Raskaus ja treeni osa 2

[Chantal]

Nämä raskausajan treenijutut on vähän sellaisia, että faktatieto ja omakohtaiset kokemukset eivät välttämättä osu yhteen, joten vastaajasta riippuen tulet varmasti saamaan hyvin erilaisia kommentteja aiheesta Itse raskauduttuani olin kovasti sitä mieltä, että jatkan treenejä ihan entiseen tapaan. Ainoastaan kamppailulajin harrastamisen lopetin heti saatuani tietää raskaudestani. Saliharrastusta halusin ehdottomasti jatkaa, mutta kroppani ja mieleni olivat tästä eri mieltä. Kroppa oli alusta asti ihan eri tuntuinen kuin normaalisti, enkä yksinkertaisesti pystynyt treenaamaan yhtä kovaa kuin yleensä: alkuraskauden tuhottomasta väsymyksestä selvittyäni hapenottokyky huononi huomattavasti, ja inhottavan tuntuisia supistuksia tuli heti jos rehki liian kovaa. Minun oli tosi vaikea motivoida itseäni treenien pariin, kun en pystynyt treenaamaan täysiä. Näin ollen tyhmä mieleni päätyi ratkaisuun, että ihan sama olla ilman treeniä, kun en kerran pysty treenaamaan kunnolla. Näin jälkeenpäin ajateltuna kevytkin säännöllinen treeni olisi ollut parempi kuin ei treeniä, joten olisi vaan kannattanut jatkaa kevyttä jumppailua. Treenasin siis tosi epäsäännöllisesti, ja vaikka painoni ei juurikaan noussut raskausaikana, niin iso osa lihaksista hävisi, ja nyt sitten tehdään kovasti töitä sen entisen kunnon eteen :-/

Noista sykerajoista ja muista löytyy netistä faktatietoja, mutta muistaakseni sykerajoitukset astuivat voimaan raskauden puolivälin paikkeilla. Voisin kyllä epäillä, että oma kroppakin muistuttaa asiasta sitten jossain vaiheessa, eivätkä "hyppyjumpat" ja muut enää tunnu kovin miellyttäviltä. Spinningissä kävin ihan harvakseltaan raskausaikana, ja se tuntuikin ihan kivalta. Ainoastaan syvien vatsalihasten tuki tuntui hankalalta ylläpitää, jos ajoasento oli liian matala. Tosin kun hapenottokyky huononee merkittävästi raskauden aikana, menee kevytkin spinningtunti aikamoiseksi läähättämiseksi viimeistään sitten raskauden loppuvaiheessa

Niin joo, tuosta jalkatreenistä vielä: käsittääkseni prässikään ei ole varsinaisesti kiellettyjen liikkeiden listalla, mutta se vaan helposti tuntuu epämiellyttävältä. Melkein kaikki liikkeet, joissa vatsaonteloon kohdistuu painetta, kannattanee jossain vaiheessa jättää vähemmälle, tai ei ainakaan revitellä maksimipainoilla. Tietävämmät kommentoinevat tähän enemmän? Prässissä maha tulee helposti tielle, mutta voihan sen tehdä jalat leveällä, jolloin liikerata ei lyhene ihan niin paljoa.

Itse käytin raskauksien aikana protskulisiä esim. matkoilla ollessa, ja lisäksi silloin tällöin palkkaria. Lähinnä niissäkin kai on ne tietyt lisäaineet, joita pitäisi pyrkiä välttämään. Itse kyllä käytin palkkarina aika paljon juurikin maitoa, sillä palkkareiden maku tuntui jostain syystä etovalta, vaikka normaalitilassa maistuvat hyvin. Kreatiinit, laturit, sun muut "ylimääräiset" jutut jätin raskausaikana pois.

Tsemppiä kovasti treeneihin, toivottavasti jaksat treenata reippaammin kuin minä jaksoin! :D

 

[Hanna@Gym]

Itse myös netistä etsinyt tietoa. Mielenkiintoisin juttu: KILPAURHEILIJOIDEN KOKEMUKSIA HARJOITTELUSTA, KILPAILEMISESTA
SEKÄ SAAMASTAAN TUESTA RASKAUSAIKANA JA SYNNYTYKSEN JÄLKEEN. Löytyy googlella. Juoksufoorumilla monet juosseet lähes loppuun asti. Jotkut jenkit pelanneet korista todella pitkälle.

Itse tein salitreenit lähes normaalisti raskauden puoliväliin. Taka- ja etukyykyt, maastavedot, pystypunnerrukset. (Etu) kyykyt kipeyttävät vatsalihakset pahasti, joten täytyneet alkaa keventää ja siirtyä kohti laitteilla harjoittelua. Oma tuntemus salilla edelleen hyvä, mutta vatsalihakset kipeytyvät sen jälkeen, seuraavana päivänä.

 

[sininen bambi]

Kiitti näistä vinkeistä. Tänään tikku näytti plussaa, vaikka ensin uumoilin että ei tässä olla pieniin päin. No nyt kun miettii onki olu aikamoista väsymystä pari viikkoa jo, mutta treeni on kulkenu nyt aivan hyvin ja oikeastaan piristäny. Sitten ilman salitreeniä tai muuta liikuntaa alkaa väsyttämään niin että on tullu vedeltyä päiväuniaki useaan otteeseen.

Saapa nähdä miten tässä edetään, jännityksellä odottelen tulevaa.
Toivottavasti treenaaminen ei jää kokonaan pois tulevien viikkojen myötä.

 

[nium]

-Ei saa kurotella. Vauva kääntyilee mahassa ympäri ja napanuora voi kiertyillä kaulan ympäri. Tämä on tärkeä 1.kolmanneksen jälkeen ja erityisesti 2. kolmanneksen jälkeen.

Olisiko jotain viittausta tieteellsieen artikkeliin? Sanoisin nimittäin, että tämä on pelkkää kaupunkilegendaa.

 

[KRIM]

Olisiko jotain viittausta tieteellsieen artikkeliin? Sanoisin nimittäin, että tämä on pelkkää kaupunkilegendaa.

Ei tarvi sen kummempia tieteellisiä artikkeleita vaan ihan kokemus pohjalta on mulle synnyttäneet naiset kertoneet. Tuo napanuora ei niin helposti välttämättä kierry, suurempi ongelma siinä on tuo, että vauva saattaa kääntyä ympäri loppu raskaudessa (jalat edelle). Sen kääntäminen ei kuulemma ole niitä miellyttävimpiä kokemuksia saati synnytys, joten olisin ihan suosiolla kurottelematta parisen kuukautta.

 

[nium]

Ei tarvi sen kummempia tieteellisiä artikkeleita vaan ihan kokemus pohjalta on mulle synnyttäneet naiset kertoneet. Tuo napanuora ei niin helposti välttämättä kierry, suurempi ongelma siinä on tuo, että vauva saattaa kääntyä ympäri loppu raskaudessa (jalat edelle). Sen kääntäminen ei kuulemma ole niitä miellyttävimpiä kokemuksia saati synnytys, joten olisin ihan suosiolla kurottelematta parisen kuukautta.

Loppuraskaudesta vauvalla ei juurikaan ole tilaa kääntyillä siellä vatsassa, joten tämän perusteella en lähtis varomaan yhtään mitään normaaleja liikkumisia. Mitenkä se kurottaminen sen vauvan siellä kääntäis? Siinähän kohtu vain venyy pituussuunnassa, ja sitäkin luultavasti vain hyvin vähän, sellainen mahtilihas se kuitenkin on.

Perätilä on tietenkin ikävä juttu, mutta luulenpa, että siihen vaikuttaa enemmänkin tuuri kuin jonkun tietyn asian tekeminen tai tekemättä jättäminen. Yleisesti ottaen näen vahingollisena ja ikävänä sellaisen ajatustavan, jossa raskaus ja synnytys nähdään jonain poikkeustilana ja sairautena, joka rampauttaa odottajan sängynpohjalle "ettei vaan satu mitään".

Tässä on Duodecimin artikkeli raskaudesta ja liikunnasta niille, jotka kaipaavat tutkittua tietoa aiheesta:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01034

Raskaus ja liikunta

Lääkärikirja Duodecim
17.10.2011
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aila Tiitinen

Terveen äidin raskaudenaikainen liikunta on turvallista
Raskas liikunta raskauden aikana
Liikuntasuositukset raskauden aikana

Raskaus on hyvä vaihe puuttua elintapoihin, koska tämä edistää pitkäaikaisia terveydelle myönteisiä elintapamuutoksia. Raskaudenaikaisen liikunnan tulisi olla miellyttävää ja hyvää kuntoa ylläpitävää. Terveen äidin säännöllinen raskaudenaikainen kestävyysliikunta ylläpitää tai parantaa verenkierto- ja hengityselimistön kuntoa äidin ja sikiön terveyttä vaarantamatta. Liikunta saattaa vähentää raskaudenaikaisen verenpaineen kohoamisen ja raskausmyrkytyksen (pre-eklampsian) vaaraa (ks. «Raskauden aikainen verenpaineen nousu»1). Nesteen ja energian riittävä saanti on erityisen tärkeää varsinkin kuumissa ja kosteissa olosuhteissa.

Terveen äidin raskaudenaikainen liikunta on turvallista

• Ei lisää ennenaikaisia synnytyksiä (= ennen 36. raskausviikon täyttymistä).
• Ei lisää ennenaikaisen lapsivedenmenon vaaraa.
• Ei vaikuta synnytyksen kestoon eikä keisarileikkausten määrään.
• Ei pienennä lapsen syntymäpainoa.
• Ei vaikuta vastasyntyneen yhden ja viiden minuutin Apgar-pistemäärään.
• Ei vaikuta jälkeläisen henkiseen kehitykseen.

Raskas liikunta raskauden aikana

Raskas, erityisesti raskauden loppuun asti jatkunut liikunta saattaa pienentää lapsen syntymäpainoa ensisijaisesti hänen rasvakudoksensa vähäisen määrän vuoksi.
Ei ole näyttöä raskaan liikunnan aiheuttaman kehon lämpötilan nousun vaikutuksesta sikiön epämuodostuma-alttiuteen.
Harjoittelua raskauden aikana jatkaneiden huippu-urheilijoiden raskauksissa, synnytyksissä ja vastasyntyneissä ei ole todettu poikkeavaa.

Liikuntasuositukset raskauden aikana

Säännöllisen liikunnan voi aloittaa raskauden aikana.
Monet liikuntamuodot, kuten kävely, juoksu, pyöräily, uinti, soutu, hiihto, luistelu, suuriin lihasryhmiin kohdistuva rytminen aerobic, tanssi ja kuntosaliharjoittelu, sopivat raskaudenaikaiseksi liikunnaksi.
Laitesukellusta ei saa harrastaa.
Etenkin raskauden puolivälin jälkeen on syytä välttää tapaturma-alttiita lajeja ja liikuntamuotoja, joissa kohtu joutuu voimakkaaseen hölskyvään liikkeeseen, kuten hyppelyssä ja ratsastaessa.

Jos raskauteen liittyy seuraavia ongelmia, liikuntaa ei pidä harrastaa:

• ennenaikaisen synnytyksen uhka (hoitoa vaativa kohdun supistelu)
• selvittämätön verenvuoto emättimestä (ks. «Loppuraskauden verenvuoto»2)
• etinen istukka loppuraskaudessa (ks. «Etinen istukka»3)
• ennenaikainen lapsivedenmeno
• todettu kohdunkaulan heikkous
• sikiön kasvun hidastuma (ks. «Sikiön kasvun hidastuma»4)
• istukan ennenaikainen irtoaminen (ks. «Istukan ennenaikainen irtoaminen»5).
• Raskaudenaikainen liikunta on keskeytettävä seuraavien oireiden ilmetessä:
• verenvuoto emättimestä
• lepohengenahdistus, huimaus tai rintakipu
• kova päänsärky
• alaraajan (pohkeen) turvotus yhdistettynä kipuun
• sikiön liikkeiden väheneminen
• säännöllinen kivulias kohdun supistelu.

 

[KRIM]

Loppuraskaudesta vauvalla ei juurikaan ole tilaa kääntyillä siellä vatsassa, joten tämän perusteella en lähtis varomaan yhtään mitään normaaleja liikkumisia. Mitenkä se kurottaminen sen vauvan siellä kääntäis? Siinähän kohtu vain venyy pituussuunnassa, ja sitäkin luultavasti vain hyvin vähän, sellainen mahtilihas se kuitenkin on.

Perätilä on tietenkin ikävä juttu, mutta luulenpa, että siihen vaikuttaa enemmänkin tuuri kuin jonkun tietyn asian tekeminen tai tekemättä jättäminen. Yleisesti ottaen näen vahingollisena ja ikävänä sellaisen ajatustavan, jossa raskaus ja synnytys nähdään jonain poikkeustilana ja sairautena, joka rampauttaa odottajan sängynpohjalle "ettei vaan satu mitään".

Tuo boldattu nyt ei ollut mun pointti. Jokainen pystyy raskauden aikana tekemään juuri sitä mitä on tottunut tekemään ennenkin raskautta. Jos on kuitenkin tavallinen rauhallinen liikkuja niin tuskin mitään pikajuoksian reenejä kannattaa aloitaa (näin kärjistetysti ;)). Ei tarvitse mitään lopettaa ja jäädä sängynpohjalle, mutta on silti raskaus "poikkeustila", meinaan ettei itselläni ainakaan mieleen tullu potkis reeneissä heilua viimesillään, mutta joo :D Kylläpä se oma kroppa automaattisesti rajoittaa ne ns. epäsuotuisat rupeamat.

Tuosta pyörähtämisestä sen verran, että näin nyt on vaan ihmisillä päässyt käymään ja ihmettelivät samaa, että miten ihmeessä se on siellä mahtunut muljahtamaan. Lääkärit niitä yrittää käsin käänneellä ihan muutenkin ilman että vauva olisi kurottelun kautta jalat edelle joutunut. Toisekseen ei tule päivittäin kovin hirveästi kuroteltua molemmin käsin, joten en näkisi tässä asiassa edelleen ongelmana olla tekemättä moista muutamaa kuukautta...Toki se sattumaa sattaa myös olla, että juuri kurottelemalla näin pääsi käymään.

Hyvä oli tuo linkki minkä laitot.

 

[Riksraks]

Toista tiitiäistä tässä suunnitellaan, ja ns. työn alla =) Tässä oon kans ite miettiny paljonkin miten urheilun kanssa menee tällä kertaa. Edellinen raskaus oli ilmeisen vaikea ja hankala, supistelut, liitoskivut, pahoinvointi, väsymys ja ah niin ihana masennus. Loppuraskauden jäätävä turvotus vielä kruunas paketin. Voitte ehkä arvata, ettei urheilu ollu ekana listalla. Joten, painoa kertyi, mikä masensi sitten lisää. Nyt, keliakiaepäilyn jälkeen ruokavalio ja treenimuutokset on tehneet tehtävänsä, lihaksisto on ihan hyvässä kuosissa, läskiä on vielä kyllä, muttei enää sitä luokkaa mikä oikeasti ahdistais niin julmetusti, ja painokin on siellä normin puolella. Elättelen toiveita, että toi neiti 9kk pitää mut kiireisenä, ja motivoituneena, ettei ekan raskauden aikainen repsahdus pääse uusiutumaan, oli sitten olo mikä tahansa. Eikä keliakiaoireilunkaan takia tietty pääse enää samaan tyyliin vetämäänkään sitä evästä. Pitänee sitten plussan jälkeen päivittää, että mitä pystyy tekemään =)

 

[sininen bambi]

Samaa itsekin toivon että jaksaa pysyä motivoituneen ja ennen kaikkea ylläpitää jo olemassa olevaa kuntoa ja lihaskuntoa. Tämä on kyllä armotonta tämä alkuraskauden väsymys! Tekis mieli heti luovuttaa ja jäähä kotia makaamaan, mutta se olis niin väärin itteä kohtaan. Sen verran olen jo huomannut, että vatsalihakset menee tosi helposti kramppiin, varinkin juoksussa ja pomppivissa lajeissa kuten combatissa, joten näitä tullaan kyllä vähentämään ja sitten tilalle vois vaikka näin kevään korvilla ottaa uinnin ja pyöräilyn.

Vielä on työmaata saaha tämä hieman tahaton "massakausi" pysähtymään ja alkaa taas noudattaa vähän järkevämpää ruokavaliota.
Voin kyllä sanoa että ei ole helppoa olla nainen :D

 

[Tähtisilmä]

Onhan sitä hyvä miettiä mitä kaikkea voi tehdä raskaana ollessa. Kaikki kuitenkin yksilöllisiä mitä voi tehdä raskausaikana
ja riippuu paljon omasta voinnista.
Mulla kaksi lasta ja raskaudet oli hyvin erilaisia. Ensimmäinen raskaus oli tosi vaikea ja toinen helpompi ja liikuinkin enemmän.
Alkuunhan voi harrastaa paljon kaikenlaista. Koko raskausajan suositellaan esim. uintia, kevyttä kuntosalitreeniä ja kävelyä.
Juoksulenkkejä muistaakseni voi harrastaa kuusi kuukautta eli viimeinen kolmannes pitäisi skipata toi harrastus.
Samoin ratsastus ja kaikki rasittavat harrastukset missä pompitaan tulisi jättää pois treeniohjelmasta viimeiselle kolmannekselle ja kiertoliikkeet ei ole hyväksi vauvelille myöskään.
Neuvola antaa kaikista vitamiineista sun muista aineista kysyttäessä listan eli mitä saat syödä ja mitä et.
Aika paljon on kaikenlaisia kieltoja mitä raskausaikana ei saa syödä.
Raskausmonivitamiinia on ainakin hyvä napostella odotusaikana.
Koko raskausajan on myös hyvä treenata lantionpohjalihaksia sekä selkälihaksia on hyvä treenata, niin
painava masu ei tuo niin paljon selkäkipuja.
Tässä muutamia ohjeita mitä tuli mieleen näin äkkiseltään.

 

[laura!]

Nimenomaan se tuttu liikunta on sitä mitä sopii jatkaa. Jos olet ratsastanut ikäsi, niin voit kehoa kuunnellen sitä jatkaa myös raskauden aikana tiedostaen toki riskit joita tippuminen saattaa aiheuttaa. Toisaalta taas otat sen saman riskin joka päivä liikkuessasi autolla tai edes kävellen missään, koska aina voi tulla kolari, jne. On jokaisen oman harkinnan alla mitä haluaa tehdä, toiset jäävät heti sohvan nurkkaan istumaan ja toiset kykenevät jatkamaan suurinpiirtein normaalisti synnytykseen saakka. Onhan niitäkin jotka juoksevat vielä maratoonia juuri ennen synnytystä..

Suorien vatsalihasten harjoittamisesta joutuu luopumaan siinä vaiheessa kun vatsalihakset erkaantuvat toisistaan, vinojen kanssa on hyvä jatkaa kehoa kuunnellen. Sykerajoihin on ohjeistus toisen kolmanneksen lopulta alkaen, mutta siinäkin aika usein se oma keho antaa merkkejä höllätä sopivissa kohden.

Tuo kurottelun välttäminen on kyllä jotain ihan uutta meikäläiselle. Tai siis juu, tiedän sen että aiemmin uskottiin kurottelemisen aiheuttavan napanuoran kiertymistä kaulan ympärille, mutta ei sitä kai kukaan enää faktana sano? Sikiön tarjonnan muutos tapahtuu jos on tapahtuakseen, ei siihen hirmuisesti pysty itse vaikuttamaan. Toiset vaihtavat tarjontaa vielä ihan viime hetkillä, toiset taas asettuvat aloilleen hyvinkin aikaisessa vaiheessa.

Lantionpohjan lihaksiston harjoittaminen on sellainen, jota en henkilökohtaisesti suosittele harjoittamaan vartavasten. Urheilijoilla on muutoinkin lantionpohja paremmassa kunnossa kuin normaalilla ihmisellä ja jos sitä vielä treenaa lisäksi voi synnytyksessä tulla eteen liiallinen kudosvastus joka hidastaa synnytystä ja todennäköisesti tarvitsee välilihan leikkaamista.

 

[Maulukka]

Ennen raskautumistani ajattelin, että minähän en liikuntaa lopeta ja väitetty alkuraskauden väsymyskin taitaa olla jonkin verran vain naisten laiskuutta. Raskauduttuani se alkuraskauden väsymys sitten iski kyllä vasten kasvoja. Oli vaikea usko kuinka kokonaisvaltaisena sen väsymyksen tunsi. Töissä käyminen ja liikkuminen oli todella tahtojen taistelua. Tuntui, että töissäkin olisi voinut nukahtaa pystyyn tai joku olisi antanut kokovartalorelaksaation. Pyrin silti sinnikkäästi liikkumaan raskaudesta huolimatta. Muu aika menikin sitten sohvalla nukkuen. Omalle kropalle pitää antaa armoa, jos se sitä vaatii. Se kuitenkin kokee paljon mullistuksia. Itseäni helpotti se, etten kärsinyt pahoinvoinnista (jotakin hyvin satunnaista etovaa oloa lukuunottamatta), joten liikuntakin oli paremmin yhdistettävissä muuttuneeseen elämään.
Alkuraskaudessa liikuin kutakuinkin samalla lailla kuin ennekin, mutta väsymys tietenkin verotti tehoja ja joku maalaisjärkikin oli taustalla. Itsellä juoksu jäi aika varhaisessa vaiheessa, koska tuntui kuin juoksukunto olisi romahtanut ihan seinään. Huohotin ja läähätin ihan pienen matkan jälkeen kuin huonokuntoinen. Tämä sai tietenkin kiukun pintaan ja lopetin hölkät ajatellen, että joka tapauksessa juoksuun tulee taukoa ja harrastus pitää aloittaa alusta lapsen synnyttyä. Pidin siis aika samana tuleeko taukoa muutama kuukausi enemmän tai vähemmän juoksun suhteen.
Varsin pitkään olen pystynyt harrastamaan siis kuntosaleilua, crossfit-circuit -treenejä, kahvakuulailua, pyöräilyä... Toki repivät liikkeet jäivät pikku hiljaa ja liikkeitä on pitänyt modifioida. Salilla crootrainerillä on myös ollut ihan ok tehdä aerobista treeniä ihan koko ajan.
Maha on minulla ollut aika maltillisen kokoinen, vaikka nyt se tuntuu isolta (isompiakin olen toki nähnyt). Tänään tuli rv 37 täyteen. Jee! Edelleen olen liikkunut. Nykyään liikun kävellen (ennen en kovasti kävellyt mutta nyt olen runsaasti) ja kuntosaleillen. Pyörälläkin olen mennyt (kun lumet suli), mutta asennon puolesta sellainen mummopyörä on ollut enää ainoa mahdollinen vaihtoehto (jos ei halua olla hengittämättä tai tuntea, että vauva änkeää keuhkot ja suolet suusta ulos). Kävely tuottaa välillä paljon supistuksia (ollut vaivanani jo rv 19 lähtien). Nyt sillä ei ole juurikaan väliä, koska vauva saa vaikka syntyä. Salilla teen ylävartalotreeniä suht normaalisti ja crosstreinerillä tai matolla kävelyä aerobisena juttuna. Jaloille on vaihtelevaa jumppaa. Prässiä olen tehnyt yhdellä jalalla, niin mahalle jää paremmin tilaa. Askelkyykkyjä esim. eteenpäin kävellen ym. olen tehnyt voinnin mukaan. Perus jumppa on nostanut enemmän osaa treeneissä ja rauhallinen tahti. Tietenkin tosiaan ne tehot ovat laskeneet ja joissakin liikkeissä painotkin ovat tippuneet jonkin verran. Kunhan pidän itseäni kunnossa eikä selkä hajoaisi ihan kokonaan. Se on ollut tavoite. Toki myös moni liike on jäänyt pois. Selällään ei voi olla (kohtu painaa isoja suonia ja aiheuttaa hengenahdistusta ym.) ja jotkut liikkeet vaan tuntuvat vatsassa pahalta. Sykettä seuraan mittarilla, mutta yleensä se ei ole ollut mikään ongelma hallita. Hyppyjä olen vältellyt muistaakseni ainakin n. rv 25 jälkeen (en tarkkaan muista). En halua mitään ylimääräistä laskeumaa tuonne kohdun suuntaan.
Välillä sitä kaipaa suuresti kunnon hikiliikuntaa, mutta pääasia on ollut, että on voinut tehdä jotakin koko ajan. Kävely ja liikkuminen aiheuttaa nykyään liitoskipuja ja illalla touhukkaan päivän jälkeen sohvalta nouseminen on välillä aika tukalaa. Ensimmäistä kertaa sitä on tuntenut, että mikä se häpyliitos oikein on Välillä tuntuu kuin se repeäisi.
Kaiken kaikkiaan olen voinut suhteellisen hyvin koko raskauden ajan ja luulen, että se on ollut ennen kaikkea raskautta ennen tapahtuneen liikkumisen ansiota, mutta myös tämä liikkuminen tänä aikana.

Tärkeintä on kuunnella sitä omaa kehoa!!! Jos supistaa tai tuntuu muuten oudolta, niin höllää tahtia. Se on varmaa, että kaikki liikkuminen ei todellakaan enää tunnu hyvältä ja kaikki tuntuu vähän erilaiselta varsinkin raskauden puolen välin jälkeen. Sitä vaan tottuu raskauden edetessä pikku hiljaa siihen, että joistakin tavoitteista pitää luopua ja jotakin rimaa laskea. Kaikkien raskaus on kuitenkin erilainen. Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. On myös hyvä antaa mahdollisuus vähän erilaiselle liikunnalle mihin on ennen tottunut ja ymmärtää että tämä on väliaikainen tila ja kannattaa panostaa lähinnä jonkin tasoiseen ylläpitoon ja kunnossa pysymiseen. Luonnollisesti jättäisin pois sellaiset liikunnat, joissa maha voi saada iskua ym. mitä voi jo maalaisjärjelläkin kuvitella aiheuttavan vammoja.

Voi myös olla niin, että joutuu jossakin vaiheessa esim. vuodelepoon syystä tai toisesta. Sille ei voi mitään.

Itselle oli suuri askel se, että ajattelin laskea jossakin vaiheessa viikkotavoitteen liikkumisen suhteen esim. viiteen tuntiin. Välillä sai sitten iloisesti yllättyä jos jaksaakin enemmän. Itselle oli myös sopeutumisen paikka se, että se oma keho muuttuu eikä tunnu enää omalta eikä ns. ole omassa vallassa. Toiset tykkäävät kasvavasta mahasta kovastikin, mutta itselle se oli hyvin hyvin pitkään tosi kummallinen ajatus. Jotenkin ehkä rv 30 jälkeen sitä vaan on tottunut siihen, että se vaan kasvaa eikä sille voi mitään, mutta silti se tuntuu oudolta.

 

[Maulukka]

Piti tuosta napanuorasta vielä sanoa, että omaa babya on kuvattu paljon ultraäänellä (4d kuvaa myös) ja monessa kuvassa napanuora on ollut yleensä kaulan ympärillä. Siellä se vauva myllertää eikä sille oikein voi mitään.

 

[Scarleth]

Tervehdys. Mä nyt ajattelin rohkaistua nostamaan tätä ketjua, josko vaikka löytyis akuutisti raskaanaolevaa vertaistukea. Vasta ysiviikolla mennään, ja aivan infernaalinen väsymys ja 24/7 -krapulaolo vesittää treeniä tällä hetkellä pahemman kerran. Kävelylenkeillä oon juuri jaksanut silloin tällöin käydä ja yhdellä ihan rauhallisella tanssitunnilla viikottain, mutta varsinainen punttitreeni tuntuu ihan ylipääsemättömältä voimain koetukselta. Olis kiva jutella muiden samassa tilanteessa olijoiden kanssa; kulkeeko treeni, millaisia pehmeämpiä lajeja olette ottaneet tilalle, ja ihan vaan yleisestikin jakaa fiiliksiä. Aika alkumetreillä tässä vielä mennään eli ainoa varma asia tuntuu olevan epävarmuus. Mutta päivä kerrallaan.

 

[Ginger81]

Mulla oli aikoinaan juuri nuo ekat viikot, rv 6-14 pahimmat. Krapulafiilis 24/7 ja tuntui että kunto huononi hetkellisesti ihan tosi paljon. Olin ihan henki kurkussa kun yritin vähän tehdä crosstrainerilla. Mutta sitten sen jälkeen olo normalisoitui täysin ja raskausoireet hävisivät. Kunto tuntui taas paremmalta ja jaksoinkin käydä salilla (tietysti kevyempää treeniä) , tanssimassa, ja tietysti kävelylenkeillä raskauden loppuun asti. Väsymystä mulla ei ollut missään vaiheessa.

 

[Tuik]

Mä oon nyt puolessa välissä, eli aika samoilla viikoilla varmaan kuin Scarleth? Nyt viimesen kuukauden aikana on taas ruvennut sali ja muukin liikunta houkuttamaan. Sitä ennen makasin sängyssä 24/7 kestävän pahoinvoinnin kourissa, suurin urheilusuoritus oli spurtit pöntölle n. 10 kertaa päivässä. Ruokavaliokin sai kyytiä, koska kaikki oksetti ja se mikä ei oksettanut niin sitähän mä söin. Oli se sitten mitä tahansa. Nyt, luojan kiitos, on suht normi olo.

Treeni kulkee tosi hyvin, ihmekkös tuo kun kauhee tauko takana ja kroppa huutaa liikuntaa. Salilla oon vähentänyt painoja, mutta muuten vielä tehnyt kuten ennenkin esim. kyykyt. Juoksu piti lopettaa vähän aikaa sitten kun kiinnikkeet kipeyty. Nyt oon hiihtänyt kovasti ja käynyt uimassa. Tuntuu oudolta kun on tottunut treenaamaan kovaa pienistä kolotuksista välittämättä ja nyt tää on tällasta himmailua ja perse löystyy silmissä.

 

[Naene]

Katos tää on nostettu. Viikolla 15 mennään täällä, liikunta on maistunut samoin kuin ennenkin, ehkä jopa enemmänkin kun krapulapäivän diktoima treenitauko ei ole enää kovin ajankohtainen :D
Mä oon tykännyt pidemmän aikaa käydä tietyllä salilla kolmijakoisella treenaamassa ja sitten toisella salilla ryhmäliikuntatunneilla. Nuo intervallityyppiset jutut on aina olleet mieleen, mutta pitää kyllä katsella miten pitkään kykenee vielä niitä jatkamaan. Jossain sanottiin ettei syke saisi ylittää 150:tä, mutta kyllä se vaan ylittää usein ja reilusti. Ja oon vähän kömpelöitynyt. Mutta en halua lopettaa lempparilajeja vielä joten jatketaan kunnes ei enää jatketa.

 

[Tuik]

Just kysyin neuvolasta tuosta sykerajasta ja sieltä sanottiin, että nykyään ei oo mitään sykerajoja. Saa liikkua niin paljon kuin lystää ja tuntuu hyvältä. Loppua kohdenhan automaattisesti suoritukset kevenee kun muuttuu norsuksi, eikä hirveet sykkimiset enää edes tunnu mukavilta.

 

[Jonna1983]

Kyllä vielä vuosi sitten oltiin niiiiin tarkkoja ettei mitään korkeasykkeistä treeniä saisi tehdä vaikka kuinka tuntuisi hyvältä. Hyvä jos alkavat vähän viisastua neuvolankin puolella. Mulle kun sanottiin neuvolalääkärillä ettei raskauden puolivälin jälkeen kannata harrastaa muuta kuin kävelyä... Treenasin silti ihan entiseen malliin ja hyvä että treenasinkin!

 

[anna]

Tiedättekö, mihin nuo aiemmin vallalla olleet sykerajat ovat sitten perustuneet?