Tämä on puoliksi mutua, mutta eripituiset sarjat rasittavat eri "pullonkauloja" lihaksissa. Pitkät sarjat kuormittavat lihasten energiavarastoja ja lyhyet hermoston kykyä supistaa lihassoluja.
Esimerkiksi jos teet:
- 80kg painolla 10 toiston sarjan, on energiankulutus 10x80xZ, eli 800Z,
- 100kg painolla 4 toiston sarjan, on energiankulutus 4x100xZ, eli 400Z,
- 60kg painolla 20 toiston sarjan, on energiankulutus 20x60xZ, eli 1200Z,
missä Z on kineettisen energian tarve yhden kilon liikuttamiseksi toiston liikeradan verran.
Pitkissä sarjoissa kevyillä painoilla energiankulutus on siis paljon suurempi kuin lyhyillä sarjoilla ja suurilla painoilla.
Energiavarastot muodostavat sarjan pullonkaulan pitkissä sarjoissa, minkä huomaa maitohapon muodostumisesta ja sen aiheuttamasta polttavasta tunteesta.
Hermon kyky supistaa lihassoluja taas muodostaa pullonkaulan lyhyissa sarjoissa, ja hermon "väsyessä" lihassolut eivät enää supistu vaikka niillä siihen energiaa olisikin.
Mutta miksi ei pitäisi treenata eripituisilla sarjoilla, kuten kysymys kuului? En tiedä. Ehkä vaarana on se, että kun esim. energiavarastot ensin tyhjentyvät pitkissä sarjoissa, ei hermoston ylikuormittaminen lyhyillä sarjoilla enää onnistukaan vaan energianpuute muodostuu pullonkaulaksi tällöinkin. Tai toisinpäin. Itse kyllä pidän parempana treenata eripituisilla sarjoilla, jolloin sekä energiapuoli että hermotus kehittyvät. Se oikea tasapaino eripituisten sarjojen välillä on sitten treenamisen know-howta.