Sam Harris: "Uskon loppu. Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus"

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Dragon
  • Aloitettu Aloitettu
En näe itse uskontoja sodan aiheuttajina mutta esim. raamattu on tosiasiassa rasistisin kirja maan päällä ja sen lukeminen sanasta sanaan sillä tavalla miten haluaa aiheuttaa ihmismassoissa närästystä. Koraani, raamattu, Buddhan opetukset ym. on käytännössä samoja ajatuksia sisältäviä, toisissa kunnioitetaan vaan puolijumalaa (kristinusko) ja toisissa oikeaa ihmistä (buddhalaisuus). Päämääränä on kuitenkin hyvä maanpäällinen ja kuolemanjälkeinen elämä. Siis tuntuu ainakin mun näkökulmasta ihmeellisltä miksi tälläsistä asioista edes riidellään.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kuka noita kirjoja lukee?
Ihan kuka vain. Näissä kirjoissa analysoidaan uskomusjärjestelmiä hyvin pikkutarkasti mutta samalla myös arkipäivän aspektista. Aika paljon näissä kirjoissa käsitellään uskontojen historiaa, globaalia politiikkaa, elämänfilosofioita ja luonnontieteen faktoja.


Uskovaisia nuo eivät kiinnosta,
Jos uskovaisia eivät nämä kirjat kiinnosta, niin miksi kummassa suurin osa uskontokriittisten kirjojen kirjoittajista saa tappouhkauksia, pääasiassa muuten kristityiltä. Harrisin tai Dawkinsin kirjoissa ei ole mainintoja siitä, että heidän teoksensa ovat laki, kirjoja pitäisi palvoa eikä kirjoissa myöskään yllytetä ketään väkivaltaan uskovaisia kohtaan. Kyse on puhtaasta kritiikistä dogmatismia kohtaan.


"normaalit" eivät rasita päätään uskonnoilla.
Voitko kertoa, että miksi et näe tarpeelliseksi rasittaa päätäsi uskonnolla? Tässä nyt muutama asia miksi sitä päätä ehkä pitäisi rasittaa, koska taikauskon perusteella tehdään seuraavia asioita:

- Kristillisdemokraatit ovat vaatineet suomessa evoluution opettamisen kieltämistä peruskouluissa
- Vaihtoehtohoidot ovat vaatineet ihmishenkiä suomessa, kun sairastunut tai sairastuneen vanhemmat ovat luottaneet rukoukseen tai huuhaa-hoitoihin lääkärin sijaan.
- Suuressa osassa katolisen kirkon valtapiirissä olevassa maailmassa on kielletty abortti, vaikka äidin henki olisi vaarassa tai raskaus olisi saanut alkunsa raiskauksesta
- Uskontojen perusteella silvotaan ihmisten sukupuolielimiä
- Katolisen kirkon johtaja on kieltänyt sukupuolivalistuksen ja kondomien jakelun lähestystyössä, jopa AIDS-alueilla. Tämä kuulostaa erityisen humaanilta.
- Yhdysvalloissa ilmasto- ja ympäristökeskustelun suurin vastapaino ovat äärikristilliset ihmiset, jotka ovat vakuuttuneet maailmanlopun olevan niin lähellä, ettei ympäristön tilasta tarvitse kantaa mitään huolta.
- Islamilaisen maailman oikeusjärjestelmä perustuu 2000 vuotta vanhaan paimentolaistaruun
- Karismaattiset uskovaiset huijaavat ihmisiltä rahaa jokapuolella maailmaa
- ja lopuksi voidaan vielä mainita ne "muutamat" aseelliset konfliktit joissa uskonnolla on merkittävä osa

Suomessa nämä asiat eivät luonnollisesti näy arkipäivän elämässä niin hyvin. Tämä maa on jo itsessään melko sekulaarinen.



Joten jäljelle jää kiihkoeiuskovaiset. Ovatko nuo teokset sitten raamatun korvikkeita?
Myönnän, että äärimmäisyyksiin vietynä ateismi voisi tietysti olla itsessään sokea uskomusjärjestelmä, jos ateismin aatemaailma perustuisi johonkin uskomukseen, josta ei näyttöä ole. Mutta ateismi on yksinkertaisuudessaan skepsismiä. Väitteiden pohjalla vaaditaan näyttöä ja siinä se.

Kovin kummalliselta kuulostaa ajatus, että ihmiset ateismin vallassa todisteita vaatiessaan räjäyttelisivät busseja itsemurhaiskuin.

Raamatun korvike? Ööh ei nyt kai sentään. Omaa skeptistä maailmankatsomusta tukeva teos - kyllä.


Itse koen olevani jonkinmoinen amatööriateisti. En usko ennen kuin näen.
Samat sanat. En koe olevani mikään ääriateisti tai propagandan levittäjä sillä perusteella, että luen uskontokriittisen kirjan.


Koulusta mainittakoon, ettei meillä ainakaan suoranaisesti tuputettu mitään kristinuskoa. Lähinnä käytiin läpi jotain perusjuttuja kristinuskosta, yleissivistystä siis kun kristillisessä maassa kuitenkin asumme.
Nimenomaan. Kristillisyys on tässä maassa jo normi, sitä ei juuri ajatteli samalla tavalla kuin hengittämiseen ei juurikaan tuhlaa ajatuksia. Kristillinen usko on suomessa arkipäiväistetty, eikä sen perustaa juuri kyseenalaisteta. Silti jo hyvin yksinkertainen esimerkki saa Kristinuskon näkymään oudossa valossa:

Oletetaan, että sinulla on uskovainen kaveri, jota tahdot pyytää baariin lauantaina:
Matti: "Moi Pekka lähdetkö tänään yksille ja turisemaan tonne Pub Palaveriin?"
Pekka: "Sori Matti, mutta meillä on huomenna adventtimessu kirkossa aikaisin ja tahdon olla siellä virkeä."

Harva kyseenalaistaa ylläolevan keskustelun arkipäiväistä järkevyyttä mutta mitäs jos muutamme muutaman sanan:

Matti: "Moi Pekka lähdetkö tänään yksille ja turisemaan tonne Pub Palaveriin?"
Pekka: "Sori Matti, mutta meillä on huomenna aikaisin Zeuksen palvontaa Poseidonin temppelissä ja tahdon olla siellä virkeä."

Useimmilla olisi silmät lautasina päässä ja suu auki: "Mitä vittua toi juuri sanoi? Poseidon, Zeus..."
 
Tuntuu hassulta miten moni haluaa hyökätä uskontoja vastaan. Jos joku nykyään ilmoittaa uskovansa Jumalaan/jesseen/poseidoniin/Naapurin kolmikyrpäiseen koiraan, nauretaan hänelle selän takana roimasti. Sitä kuvitellaan olevan niin perkeleen fiksuja kun istutaan jossain kuppilassa lattemuki kourassa ja jutskaillaan uskontojen saatanallisista vaikutuksista. Vaikka maailmassa ei olisi ainuttakaan uskontoa, niin varmasti historia olisi yhtä verinen. Raamattu(VT) on kyllä kieltämättä paikoin tylyä tekstiä, mutta pitää ottaa huomioon, että teos kuvastaa aikaansa. Sanoma ei tuona aikana ollut mitenkään erikoinen. Se vain kuvasti ajan henkeä. Teksti on nykypäivänä aikansa elänyt. Uskonto kehittyy, homot menee kirkossa naimisiin ja akat lukee evankeliumia.

En kuulu itsekään kirkkoon ja samaa paskaa olen kanssa jauhanut aikani. Mentiin kato Konstantinapoliin asti ja nekruiltakin vietiin maat ja mannut. Enää ei jaksa oikein vouhottaa.

Voisiko olla niin, että uskonto olisi kuitenkin kohtuullisen positiivinen juttu? Jos joku saa omasta uskostaan rauhan, niin kyllä minä sen sille suon, enkä lähde moralisoimaan menneiden aikojen tapahtumilla, jossa eri maiden päälliköt käyttivät raskaasti uskontoa hyväkseen.
 
Voisiko olla niin, että uskonto olisi kuitenkin kohtuullisen positiivinen juttu? Jos joku saa omasta uskostaan rauhan, niin kyllä minä sen sille suon, enkä lähde moralisoimaan menneiden aikojen tapahtumilla, jossa eri maiden päälliköt käyttivät raskaasti uskontoa hyväkseen.

Menneiden aikojen? Missäs sie elät :)
 
Suosittelen jokaiselle ateistiksi itsensä julistaneelle kristinuskonvihaajalle tämän bloggauksen iltalukemisiksi:
http://takkirauta.blogspot.com/2007/09/uskovaiset-ja-ateistit.html

"Ateisteja samoin vaivaa täydellinen suhteellisuudentajun puute. He eivät ymmärrä sitä, että a) kansa kaipaa oopiumiaan, sillä jos se riistetään kansalta, se alkaa käyttämään amfetamiinia, ei suinkaan raitistu (voit ottaa ihmisen pois uskonnosta mutta et uskontoa pois ihmisestä) ja b) uskonnoissa ja uskonnoissa on eroa, aivan samalla tavoin kuin käärmeillä ja käärmeillä on eroa. Ateistien päävihollinen on aina ja poikkeuksetta kristinusko, ja tämä on mitä suurinta älyllistä epärehellisyyttä. Kristinusko on rinnastettavissa tiikeripytoniin: iso, kömpelö, pelottava mutta enimmäkseen vaaraton ja kelpaa lemmikiksi (tai inhokiksi): sensijaan islam on kuin egyptinkobra tai malesiankraitti: aggressiivinen ja tappavan myrkyllinen."
 
Samat sanat. En koe olevani mikään ääriateisti tai propagandan levittäjä sillä perusteella, että luen uskontokriittisen kirjan.

Mutta paljon tuli tiukkaa tekstiä vastaukseksi kuitenkin :D Ei kai uskonnossa itsessään mitään vikaa ole. Jos ja kun maailmalla tapahtuu hirveyksiä, niin uskonto on lähinnä tekosyy tai työkalu. Samalla tavalla voisi syyttää internettiä Jokelan tapahtumista. Ja kyllähän sitä syytetäänkin.

Baariesimerkkisi on kyllä osuva. Toisaalta joskus olen itsekin jättänyt drinkin väliin, kun pitää seuraavana aamuna mennä salille. Ei se uskonto niin kummallista ole, kun sanan "uskonto" vain korvaa jollain muulla.

Itse asiassa aika moni ongelma maailmassa johtuu siitä, ettei tyyppi A tykkää tyypin B uskonnosta. Ristinretket tehtiin pakanoita vastaan. Ja nyt ählämit posauttelevat kristittyjä samasta syystä. Kiihkoateistit lienevät vielä aika pieni ryhmä, mutta jos heitä olisi vastaavassa määrin niin eiköhän jokunen olisi eksynyt bussiin dynamiitit vyötäröllä. Hulluus kun ei katso uskontoa.
 
"Ateisteja samoin vaivaa täydellinen suhteellisuudentajun puute. He eivät ymmärrä sitä, että a) kansa kaipaa oopiumiaan, sillä jos se riistetään kansalta, se alkaa käyttämään amfetamiinia, ei suinkaan raitistu (voit ottaa ihmisen pois uskonnosta mutta et uskontoa pois ihmisestä)
Väite, että kansa kaipaa oopiumiaan on yhtä historiallista, kuin Zeuksen palvonta nykyaikana. YK:n Human Development report 2005 mukaan Norja, Islanti, Australia, Kanada, Ruotsi, Sveitsi, Belgia, Alankomaat, Tanska ja Iso-Britannia ovat vähiten uskonnollisia maita maailmassa. Samaan aikaan nämä maat ja niiden väestö on pitkäikäisintä, terveintä, vaurainta, lukutaitoisinta, tasa-arvoisinta sekä lapsikuolleisuudeltaan ja itsemurhaluvuiltaan alhaisinta maailmassa.

Se, että kansakunta alkaa luopumaan uskonnosta on yhtä kivuliasta kuin ymmärtäminen lapsena, että hammaskeijua ja joulupukkia ei oikeasti ollutkaan olemassa.



ja b) uskonnoissa ja uskonnoissa on eroa, aivan samalla tavoin kuin käärmeillä ja käärmeillä on eroa. Ateistien päävihollinen on aina ja poikkeuksetta kristinusko, ja tämä on mitä suurinta älyllistä epärehellisyyttä. Kristinusko on rinnastettavissa tiikeripytoniin: iso, kömpelö, pelottava mutta enimmäkseen vaaraton ja kelpaa lemmikiksi (tai inhokiksi): sensijaan islam on kuin egyptinkobra tai malesiankraitti: aggressiivinen ja tappavan myrkyllinen."
Ateistin mielestä jokainen saa edelleen uskoa vaikka siihen siniseen helikeijuun, joka asuu mielestäsi kaappisi ylähyllyllä. Jos joku mun ystävä näin sanoisi, niin siihen ehkä vain hymähtäisin: "No mikäs siinä jos se tuo sulle iloa."

Asia muuttuisi aivan täysin jos ystäväni pöydällä olisi kirja, jossa todettaisiin sinisen helikeijun luoneen maailmankaikkeus ja lukuisia määräyksiä miten ystäväni pitäisi käyttäytyä, miten pitää orjiaan, millä perusteilla perheenjäsenen tai vääräuskoisen saisi tappaa ja kuka saa harrastaa seksiä ja kenen kanssa ja onko ehkäisy suotavaa.

Myönnän kirjoituksen väitteen oikeaksi siinä, että kristinusko ei ole kovinkaan aggressiivista, sillä ei ole islamin tapaan valtavaa terrorismia kannattavaa tukijakuntaa ja fundamentalistien määrä on kristinuskossa vähäistä. Tämä ei toki ole ainoa asia, jolla taikauskoon perustuva uskomusjärjestelmä voi olla haitallista ja vaarallista. Jo pelkästään katolisen kirkon ehkäisyvastaisuus aiheuttaa huomattavasti enemmän kärsimystä Afrikan AIDS-alueilla, kuin jotkut itsemurhapommitukset lähi-idän ruuhkaliikenteessä. Kun kirkko tällä tavalla erottaa oman moraalikäsityksensä reaalielämän kärsimyksistä niin tuon tekstin väitteet ateistien viisauden puutteesta ovat aika heikoilla pohjilla.
 
Väite, että kansa kaipaa oopiumiaan on yhtä historiallista, kuin Zeuksen palvonta nykyaikana. YK:n Human Development report 2005 mukaan Norja, Islanti, Australia, Kanada, Ruotsi, Sveitsi, Belgia, Alankomaat, Tanska ja Iso-Britannia ovat vähiten uskonnollisia maita maailmassa. Samaan aikaan nämä maat ja niiden väestö on pitkäikäisintä, terveintä, vaurainta, lukutaitoisinta, tasa-arvoisinta sekä lapsikuolleisuudeltaan ja itsemurhaluvuiltaan alhaisinta maailmassa.

Odotetaan 50 vuotta ja katsotaan sitten, mitä ateistisuus tai pikemminkin uskonnon puute on tehnyt yhteisölle, jonka sisällä kuohuu ja kasvaa hyvin tiivis uskonnollinen yhteisö. :rolleyes:

Se, että kansakunta alkaa luopumaan uskonnosta on yhtä kivuliasta kuin ymmärtäminen lapsena, että hammaskeijua ja joulupukkia ei oikeasti ollutkaan olemassa.

Biologina ymmärrät, miksi ei voi kehittyä täysin altruistista lajia, eikö? Jo yksi itsekäs yksilö tai mutantti vesittäisi koko altruismin. Samalla tavalla ateismin sisällä pääsee muhimaan tiivis, yhteisöllinen uskonnollinen yhteisö, joka lopulta syrjäyttää ateismin. Ateismi ei vaan ole biologitermein ESS eli Evolutionary Stable Stategy, tai pikemminkin tässä tapauksessa CSS eli Culturally Stable Strategy. :D


Ateistin mielestä jokainen saa edelleen uskoa vaikka siihen siniseen helikeijuun, joka asuu mielestäsi kaappisi ylähyllyllä. Jos joku mun ystävä näin sanoisi, niin siihen ehkä vain hymähtäisin: "No mikäs siinä jos se tuo sulle iloa."

Asia muuttuisi aivan täysin jos ystäväni pöydällä olisi kirja, jossa todettaisiin sinisen helikeijun luoneen maailmankaikkeus ja lukuisia määräyksiä miten ystäväni pitäisi käyttäytyä, miten pitää orjiaan, millä perusteilla perheenjäsenen tai vääräuskoisen saisi tappaa ja kuka saa harrastaa seksiä ja kenen kanssa ja onko ehkäisy suotavaa.

Kyse ei ole välttämättä siitä, mikä on totta tai moraalisesti oikein. Kyse on pikemminkin siitä, siedämmekö me pientä pahaa, jotta pitäisimme isomman pahan loitolla.

Kaikkein pelottavimpia ovat ihmiset, jotka ovat mielestään oikeassa, koska se antaa heille luvan tehdä asioita, jotka ovat väärin. Ateisti ei ehdi sanomaan edes "Humen giljotiini", kun Oikeauskoinen leikkaa hänen kurkkunsa. :D
 
QUOTE=Dragon;1773641]"Uskon loppu" löytyy suomen kielellä ja tuo "letter to a christian nation" on erittäin selkeää englantia.



On toki mutta taikauskon takia vuodatettu veri on turhista turhinta.

-> entäpä sitten nakkikiskalla vuodatettu veri? Kuka määrittelee mikä väkivalta on turhaa- turhempaa- turhinta? Okei, olkoon sitten ateisti tms vapaa-ajattelija, jos sillä saadaan veri pysymään siellä, missä pitääkin.


Ei ole olemassa sellaista käsitettä kuin ateistinen johtamiskulttuuri. Mainitsemasi asiat ovat olleet diktatuureja tai niiden tekoja, joiden henkilöpalvontakultteihin tai valtiolliseen dogmatismiin on otettu mukaan ateistinen kanta uskontoja kohtaan.

-> Otin vapaudekseni määritellä omin sanoin sen, että on olemassa esimerkkejä uskonnoista puhdistetuista johtamismenetelmistä, jotka eivät ole sanottavasti parempia kuin perinteiset valtiouskoisetkaan. Demokratia on kaikista tärkeintä. Valinnanvapaus. Mielipiteen muodostamisen vapaus.



Koraani on pitkälti valloitususkonto ja mutta jos jollakulla on harhakäsityksiä Raamatun ihmisystävällisyydestä, niin uskallan väittää, että teille on luettu vain miellyttäviä kohtia ja esimerkiksi mooseksen kirjojen suht ankarat säännöt on jätetty pois.

-> Näin varmasti onkin. Itse asiassa Nikean kirkolliskokouksessa joskus vuonna 300 kait sovittiin siitä, mitä raamattuun laitetaan. Paljon lienee jäänyt pois (mm. naisen asema on todella vaiettu asia!) ja kirjaan on jäänyt paljon epäloogisuuksia, koska niin vain silloin sovittiin. Eli ihmisten kirjahan tuo on, hyvässä ja pahassa. Silti uskallan väittää, että raamatun ydinsanoma on peace&love. Tietenkin on niitä jotka, lukevat asioita kuin "piru raamattua"... ;-) (Sorry, tää kuitti oli pakko tähän laittaa, kun se on tässä tilanteessa niin osuva.)


Minä kannatan kyllä mielepiteen vapautta, kunhan se mielipiteen vapaus myös toteutuu, eikä uskonto kiellä omaa ajattelua. Raamatussahan on lukuisia tekstejä siitä miten maallinen ajattelu ja järkeily on kauhistus Jumalalle. "Usko vaikka et näe." Koraanissa puolestaan ei suositella muslimeille edes kanssakäymistä ei-muslimien kanssa.

-> Hyvänen aika, meillä on perustuslaillinen uskonnonvapaus! Jokainen saa olla mitä mieltä tahansa. Jos et usko raamatun juttuihin, silloinhan "Usko vaikka et näe" on sinulle täysin samantekevää. Miksi se sitten häiritsee, että joku haluaa näin omassa henkilökohtaisessa ajatusmaailmassaan näin ajatella? Antaa hänen uskoa näin, mutta tarvitseeko hän enempää lukuapua elämäänsä kuin sinäkään? Koraaniin en puutu, kun en sitä tunne. Jotkut ovat kuulemma siitäkin jotain merkittävää löytäneet. Hieno juttu.

Mielipiteenvapaus ei mun mielestä toteudu jos oma maailmankatsomus perustuu dogmatismiin, joka alunperinkin kieltää olemasta erimieltä pyhän tekstin tai sen tulkitsijoiden kanssa ja asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Voidaan tietty taas kysyä, että kuinka tarkkaan pyhiä kirjoja pitäisi tulkita näissä asioissa. Yleensä niissä kyllä mainitaan, että kirjaimellisesti ja poikkeuksia ei ole.

-> Kuinka paljon meillä Suomessa on näitä dogmatisteja? Papit ja seurakuntalaiset kait joutuvat virkansa puolesta olemaan. Itse suosittelisin omaa harkintaa kaikissa elämäntilanteissa ja jos ei jotain tajua/ohjausta tarvitsee, niin neuvoa voi kysyä.


Kun otetaan huomioon, että 80% maailman väestöstä uskoo johonkin maailmankaikkeuden luoneeseen henkiolentoon ja tämän käskyihin, niin papistolla, mullaheilla ja imaameilla on aika iso valta käsissään.

-> No, pitäisi vielä tietää, kuinka moni näistä 80 % uskoo todella ja miten ne uskoo. Pelkästä kirkkoon kuulumisesta ei voi päätellä yhtään mitään kenenkään vakaumuksesta. Eikä kaikki uskovaisetkaan kuulu kirkkoon.

Tekee mieli kysyä, että mitä sellaista uskonto voi tarjota nykyajan ihmiselle, jota ei loogisella päättelyllä saataisi aikaan? Ainoat hyvät asiat uskonnoista, jotka mulle nyt henkilökohtaisesti tulee mieleen ovat:
- ruokajakelu
- iltapäiväkerhot
- kehitysmaatyö, jossa rakennetaan kaivoja, taloja ja viljelyksiä
- katastrofikeräykset
- hautaus
- vapaaehtoistyö

-> Mielestäni unohdit sen tärkeimmän: looginen päättely ei ole kaikki mitä meillä ihmisillä on. Mieti nyt vähän. Periaatteessahan meillä on tietokoneet, jotka päihittävät loogisella ajattelullaan aika monet meistä (ainakin meikäläisen). Mutta kuka halaa tietokonetta tai saako tietokoneelta myötätuntoa? Ihmisellähän on niitä tarpeita. Ja ne omat tarpeet eivät välttämättä ole niitä, mitä toinen arvottaa omassa elämässään.

Varmasti kaikkien mielestä hyödyllistä toimintaa eikö totta - mutta onko joillekin näille toiminnoille itse taikausko yliluonnolliseen luojahenkeen jotenkin välttämätöntä? Mielestäni ei.[/QUOTE]

-> Ei tietenkään ole välttämätöntä uskoa yliluonnollisiin taikahenkiin tms. Ihmisiltä vaan sattuu unohtumaan se, että omat dogmit eivät ole välttämättä samoja, joihin toiset uskoo. Vallanhalu ja toisten ihmisten alistaminen voivat perustua muihinkin dogmeihin kuin uskonnollisiin. Niin kuin joku tuossa mainitsi, niin kristinusko on eräänlainen "hyvä vihollinen". Sopivasti pölyttynyt ja parjattu. Nythän on muotia uskoa markkinoihin ja omaan itseensä.
Se ei tietenkään estä dogmaattisinta ateistiakaan löytämästä sisäistä rauhaa omista opinkappaleistaan. Edellytyksenä vain yksinkertainen ja helppo: "Elä ja anna muidenkin elää".
 
Kyse ei ole välttämättä siitä, mikä on totta tai moraalisesti oikein. Kyse on pikemminkin siitä, siedämmekö me pientä pahaa, jotta pitäisimme isomman pahan loitolla. Kaikkein pelottavimpia ovat ihmiset, jotka ovat mielestään oikeassa, koska se antaa heille luvan tehdä asioita, jotka ovat väärin.

Josta pääsemme siihen, että uskonnot yleensäkin ovat vallanhimoinen rakennelma, joita vastaan tulee taistella. Maallisuus eroaa uskonnollisuudesta siinä, että valta on ainakin teoriassa demokraattisen järjestelmän käsissä, jota vastaan rikkovia rangaistaan, tai ainakin voidaan rangaista. Uskonnollisessa järjestelmässä malli on jokseenkin erilainen.

Jos päällekäyvää islamia pyritään estämään kiihottamalla kansaa sillä että kristittyinä me olemme oikeammassa kuin Allahin seuraajat, olemmeko me yhtään parempia? Olisi hyvä muistaa, että ateismi on eri asia kuin yltiöpäinen suvaitsevaisuus tai orjamainen poliittisen korrektiuden seuraaminen joka pahimmillaan on vallalla Saksassa, Ruotsissa jne. - jokainen kulttuuri kyllä omaa tahdon säilyä itsenäisenä, oli sillä jumalia tai ei, kyse on vain siitä onko sen johtajilla tahtoa vetää rajoja johonkin.

Huvittavaa miten paljon puhutaan islamin noususta, mutta kuinka monta islamistista ja länsivastaista valtiota maailmasta oikeasti löytyy? Silmäänpistävin taitaa olla Iran, mutta suurin osa Lähi-idän maista taitaa keskittyä enemmänkin öljypennien nyhtämiseen valkonahkaisilta. Vaikka kaikki marssisivat Länttä vastaan yhteisellä päätöksellä, niin Lähi-idän alueella elää 210 miljoonaa asukasta, Pohjois-Amerikassa asukkaita on jo yksinään 330 miljoonaa, Euroopassa 700 miljoonaa. Vaikuttaisi siis aika epätodennäköiseltä että mikään rättipääarmeija Länttä vastaan olisi marssimassa. Suurin uhka liene sisäinen epävakaus maahanmuuttopolitiikan epäonnistuttua, ja sekin on enemmän alueellista epävakautta suurimpien kaupunkien alueella.
 
Kuka noita kirjoja lukee? Uskovaisia nuo eivät kiinnosta, "normaalit" eivät rasita päätään uskonnoilla. Joten jäljelle jää kiihkoeiuskovaiset. Ovatko nuo teokset sitten raamatun korvikkeita?
itse meinasin hommata kirjan ja lukea sen ihan huvin vuoksi. nuorempana luin paljon (fantasiaa), mutta se jäi jossain vaiheessa. nyt oon aloittanut harrastuksen uusiksi yhteiskunnallisia- ja rahoitusasioita käsittelevien kirjojen kanssa..



Suosittelen jokaiselle ateistiksi itsensä julistaneelle kristinuskonvihaajalle tämän bloggauksen iltalukemisiksi:
http://takkirauta.blogspot.com/2007/09/uskovaiset-ja-ateistit.html

"Ateisteja samoin vaivaa täydellinen suhteellisuudentajun puute. He eivät ymmärrä sitä, että a) kansa kaipaa oopiumiaan, sillä jos se riistetään kansalta, se alkaa käyttämään amfetamiinia, ei suinkaan raitistu (voit ottaa ihmisen pois uskonnosta mutta et uskontoa pois ihmisestä) ja b) uskonnoissa ja uskonnoissa on eroa, aivan samalla tavoin kuin käärmeillä ja käärmeillä on eroa. Ateistien päävihollinen on aina ja poikkeuksetta kristinusko, ja tämä on mitä suurinta älyllistä epärehellisyyttä. Kristinusko on rinnastettavissa tiikeripytoniin: iso, kömpelö, pelottava mutta enimmäkseen vaaraton ja kelpaa lemmikiksi (tai inhokiksi): sensijaan islam on kuin egyptinkobra tai malesiankraitti: aggressiivinen ja tappavan myrkyllinen."

haha just. tämän takia kaikki fiksut ovatkin siis satanisteja, koska he osaavat hyötyä siitä, että suurin osa ihmisistä on oopiumipöllyssä 24/7..vai?

ja muutenkin tosi paska teksti. eka puolustetaan uskontoja yleensä ja sit mollataan (ääri-)islamia ihan vaan että saatais kristinuskon osaketta nousuun..
 
Melkein uskaltaisin väittää ettei tuolla kirjalla ole minulle mitään annettavaa, mutta mistäs sitä tietää ennenkuin sen lukee. Tällä hetkellä ei ole mitään kirjaa kesken niin voisi melkein tuon lukaistakkin. Jotenkin on vaan sellanen kutina, et tiedossahan nääkin jutut jo oli.
 
En ole lukenu, enkä moisilla asioilla juuri ole päätäni vaivannut.
Mutta noi Dragonin jutut herätti mielenkiinnon, varsin järkevän kuulosta tekstiä. Mutta toi quottaamani kohta jäi ihmetyttään, olisko tähän jotain linkkiä laittaa, jolla sais ton varmennettua?
- Kristillisdemokraatit ovat vaatineet suomessa evoluution opettamisen kieltämistä peruskouluissa

Onko siis niin, että tämä it kreatiniomismi, josta nyt ei voi olla ollut kuulematta, tekisi suomeen maihin nousua, vai mikä täs on takana?
 
entäpä sitten nakkikiskalla vuodatettu veri? Kuka määrittelee mikä väkivalta on turhaa- turhempaa- turhinta? Okei, olkoon sitten ateisti tms vapaa-ajattelija, jos sillä saadaan veri pysymään siellä, missä pitääkin.
Aamulla työmatkaruuhkassa tehty itsemurhapommitus sellaisen ihmisen toimesta, joka uskoo - todella uskoo - pääsevänsä paratiisiin nauttimaan 72 neitsyen seurasta on sun mielestä jotenkin siis samalla viivalla nakkikioskitappelun kanssa?

Toki olet oikeassa siinä, että nakkikiskalla vuodatettu verikin on turhaa mutta harvapa saa lapsesta saakka nakkikioskilla kävijöitä vastaan suunnattua propagandaa, jonka tavoitteena on sitten aikuisena pelolla käännyttää näitä nakkikiskalaisia käymään kebabilla.


Valinnanvapaus. Mielipiteen muodostamisen vapaus.
Valinnanvapaus ja mielipiteenvapaus rajataan Suomessakin jo ihan rikoslailla. Me olemme vapaita valitsemaan ja muodostamaan mielipiteitä niin kauan kuin siitä ei ole muille lainkuuliaisille ihmisille kohtuutonta haittaa. Mikä oikeuttaa uskonnolle muita ihmisiä vastaan kiihottavat väkivaltaiset mielipiteet? Ei mikään.


Silti uskallan väittää, että raamatun ydinsanoma on peace&love. Tietenkin on niitä jotka, lukevat asioita kuin "piru raamattua"... ;-) (Sorry, tää kuitti oli pakko tähän laittaa, kun se on tässä tilanteessa niin osuva.)
Tulihan se sieltä... lukee kuin piru raamattua, vaikka raamatussa itsessään lukee selkeästi: 5. Moos. 12:32 "Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään. Miksi peace&love -teoksessa ylipäätään on väkivaltaan yllyttäviä tekstejä?


Miksi se sitten häiritsee, että joku haluaa näin omassa henkilökohtaisessa ajatusmaailmassaan näin ajatella?
Koska maailmakatsomus ja uskomukset selittävät suuren osa ihmisen käyttäytymisestä. Mä olen henkilökohtaisesti käynyt adventti-kirkon pitämässä tilaisuudessa kuuntelemassa kuinka kirkonmies kehotti ihmisiä polttamaan kaikki muut kirjat kotoaan paitsi raamatun. Perusteluina mainittiin, että muihin kirjoihin pesiytyy demoneita. Tämä varmasti kuulostaa useimmista naurettavalta mutta sinä et ehkä tajua kuinka moni siitäkin salista otti tuon jutun tosissaan ja nyökytteli päätään. Mitä tapahtuu kun samanlaisessa tilaisuudessa demonisoidaan muita ihmisiä ja jaetaan ohjeita miten pitää toimia?



Mielestäni unohdit sen tärkeimmän: looginen päättely ei ole kaikki mitä meillä ihmisillä on. Mieti nyt vähän.
Okei mä mietin... Koko meidän yhteiskunta perustuu tutkimukseen, loogiseen päättelyyn ja sen kautta saatuihin johtopäätöksiin. Täällä ei olisi teitä, kouluja, taloja, tietokoneita tai sairaanhoitoa, jos ihmisillä ei olisi työkalua tutkia luonnontieteitä ja saada sitten tätä kautta erilaisia elämää helpottavia sovelluksia. Ei meidän perustuslakitekstikään perustu uskonnollisiin arvoihin vaan moraaliin ja etiikkaan. Väitän, että järjen käytöllä on huomattavasti enemmän moraalista ja yhteiskunnallista arvoa kuin taikauskolla.


Periaatteessahan meillä on tietokoneet, jotka päihittävät loogisella ajattelullaan aika monet meistä (ainakin meikäläisen).
Tietokone on laskukone, joka ei päihitä vielä vuosikymmeniin ketään ihmistä assosiaatiokyvyssä tai loogisessa päättelyssä.


Mutta kuka halaa tietokonetta tai saako tietokoneelta myötätuntoa?
Miksi jokaisessa tämmöisessä keskustelussa vedetään rakkaus ja myötätunto mukaan ja jotenkin oletuksena esitetään, että ne ovat uskonnollisuuden aikaansaannosta ja rationaalisesti ajatteleva ihminen olisi jollain tavalla kykenemätön tunteisiin?


Ihmisellähän on niitä tarpeita. Ja ne omat tarpeet eivät välttämättä ole niitä, mitä toinen arvottaa omassa elämässään.
Väitätkö, että ihmisellä on taikauskon tarve? "Kyllä nyt on aivan pakko uskoa, että tuossa kivessä asuu supernaturaaliolento, jota en voi nähdä, kuulla, haistaa tai maistaa".


Nythän on muotia uskoa markkinoihin ja omaan itseensä.
Siis mitä helvettiä? Eikö itseensä saisi uskoa :lol2:

Se ei tietenkään estä dogmaattisinta ateistiakaan löytämästä sisäistä rauhaa omista opinkappaleistaan. Edellytyksenä vain yksinkertainen ja helppo: "Elä ja anna muidenkin elää".
Kumpa tuo "Elä ja anna muidenkin elää" toteutuisi myös eri uskontoihin kuuluvien ihmisten välillä, ei vaan oikein näytä siltä.
 
Minua kiinostaisi miksi ateistit väittävät että ei ole jumalaa joka olisi maailman luonut, tai ehkä siihen pitää vain uskoa.
 
Viitsisitkö dragon vastata? Mä kun en löydä googlettamalla tuota kristillisdemokraateista antamaasi väitettä puoltavaa tietoa.
kiitos.:worship:
 
Back
Ylös Bottom