satanismi

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Rinkku
  • Aloitettu Aloitettu
Nat_Ural sanoi:
Minä puhun siitä kristillisyydestä mitä raamattu opettaa.
Nojaa, taitaa olla melko turhaa lähteä purkamaan minkälaista kristillisyyttä raamattu opettaa ja miten erilaisia härötulkintoja sieltä on ajan saatossa onnistuttukaan repimään. Lähinnä mitä hain takaa oli, että on turha lähteä tuomitsemaan koko uskonjärjestelmää pelkästään sen ääri- ja lieveilmiöiden perusteella. En oikein itse osaa nähdä, miten se, että joku tekee kummallisen tulkinnan tekisi tulkinnan kohteen arvottomaksi. Vaikka vertaus hieman ontuukin, kyse on samanlaisesta logiikasta kuin islamin haukkuminen jiihad-pellejen venkoilujen johdosta. Kehys, josta voi mieleistään tulkintaa lähteä hakemaan kun on kuitenkin melkomoisen kattava.

oikeita kristittyjä, jotka suvaitsevat kaikkea muuta paitsi satanisteja ja lahkolaisia, muslimeista nyt puhumattakaan

Julmaa. :whip: Itsepintaisestipa tunkee käsitys että kristinusko on jollain tavoin eksklusiivista. Eihän härregud edes katolinen kirkko, kaiken pahan alku ja juuri, ole enää vuosikymmeniin sulkenut muun uskonnon omaavia pois. Jos elää hyvin ja pyrkii uskomaan johonkin jumaluuteen (vs. olla vaikkapa sitten itse ylin voima maailmankaikkeudessa) on se sitten Buddha tai äiti Luonto, voi katsella itselleen sitten vaikkapa sitä pelastusta.

Tietenkin ihmiset pyrkivät aina panettelemaan eri järjestelmiä, uskaltaisin sanoa että näkyy sitä jopa tässä threadissa, mutta yleiseen järjestelmään saakka tuo ei tahdo kyllä globaalimmassa maailmassa yltää. Mutta jos nyt ihan rehellisiä olla, niin emmä kyl vaa siedä yhtään niitä perkeleen hihhuleita, jotka lykkii paperisaastetta steissillä ja kiljuu helvettituomioita korvaan. Rumasti tulee sanottua :nolo:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kristinuskon ja vapaa-ajattelun/satanismin vastakkainasettelu. Ensin tarvittavat lähtöoletukset:

1. Jumala on olemassa.
2. Jumala on kaikkea sitä mitä hänen väitetään olevan (rakastava, anteeksiantava, jne).
3. Evankeliumi tarjoaa oikean, tai edes oikeansuuntaisen, käsityksen Jeesuksen opetuksista.
4. Tämän päivän kristityt auktoriteetit julistavat tätä oppia, jonka vääristymättömyys edellisessä kohdassa oletettiin, eivätkä ainoastaan verota, moralisoi ja mumise ulkoaopeteltuja litanioita.
5. Yksittäinen kristitty todella toteuttaa opin periaatteita konkreettisesti ja oikein elämässään.

Tämän jälkeen suoritamme vastakkainasettelun järkähtämättömällä tyhmyydellä ja vakaalla kädellä: ellei ole kristitty, tekee kaiken juuri päinvastoin ja väärin ja on muutenkin aika häijy tyyppi, ei edes välittäisi kehitysvammaisesta lapsestaan, koska on niin jumala. Aika paha.

Vaikka järjenkäyttö ei varsinaisesti kuulukaan kristillisiin hyveisiin, pitäisi tuohon kai silti saada jotain tolkkua. Ilmeisesti lähtökohtana on se, että hyvä ja paha on selkeästi erotettavissa toisistaan ja että kristittyjen Jumalalla on yksinoikeus tuohon edellämainittuun. Sitten ei tarvitse enää muuta kuin uskoa. Mikäli uskominen ei kuitenkaan millään meinaa onnistua (yleensä syynä on puuttellinen aivopesu lapsuudessa tai muuten vain hyvin sujunut elämä tai vahva luonne), voisi esimerkiksi Nietzschen teksteihin tutustumisesta olla apua. Itselleni oli. Olenko todella ainoa, joka ei ole huomannut niissä katkeruutta, kostonhimoa tai vihaa, vaan pikemminkin viiltävää älykkyyttä, laajakatseista pohdintaa, syväluotaavaa ihmisluonteen tulkintaa ja myös huumoria, kykyä nauraa ja elää tässä maailmassa ja tässä hetkessä? On kovin kurjaa vähän väliä lukea jostain, kuinka Nietzschen suuri ja vaikeastikirjoitettava nimi sekoitetaan joihinkin pikkusieluisiin sosiaalidarwinisteihin tai hänen suuresti halveksimiinsa kansallis- ja rotukiihkoilijoihin, saatananpalvojista nyt puhumattakaan.

Koska tämä oli eka postaukseni, niin tässä siis lyhyesti: mikäli kuppikunnat helpottavat elämää, minua voitaneen pitää ateistina ja vapaa-ajattelijana. Pienistä provoista ei kannata välittää, sanoi Voltaire kun linnaan paiskasivat. Ps. toivottavasti ei kovin lipsunut aiheesta. Niin mikäs se olikaan...
 
Viimeksi muokattu:
Nyt kun on kerran vauhtiin päässyt, on vaikea enää turpaansa tukkia ja antaa muille viimeinen sana. Pahoittelen. :haart:

Gavia sanoi:
ellei ole kristitty, tekee kaiken juuri päinvastoin ja väärin ja on muutenkin aika häijy tyyppi, ei edes välittäisi kehitysvammaisesta lapsestaan, koska on niin jumala.

Kyllä nyt taas melkomoinen yksinkertaistus. Tästäkö threadista tosiaan tuon johtopäätöksen onnistuit vetämään? Kerran vielä. On yhteisöllisyyttä korostava suuntaus ja yksilöllisyyttä korostava suuntaus. On väistämätöntä, että yhteisöllisyyttä korostavassa ajattelumaailmassa tietyt yhteiskunnalliset arvot saavat suuremman merkityksen. Jos omaksutaan yksilökeskeinen filosofia, on ymmärrettävä mitä se tarkoittaa suhteessa yhteiskunnan vähäosaisempiin.

En vain voi olla miettimättä, miltä taholta tässä itse asiassa mustavalkoistetaan, suoritetaan

vastakkainasettelu järkähtämättömällä tyhmyydellä ja vakaalla kädellä

En muista mistään täältä lukeneeni sellaista blatanttia ääripäistämistä, joka oikeuttaisi "järkähtämättömän tyhmyyden" termin. Tässä keskustelu on, tuskin kenekään suureksi yllätykseksi, valahtanut kahden erilaisen maailmankatsomuksen väliseksi. Mutta vain koska tapa nähdä asioita on erilainen, ei se tarkoita että ne täytyy asettaa asteikon ääripäihin. Myös harmaan sävyjä löytyy kyllä.

Kyllä Nietzschen teksteihin tutustuminen kannattaa. Suosittelisin esimerkiksi, että katsot välillä toisella tavalla Näin puhui Zarathustran viimeisen ihmisen käsitettä. Siinä puhutaan juuri itsekeskeisyyden ja yksilökeskeisen filosofian turmiollisesta vaikutuksesta. Toinen mielenkiintoinen tutustumiskohde on käsite "Jumala on kuollut". Ah, kuinka monta tuhatta sivua siitä onkaan saatu irti. Usko pois, varsin tärkeä teos myös postmodernin teologian muodostumiselle.

Nietzschen suuri ja vaikeastikirjoitettava nimi sekoitetaan joihinkin pikkusieluisiin sosiaalidarwinisteihin tai hänen suuresti halveksimiinsa kansallis- ja rotukiihkoilijoihin, saatananpalvojista nyt puhumattakaan.

Nietzsche on vähän niinkuin kristinusko, jokainen löytää siitä oman tulkintansa, (eritoten ne, jotka eivät Nietzschestä pidä tai siihen kunnolla tutustu) ja toitottavat sitä sen jälkeen ainoana oikeana.
:zzzz:
 
Jubarin kanssa pitkälti samoilla linjoilla. Uber-Gott, en jaksaa vastaa viestiisi, koska itse ilmaisit, ettei aihe itseasiassa juurikaan sinua kiinnosta. Keskustelu on mielestäni tällä hetkellä hyvää ja ei-tuomitsevaa suuntaan tai toiseen. Pidetään se yllä!
 
Joup, jubar kirjottaa asiaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä että ihminen ei kovin pitkälle pötki tuijottamalla pelkästään omaa napaa ja tekemällä ja ajattelemalla asioita tyyliin "mitä MINÄ hyödyn tästä tapahtumasta/ihmisestä".
Tämä voi olla kieltämättä kärjistystä mutta jos omaksuu noin vahvan ja itsekeskeisen maailmankatsomuksen niin kai sitä pyrkii myös noudattamaan.
No ei siinä, aurinko paistaa ja naiset on kauniita!
 
Arttumi sanoi:
Olen ehdottomasti sitä mieltä että ihminen ei kovin pitkälle pötki tuijottamalla pelkästään omaa napaa ja tekemällä ja ajattelemalla asioita tyyliin "mitä MINÄ hyödyn tästä tapahtumasta/ihmisestä".

Kyllä minä lähtisin siitä, että jokainen ihminen hyvin pitkälti sitä omaa napaa tuijottaa. Varmasti 99 prosenttisesti ihmisten kaikessa toiminnassa on jollain tasolla motiivina oma hyödyn tavoittelu. Itsemurha nyt on ainoa heti mieleen tuleva asia, missä näin ei ole.
 
Goatsilla sanoi:
Kyllä minä lähtisin siitä, että jokainen ihminen hyvin pitkälti sitä omaa napaa tuijottaa. Varmasti 99 prosenttisesti ihmisten kaikessa toiminnassa on jollain tasolla motiivina oma hyödyn tavoittelu. Itsemurha nyt on ainoa heti mieleen tuleva asia, missä näin ei ole.

Ja itsemurha ei ole maailman itsekkäin teko?
 
Toivottavasti samanlaista keskustelua ei käydä jatkossa jokaisesta olemassa olevasta ismistä, siinä hajoaisi pää kun tulee liikaa akateemista väittelyäasioista, mistä jokainen on erimieltä ja kaikki muut eivät vaan ymmärrä.

Mun mielestä satanismi on loppujen lopuksi vain hedonismia, oma edun tavoittelua ja elämästä nauttimista ilman toisten asettamia säädöksiä. Ei siihen todellakaan ole pakko liittää joukkomeditointia tai manaussessioita.

TheGreatOne sanoi:
Ja itsemurha ei ole maailman itsekkäin teko?
On (harvoja) tilanteita, missä itsemurha on parempi ratkaisu, kuin nykytilanteessa jäävääminen. Riippuu täysin kulttuurista. Esimerkiksi Japanissa itsemurhaa käsitellään aivan eri tavalla kuin Euroopassa, tosin Japanikin on länsimaalaistumassa edelleen. Esimerkiksi Yukio Mishiman itsemurha 1970 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen ymmärrettiin lähes välttämättömyytenä, eikä ihmetelty, miksi hän päätyi sellaiseen ratkaisuun.
 
Jubar: vastakkainasettelu on tosiaan omani ja olen hyvin tietoinen sen mustavalkoisuudesta ja typeryydestä. En toki muuta väittänytkään. Ehkäpä jokunen tämänkin threadin vastaus toimi inspiraationa, mutta ei sen kummempaa.

Hmm, yhteisö, yksilö... missä vaiheessa tästä yhteiskuntafilosofiaa tuli? Vedottaessa "yksilökeskeisen filosofian" kauhistuttaviin yhteisöllisiin vaikutuksiin tulee vain jälleen todistettua Nietzschen määritelmä, jonka mukaan "orjamoraali on olennaisesti hyödyllisyysmoraalia". Käsittääkseni kristinuskon mukaan arvoamääräävää on lähinnä se, mikä on hyödyllistä heikoille. Vai kuinka on?

Kieltämättä mielenkiintoinen Zarathustra-tulkinta. Lupaan kokeilla joskus. Itse olen käsittänyt viimeisen ihmisen lähinnä niin, että kristinuskon taannuttavan vaikutuksen kautta olemme saapuneet "nihilismin patologiseen välitilaan", jossa "ylimmät arvot poistavat itseltään arvon". Viimeiseksi pelastuskeinoksi Nietzsche esittää antautumisen vallantahdolle. Tässä prosessissa, tai nousemisessa, ei Nietzschen mukaan ole kyse muuttumisesta joksikin muuksi (esim. hyvästä kristitystä mummonpotkijaksi), vaan ”tulemiseksi siksi mitä on”, joka suoritetaan ”kaikkien arvojen uudelleenarvioinnin” kautta. Mitä se sitten itse kunkin kohdalla merkitsee.

Yli-ihmisestä tulee tosiaan melko pelottava, jos sitä yrittää mielessään soveltaa henkilöön, jolla ei ole riittäviä edellytyksiä sen omaksumiseen (99.999% ihmisistä?). Mutta ei se mitään: eivätkö torin ihmiset nimenomaan pyytäneet Zarathustralta viimeistä ihmistä ja käskivät hänen pitää yli-ihmisensä? :D
 
Gideon S sanoi:
Uber-Gott, en jaksaa vastaa viestiisi, koska itse ilmaisit, ettei aihe itseasiassa juurikaan sinua kiinnosta.
Enkai niin ole sanonut ettei aihe kiinnosta? Jeesuksen lait eivät vain kiinnosta tarpeeksi että sitä erikseen tutkisin. Raamattu on pakotettu tavaamaan jo ala-asteella joten tiedän kyllä mitä opuksessa kerrotaan.
 
Uber-Gott sanoi:
. Raamattu on pakotettu tavaamaan jo ala-asteella joten tiedän kyllä mitä opuksessa kerrotaan.

Et tiedä. Teologisessa on sellainen pääaine kuin "eksegetiikka" - sitä opiskelleet tietävät jonkun verran. Kuten on tiedossa, olen itse melkoinen ateistimaterialistisatanisti, mutta ymmärrän silti sen opuksen kulttuurishistoriallisen ynnä hermeneuttisen haastavuuden, enkä lähde dissaamaan sitä miksikään kioskikirjallisuudeksi.
 
Eli itsemurhassa ei omaan napaan tuijottava ihminen päätä, että antaa olla, mä mitään enää jaksa yrittää, olkoon kaikki paska, mähä teen ihan mitä mä itse haluan? Itsemurhassa ollaan jo niin itsekkäässä tilanteessa, että se on tuon minäismin ylin aste. Satanismi on vain yksi ismi muiden joukossa, minäismi. Vaikka kyseessä on filosofinen lähestyminen maailmaan, niin sillä on silti erittäin vahva uskonnollinen vivahde. Jos on tällainen minäismi, niin mikä sen vastapaino on? Jos kerran hyvän vastapaino on paha, niin mikä on minäismin vastapaino eli mikä on sinäismi/jokumuuismi?
 
ringside sanoi:
Et tiedä. Teologisessa on sellainen pääaine kuin "eksegetiikka" - sitä opiskelleet tietävät jonkun verran. Kuten on tiedossa, olen itse melkoinen ateistimaterialistisatanisti, mutta ymmärrän silti sen opuksen kulttuurishistoriallisen ynnä hermeneuttisen haastavuuden, enkä lähde dissaamaan sitä miksikään kioskikirjallisuudeksi.
Eihän se kioskikirjallisuutta voi ollakaan jos siihen on niin moni uskonsa ja elämänsäkin perustanut. "Opus" oli vain verrannollinen sana kuvaamaan kirjaa. Ei tarkoitettu dissaamaan.
Teologiasta tai sen tieteellisestä tutkimisesta en todellakaan sen paremmin tiedä mutta omat käsitykset kristinuskosta omaan.
 
Oman näkökulmani (subjektiivisuusvaroitus jälleen kerran :) )mukaan ihminen ja hänen maailmankatsomuksensa on ainakin pidemmällä aikajanalla aina olosuhteidensa lapsi/uhri.

Ei-akateemisesti esitettynä ja äärimmäisesti kärjistettynä homma kulkee mielestäni jotakuinkin seuraavissa urissa:
-Menestyessään ja urheiluautolla cruisaillessaan hän on sosiaalidarvinisti
-Liukuhihnalla työskennellessään hän on sosiaalidemokraatti
-Maailmalle katkeroituessaan ja nähdessään elämän "Winners take it all"-aspektin hän muuttuu satanistiksi
-Syvän kriisin edessä hän hakee turvaa jumalalta
-Kun kaikki on suht ok ja maailma hyrrää hiljaa ohi hän ei tarvitse uskoa tai vakaumusta
Suurin vaihtelu on siinä miten ihminen tilanteensa mukaan muuttaa aemaansa janalla henkisyys/materialismi.

Hyvin harva ihminen elää tätä koko taivaltaan samassa uskossa tai elämänkatsomuksessa. Nuo muuttuvat yleensä vahvasti elämäntilanteiden mukaan. Ja tuo muutos ei missään nimessä ole heikkoutta tai opportunistia, vaan ihmisen käsittämätöntä kykyä selviytyä ja sopeutua - evoluution meille "antamaa" mahtavaa voimaa jäädä henkiin mitä käsittämättömämmissä tilanteissa. Jos emme olisi aatteellisia, uskonnollisia ja moraalisia tuuliviirejä, niin lajimme olisi jo aikoja sitten kadonnut tältä planeetalta. Ihminen osaa luonnostaan hakea itselleen juuri sillä hetkellä parhaiten soveltuvaa, henkiinjäämiseen tähtäävää vaihtoehtoa. Eli ehkä loppujen lopuksi kaikkein suurin ylpeydenaihe -kaikesta pahastakin huolimatta- on olla ihminen, selviytyjä!

Loppuun taas varoitus, tämä oli taas kerran äärimmilleen yksinkertaistettua rautalankamallia, jonka tarkoitus ei edelleenkään ole provosoida tai dissata mitään ajatussuuntaa - niinkuin kirjoituksistani varmasti näkyy en todellakaan tiedä lopullista totuutta. Mutta keskustelu siitä on äärettömän mielenkiintoista. Osin hyvin hankalaa näin hoidettuna, koska väärinkäsitysten vaara on aivan liian suuri.
 
TheGreatOne sanoi:
Eli itsemurhassa ei omaan napaan tuijottava ihminen päätä, että antaa olla, mä mitään enää jaksa yrittää, olkoon kaikki paska, mähä teen ihan mitä mä itse haluan?

Kyllä, äärimmäisen itsekäs päätös ja sitä omaan napaan tuijottamista sekin. Ajattelin vain asiaa sillä logiikalla, että ihminen tekee koko elämänsä itseään hyödyttäviä valintoja, mutta jos hän päättää tehdä itsemurhan, se ei ole enää hyödyn tavoittelua, vaan päinvastoin, game over. Eli itsekäs päätös, kyllä, hyödyn tavoittelua, ei. No, ehkä tossa kusee joku.
 
littledragon67 sanoi:
-Maailmalle katkeroituessaan ja nähdessään elämän "Winners take it all"-aspektin hän muuttuu satanistiksi
-Syvän kriisin edessä hän hakee turvaa jumalalta

No tässähän se tuli, mitä olen pyöritellyt päässäni. Nimenomaan näin se yleensä menee, eli voisiko kuvitella että ihmisen on helpoin olla satanisti nuorena, uhmakkaana ja voimakkaana :rolleyes: . Vanhana ja mahdollisesti vähän raihnaampana saattaa joku ilta yksin pimeässä kädet mennä ristiin mummelin maatessa sairaalassa huonossa kunnossa :) Ristiriita.
 
Goatsilla sanoi:
Kyllä, äärimmäisen itsekäs päätös ja sitä omaan napaan tuijottamista sekin. Ajattelin vain asiaa sillä logiikalla, että ihminen tekee koko elämänsä itseään hyödyttäviä valintoja, mutta jos hän päättää tehdä itsemurhan, se ei ole enää hyödyn tavoittelua, vaan päinvastoin, game over. Eli itsekäs päätös, kyllä, hyödyn tavoittelua, ei. No, ehkä tossa kusee joku.

Kyllä ihan hyvä perustelu! Itse näen asian näin: ihminen katsoo olevansa sellaisessa tilassa, että ei ole valmis ottamaan apua vastaan keneltäkään. Eli ihminen katsoo kaikkea itsensä lävitse.
 
TheGreatOne sanoi:
Kyllä ihan hyvä perustelu! Itse näen asian näin: ihminen katsoo olevansa sellaisessa tilassa, että ei ole valmis ottamaan apua vastaan keneltäkään. Eli ihminen katsoo kaikkea itsensä lävitse.


Tässä nytten taidetaan olettaa, että apu olisi saatavilla, entä jos harkitsee itsemurhaa silloin, kun on kuoleman sairas, hoitoa ei ole, kivut lähes sietämättömiä. Pitäisikö sitten ajatella sukulaisten "parasta" ja vielä antaa niiden katsoa sinua, kun makaat sängyn pohjalla hengitys koristen koneiden ja letkujen keskellä?

Minusta tässätapauksessa itsemurha on todella epäitsekäs teko.


Mutta syyn ollessa muu, ulkopuolisesta itsemurhan harkitseminen kuulostaa kyllä todella oudolta, eihän sille ole mitään syytä, ja esim. masennukseen on kuitenkin hoitoa saatavilla. Eipä sitä voi ymmärtää, ellei sitä ole itse kokenut.

edit. kokenut vakavaa masennusta, eikä itsemurhaa siis :rolleyes:
 
Satanismissa tuntuu olevan paljonkin samoja teesejä mitä omassa päässä on pyörinyt, tosin itse uskon aina positiiivisuuteen ja mulle jumalhahmoa edustaa kaikki positiiviset asiat maailmassa, negatiiviset asiat on tämän vastavoima.

Kristinuskosta tai kirkosta en perusta yhtään, ne on niin ihmisen kierouttamia instansseja kuin vain voi olla. Jeesukseen uskon historiallisena henkilönä, en minään Jumalan poikana, vaan epäitsekkäänä tyyppinä jolla oli sydän kohdallaan.

Eli oma filosofiani lienee kumma risteytys satanismia, vapaata ajattelua ja Jeesuksen opetuksia. Näistä lainattuja teesejä voisi olla:

1. Tee muille se mitä haluat muiden itsellesi tekevän

2. Älä anna valtaa negatiivisille tunteille kuten vihalle, mustasukkaisuudelle, kyynisyydelle etc..

3. Älä kosta vaan anna anteeksi

4.Ota asioista selvää ja ajattele omilla aivoilla

5.Hyvä antaa vähästään paha ei paljostakaan

6. Opettele nauramaan itsellesi

7. Älä syyllistä / tuomitse jos et halua itseäsi syyllistettävän tai tuomittavan

8. Kaikkea saa tehdä niin pitkään kun et aiheuta sillä haittaa muille

Näitä pyrin itse noudattamaan....
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom