Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

[assis]

Miksi ihmeessä ihmismielen pitää olla niin heikko..Taas sadannen kerran menen uskomaan exäni katuvia puheita ja elättelin toiveita suhteen uudelleen lämpiämisestä, mutta kun toiseen ei vain ole luottamista..Miten siivota kyseinen ihminen elämästäni lopullisesti...:wall:

Se vaatii sisäisen oivalluksen, että tää on nyt nähty ja aika jatkaa eteenpäin; päätöksen että EI ENÄÄ. Käytännössä se tarkoittaa suoraa puhetta: "en halua olla kanssasi enää missään tekemisissä" tai "kuule sä menet nyt tuohon suuntaan ja mä tuonne just vastakkaiseen suuntaan" (tekstariinkin voi turvautua, kaikki keinot ovat sallittuja...) ja ko. henkilön numeron poistamisen kännykästä. Uskaltakaa olla tylyjä, oma pää on aina tärkeämpi kuin toisen hyvä/paha mieli!!!!! USKALTAKAA!!!! Kyse on teidän omasta elämästä, ei kenenkään muun elämästä. Miksi oi miksi murehdimme enemmän muista kuin itsestämme...?

Lopputulos palkitsee, vaikka unohtaminen ei helppoa olekaan. Nimim.uuden elämän aloittanut

 

[Pikkuakka]

Se vaatii sisäisen oivalluksen, että tää on nyt nähty ja aika jatkaa eteenpäin; päätöksen että EI ENÄÄ. [...] Lopputulos palkitsee, vaikka unohtaminen ei helppoa olekaan.

Juuri näin. Ja kun asian saa omasta tahdostaan vihdoin päätökseen, on siitä seuraava uskomaton helpotuksen tunne kaiken tuskailun ja repimisen arvoista. Sitä paitsi nurkan takana on varmasti odottamassa jotakin parempaa!

 

[-Kukkis-]

Se vaatii sisäisen oivalluksen, että tää on nyt nähty ja aika jatkaa eteenpäin; päätöksen että EI ENÄÄ. Käytännössä se tarkoittaa suoraa puhetta: "en halua olla kanssasi enää missään tekemisissä" tai "kuule sä menet nyt tuohon suuntaan ja mä tuonne just vastakkaiseen suuntaan" (tekstariinkin voi turvautua, kaikki keinot ovat sallittuja...) ja ko. henkilön numeron poistamisen kännykästä. Uskaltakaa olla tylyjä, oma pää on aina tärkeämpi kuin toisen hyvä/paha mieli!!!!! USKALTAKAA!!!! Kyse on teidän omasta elämästä, ei kenenkään muun elämästä. Miksi oi miksi murehdimme enemmän muista kuin itsestämme...?

Lopputulos palkitsee, vaikka unohtaminen ei helppoa olekaan. Nimim.uuden elämän aloittanut

Numero poistettu puhelimesta, mutta kuinkas ollakkaan, muistan sen ulkoa..:jahas: Monta kertaa oon laittanu viestiä, että älä enää ota yhteyttä, mutta kerta kerran jälkeen, kun tekstaria ilmestyy puhelimeen, hellyn aina vastaamaan. Toisaalta teen joka kerta selväksi, että turha kuvitella yhteen palaamista, ellei käytös muutu, jonka seurauksena jätkästä ei taaskaan kuulu muutamaan viikkoon mitään. Työkiireitä, kuulemma.
Vaikeeksi asian tekee, että asuinkaupungissamme on mahdotonta olla ikään kuin toista ei olisi olemassa, sillä jokainen tuntee tai tietää jokaisen ja aina jonkun kautta joutuu "kosketuksiin" kyseisen heebon elämän kanssa.
Ainoa toivoa herättävä ajatus on se, että olen hakenut nyt tammikuussa alkavaan koulutukseen toisaalle, ja mikäli kaikki menee nappiin, pääsen muuttamaan ja vaihtamaan maisemaa.Tekee hemmetin hyvää saada tehdä uusi alku yksin jossain muualla... Ikää on jo 20, enkä vieläkään ole saanut tehtyä pesäeroa kodistani..

 

[assis]

Numero poistettu puhelimesta, mutta kuinkas ollakkaan, muistan sen ulkoa..:jahas: Monta kertaa oon laittanu viestiä, että älä enää ota yhteyttä, mutta kerta kerran jälkeen, kun tekstaria ilmestyy puhelimeen, hellyn aina vastaamaan. Toisaalta teen joka kerta selväksi, että turha kuvitella yhteen palaamista, ellei käytös muutu, jonka seurauksena jätkästä ei taaskaan kuulu muutamaan viikkoon mitään.

Tekee hemmetin hyvää saada tehdä uusi alku yksin jossain muualla... Ikää on jo 20, enkä vieläkään ole saanut tehtyä pesäeroa kodistani..

Vaihda omaa numeroa, ellei itsekuri riitä olemaan vastaamatta. :thumbs: Eikö numeroita voi myös blokata? ...ja jos toiselta pitää vaatia toiselta suurta muuttumista, ehkä kannattais vaan jättää koko tapaus omaan arvoonsa? Niitä "täydellisiäkin" nimittäin löytyy.

20 on just hyvä ikä uudelle alulle. :D Toivottavasti pääset toivomaasi koulutukseen! Ja voithan sä muuttaa muutenkin. Mä lähdin aikoinaan karkuun, päätin lukion jälkeen ett muutto on edessä, pääsinpä kouluun tai en. Tää nykyinen onkin nyt sit MUN kaupunki. Ei sukulaisia eikä idiootteja exiä kulman takana vaanimassa. Kuulostanpa skitsolle. :jahas:

 

[-Kukkis-]

Vaihda omaa numeroa, ellei itsekuri riitä olemaan vastaamatta. :thumbs: Eikö numeroita voi myös blokata? ...ja jos toiselta pitää vaatia toiselta suurta muuttumista, ehkä kannattais vaan jättää koko tapaus omaan arvoonsa? Niitä "täydellisiäkin" nimittäin löytyy.

20 on just hyvä ikä uudelle alulle. :D Toivottavasti pääset toivomaasi koulutukseen! Ja voithan sä muuttaa muutenkin. Mä lähdin aikoinaan karkuun, päätin lukion jälkeen ett muutto on edessä, pääsinpä kouluun tai en. Tää nykyinen onkin nyt sit MUN kaupunki. Ei sukulaisia eikä idiootteja exiä kulman takana vaanimassa. Kuulostanpa skitsolle. :jahas:

Kyllä ajatus lähtemisestä vahvistuu päivä päivältä, pääsin kouluun tai en. Jos en pääse, niin sit pitää keksiä jotain muuta, lähteä kevääksi ulkomaille tai jtn.. Se on vaan niin, että niin kauan kun kotona asustelee, niin on jatkuvasti tilivelvollinen kaikille menemisistä ja tulemisista. Sukulaiset ovat oikein yliuteliaan innokkaita neuvomaan joka asiassa, että mitä minun pitäisi opiskella ja miten..plaah...Ihanaa olisi aloittaa anonyymina jossain kivassa paikassa ja saada uusi puhdas alku..

 

[Tuupero]

Kun ei oo lomaa kuin vasta jouluna, ulkona pimeetä ja töissä tylsää....

 

[lellutin]

Syysloma. En saa syömisiä kuriin. Ottaa päähän niin tolkuttomasti. Peiliin katsoessa itkettää. Harkitsen opiskelujen lopettamista. En kestä stressiä, enkä tiedä onko ala sittenkään minun. En kehtaa mennä tämän loman jälkeen enää takaisin. Olen ällöttävä. Haluaisin vaan jäädä kämpille makaamaan koko loppuelämäksi. Muumioitua.

Pakko raahautua salille, vaikka en tiedä kehtaanko sinnekään lyllertää. Argh. Ei salilla käymisestäkään ole tähän ruhoon mitään hyötyä. Pakko vaan mennä sinne, ennenkuin sinne tulee enemmän ihmisiä. En kestä.

(Tiedän. Pienet on ongelmat. Turha post.)

:itku:

Syksy on todella masentavaa aikaa. Mulla itellä syksy tuo mukanaan myös syömishäiriöt. Kymmenen vuoden kokemuksella, voin sanoa että tiedän tunteen.
Itsellä tämä syksy on ollut yllättävän helppo, mutta pahin voi vielö olla edessäkin, never know.
Stressi on hirveintä mitä tiedän. Koulustressi on täälläkin painanut päälle viimeset puoli vuotta. Pitäs keretä lukemaan ja kirjottamaan, mutta vuorokaudesta loppuu tunnit kesken..:down:

 

[Sanniina]

Sain selville, että minua aiemminkin pettänyt pikakaverini on pettänyt minua. Aika rankkaa, mutta siihen on hyvä lopettaa tää paska epäilyjentäyteinen suhde. Eipä kukaan enää ole mustasukkainen.

 

[MissKinkku]

Ranne paskana, ei tartte varmaan ainakaan viikkoon mennä salille tekee mitää ton kans. En sais koneellakaan olla (vaikka teenki 10h työpäivää koneen ääressä)... v***u!

 

[HeatN]

Sain selville, että minua aiemminkin pettänyt pikakaverini on pettänyt minua. Aika rankkaa, mutta siihen on hyvä lopettaa tää paska epäilyjentäyteinen suhde. Eipä kukaan enää ole mustasukkainen.

Voimia! Vaikka tällaisessa tilanteessa ei välttämättä sanat auta, kuitenkin uskon että teet oikein kun eroat hänestä. Eläminen huonossa ja epäluottamuksellisessa suhteessa on paljon rankempaa ja pahempaa pitemmän päälle kuin sen päättäminen. Kipu on aluksi varmasti kova mutta aika auttaa! Olet luotettavan poikaystävän arvoinen, sellaisen joka kunnioittaa sinua niin paljon ettei halua satuttaa ja loukata sinua.

 

[Taskuamatsoni]

Haista paska rasvattomuuden tavoittelu. V*ttu mitä paskaa. Laihat ihmiset on rumia (normit siis ei, ja mieluummin sitten liikaa kuin liian vähän jos pitää tuolle linjalle lähteä). Saatana.

 

[Ennea]

Taas on unettomuutta liikkeellä. Silmät on sahanpurua, mutta kun laskee pään tyynylle niin uni ei tule millään. *huoh* Mikä tässä sitten mättää, etten saa unta? Opiskelut stressaa niin perhanasti. Mä en jaksaisi. Minusta tuntuu, että mä olen ihan heikko p****, kun en jaksa. Olen opiskellut hurjat 3 kuukautta nyt. :jahas: Jo tökkii. Syömiset tökkii, opiskelut tökkii ja elämä näin muuten vaan tökkii. Vaikka kaiken pitäis olla hyvin.

Toisaalta en edes haluaisi nukahtaa, jotta voisin pitkittää sen hetken saapumista, jolloin mun täytyy astua ulko-ovesta kohti opiskelujen autuutta. Mä en ymmärrä, mikä tässä on edes niin vaikeaa. Hajottaa vaan. Omaa alaa en jaksais yhtään, mutta toisaalta en voi päästä muuallekaan. :( Katselin tuossa ajankuluksi minua kiinnostavan opiskelupaikan vanhoja pääsykokeita. En pääsisi sinne ikinä. :itku: Mä en ymmärrä, minkä takia mun pitäisi aamulla nousta ylös. Jos vaan jäisin kämpille makaamaan... Minkä takia mä olen näin pirun heikko.

Sanomattakin on selvää, että treenit kärsii. :dance: Ainoa asia, joka pitäisi minut järjissäni. Sitäkään ei jaksaisi.

 

[Ärrä]

Vanhempi tytöistä kipuilee vatsastaan. Sitä on kuulemma liikkeellä:(
Kurjaa, kun ei oikein paljon pysty oleen Rakkaalle avuks.

Ja oli kyllä vaikeeta töihinkin ilmotella, kun tietää kuin vaikee sinne on saada tekijöitä...

 

[puuma]

NYT VITUTTAA JA KYBÄLLÄ!!!
(Anteeksi huutaminen...)

Jäin äsken pyörällä auton alle, nilkka on paketissa ja olkapään luut jotenkin muljahtaneet pois paikoiltaan, niveltuppi revähtynyt eli eivät välttämättä ikinä korjaannu nuo luiden asennot:itku::itku::itku:

3 vuotta sitten meni näkö toisesta silmästä pyöräilyonnettomuudessa, eikö olis jo riittänyt????

Mitä pahaa mä oon tehny että mua näin rangaistaan:jahas:

Fakin fakin FAK! Sitäpaitsi ihan mahtavasti alkaneet treenit just kulkeman, kerrankin hyvä ja tehokas ohjelma ollut...

Olenpa valinnuut hyvän moton kyllä itselleni (alla)

 

[Gillyanne]

Haista paska rasvattomuuden tavoittelu. V*ttu mitä paskaa. Laihat ihmiset on rumia (normit siis ei, ja mieluummin sitten liikaa kuin liian vähän jos pitää tuolle linjalle lähteä). Saatana.

Aika karusti ilmaistu - mutta totta. Komppaan, siis.

Tämä nyt ei varsinaisesti ihan vituta, mutta sanotaanko että sillai snadisti harmittaa, kun työkaverit eivät tajua tehdä asioita fiksuimmalla tavalla (eli siis minun tavallani) :D

 

[eowyn]

mieheni on työreissulla...ikävä!
sen poika varastelee rahojani taskuista... en tiedä miten reagoida. se on uhkaillu väkivallalla ennenkin ja nyrkki on käynyt liian lähellä naamaani... vaikka viimeaikoina onkin käyttäytynyt paljon paremmin sit nyt sellaista varastelua. en halua mitään yhteenottoja koska antaisin kyllä takaisin- osaan puolustautua mutta en vaan halua joutua sellaiseen tilanteeseen.... mietiskelen tässä vaihtoehtojani...

 

[-islet-]

Ihmissuhteet mietityttää ja huolestuttaa liikaa, eli välit tärkeään ystävään ja mieheen johon olen aikalailla vasta tutustunut. Alku tämän miehen kanssa näytti lupaavalta mutta nyt on tapahtunut jostain syystä viilenemistä..

Lisäksi otan opiskelusta liikaa paineita vaikka todellisuudessa ei ole mitään hätää. Tuntuu vain että kaikki pitäisi saada heti valmiiksi, kun muuten ei mistään tule mukamas mitään. Lisäksi tiedostan oman järjettömän haluni että arvosanojen pitäisi pakosta olla aina sieltä parhaimmasta päästä:whip:

Omat vaatimukset itselle aiheuttavat sitten ainaisen kireän mielentilan mikä ei pitemmän päälle ole todellakaan hyväksi.

 

[anix]

Jäin äsken pyörällä auton alle, nilkka on paketissa ja olkapään luut jotenkin muljahtaneet pois paikoiltaan, niveltuppi revähtynyt eli eivät välttämättä ikinä korjaannu nuo luiden asennot:itku::itku::itku:

Osanottoni. Jos ei ollu sun syy niin kato että saat kunnon korvaukset!

 

[puuma]

Osanottoni. Jos ei ollu sun syy niin kato että saat kunnon korvaukset!

Kiitos:haart:

En tiedä oliko myös mun syytä, alamäkeä tulin, mutta oikeesti en mä aja mitenkään holtittomasti ja katselen kyllä ympärilleni. Sitäpaitsi en edes siskoni vanhalla maastopyörällä pääse kovin kovaa...

Eilen kyllä sanoin poliiseille, että oli osaksi myös mun syytä, mutta tarkemmin asiaa mietittyäni musta tuntuu, että kyllä se sen auton syy oli. Poliisit kysyi eilen myös, haluanko nostaa syytteen, sanoin etten halua. Voikohan tota vielä muuttaa? Ainakin pyörän korjauksen se tyyppi voisi maksaa... Menihän siltäkin takaoven ikkuna tuhannen säpäleiksi, kun siihen rysäytin.

Työmatkalla olin, joten työvakuutus maksaa kyllä lääkärikulut.

 

[anix]

Kiitos:haart:
Ainakin pyörän korjauksen se tyyppi voisi maksaa... Menihän siltäkin takaoven ikkuna tuhannen säpäleiksi, kun siihen rysäytin.

Työmatkalla olin, joten työvakuutus maksaa kyllä lääkärikulut.

No pyörän korjaus vähintään. Mut sen muuttaminen jälkikäteen, että oot mielestäs ollu ekaks osallinen ja sit jälkeenpäin et, niin en tiedä kuinka mahtaa käydä. Ainahan toki voi yrittää, mutta ehkä ensin kannattaa kelata koko tapahtuma uudelleen mielessään läpi. Paska homma joka tapauksessa. Onneks oot kuitenki hengissä, kaikille ei käy niinkään onnekkaasti.