- Liittynyt
- 14.9.2007
- Viestejä
- 520
No niin, nyt olisi sitten "lopullinen" diagnoosi vihdoin ja viimein tiedossa.
Repeämä oli kuin olikin huonommanlaatuinen, eli lihaskudoksessa itsessään. Kuinkas muutenkaan minun tuurilla. Repeämän laajuudeksi lääkäri sanoi noin kolmasosan lihassäikeistä. Ottaen huomioon totaalisen voimahukan ja ulkoiset merkit, ihme että noinkin vähän. Onni onnettomuudessa, tai jotain. Mutta koska tuosta vamman synnystä on jo venähtänyt aikaa ja oli itse lihaskudoksessa ja ei tuon laajempi, niin lääkäri sanoi ettei leikkaus kannata. Tai no, ei maininnut tuosta aikavälistä suoraan, mutta muista lähteistä voi niin päätellä. Ja toisaalta kun lihaskudoksen kursiminen kasaan on mitä on, niin tosiaan "vain" kolmasosan sisäinen vamman korjaaminen voisi tehdäkin sitä tuhoa jonkin verran kun joutuisi paikat repimään auki näin pitkän viiveen jälkeen. Eli hyöty voisi tosiaan olla varsin minimaalinen.
Eli ei kai siinä auta kuin tottua ajatukseen että monet liikuntalajit mitä on harrastunut tai aikonut harrastaa jää nyt enemmän tai vähemmän pois, ja ruveta tuota jotenkin edes yrittämään kuntouttaa. Aika lepsuiluksi jää punttihommat, mutta niitä ei kuntoutuksen jälkeenkään silti kokonaan varmaan pois jätä, muuttuu vaan pysyvästi eriluonteiseksi.
Repeämä oli kuin olikin huonommanlaatuinen, eli lihaskudoksessa itsessään. Kuinkas muutenkaan minun tuurilla. Repeämän laajuudeksi lääkäri sanoi noin kolmasosan lihassäikeistä. Ottaen huomioon totaalisen voimahukan ja ulkoiset merkit, ihme että noinkin vähän. Onni onnettomuudessa, tai jotain. Mutta koska tuosta vamman synnystä on jo venähtänyt aikaa ja oli itse lihaskudoksessa ja ei tuon laajempi, niin lääkäri sanoi ettei leikkaus kannata. Tai no, ei maininnut tuosta aikavälistä suoraan, mutta muista lähteistä voi niin päätellä. Ja toisaalta kun lihaskudoksen kursiminen kasaan on mitä on, niin tosiaan "vain" kolmasosan sisäinen vamman korjaaminen voisi tehdäkin sitä tuhoa jonkin verran kun joutuisi paikat repimään auki näin pitkän viiveen jälkeen. Eli hyöty voisi tosiaan olla varsin minimaalinen.
Eli ei kai siinä auta kuin tottua ajatukseen että monet liikuntalajit mitä on harrastunut tai aikonut harrastaa jää nyt enemmän tai vähemmän pois, ja ruveta tuota jotenkin edes yrittämään kuntouttaa. Aika lepsuiluksi jää punttihommat, mutta niitä ei kuntoutuksen jälkeenkään silti kokonaan varmaan pois jätä, muuttuu vaan pysyvästi eriluonteiseksi.