauksen jälkeen Haatainen kevensi painoja ja hylkäsi selkää kuormittavat liikkeet. Hän luopui syväkyykystä, koska oli pannut merkille, että heittäessä hänen takapuolensa ei koskaan viistänyt maata. Pikajuoksijat vannovat kyllä syväkyykyn nimeen, vaikka he eivät juokse kyykyssä.
Seppo Räty Räty heitti keihästä kahdenkymmenen asteen pakkasessa Tohmajärven kentällä, mutta Haatainen ei innostunut ajatuksesta, että hän olisi elänyt jossain jumalan selän takana ja tullut esiin vasta kisojen aattona.
Haataista arvosteltiin, että keihäänheitto kärsi, kun hän luuhasi baareissa. Kritiikki oli kuitenkin turhaa, sillä Haatainen liikkui vähän Helsingin yössä. Enemmän aikaa kului tribaalitatuoinnin ottamiseen, Goldwellin kustantaman poikakalenterin kuvauksiin ja jakauksen siirtämiseen keskelle päätä.
Kun Harri Haataisen selkä oli operoitu kuntoon, hän kehotti kirjoittamaan lehteen, että "60-100 metriä menee". Taisi mennä 70 metriä, ja sekin sektorin ulkopuolelle.
Ennen tiukkaa paikkaa ihmisillä on tapana vetää hermosavut, mutta Räty poltti ennen kisaa hermostuttaakseen vastustajansa. Kun tavallinen kestävyysjuoksija vilkaisee taakseen, hän on väsynyt, mutta Lasse Virénin vilkaisu olan yli oli pelkkää vastustajien pehmentämistä.
Minä tapasin Seppo Rädyn Linnan itsenäisyysjuhlissa yhdeksän vuotta sitten. Räty kertoi aloittaneensa valmistautumisen seuraavaan kauteen tekemällä "yksinkertaisen miehen yksinkertaisen harjoituksen yksinkertaisesti tehtynä". Hän oli nostanut penkiltä puolessatoista tunnissa sata kiloa sata kertaa.
Yhdistäessään Linnan kirjastossa kahta viskipaukkua tuplaksi Räty kertoi, millaisia arvoja hänen suvussaan on totuttu kunnioittamaan. "Mitään ei anneta anteeksi, mitään ei pyydetä anteeksi, mitään ei anneta lainaksi, mitään ei pyydetä lainaksi, ja tehdään se, mikä oikeaksi nähdään."
Ne ovat tiukkoja arvoja, mutta niillä heitetään keihästä pitemmälle kuin sillä, että äiti pesee pyykit.
Kun Räty palasi Barcelonan olympialaisista hopeamitali taskussa, hän asteli tavallisessa pusakassa Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Pikkutakki pysyi kassissa, koska sade oli kuulemma kastellut sen edellisenä iltana kisakaupungissa. Muiden olympiaurheilijoiden takkeja sade ei ollut kastellut.
Helsingin EM-kisoissa suomen kielen taitoiset tv-katsojat ymmärsivät Rädyn suun liikkeistä, mitä hän puuskahti epäonnistuneen suorituksen jälkeen, vaikka ääntä ei kuulunutkaan. Sellaisen miehen "vitussa" on jotain jumalallista, jolla on maalaisisännän olemus ja pikkulapsen naama.V