Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
Treenit ei oo kulkenu kunnolla melkei neljään viikkoon, kiitos helvetillisten allergiaoireiden. Samaan konkurssiin tässä tuli vielä akuutti kurkunpääntulehdus ja sitä myötä puhekielto. Oliskohan vielä jotain? Voisin tässä samalla kärsiä nyt kaiken paskan pois päiväjärjestyksestä.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Tänään vituttaa se, että kroppa tuntuu niiiiiin saakelin väsyneeltä! Kauhee palo ois vaan treenata ja treenata, mutta pakko kai se on vähän hidastaa tahtia, että ei vedä itseään ihan piippuun. Aamu aerobinen 35,60km pyöräilyä, oli kyllä niin tervassa ajamista että huh huh... :curs: no jos loppupäivän huilais ja huomenna taas salille :D
 
Läskiys, tai siis läski olo. Vaikka nyt 2. raskauden jälkeen kilot ovat alkaneet tippua paljon nopeammin kuin ekalla kerralla. Tuntuu että pitäis melkein 10 kiloa saada vielä pois, vaikkei se ihan niin ole, kun saa kehonkoostumusta vähitellen palautettua alle 20 prosentin rasvoihin...
 
Noh. Tipattoman ja herkuttoman toukokuun tuloksena paino sen kun vaan nousee nousemistaan. Kävinpä ostamassa kaupan isoimman karkkipussin... turhaa enää yrittää ees mitään :jahas:
 
Tänä aamuna eilinen vitutus kääntyi kyllä positiivisuuden puolelle mutta
kun tähän kategoriaan pitää "avautua" v-käyrän nousun syistä niin jatketaan.
Siis mie en voi käsittää miksi ihmiset katsoo elämäntapamuutoksen, kaventuneet olomuodon ja fyysisen olemuksen parantumisen
olevan jotakin mitä pitää ihmetellä isoon ääneen.
Taivastellaan miksi sie nyt oot niin laihduttanut, etkö pelkää että sulle kasvaa mahottomat patit niinku
Hulkilla ja mikset sie juo viinaa?

Eilen olin juhlissa jossa oli sekalainen seurakunta (20 hlöä) joista yli puolet naisia.
Työkavereita pääosin, meitä oli 2 jotka olivat autolla. Työkamun treenikausi on juuri nyt päällänsä (moottoriurheilu, kisakuntoon talveksi). Jumaleissi mitä taivastelua porukoilta - voi etkö sie raasu juo mitään, ilman viinaa elämä on teeskentelyä jne.
Helvetti kun ite on sen kummemmin panttaamatta kertonu aika avoimesti että syynä muuttuneeseen olomuotoon on hyvä ruokavalio, kok.valtainen elämäntaparemontti ja aktiivinen kuntosaliharjoittelu; niin on ihan ku kaikki tämä hyvä menee oho korvien ja se ns. Negatiivinen kaivamalla kaivetaan esiin. Paras/pahin kommentti oli että jos liikaa treenaa ja panostaa itteen niin se käy parisuhteen päälle.
Siis mitä helvettiä meiän suomalaisten aivoissa tapahtuu? Onko tuo kateus meiän kaikkien geeneissä ja mitä iloa siitä saa kun saa patsastella ja mukaviisastella elämäntaparempan tehneiden kustannuksella?
Mulla kyllä pää kestää mutta eilen juuri tämän toisen autoilevan kanssa puhuttiin että tämä on niin uskomatonta touhua.
Hän kyllä sanoi että kyllä ne kaveripiiritki saattaa päivittyä (mitä en kyllä näiden tyyppien keskellä yhtään pistä pahaksi)
Mulla on oma rakas tukiverkko, pari hyvää ystävää jotka pysyy läpi tuulen ja tunturituiskun eikä minun taipaleellani ole muita esteitä kuin minä itte. Jos tämä tyyli ei kaikille käy se on voivoi :face:
No anyway, tänä aamuna heräsin ihanan myöhään, tulossa sateinen mutta lämmin lepopäivä jolloin touhutaan pihamaalla ja käydään vaikka halaamassa puita :) Eikä pakota päätä!

Tästä yllämainitusta on varmaan ollut ja tulee olemaan aina juttua täällä(kin) mutta ei anneta P:n puhujien häiritä meiän meininkiä, eihän? Onni tulee hiljalleen, pala palalta :)
 
Päivikki sanoi:
No mua vituttaa, että vaikka olen syönyt puolitoista vuotta tosi sotilaallisesti (no okei, marras-joulukuu meni semi-vituiksi, mutta sain korjattua tilanteen) niin jos vähänkin annan pirulle pikkusormea, koko homma menee läskiksi. Eli jos syön vaikka tavallista ruokaa töissä (meillä on esimerkkiruokailu) niin mun sairaalle päälle se tarkoittaa koko päivän mässäilyä. En siis voi koskaan elää kuten normaalit ihmiset vaan mun pitää niuhottaa ja pysyä omissa ruokamoodeissani niin ettei yhtään tavallista ruokaa saati suklaa tai lakupalaa eksy suuhun ikinä perkele!!!! Koska siitä lähtee hitonmoinen kierre päälle. Vituttaa, että vaikka mulla on salilla nousujohteiset tulokset eikä siellä tasan tarkkaan yksikään mimmi eikä läheskään kaikki äijätkään)nosta niin paljon kuin minä (tämmöinen pikkukaupungin sali) niin kun katson itteäni peilistä kun vedän mavee maha muka tiukkana niin kengurupussi roikkuu, yäk! Vaikka ylimmät palat kuultaa päkistä niin alamaha ja lantio on yäk, yäk!!! Ja jos vedän syömisen liian tiukoille niin alan ahmia, perkele. Ja vaikka musta tuntuu että jaksan tehdä niin paljon vatsoja kun vaan haluan niin tulokset on piilossa läskin alla -kele!
Click to expand...
Mulla on ihan sama homma. Mun pitäis vaan joka päivä syödä niitä "omia juttuja", eikä koskaan ns. "normaalisti". Töissä syöminen ahdistaa, koska AINA joku kysyy ja arvostelee eväitäni, tai jos otan ruokalan ruokaa, niin sitten arvostellaan mun annosta. Tulee tunne, että pitäis mennä jonnekin komeroon syömään, että saa olla rauhassa.
Välillä menee syömisten kanssa pitkään hyvin, mutta tälläkin kertaa laihdutusyritykset kariutui YHTEEN AINOAAN SAATANAN PULLAAN, jonka söin kun äitini tuli pitkän matkan päästä pullapussin kanssa kylään. Siitä seurasi nyt jo monta kuukautta jatkunut herkuttelukierre.
Viikot saatan pystyä skarppaamaan, mutta kyllä sokeri on mulle jotain niinkuin juopolle viina. Alan jo maanantaina suunnitella seuraavan viikonlopun mässäilyjä jne, syön salaa ja enemmän kuin annan ymmärtää, jne.
Kadehdin niitä jotka toitottaa, että laihduttaessa ei ole yhtään nälkä ja voi voi kun ei jaksa edes syödä kaikkea mitä pitäisi. Kyllä mulle laihdutus on saatananmoista nälkää aamusta iltaan. Palelee ja heikottaa. Kahvilla voi vähän huijata, se lämmittää ja siirtää nälkää vähän. Bonuksena ripaska.
Ja juu, jos joskus onnistunkin laihtumaan ja olemaan muuten tyytyväinen, niin kyllä tää saatanan kengurupussi ja möhömaha vie sen pienenkin ilon. Paras vaan olla katsomatta peiliin kun mavettaa yms, sillä muuten ei kehtaa enää mennä salille kohta ollenkaan. Niin joo ja olla syömättä sitä yhtä ainoaa karkkia, joka tuhoaa taas kaiken.
Voi kun saisi sokerin pois kaupoista. :)

Mutta siis juu noin muuten mukavaa viikkoa kaikille, s*tna. Ihmettelen tässä miten painonpudotuksen saisi alkuun. Edellisellä laihdutusyrityksellä lihoin 4kg. :face:
Jotain tarttis tehdä.
 
Ääh, maanantai todellakin! Töissä olin jotenkin ihan hukassa koko päivän, unohdin tehdä varmaan puolet sitä mitä piti. Oon ollu ihan ajatuksissani ja niistäkään ei oo tulossa mitään selvää.... Eikö aivot vois vaan joskus laittaa, pois päältä? Hetkellisesti?
 
jalat oli niin kipeet vielä edellisestä jalkatreenistä että tänään sain tehtyä vaan puolet ohjelmasta. Kyykyt ja mavet meni ihan jees mutta askelkyykyt ja muut singlet oli pakko jättää suosiolla tekemättä, oisin lentäny naamalleni. Vituttaa että mieli haluis tehdä enemmän ku mihin kroppa tällä hetkellä pystyy.
 
Kohta viikon tauko salihommissa ja vielä viikonlopun yli pitäis jaksaa. Ja oman tyhmyyden takia... Pitäis mennä huollattaa ittensä ajallaan kuntoon. "Jos se tästä buranalla..." My ass...
 
Kiukutti jo valmiiksi juhannus, ja se että se tarkoittaa omalla salillani kahta kokonaista kiinniolopäivää. Sain suunniteltua viikkoni niin että ehtisin käydä treenaamassa tarpeeksi monta kertaa, mutta onnistuin sitten tänään töissä rikkomaan selkäni niin pahasti että salille ei ollut mitään asiaa. Jos tämä ei huomiseen mennessä ole rauhoittunut sen verran että uskaltaa mennä salille, tällä neidillä on kyllä melkoinen elin otsassa. Juhannusta vaan kaikille...
 
Tänään ketuttanu se, kun eilen tein tosi hyvän puntin aamulla ja olo oli loistava. Tänään sitten punttasin aamupalan jälkeen ja sain ihan kelpo treenin tehtyä vaikka pitköksi venähtikin, voimatasot oli hyvät ja jakso kunnolla. Mutta treenin jälkeen iski jostain hillitön morkkis :wtf: eikä se meinaa kadota millään. Näitä kun on viime aikoina tullut nyt viikottain aina kovan treenin jälkeen. Vituttaa myös se kun määrällisesti syön hirveesti myös ulkopuolisen silmin mutta itseä mietityttää syönkö sittenkin liian vähän ku tällasia morkkiksia iskee millon mistäkin :(
 
Pitkästä aikaa vitutuskäyrä on noussut huippuunsa.

Serkun tytär kuoli syöpään pari kuukautta sitten (7-vuotias). Vaikka siinä oli aikaa valmistautua välttämättömään, en nyt edelleenkään tajua, että kyllä se nyt vaan on kuollut. Pari kertaa olin tyttöä hoitamassa ja muutenkin ollaan serlun perheen kanssa läheisiä. Se tyttö oli mulle kuin pikkusisko.

Ja tuli niiiin järjetön ahdistus ja nolostuminen, kun mainitsin serkulleni, että 'kokkailin parsaa, x varmaan tykkäisi tästä kanssa, voisin kokata tätä sillekin ens kerralla'. Luojan kiitos serkku ymmärsi paremmin kuin hyvin mun sammakon.

Poikaystävä vaan kuittaa surkutteluni sillä, että hyvä kun kuoli eikä enää joutunut kärsimään, kuulemma ihan sairasta ettei tyttöä 'lopetettu' aiemmin -ja tästä olen loukkaantunut tosissani. Samaan aikaan poikaystävä surkuttelee ikälopun vaarinsa sairastelua, kun eihän sen nyt vielä pitäisi kuolla... Vittu.

Toiset vitutuksen aiheet löytyvät kavereista. En hitto vieköön jaksa kuunnella vittuilua punttailusta. On kuulemma ihan paska harrastus. Ensin sanoivat, että eihän mussa edes näy lihasta. Nyt kun näkyy niin kommentit on luokkaa 'aika ällöö, hei eiks niin ettei naisen tolta pidä näyttää?' <- kaverin poikaystävä kyllä vastasi tuohon, että kova suoritus, eikä näytä ollenkaan pahalle, niin siitäkös suututtiin :D

Ja itse eivät harrasta mitään (en laske satunnaista larppausta liikunnalliseksi harrastukseksi, vaikka kaverit kuinka väittävät sen olevan salitreeniä tehokkaampaa :face: )

Kaksi naispuolista kaveria tästä porukasta pyysi mut salille. Ne siinä 'kiinteyttivät' parin kilon painoilla ja itse puhisin vinopenkillä vieressä 14-kilon käsipainoilla naama punaisena. 'Eiks sua nolota olla ton näkönen tääl, sä oot ihan hikinenki...' Aaaaargh! :curs:

Hyvin olen kaverini valinnut

Onneksi poikaystävä sentään tukee tän harrastuksen kanssa...
 
Flunssa perkele. Ja treenitauko tietysti. Juuri kun piti vähän vähentää kahvinjuontia lisääntyneiden uniongelmien takia. Kipeenä ei kyllä kykene.
Mutta dieetti pitää, jumalauuta!
 
Häränkurkkumenkat, joiden vuoksi ei jaksa mitään eikä halua poistua yli 5 min päähän lähimmästä (vapaasta) wc:stä. Näytänkin kuulemma ihan harmaalta ja sairaalta. Mies yritti toissa aamuna, että olisin jäänyt kotiin töistä kun vaikersin aamulla lattialla kun jo pelkkä kävely keittiöstä vessaan aiheutti hirveät krampit ja paineen tunteen. Salille olen päässyt viimeksi sunnuntaina, vaikka ohjelmaan kuuluu 4 treeniä viikossa. Ja kun nyt on uusi treeniohjelma lähtenyt niin hyvin käyntiin. Prkle. Ja salikortin kuukausikin alkoi jo maanantaina, että hukkaan menee. Onneksi nyt jo vähän helpottaa. Huomenna sitten salille.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom