Ruumiillinen kuritus??

[Orava]

[provo]sekin on varmaan taas mukavaa kun lapsi ei pidä kurituksesta niin vanhempana ottaa ja nykäsee [/provo]


Mutta kurittaminen on hyvästä välillä ja harvoin, pahoinpitely perseestä. Aina.

 

[Recyclist]

Idealismi karisi meikaiselta melko nopeasti kaksosten syntyman jalkeen. Ne on nyt kolme vuotta ja tappelee/tekee metkuja valveillaoloajasta yli 80%. Olen muuten tyystin rauhallinen ja leppoisa, mutta... Tukistamaan olen joutunut usein, huutanut olen liikaa (teho siita on jo mennyt) ja hullun kirjoihin olen joutunut idealistien (lapsettomien) silmissa.

"Olet ihmisena vain niin suuri kuin asia joka saa sinut suuttumaan" - tuntematon

 

[Danger]

Lapsettomana perheenisänä minua risoo ihan vitusti, kun joku kolmevuotias paskiainen huutaa supermarketissa kuin hinaaja.

Juuri näin, voiko lapsellisempaa sanottavaa enään olla? Ensinnäkin, mikäs siitä kolmivuotiaasta tekee paskiaisen, huutaminen? Jos aikuinen mies ei pienen lapsen huutoa kestä, niin jutustelu paikallisen kallonkutistajan kanssa voisi olla paikallaan. Ei kolmivuotias ole vielä riittävän älykäs ymmästämään miten hänen huutonsa vaikuttaa ympäristöön vaan hän huutaa omaan tuskaansa. Aikuisen on kovin vaikea aina tulkita miksi lapsi itkee tai on pahalla päällä. Jos lapsi ei puheella rauhoitu niin sitten pitää vain antaa huutaa ja mielellään siirtyä paikkaan missä huuto ei häiritse muita. Yleensä kurittamisella aiheutetaan kipua lapselle ja tottakai lapsi alkaa pelkäämään sitä. Mutta huomattavasti tehokkaampaa on opettaa lapselle puhumalla ja selittämällä miksi esim. huutaminen ei nyt auta ja miksi olisi parempi olla hiljaa. Näin lapsi itsekkin alkaa ymmärtää, että väkivalta ei ole paras ratkaisu ongelmatilanteissa.

Eikä huutamisessa mitään pahaa ole, mielestäni pieni kurittaminen (josta ei aiheudu juurikaan kipua) on paikallaan vasta sitten kun lapsi tekee sellaista jonka hän tietää olevan väärin ja teosta aiheutuu oikeasti jotain suurenmpaa vahinkoa.

Terveisin: perheenisä.

 

[Ozwald]

Näyttää vahvasti siltä, että joudun vielä tytärtäni kurittamaan. Lähinnä mieleen tulevat tukistaminen ja luunappi. Jos ne eivät auta, niin sitten täytyy kyllä jo miettiä missä on vika ja mitä pitäisi oikein tehdä. Itse olen saanut molempia ja piiskaakin, viimeistä vain kahdesti, sen jälkeen ilmeisesti opin. Minulle on jälkikäteen kerrattu molemmat tapaukset jolloin piiskasta tuli, ja täytyy kyllä todeta, että etenkin ensimmäisellä kerralla olin todella kerjännyt sitä. Olin istunut ruokapöydässä ja keksinyt, että ruokaa voi heittää lusikalla lattialle. Tämä tietysti kiellettiin (ja ymmärsin kyllä kiellon), mutta jatkoin silti toistuvasti. Lopulta isältä tuli selvä viesti: joko heittely loppuu tai tulee piiskaa. Olin ottanut lusikan, heittänyt ruokaa ja katsonut isää silmiin. Miten voi enää selvemmin kuritusta tilata? Olisiko tässäkin tapauksessa pitänyt vain puhua? Poistaa pöydästä, vaikka oli selvää ettei poika enää muutenkaan mitään halua syödä? Ei tässä ole mitään epäselvää, ja aion varmasti toimia samalla tapaa kuin isänikin, ja turha kenenkään kuvitella, että tekisin sen kostaakseni. Ei, tämä on kasvatusta.

Kasvatus on vain sellainen asia, että jos se toimii, se ei ole kivaa.

Edit: Ensimmäiseen virkkeeseen viitaten: tytär näyttää siis luonteeltaan tulleen isäänsä; rajat on löydettävä kantapään kautta.

 

[protsku]

Ei tässä ole mitään epäselvää, ja aion varmasti toimia samalla tapaa kuin isänikin, ja turha kenenkään kuvitella, että tekisin sen kostaakseni. Ei, tämä on kasvatusta.

Lapsi ottaa itselleen kaiken vallan jos aikuinen ei osoita selvästi olevansa lapsen yläpuolella komentoketjussa. Tässä pätee melkein samat säännöt kuin koiran kasvattamisessa. Dominanssi on avainsana. Kauhukakarat sikiää siitä kun aikuinen on niin neuvoton ettei laita mitään rajoja lapselleen. Tukkapölly on ihan jees jos puhe ei riitä. Tämä siis silloin kun lapsi on vähintään kouluiässä. Sitä nuoremmille ei tietenkään tukkapöllyä.

Ozwaldin kirjoituksen kanssa samaa mieltä. Jos lapsi uhmaa aikuista vielä sen jälkeen kun on selvästi ja perustellusti sanottu että nyt riittää niin silloin pitää tulla joku konkreettinen rangaistus. Tukkapöllyn sijasta yhtä tehokasta voi olla viikkorahojen menetys tai kotiaresti.

 

[Implant]

Vittu...remmiä ja jos jonkinnäköistä risua ja keppiä on saanu aikanaan aika lahjakkaasti...vaan kyllä siitä oppii karttamaan tiettyjä asioita. Pistää miettimää kaksi kertaa useammin kuin joku saatanan selittely mikä menee suoraa samoten toisesta korvasta ulos. Ite tuskin tuohon turvautuisin nykyään, kun siitä heti hirvee haloo syntyy mutta mitään sitä vastaankaa juuri ei ole. Hakkaaminen on eri juttu. Mulle ainakaa mitää traumoja ole jäänyt...pitää olla jo tosi tosi herkkä ihminen jos muutamasta iskusta ottaa elinikäiset traumat ja vetää ittesä kiikkuu myöhemmässä vaiheessa...ristus.

 

[protsku]

Pistää miettimää kaksi kertaa useammin kuin joku saatanan selittely mikä menee suoraa samoten toisesta korvasta ulos.

Jos kaikki kasvatus tapahtuu tukkapöllyä käyttämällä niin sitten aikuinen on kusessa. Mitä tehdään siinä vaiheessa kun kauhukakarasta on kasvanut 17-vuotias nuorukainen joka painaa 85 kiloa ja nostaa penkistä 100 kiloa? Minusta puhuminen on aina se ensimmäinen keino mutta jos mikään muu ei auta niin sitten aikuisen on pakko miettiä jotain muita keinoja. Ei se tietysti helppoa ole.

 

[Viivi]

Kylla teitynlainen kurittaminen on mielestäni sallittua, mutta remmillä hakkaamista en ymmärrä.
Myönnän saaneeni remmistä pentuna kerran, mutta huomattavasti inhoittavampi ratkaisu oli joutua nurkkaan seisomaan puoleksi tunniksi.

 

[Taskuamatsoni]

Erittäin lievä kuritus on mielestäni sallittua, eli siinä vaiheessa kun alkaa pahemmin sattua, tulee mustelmia, arpia tms. mennään yli rajan. Mutta noitakin vain kamalan suurissa pahoissa rikkomuksissa. Kotiaresti, saarnaus (yksityiskohtaisine perusteluineen miksi ei saa tehdä/sanoa niinkuin sanoi/teki) sun muut "henkiset" keino ovat huomattavasti tehokkaampia.
Muistan lapsuudestani joulun alla seinälle tulleet risut jotta joulupukkia olisi varmasti odottamassa kilttejä lapsia, muistan myös sen että karattuani kotoa naapuriin kaverin luo joudun itte hakemaan risun metästä mutta en muista koskaan siitä risusta saaneeni (eli joko en saanut risusta tai sit oli niin tramaattinen kokemus että se on pyyhkiytynyt mielestä). Yleisempi rangaistuskeino oli esim. syöttää pippuria tai saippuaa, tai em. kotiaresti... Olin kiltti kakara.

 

[Kimple]

Tosin omalla kohdalla ruumiillinen rangaistus rajoittui lähinnä tukkapöllyihin. Remmistä taisin saada kerran tai kaksi, mutta siinäkin itketti eniten se jännitysmomentti,

Tomin kanssa samaa mieltä. Olen itsekin saanut nahkaremmistä pienempänä. Tietysti se oli äärikeino, mutta suurii pelotevaikutus sillä oli. Tukkapöllyäkin sain, mutta sekin oli harvinaista. Ja en ole katkera isälleni tai kellekkään siitä, että aikoinaan kasvatettiin tiukalla kurilla. Päinvastoin, olen todella tyytyväinen, että asetettiin selvät rajat ja jos rajoja rikko, siitä sai rangaistuksen.

Se on ihan selvää, että vauvoja tai muutaman vuoden ikäisiä ei pidä ruumiillisesti kurittaa. Eivät he osaa ajatella syyn ja seurauksen merkitystä. Mutta jos seitsemänvuotias kullanmuru haistattaa vanhemmilleen päin naamaa ja vähät välittää heidät sanomisistaan, niin kyllä vanhempien pitäisi pystyä osoittamaan kuka siinä talossa päättää. Aika usein kuitenkin näkee, ettei vanhemmilla ole kouluikäisiin lapsiinsa enään mitään päätäntävaltaa. Surullista.

 

[Implant]

Mutta jos seitsemänvuotias kullanmuru haistattaa vanhemmilleen päin naamaa ja vähät välittää heidät sanomisistaan, niin kyllä vanhempien pitäisi pystyä osoittamaan kuka siinä talossa päättää. Aika usein kuitenkin näkee, ettei vanhemmilla ole kouluikäisiin lapsiinsa enään mitään päätäntävaltaa. Surullista.

Tämä on niin valitettavan totta...ekassa threadissa unohdin mainita että pikkurikkeitä tai tuollaisia satunnaisia rikkomuksia mitkä lapset tekee menee kyllä aivan puhuttelulla, mutta kun yleensä asia tahtoo olla näin että lapsilla on päätäntävalta jo viiden vanhana. Haistattelevat vanhemmille eivätkä usko puhetta lainkaa jne.
Ei ole kaikki oikein jos homma on tämä.
Toinen asia mikä on uskomatonta niin isukkien ei tarvitse yleensä kuin katsoa lapsensa päälle niin ollaan enkeliä ja nätisti...mutta äitipä ei saa mitään kuria vaikka huutaisi pää punaisena. tämäkin on niin yleistä että oikein hirvittää katsella kaupassakin liikkuvia lapsikatrasta jotka on äitiparkansa kanssa ostoksilla.

 

[vilma-liina]

Samaa mieltä muilta osin paitsi tuon huutamisen osalta. Pari tuttua ei sitten muuta teekkään kuin huutaa lapsilleen. Muksut turtuvat huutamiseen, josta seurauksena pitää huutaa aina vaan kovempaa ja kovempaa. Vuosi tätä ja huutajalta on lähtenyt ääni, vaimolta hermot ja kakaroilta kuulo.

Tää on niin totta, myös omasta työmaailmasta tuttua. (Oma työelämä = lastekotia ja koulukotia ikähaitarilla vaippaikäiset - täysi-ikäiset.) Ite kokisin kyllä olevani epäonnistunut kasvattajana niin työelämässä kuin siviilissäkin, jos saisin itseni kiinni piiskamasta, tukistamasta tai muuten fyysisesti rankaisemassa lasta/nuorta. Toiselle kurkku suorana huutaminenkaan ei oo toivottavaa käytöstä lapselta eikä aikuiselta. Fyysisen ja henkisen väkivallan sijaan on olemassa muitakin keinoja asettaa lapselle rajat ja pitää "kurissa ja nuhteessa".

Oon yrittänyt elää niinkuin opetan, ja ainakin tähän asti suoriutunut siitä omasta mielestä ihan kiitettävästi. Saas nähdä miten oman lapsen kanssa käy - kotona tietysti remmi raikaa enemmän kuin laki sallii :D

 

[protsku]

 

[Narutumppu]

Sehän nyt on selvää, ettei mikään lapsi tottele, ellei siihen saa edes koskea, tai jos vanhempi itse ei ole toiminnaltaan esimerkillinen tapaus.

Kyllä se aika pahasti vihlaisi, jos äitellä tuli paha mieli ja alkoi huutamaan: "mitä mä olen muka väärin tehny, että mulla on tollaset kakarat"-tyyliin... :(

Jos ei korvatillikka ja nöyryytys (nurkkaan, saippuaa, huutoa, aresti, tms.) toimi, niin ihme juttu. Joskus tosin lapsellakin saattaa ahdistaa niin paljon, ettei sitä kuriin saa. Mutta auttaako asiaa selkäsauna? Olisiko vanhemman tuki mitään?

 

[Bateman]

Kummallista kun monen mielestä KURI = fyysinen rangaistus. Moni aikuinenkin tottelee ilman kuritusta, miksei siis myös pieni lapsi joka pohjimmiltaan kuitenkin kokee aikuisen itseänsä 'mahtavemmaksi'? Lisäksi useimmat jotka sai lapsena piiskaa, myöskin aikoo piiskata/piiskaa lapsensakin. Hmm... ehkä tässä on se teidän traumanne jota teillä ei kuulemma ole... ;)

Enkä ole tosiaankaan ns. 'vapaan kasvatuksen' puolella. Tietenkin vanhemmat ajattelee että vapaa kasvatus tuottaa stressittömiä, onnellisia, taiteellisia ja vapaita luonnonlapsia jotka ei tee pahaa kenellekään. Valitettavasti tuloksena on monesti pikku-sadisti joka ei kunnioita mitään auktoriteetteja.

 

[Sininenporkkana]

Huutamista ja päin naamaa rääkymistä tulisi välttää, koska jos rääkyy naama punasena niin silloin laskautuu lapsen tasolle mitä aikuinen ei halua olla. Ja lapsi oppii sen nopeasti. Pitää vaan chillisti todeta että mä oon pomo ja osoittaa se myös lapselle. Tämä tietysti voi olla vaikeata kun on tunteet pelissä. mulla ei oo lapsia joten on helppo heittää kaikkee idealistista juttua, mutta...

 

[Rinkku]

Luunapit, tukkapölly ja niskasta kiinni pitäminen eivät traumatisoi lasta, JOS NE TULEVAT SYYSTÄ. On ensin sanottu ja varoitettu pari kertaa, ja kersa vaan vittuillakseen uhmaa. Mä sain edellisiä lukuisia kertoja, ja aina tuli syystä. Paitsi yhden kerran, ja sitä ei faija saa kyllä koskaan anteeksi. Lapset on nähkääs yllättävän OIKEUDENTAJUISIA.

Mun mielestä tukistaminen on ehkä luontevin refleksi, minkä nisäkäs voi pennulleen tehdä. Ongelma on tietenkin siinä, että aika monet tukistaa syyttä, omaa heikkohermoisuuttaan yms. ja tämähän on tietysti perseestä.

Näitä lukuisia koiriamme joutuu äärettömän harvoin kurmoottamaan. Jos niitä kurmootetaan, on tämä tukistamista; niskasta kiinni ja ravistus. Ikinä en noita "lapsia" löisi. Jos tämä seuraava lista ei toimi lapsilla, niin saa vapaasti esittää vasta-argumenttia:

1. Pentua rakastetaan ja hellitään valtavasti, ja sen perushoito ja perusturvallisuus turvataan sataprosenttisesti. Varhaislapsuus muokkaa keskushermostoa enemmän mitä mikään.

2. Pentu on kasvanut. Nyt se alkaa kattomaan, että mitä se saa tehdä ja mitä ei. Se kattoo, miten korkeelle se laumassa pääsee.

3. Pentu tekee pahaa. Sekunnin sisään tukistetaan pentua, pentu vinkaisee.

4. Lopetetaan tukistaminen.

5. Pentu alistuu, pyytää anteeksi. Annetaan sille heti anteeksi. Otetaan syliin ja suukotellaan.

Jos koiran keskushermosto on rakennettu rakkauden ja perushoidon/turvallisuuden avulla, se ei voi saada traumoja, jos sitä oikeudenmukaisesti joskus kurmottaa. Itseasiassa se rakastaa isäntäänsä enemmän, koska sen ei tarvi miettiä pienessä päässään suuria kysymyksiä kuten "kellä tässä laumassa on valta?" tai "missä menee rajat?"

 

[Rinkku]

Ai niin:

Tossa bussipysäkillä näin kerran, kun sellainen viisivuotias hakkasi äitiään nyrkeillä raivareissa. Äiti sanoi:

"Älä kulta viitsi lyödä äitiä. Jooko?"

 

[123jippo]

Jos kaikki kasvatus tapahtuu tukkapöllyä käyttämällä niin sitten aikuinen on kusessa. Mitä tehdään siinä vaiheessa kun kauhukakarasta on kasvanut 17-vuotias nuorukainen joka painaa 85 kiloa ja nostaa penkistä 100 kiloa? Minusta puhuminen on aina se ensimmäinen keino mutta jos mikään muu ei auta niin sitten aikuisen on pakko miettiä jotain muita keinoja. Ei se tietysti helppoa ole.

Aivan. Tähän kannattaa varautua jos fyysistä kuritusta on tottunut käyttämään. Vanhempien on syytä penkata vähintään tommonen 150kg, penskalla on kuitenkin nopeusetu ettei käy kovin huonosti. Muista säkin prode pysyä aina reippaasti sen tulevan muksus yläpuolella penassakin, mäkin yritän tässä sinnitellä vielä ;)

 

[protsku]

Itseasiassa se rakastaa isäntäänsä enemmän, koska sen ei tarvi miettiä pienessä päässään suuria kysymyksiä kuten "kellä tässä laumassa on valta?" tai "missä menee rajat?"

Dominanssi pätee myös ihmislapsiin. Joka paikassa näkee neuroottisia aikuisia jotka ovat kauhukakaroitten talutushihnassa, mentiinpä sitten kauppaan tai pizzeriaan tai ihan minne vaan. Aikuisen pitäisi pystyä ohjaamaan lapsia huumorilla. Jos kuitenkin mopo on karannut käsistä niin harva aikuinen jaksaa ojentaa ongelmalapsia pelkästään vitsailemalla käsillä olevasta tilanteesta. Palaa se pinna aikuisiltakin.