4 kpl 4-hampaita revitty joskus oikomishoidon tieltä. 3 viisuria leikattu intissä.
Ensimmäisestä leikkauksesta kauheat kokemukset. Joku viittä vaille haudassa oleva konitohtori hakkasi taltalla ja vasaralla (kirurgisilla semmoisilla) leukaluuta hampaan ympäriltä pois. Ei edes morfiinit auttanu siihen kipuun. Pää oli turvoksissa ensin koko 5 päivän toipparin+vlv. Sitten tikkien poistossa sai vielä pari päivää vemppaa.
Ymmärrettävää oli että kun toista lähdettiin poistamaan oli valmiiksi paska housussa. Ajattelin että samaa paskaa taas, morfiini + puudutuskaan poista kipua. Mutta kas kas, nyt oli PohS:issa joku OYKS:in suukirurgi lainassa. Nuori vastavalmistunut kaiffari vieläpä. Hänpä otti poran ja porasi hampaan töhnäksi, jonka hoitsu sitten imurilla imaisi pois. Perjantaina toipparille ja lauantaina pystyi jo kaljalla käymään
Sama kaiffari amputoi myös kolmannen viisurin yhtä jouhevasti. Tottakai pelkäsin että konitohtori taas olisi, mutta ilmeisesti oli jo niin paljon YP:tä takana että olivat sen kotiuttaneet eläkkeelle.
Varmaan vaarallisin juttu tapahtui itse leikkauksen jälkeen. Hoitsut kyllä kertoi että röökiä ei saisi skopomorfiinin jälkeen vetää vuorokauteen. Mutta kun leikkauskin oli mennyt ok, niin pitihän se illalla röökiä koittaa. Virhe. Lähti nimittäin multa niin nätisti jalat alta että naurattaa vieläkin. Äly toimi kyllä (jollain selkäydinjatkeen tasolla), mutta ei tolpilleen päässyt. Piti kaiteita myöten raahautua takas sänkyyn.
Neljäs viisuri olisi pitänyt myös poistaa intissä, mutta oli sen verran paha poskiontelon tulehdus että lykättiin. Sitten tulikin jotain muuta väliin ja kotiutus. Nyt on vasta alkanut oikeastaan vaivaamaan. Heti 13 vuoden kuluttua (liekkö maagisella numerolla 13 on oma osuutensa)...