Aivan mahtava galluppi! Vaihtoehtoina tasan ehdoton ei tai tasan ehdoton kyllä. Sehän nyt on luontevaa, että kaikki vastaajat löysivät näistä vaihtoehdoista omaa tilannettaan parhaiten kuvaavan, joka soveltuu kaikkiin jatkokehitysvaihtoehtoihin.
Kyllä. Olen ehdottoman valmis vastaamaan "kyllä" joukkoirtisanoutumisgallupiin, paitsi jos vastapuoli ei siitä huolimatta aio korottaa tarjoustaan. Ehkä. Kattoo ny.
Juuri ehdoton sen pitääkin olla! Ei irtisanoutumisesta ole puolitietä. Sitä joko irtisanoudutaan tai sitten ei. Katsotaanpa paria vaihtoehtoa skenaario a ja skenaario b.
SINÄ
a) et saa lisää palkkaa - tästä johtuen et mene lakkoonkaan.
b) saat lisää palkkaa -> et mene lakkoon kun sait palkkaa ja oot töissä.
TYÖNANTAJA
a) ei anna lisää palkkaa -> säästää rahaa palkoissa etkä lakkoilekaan kun et saa lisää palkkaa.
b) saat lisää palkkaa -> et mene lakkoon ja joutuu maksamaan lisää rahaa palkkoihin.
A) Työnantaja voittaa
Koska pitää pokkansa, heittää tiukat toimenpiteet uhkailijoille, ei anna sitä korotusta, koska välttyy lakolta ja säästää rahaa jättämällä palkat korottamatta!
B) Työnantaja häviää!
Nostamalla palkkoja työnantaja häviää ihan varmasti ja sallimalla lakon sekä sitten nostamalla palkkoja häviää vielä enemmän jos syntyneet jonot joudutaan purkamaan ylitöinä.
Tuo ehdollinen "jos saan lisää palkkaa niin sitten menen leikkilakkoon" on kaikista absurdein ja työnantajamyönteisin vastaus mitä voi olla. Juuri tällaisia tarvitaankin, koska työnantaja voi säästää irtisanoutuneiden palkat ja ottaa heidät takaisin kun käy selväksi että lakko venyy ja korotuksia ei tule. Työntekijät luikkivat hattukourassa takaisin tai eivät ole ollenkaan uskaltaneet mennä lakkoon takaisin kun palkkaa ei tule ollenkaan eikä tule korotuksiakaan...
Tuolla sinun vaihtoehdollasi työnantajalle jää yksi vaihtoehto - ei mitään korotuksia. Kaikki voittavat - paitsi sairaanhoitajat, jotka jäävät ilman jopa sitä 12 prosentin tasokorotusta. Vältetään lakko ja kuntataloudet parantuvat, veroja ei tarvitse nostaa ja potilaat saavat hoitoa.
Lakkoilussa ja irtisanoutumisessa on kyse siitä kenellä on kanttia ja valtaa. Tuollaiset ehdolliset "en tee mitään jos en voita" on tuomittu häviämään. Asenne on jo valmiiksi alistujan asenne ja kipua ei kestetä. Jos halua voittaa on kestettävä se että palkkaa ei heru, lakkoaikana rahaa menetettiin, oman osaston potilaat on hoitamatta ja naapuri kääntää selkänsä kun olet niin paskamaisen ahne että tätikään ei päässyt hoitoon teidän lakkonne vuoksi. Täytyy toivoa että vastapuolta sattuu enemmän ja jossain vaiheessa jommankumman kipukynnys ylittyy. Tätä auttaa se, että neuvottelupaikka ja logiikka on pelattava niin että toisella on tukalampi paikka.
Ovatko hoitoalan järjestöt ja ihmiset ymmärtäneet oman paikkansa yhteiskunnassa ja oman kipukynnyksensä niin yksilöinä eri elämäntilanteissa, elämänasenteeltaan kuin järjestönäkin niin se onkin sitten ihan toinen juttu...
