Meitsin suosikki on Mike. Osaan arvostaa hyvää matsia, verbaliikkaa ja itsensä likoon laittavaa miestä. Ja tämä siis täysin rehellisesti. Kuten on hyvin tiedossa, mä kirjoitan lähes yksinomaan yleiselle, ja olen melko varma, että sieltä olisi jäänyt iso lisäarvo puuttumaan ilman Miken äkkipikaisuutta. Vaikka ämmät tätä aina valittaa, että "miksi te pojat riitelette", niin musta riitely on kivaa. Toi yleinen olisi melko puuduttavaa luettavaa, jos siellä kaikki vain menisi suklaajunalla Draksvikin sotkuun donitsi ostoksille. Sitäpaitsi mä väitän, että jengi kesimäärin pitää noita matsithreadeja helvetin viihdyttävinä - näkeehän sen postien määrästäkin. Samasta syystä pistäisin Poserin modeksi. Mä tykkään värikkäistä ihmisistä, joilla on just sopivalla tavalla vähän vittumainen tyyli. (Ja mistäköhän tämä johtuu?). Sitäpaitsi Poserilla on selvästi substanssia ottaa kantaa aika isolla sektorilla, mitä tulee tämän lajin sisällään pitämiin asioihin. Pakko myöntää, että mulla on kyllä Baarikelloa ikävä, mikä ei lienee yllättävää sekään.
Muille modeille isoa peukaloa asiantuntemuksesta ja tiedosta. Useimpien kanssa mulla ei ole mitään suhdetta, koska mulla ei ole treeni ja ravintoasioihin juurikaan mitään sanottavaa.
Niin ja Timban pistäisin heti modeksi. En ensisijaisesti miehen asiantuntemuksen vuoksi vaan luonteen. Timban tapasen jätkän vastaukset on ehkä parasta mahdollista mainosta koko urheilulle, mitä voi ilmaiseksi saada. Minä en tuollaiseen ystävällisyyteen pysty, mutta osaan sitä kyllä arvostaa. Mä uskon, että asiallinen ja ystävällinen vastaus voi määrittää sitä, jääkö joku junnu lajin pariin vai ei.
Hannibaalia en laittaisi modeksi. Tämä ei johdu hänen älystään ja hauskasta luonteestaan. Tämä johtuu siitä, että minulla on tietty real-life kokemus Hanskista, mistä en ole järin onnellinen. Mä olin nuorempana hyvin epävarma omasta persoonastani. Mulla oli jotain itsetunto-ongelmaa ja tällasta. No, 1989 mä olin Provinssirokissa (Chilipeppersit soitti sillon sukat munissa!). Vedin tietenkin ihan kamalat juntturat, ja hukkasin kaikki kamani plus kavereiden teltan. Olin siinä sitten ihan paskana, että "yyy mitä vittua mä teen, missä mä nukun". No, törmäsin jossain vaiheessa yhteen tosi mukavan oloseen jätkään, joka pyysi mut telttaansa juomaan "punaviintä". Siis kundi ei todellakaan sanonut "viiniä" vaan se sanoi "viintä". Ehkä se oli jotain snobbailua, mutta muhun se teki vaikutuksen...
Eli karu totuus on....
Hannibal pani mua Provinssirokissa 1989.
Perseeseen.