Rajavartiolaitos Immola

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja raggi
  • Aloitettu Aloitettu
Itse vekaralla 3.PsjK:ssa TiedK:ssa ja voin sanoa että iha tarpeeksi tulee sieläkin sykittyä.. kouluttajat vanhoja LJK kouluttajia sekä sissirukin kouluttajia... jotain egon kasvatusta toi LJK / Immola lässytys.

Loppusodassa otettiin vanginks yks immolan äijä ja kaveri alko itkemään ku otettiin siltä ase pois ja kyseltii et mitä tekee näillä main... :itku:

Tiedän sut. Pelkkä vässykkä. Olin sun kanssa Vekaralla samassa yksikössä 2 viikkoa. Tuli vuosi lykkäystä pienen onnettomuuden takia. Joo tosiaan ota niistä asioista eka selvää ennen kuin tuut päteen..

Itellä oli tarkoitus hakea Uttiin, mutta tyssäs punavihervärisokeuteen eli siis nyt haetaan Immolaan...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tjuu, kyl toi harjottelumotivaatio tipahti aikalailla, kun tuolt utista tuli se kirje...
Vähän on väkinäistä harjottelu, kun ei tiedä kutsuuko ne ees sinne immolaan, vaikka A:n paperit ja hyvät todistukset lähti, hakioita on aika lailla...

Koska ne "esikarsinnat" on ohi? Eli milloin sen kirjeen pitäisi tulla, jotta tietäisi, että pääseekö kokeeseen? Mitään hajua?
 
riippuu milloin järjestetään valintakokeet. Huhun mukaan valintakokeet olisi viikolla 6, mutta tämä ei ole mitenkään vedenpitävää tietoa. Viimeistään maaliskuussa pidetään testit. Kirjeen pitäisi tulla laatikkoon siis joko heti tai sitten viimeistään maaliskuun alkupuolella... Itelle ei ainakaan oo minkäänmoista kirjettä tullu viel, mut ootellaan ja reenaillaan...
 
Nousee kyllä pakosti sellanen ärsyttävä epäilys Utin jälkeen et tuoltakin tuloo ennakkovalintahylky :D

Mut eipä siinä, oon jo melkein menettäny toivoni muutenkin. Kovasti oli muka ensiksi hyvät pitkäaikaistavoitteet, loppuvuodesta olis ollu tarkoitus aloittaa kovaa ja täysiä. No, sitä sitten suunnitellessa olikin jo joulukuu ja iski sairaus päälle. Juuri kun olin toipunut ja valmis "aloittamaan", niin napsahti se Utin hylkykirje postiin -->motivaatio nollille (mitä ei tietenkään olisi saanut käydä). Sitten tulikin joulu ja ei muka ehtinyt treenata, "palautellaan nyt eka kunnolla". Nyt on sitten uutta vuotta menny pari viikkoa ja sitä kovaa aloitusta odotellaan yhä. Eilen olin kokeilemas vähä kovempaa: ilman reppuakaan ei toivoa. Nyt yhdistettynä epätoivo, kirjotukset ja vittumainen pääkallokeli joka toinen päivä niin tuloksena alkaa olla tavoitteen katoaminen horisonttiin. Ja mistä tämä kaikki johtuu? Tahdonvoiman puuteesta. Siitähän täs on kaikki kiinni. Hivelee itsetuntoa..

Tällainen vuodatus tällä kertaa. :) Toivottavasti muilla on paremmat fiilikset, paljon siihen ei ainakaan vaadita..

pyydän palstalla notkuvia "järkeviä" ihmisiä huomaamaan että kirjoitin pelkästään Utti/Immola -tavoitteen näkökulmasta (mitä pidän ihan hyvänä tavoitteena verrattuna moneen moneen muuhun.. Muutenkin mun mielestä helvetin typerää puolustusvoimien sisällä tapella nokkimisjärjestyksestä, maatahan täs kaikki on puolustamas!), mulla on muutenkin elämä eikä tuo yllä oleva angstaus vaikuta siihen mitenkään.

P.S Ootteko kukaan harkinnu kansainvälisiä valmiusjoukkoja "varapaikkana"? Hakuaikaakin olisi vielä tämä kuu..
 
Olen ajatellut, vaikka en satavarma olisikaan sen "työsopimuksen" allekirjoittamisesta. Lähinnä motivoitunut porukka ja koulutuksen taso houkuttelee. Miinuksena olisi pitkät matkat; lähemmäs 10 tuntia kestäisi palata kotipaikkakunnalle. Jää nähtäväksi.. sisään varmastikin pääsisin..

Toisaalta kaipa tuo sissikoulutus rajalla on sekin ihan tiukka. Ainakin jos pyrkii saamaan erikoiskoulutuksen.
 
Nousee kyllä pakosti sellanen ärsyttävä epäilys Utin jälkeen et tuoltakin tuloo ennakkovalintahylky :D

Mut eipä siinä, oon jo melkein menettäny toivoni muutenkin. Kovasti oli muka ensiksi hyvät pitkäaikaistavoitteet, loppuvuodesta olis ollu tarkoitus aloittaa kovaa ja täysiä. No, sitä sitten suunnitellessa olikin jo joulukuu ja iski sairaus päälle. Juuri kun olin toipunut ja valmis "aloittamaan", niin napsahti se Utin hylkykirje postiin -->motivaatio nollille (mitä ei tietenkään olisi saanut käydä). Sitten tulikin joulu ja ei muka ehtinyt treenata, "palautellaan nyt eka kunnolla". Nyt on sitten uutta vuotta menny pari viikkoa ja sitä kovaa aloitusta odotellaan yhä. Eilen olin kokeilemas vähä kovempaa: ilman reppuakaan ei toivoa. Nyt yhdistettynä epätoivo, kirjotukset ja vittumainen pääkallokeli joka toinen päivä niin tuloksena alkaa olla tavoitteen katoaminen horisonttiin. Ja mistä tämä kaikki johtuu? Tahdonvoiman puuteesta. Siitähän täs on kaikki kiinni. Hivelee itsetuntoa..

Tällainen vuodatus tällä kertaa. :) Toivottavasti muilla on paremmat fiilikset, paljon siihen ei ainakaan vaadita..

pyydän palstalla notkuvia "järkeviä" ihmisiä huomaamaan että kirjoitin pelkästään Utti/Immola -tavoitteen näkökulmasta (mitä pidän ihan hyvänä tavoitteena verrattuna moneen moneen muuhun.. Muutenkin mun mielestä helvetin typerää puolustusvoimien sisällä tapella nokkimisjärjestyksestä, maatahan täs kaikki on puolustamas!), mulla on muutenkin elämä eikä tuo yllä oleva angstaus vaikuta siihen mitenkään.

P.S Ootteko kukaan harkinnu kansainvälisiä valmiusjoukkoja "varapaikkana"? Hakuaikaakin olisi vielä tämä kuu..


Kyllä se siitä jos NYT otat itseäsi niskasta kiinni. Kannattaa toki panostaa niihin kirjoituksiinkin. Itellä ois kova juoksureeni meneillään, mutta polvi vähän vihoittelee niin ei viitsi riskeerata. Eli sitten reenataan yläroppaa ja hakataan säkkiä. Ens viikolla mettään repun kaa painaan...
 
Nousee kyllä pakosti sellanen ärsyttävä epäilys Utin jälkeen et tuoltakin tuloo ennakkovalintahylky :D

Mut eipä siinä, oon jo melkein menettäny toivoni muutenkin. Kovasti oli muka ensiksi hyvät pitkäaikaistavoitteet, loppuvuodesta olis ollu tarkoitus aloittaa kovaa ja täysiä. No, sitä sitten suunnitellessa olikin jo joulukuu ja iski sairaus päälle. Juuri kun olin toipunut ja valmis "aloittamaan", niin napsahti se Utin hylkykirje postiin -->motivaatio nollille (mitä ei tietenkään olisi saanut käydä). Sitten tulikin joulu ja ei muka ehtinyt treenata, "palautellaan nyt eka kunnolla". Nyt on sitten uutta vuotta menny pari viikkoa ja sitä kovaa aloitusta odotellaan yhä. Eilen olin kokeilemas vähä kovempaa: ilman reppuakaan ei toivoa. Nyt yhdistettynä epätoivo, kirjotukset ja vittumainen pääkallokeli joka toinen päivä niin tuloksena alkaa olla tavoitteen katoaminen horisonttiin. Ja mistä tämä kaikki johtuu? Tahdonvoiman puuteesta. Siitähän täs on kaikki kiinni. Hivelee itsetuntoa..

Tällainen vuodatus tällä kertaa. :) Toivottavasti muilla on paremmat fiilikset, paljon siihen ei ainakaan vaadita..

pyydän palstalla notkuvia "järkeviä" ihmisiä huomaamaan että kirjoitin pelkästään Utti/Immola -tavoitteen näkökulmasta (mitä pidän ihan hyvänä tavoitteena verrattuna moneen moneen muuhun.. Muutenkin mun mielestä helvetin typerää puolustusvoimien sisällä tapella nokkimisjärjestyksestä, maatahan täs kaikki on puolustamas!), mulla on muutenkin elämä eikä tuo yllä oleva angstaus vaikuta siihen mitenkään.

P.S Ootteko kukaan harkinnu kansainvälisiä valmiusjoukkoja "varapaikkana"? Hakuaikaakin olisi vielä tämä kuu..

Haha! Voin sanoa, että täysin sama homma... Kyllä se Utin hylkykirje laski motivaatiota niin maan perkeleesti. Nyt taas olen osallistunut kuntopiireihin, käynyt 10 kg painoisen repun kanssa juoksemassa ja kahvakuulaa tempaissut. Luulisi, että tällä kertaa ottaisi edes kokeisiin, ellei kapiais-pellet jälleen keksi jotakin nerokasta.

Itsekin olen ajatellut noihin valmiusjoukkoihin tai vastaaviin pyrkiä (siis jos en pääse erikoisrajajääkäriksi).
Rauhanturvaajana voisi olla suht mielenkiintoista...

riippuu milloin järjestetään valintakokeet. Huhun mukaan valintakokeet olisi viikolla 6, mutta tämä ei ole mitenkään vedenpitävää tietoa. Viimeistään maaliskuussa pidetään testit. Kirjeen pitäisi tulla laatikkoon siis joko heti tai sitten viimeistään maaliskuun alkupuolella... Itelle ei ainakaan oo minkäänmoista kirjettä tullu viel, mut ootellaan ja reenaillaan...

Kyllä joka päivä odottaa sitä kirjeen tuloa... Lievä kuumotus. Eihän treenaaminen periaatteessa mene ikinä hukkaan, mutta jos olisi jonkinlainen päämäärä jo tiedossa, niin olo helpottaisi kummasti.
 
Ei ne kirjeet varmaan ihan vielä tule, koska onhan tuollakin tosiaan se unohtui/kissa repi osasto. Eli siis viimeiset kirjeet ovat vasta nyt menneet Immolaan.
 
Olen ajatellut, vaikka en satavarma olisikaan sen "työsopimuksen" allekirjoittamisesta. Lähinnä motivoitunut porukka ja koulutuksen taso houkuttelee. Miinuksena olisi pitkät matkat; lähemmäs 10 tuntia kestäisi palata kotipaikkakunnalle. Jää nähtäväksi.. sisään varmastikin pääsisin..

Toisaalta kaipa tuo sissikoulutus rajalla on sekin ihan tiukka. Ainakin jos pyrkii saamaan erikoiskoulutuksen.


Soitin tänään sinne Säkylään, niin ohjattiin jollekkin nopean toiminnan joukkojen (typo?) jutusta vastaavalle naiselle. Se ainakin vakuutti että ehdottomasti kannattaa hakea vaikka oliski esim. opinnot tulevaisuudes esteenä (kuten itselläni), ei sieltä ketään mihinkään pakoteta. Ensiksi on se vapaaehtoinen toimintavalmiussopimuksen allekirjoitus koulutuksen jälkeen, ja vasta sen jälkeen saatetaan soittaa ja kysyä et olisko kiinnostusta lähteä johonkin.

Itseäni olisi kyllä kiinnastanut rajatouhut muutenkin kuin Immolas, mut olin vähä tyhmä kutsunnois joten Kajaaniin määrättiin. Ja sielä kun ei enää sissikoulutusta anneta..
 
Tiedän sut. Pelkkä vässykkä. Olin sun kanssa Vekaralla samassa yksikössä 2 viikkoa. Tuli vuosi lykkäystä pienen onnettomuuden takia. Joo tosiaan ota niistä asioista eka selvää ennen kuin tuut päteen..

Itellä oli tarkoitus hakea Uttiin, mutta tyssäs punavihervärisokeuteen eli siis nyt haetaan Immolaan...

Liikaa VMTL päiviä ja tuli vuoslykkäystä? :D:D Taidat hyvinkin tuntea kun jopa 2 viikkoa olit samassa YKSIKÖSSÄ?! Vitun damfak. Käy ensin edes se Vekaran tied. linja, ja koita edes siitä selvitä ilman "jalkapipejä"
 
Ainiin ja pakko lisätä toho edelliseen avautuiseen, että en tosiaan väitä ettäkö Vekara tarjoaa yhtä kovan koulun kun nuo, mutta varmasti ihan riittävän. Samoja asioita kuulemma tehdään mitä olen mujiden rajajäkstereiden kanssa puhunu, eikä ne metsässäkään nyt niin hirmusesti enempi ollu. Ainut suuriero on käsittääkseni se että vekaralla seon nykyään Panssaritiedustelua, eli vainut on osana sitä toimintaa myös ja niissäkin joutuu kykkiä...
 
Tänne tuli kutsu myös. Ensi viikolla käydään utin testeissä, ja jos niissä sattuisi niin hassusti käymään että kaikista testeistä pääsisi läpi niin sitten vaan immolassa käymään pikaisesti silloin 7. päivä.
Ei muuten tuossa kutsussa puhuttu mitään fyysisten testien kokonaispisteiden alarajoista. Onko siitä kellään tietoa? Entäpä onko joku tietoinen montako heppua tuonne on hakupaperit pistänyt?
 
Tänne tuli kutsu myös. Ensi viikolla käydään utin testeissä, ja jos niissä sattuisi niin hassusti käymään että kaikista testeistä pääsisi läpi niin sitten vaan immolassa käymään pikaisesti silloin 7. päivä.
Ei muuten tuossa kutsussa puhuttu mitään fyysisten testien kokonaispisteiden alarajoista. Onko siitä kellään tietoa? Entäpä onko joku tietoinen montako heppua tuonne on hakupaperit pistänyt?
Sama juttu. Eka Uttiin ja sit toivottavasti vain haastatteluun ja lääkäriin Immolaan.

Kokonaispiste alaraja päätetään joka kerta erikseen. Juoksuosuus taas suoritetaan Kouvolassa ja porukan rahtaamiseksi Kouvolaan on varattu 2 linja-autoa, eli ehkä 60 istumapaikkaa? Pääsykoepäiviä on ilmeisesti 5, joten hakijoita lienee kolmisensataa.
 
Juu, bussit ehtii käydä eestakasin matkan tossa välissä...
Hakioita varmasti enemmän, mutta pääsykokeisiin päässeitä veikkaan saman 300.
Noista varmasti noin 10% utin testeissä käyneitä, joten kaikkia ei kentällä samaan aikaan näy.

Nii, ja pisterajat katotaan sitte sielä, raja tulee sopivaan kohtaan, että tietty määrä porukasta putoo (esim. 150-200) jää jäljelle, ja siirtyy spykologisiin testeihin...
 
Jep Jep....tänään napsahti kutsu testeihin:kippis1: nyt pitää alkaa rääkkäämään itteään:whip: eniten "pelottaa" toi reppu-juoksu, ei oo meikäläisen vahvi laji :(
 
Liikaa VMTL päiviä ja tuli vuoslykkäystä? :D:D Taidat hyvinkin tuntea kun jopa 2 viikkoa olit samassa YKSIKÖSSÄ?! Vitun damfak. Käy ensin edes se Vekaran tied. linja, ja koita edes siitä selvitä ilman "jalkapipejä"

En sanonut että tunnen vaan tiedän että oot täys spede. Todellakin käyn sen Tied. linjan ja hyvin käynkin jos en Immolaan pääse. Ja oli tosiaan vähän vakavempi homma kun sun jalkapipit ;) Eli vedäppä sää se vittu syvemmälle päähäs...
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom