Ravintola Raku Ya, Eteläranta 14, Helsinki
www.rakuya.fi
:5:
Kävin kyseisessä ravintolassa nykäisemässä kahdeksan ruokalajin illallisen. Alkuun täytyy todeta että en omannut japanialaisesta ruoasta mitään muuta kokemusta kuin pari random-sushikiekkoa ulkomailla, mistään muusta ei siis hajuakaan eikä juurikaan mitään hajua siitä mitä tuleman pitää. Ja kun ei ollut mitään hajua tulevasta, on osittain hieman hankala muistaa ihan kaikkea mitä tuli vedettyä.
Alkuruoaksi japanilaista munakoisoa, jotain vihreää heinän näköistä hässäkkää ja jotain muuta. Tuosta ei varsinaisia tuntemuksia, makumaailma oli jotain mihin ei reippaana eurooppalaisena lihansyöjänä ole tottunut. Syötävää silti, omalla tavallaan hyvää. Kakkosena pöytään lajitelma erilaisia susheja. Oli paria erilaista maki sushi kiekkoa, useita erilaisia nigri sushi jutskia (mm. lohta, katkarapua, siikaa, jotain friteerattua jne) ja tietenkin makuhermojen putsaamiseksi inkiväärilastuja. Voisin sanoa että tässä päästin asiaan, herkullista oli ja varsinkin nigri sushi lajitelma oli todella positiivinen yllätys. Ja jotenkin perverssillä tavalla inkivääriä on kiva napostella, jopa vielä senkin jälkeen kun sitä ei enää tarvitsisi syödä.
Myöhemmin pöytään tippui jossain järjestyksessä miso-keittoa, voikalaa, merileväsalaattia, lohen vatsaa, korealaista kaalisalaattia, ankkaa ja härkää. Miso-keitto oli jälleen kerran makumaailmasta joka oli erikoinen, mutta tarkemmin maisteltuna hyvä. Lämmin keitto toimi oikein hyvin muiden ruokien sivussa ja kieltämättä kunnon menun kylkeen keitto osuu kuin nyrkki silmään. Voikala elelee kai jossain intian valtamerellä ja tällä kertaa se oli päätynyt lautaselle Helsingissä. Todella rasvainen kala joka on kuulemma pakko grillata ettei maistu härskiintyneelle rasvalle. Kalan rakenteesta tuli ehkä hieman etäisesti mieleen halloumi-juusto, mutta maku oli taas kaikin puolin kohdallaan. Merileväsalaatti putos taas kivasti voikalan kylkiäisenä, joskin merilevä on taas niitä ruokia jotka ovat vähän... jänniä.
Lohen vatsa oli jälleen kerran erikoisen kuuloinen ja ehkä niitä extremeimpiä ruokia jota päivän menu sisälsi. Itse vatsahan lentää suomalaisessa kyökissä aika pitkälti roskikseen, mutta jaappanialaiset käyttävät senkin. Rasvainen vatsapala oli kypsennetty paistamalla, ja niin että nahka oli täysin rapea. Palan päälle oli laitettu tomaattia ja jotain tuoretta yrttiä. Rasvainen maku tasoittui kivasti rapean nahkan ja tomaatin ansiosta, kokonaisuutena tämäkin oli varsin herkullinen suupala. Korealainen kaalisalaatti oli mausteinen ja käsittääkseni se oli tarkoitettu ankan kera nautittavaksi. Vaan kun ankan pintaan oli pursotettu sinappi-misoa, oli kaalisalaatti selvästi statistin roolissa tässä esityksessä. Ankka ja sinappimiso olivat kerrassaan vastustamaton yhdistelmä, olisin voinut syödä noita kymmenkertaisen määrän. Sinappimiso oli eksoottista, joskin jotain kovin kotoista siinä siitä huolimatta oli. Sinapin maku oli jotenkin jouluinen, jotenkin dijon-tyylinen, mutta todella toimiva.
Potin räjäytti totaalisesti härän marmoriulkofilee ja sen pinnalle levitetty kastike. Härkä oli loistavasti kypsennettyä, juuri sopivan punaista, pehmeää ja ennen kaikkea kunnollisen lihan makuista. Härän kruunasi pyrettä muistuttava kastike, jossa oli mm. soijaa, inkivääriä, valkosipulia ja ties mitä muuta. Yhdessä täysin vastustamaton yhdistelmä, yhdistelmä joka hiljensi ja pakotti vain keskittymään ruokaan ja suuhun tulviviin herkullisiin makuihin. Mykistävää.
Jälkkäriksi pöytään putoili pannacottaa timjamimarinoiduilla ananaksilla. Okei, pannacotta on hyvää ja ananas on hyvää... mutta että timjamimarinoitua ananasta pannacotan päällä? No kerrassaan todella loistavaa, varsinkin kun kylkiäisenä nautti kyseiselle jälkiruualle erikseen valittua valkoviiniä. Jos joskus viini on täydentänyt ruoan ja ruoka tukenut viiniä, se oli sitten tässä. Jälleen kerran ihan älytöntä, mykisti aikuisia miehiä ja ennen kaikkea jätti todella kivan fiiliksen aterian päätteeksi.
Muiden kuin jälkiruoan yhteydessä nautiskeltiin japanilaisia oluita ja sopivin välein lämmintä sakea. Sake oli oikein mukavan makuista ja enemmän sakea juoneiden mielestä todella hyvää.
Tunnelma näytti ravintolassa olevan kohdallaan, joskin yleistunnelman aistimukset jäivät vähäisemmiksi koska nautin ateriani yläkerran kabinetissa. Kabinettia sopii suositella jos olette liikkeellä isommalla porukalla. Ostoraja kabinettiin taisi olla vähintään 500euroa, mutta se tulee äkkiä täyteen jos ruokailijoita on useampia ja juomissa ei pihtailla. Kabinetti oli todella tunnelmallinen ja mukava, ei mikään shellin baarin "kabinetti".
Yleisesti ottaen ei voi kuin suositella. Järkyttävän hyvää, palvelu pelasi ja Chef Masato luotsasi joukkonsa mielettömään suoritukseen!
(Kuvia ei ole jaossa, huonolla kännykkäkameralla hämärässä otetut kuvat eivät todella tee oikeutta tämän ravintolan antimille.)
mutta jos ei Amarillosta diggaa niin ei sitten välttämättä Panchosta myöskään. Itse hehkutan Panchon Meksikon Possua(tm) aina kun siihen tilaisuus tulee :D
... 
