Jees, aattelin eka kirjoittaa oikeen extrapitkän reportaasin, mutta olo on suht väsynyt, pääsin takasin Lahteen vasta jossain klo 07:30. Se matka sinne ei ollu mikään kauhea, mutta se jäi kyllä mieleen, että se sillä Ruissaloon vievällä bussilla menty matka oli varmaan kolmasosa siitä, minkä siitä päätepysäkiltä joutui kävelemään.
Mää menin sinne ite vaan kuuntelemaan pelkän Rammsteinin, jossain 22:30 olin päässy perille sinne Ruissaloon. Aattelin heti hakeutua sinne lavan luo, jotta saisin hyvät paikat sitte ku Rammstein rupee soittamaan. Sitten juuri kun olin päässyt haetulle paikalle, ehkä 10 metrin päähän eturivistä, tulikin helvetinmoinen kaatosade! Vitutti oikeen kunnolla, kun ei ollut ottanut sateensuojaa mukaan, mulla oli päällä vaan farkut ja t-paita. Se sada jatkui ja jatkui, mä olin niinku oisin järveen hypänny. Ajattelin jo yhdessä vaiheessa ottaa tän t-paidan pois, niin että olis vähemmän kastuttavaa. Sopivasti sitä keskiviikkona alkanutta flunssaakin oli vielä jälellä. Ukkonen jyrähteli, jota monet kutsuivat "Rammsteinin lämppäriks". Ekan sateen loputtua tuli perään toinen sade, ja keikka ei tuntunu alkavan sitten millään.
Sitten lopulta esirippu tipahti ja musikki alkoi kuulua. Muut bändin jäsenet oli jo lavalla, solistia ei näkyny vielä missään, soittivat Reise, reisen alkua. Sitten lopulta lindeman tuli lavalle. Oon aina kuullu että se olis iso äijä, mutta sehän oli ihan tajuttoman kokonen!! Pitutta oli selvästi se yli 190cm ja hartialinja näytti olevan ainaki metrin. Se jätkä painaa kyllä varmasti enemmän ku sen imotetun 90kg! Eniwei, lauloin ittekseen koko Reise, reise, biisin bändin mukana.
Toinen piisi oli Mutter-albumin Feuer Frei!. Biisin ekassa kertsissä Lindemann ja tuhatpäinen yleisö huutaa yhteen ääneen "FEUER FREI!!", jonka jälkeen lavalla räjähtää massiivinen pyroräjähde. Mahtavan kuulosta oli! Tässä, niinkuin monessa muussakin biisissä saattoi tuntea, kun maa tärisi jalkojen alla ihmiseten hyppiessä paikallaan, niinkuin tuhatpäinen Wehrmachtin rykmentti olisi marssinut ohi.
Täytyy sanoa, että en muista kaikkien biisien järjestystä, mutta näillä vaiheilla taidettiin soittaa mun tän hetken lempibiisi, Keine Lust. Tätä lauloin oikeen kovaan ääneen mukana, jotkut ympärillä vähän kattelikin että mitä se siinä mesoaa :D Muita soitettuja biisejä oli ainakin Du riechst so gut, Asche zu Asche, Du Hast, Sonne, Sehnsucht, Morgenstern, Stripped, Links 234 ja Mein Teil. Mein teil olikin sitten mainiosti tehty, Lindemanilla oli suupielet tahrittu vereen, kädessä oli teurastajan puukko (mikrofoni) ja päällä oli verinen esiliina ja kokinhattu. Lavalle se raahasi suurta pataa, jonne Flake oli heitetty. Sitten se vielä kärvensi liekinheittimellä sitä pataa. Se Lidemanin asu sitä Mein Teilii varten oli kyllä vaikuttava, iso roteva äijä verisessä teurastajan esiliinassa, mieleen tuli ihan yksi suosikki leffapahiksista, Leatherface. Kumivenetemppukin nähtiin, Olli oli tällä kertaa veneessä (oon aina luullu että se on Flaken yksinoikeus). Se kumivene kaatui, tosin vasta siinä lopussa kun sitä yritettiin änkeä takasin sinne lavalle.
Kun nämä piisit oli soitettu, Rammstein poistui lavalta, Lindemann sanoi miksrofoniin "Kiitos, Danke Schön!" Mä rupesin heti ton jälkeen huutamaan We want morea, ja moni muu yhty samaan huutoon. Lisäähän myö saatiin, ekana soitettiin Ramstein, Lindemann piti käsissään kahta liekinheitintä ja kuumahan siinä tuli, vaikka lavalle olikin matkaa. Tämän jälkeen taidettiin kuulla Amerika, saatiin punasinivalkosta paperisilppua yleisöön. Sitten tuli yksi yleisön suosikeista, Ich Will. Lindemann huusi mikkiin suomeksi "Käsiä ylös!" ja niitähän nous. En muista tarkalleen, mutta illan taisi lopettaa biisi Stein Um Stein. Sitten se lopulta loppui, kaiuttimista kuului kun Bobo lauloi hiljaa " wir haben Angst und sind allein Gott weiß ich will kein Engel sein".
Sieltä lähteminen olikin sitte melkonen urakka, ensinnäki sinne narikkaan pääsi vain kiertämällä sieltä ulkopuolelta, ja se oli aika helvetinmoinen jonotus. Sitten se sieltä ulospääsy... se pitkä kävelytie, jota pitkin sinne tultiin oli täysin ihmisjoukon tukkima. Mä ja moni muu päätettiin oikaista sieltä sen pellon kautta. Siellä pdemmällä maastossa ihmisä kaatuili siellä kivikossa aikas ilkeän näköisesti, tuli melkeen Ohne Dichin musavideo mieleen. Sitten kun päästiin sinne asfalttitielle, niin koko tie oli jälleen ihmisjoukon tukkima, autoteitä myöten. Linkkupysäkillä oli kanssa melkonen kaaos, linkkuja ängettiin niin täyteen että kuski tuskin näki mitään muualle kuin eteen ja vasemmalleen. Moni vatipää juoksenteli varomattomasta siellä, ja meinas jäädä dösän alle.
Oli kyllä loppujen lopuksi todella hieno tapahtuma, ehkä vähän huonosti järjestetty, niinkuin moni valitti. Oli hienoa huomata, kuinka helkkarin paljon Suomessa on Rammstein-faneja, tapahtuman jälkeen Turun kadutkin olivat täynnä niitä. Riehujiakaan ei paljoa ollut, eniten ärsytti ne RHP:t jotka yritti tunkea eteen siellä lavan edessä.
Se keikka oli kyllä paras mitä oon ikinä nähny, tämän jälkeen päätin että en missaa enää yhtäkään Rammsteinin Suomenkeikkaa. Joskus 50-luvulla eli ihmisiä, jotka oli vannoutuneita Elvis-faneja. Joskus 60-luvulla eli ihmisiä, jotka oli vannoutuneita Beatles-faneja. Mä elän 2000-luvulla ja olen vannoutunut Rammstein-fani.
Eniwei, tässä on jotain kuvia mitä otin sielt (mitkä nyt ylipäätään onnistu, erittäin monessa näky joku sekava valoshow tai kasa ihmisten käsiä):
Bam Margerakin oli mestoilla hengaamassa.
