Joulun ihmeitä – Kahden suuren välinen taisto
Oli synkkä ja myrskyinen yö – se ei liity tähän tarinaan mitenkään erikoisesti, sillä tänä vuonna kaikki joulunajan yöt ovat olleet synkkiä ja myrskyisiä. Mutta oli siis jälleen yksi synkkä ja myrskyinen yö, niin ulkona betoniviidakossa ja syvällä metsissä kuin virtuaalimaailmassa Pakkotoiston forumin. Pakkotoiston urheat soturit ovat hienoa väkeä eivätkä jätä haavoittunutta toveriaan vihollislinjojen taakse mistään hinnasta – ennemmin uhraavat vaikka palan etureidestään.
Vaan kävi tänä vuonna niin, että surkea talvi ja kaamos olivat vieneet pakkislaisten taistelutahdon. Reenit eivät maistuneet, heruttelu vip chatissa oli vaisua ja jopa trollit olivat jättäneet forumin rauhaan.
Mutta sitten eräänä päivänä Ratusz niminen soturi nousi korokkeelle ja kutsui kansan koolle tärkeän asian tähden. Hän oli löytänyt keinon, keinon, joka saisi pakkislaisten taistelutahdon jälleen nousemaan, keinon, joka yhdistäisi pakkislaisia entisestään, loisi aivan uudentuntuista yhteishenkeä ja mikä parasta – kaikki tapahtuisi hyvän asian puolesta. Näinpä päätti pakkiksen suuri ja viisas heimopäällikkö Mike nostaa miekkansa taistelun aloittamisen merkiksi. Ja niin oli Suomen uljain keskusteluforum osallistunut suureen Samsungin kilpailuun, jonka voittaja saisi maineen ja kunnian lisäksi über coolin kotiteatterijärjestelmän omakseen. Mutta sydämeltään hyvät pakkislaiset eivät halunneet palkintoa kaupalle Miken rikottavaksi vaan päättivät, että jos ja KUN voitto tulee, lahjoitettaisiin palkinto suoraan lastensairaalalle.
Ääniä ropisi kuin kirosanoja kyykkysarjan aikana ja voitto häämötti jokaisen taisteluun heränneen soturin silmissä. Mutta tapahtui heti taistelun alussa yllättävä käänne – kynäniskaisten datanörttien forum, MuroBBS nosti usb-imurinsa ja pornolla täytetyt teratavun kovalevynsä ilmaan sodan aloittamisen merkiksi.
Tilanne oli uusi pakkikselle. Ennen vain pienet ja heiveröiset jippiit sun muut höpönlöpökaksneloset olivat yrittäneet pieniä täsmäiskuja, mutta nyt vastassa oli kookkaampi ja täysin uusi vastus! Kykenisivätkö lihasta pursuavat tyhmät pakkislaiset voittamaan piin likiarvon kolmenkymmenen numeron tarkkuudella muistavat murolaiset? Päälikkömme mietti hetken, mutta vain hetken, jonka jälkeen vastasi haasteeseen myöntävästi.
Murot pääsivät alussa niskan päälle mutta pakkiksen yhteishenki, voitonjano, kunniahimo ja taistelutahto olivat kaikilta osa-alueiltaan vahvempia kuin keskusyksikköjään modaavien murottajien. Uusien sotureiden värvääminen taistelukentille, etusivun uljas banneri ja puhdas halu piestä kynikset toivat pakkikselle pisteitä kuin taivaalta sataen. Sen sijaan murojen vauhti hiipui yhteishengen rakoillessa ja ylläpidon jättäytyessä etulinjasta.
Eron ollessa pakkikselle jo toistasataa pistettä, oli kilpailun voitto jo hyvinkin realistinen käsite mutta riittikö se urheille Punaisen P:n Sotureille? Ei! He päättivät olla antamatta vihollisille pienintäkään mahdollisuutta yllättää, he valvoivat yöt pyytäen kavereitaan antamaan pisteitä pakkikselle, he kävivät läpi kaikki firman puhelimet ja osan asiakkaidenkin vain muutaman pisteen tähden, heidän silmissään paloi liekki, liekki, joka oli ollut pitkään hiipumaisillaan mutta nyt leiskui ylväänä ja valaisi soturien tietä suurella forumien taistelukentällä. Tekstari tekstarilta, piste pisteeltä pakkislaiset murensivat murojen taistelutahtoa ja olivat aina vain lähempänä voittoa – voittoa, joka toisi pakkikselle mainetta ja kunniaa mutta mikä tärkeintä, toisi se iloa lastensairaalan lapsille ja joulumieltä itse kunkin sydämeen pimeän kaamoksen keskelle.
Pakkiksen pisteiden kasvaessa jo kaksinkertaiseksi muroihin verrattuna, luopuivat murot jo toivosta ja yksi kerrallaan tunnustivat he pakkiksen voittajaksi. Karvaasta tappiosta huolimatta, he eivät olleet huonoja häviäjiä lainkaan. He osoittivat reilua pelinhenkeä kannustaessaan pakkislaisia kilpailun loppumetreillä. Toisin kuin monissa sodissa – tässä sodassa vihollisista tuli ystäviä, tovereita ja liittolaisia hyvän asian vuoksi. Kilpailun aikana kummankin forumin käyttäjät oppivat toisiltaan paljon uutta ja mikä tärkeintä, he saavuttivat jotain, joka voi muuttaa asioita. He tajusivat, että liittoutumalla ja tarpeeksi suurella porukalla on mahdollista tehdä paljon hyvää, sellaista, mikä vaatisi vain pienen epäitsekkään panoksen itse kultakin, mutta antaisi suuren ilon sellaisille, joille jokainen sen soisi.
Tämä oli tarina kahden suuren välisestä sodasta, kilpailusta, taistelusta, ystävyydestä, rakkaudesta ja kaikesta siltä väliltä. Oikein rauhallista ja lämmintä joulua Pakkislaisille sekä eritoten Murolaisille :haart: