Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
vituttaa tää ainainen jännittäminen. sit menee maha ihan sekasin. jännitän ihan kaikkee ja sydän takoo varmaa koko ajan ihan hulluja lukemia. jos tiiän et illal on joku erikoinen meno tai tapahtuma, ni jännitän sitä koko päivän etukäteen enkä saa syötyykää kunnol ja on huono olo ja vatsa plöts. ja ku ei viitti alkoholia vetää tyhjään vatsaan ni joo. ois mukava osata vaan rentoutua ja mennä juttuihin mukaan jännittämättä.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Piti olla on-off suhdeleikissä mukana 2 vuotta, ennen kuin tajusin huijaavani vain itseäni luulemalla että jonain päivänä hommasta tulee vakavampaa, no peli poikki ja tyypin ollessa työkaverini saan kuulla armoronta vittuilua päivästä toiseen. Vaikka sehän se oli joka ei ollut valmis seurustelemaan. Pakko kai vaan niellä kiukku...ymmärrä sitte noitaki miehiä..
 
Viime illat on kyllä ketuttanut ja paljon.. Todettiin tossa alkuvuodesta melanooma joka oli vielä syvä ja aktiivivaiheessa.. :( Leikkaus helmikuun alussa, salitreeni tyssäsi siihen sitten kun olin kuukauden mummokävelytahdissa ja portaita oli mahdoton päästä. No,sali vaan jäi :nolo:. Toukokuussa alkoi opiskeluvapaa yliopistolta ja täyspäivätyö alkoi. Kesä mennyt säännöllisen epäsäännöllisesti pitkiä päiviä tehden. Mutta se joka on viime iltoina mietityttänyt on tummanpuhuva luomi sisäreidessä...poistatan sen heti kun ehdin. Tähän asti on mennyt hyvin, en ole syöpää sen kummemmin miettinyt..tosin tarkastusajan lähetessä (nämä pari ekaa vuotta 3kkn välein) pieni masennus iskee, onneksi rakas poikaystävä vaan jaksaa lohduttaa.

Nyt lähinnä mietin että kun asiat on muuten todella hyvin, niin on pakko tapahtua jotain huonoa kohta (tyhmä ajattelutapa :nolo:, mutta varmaan jokainen tunnistaa tuon itsessään, jos asiat on hyvin niin ainahan jossain vaiheessa tulee takapakkia). Suoraan sanoen pelkään tosissani syövän uusiutumista. Saattaa hyvinkin olla mahdollista etten saa koskaan lapsia tai pääse (heh tai ehdi:D) naimisiin. Ja toisaalta sitä miettii poikaystävän ym. elämää, ei ole helppoa katsella toisen kuolemista. Tiedän että aina voi elämässä tapahtua kaikenlaista, olen yrittänyt suhtautua asioihin mahdollisimman positiivisesti, saattahan olla etten ikinä sairastu syöpään uudelleen. Nyt on vaan pakko päästä purkamaan ajatuksia jonnekin, helpompi sitä on tänne kertoa kuin perheelleen ja ystävilleen, silloin aina tietää sen läheisen huolestuvan..saavan pahanolon. Tässä siis tämä vuodatus... alkuvuodesta välttelin ajattelemasta koko syöpää, oli kuitenkin pakko kohdata se ja ajatella. Nyt tuo mörkö on taas niskassa hengittämässä. Varmaan hengittää tiiviisti kunnes saan tuon luomen poistettua ja tulokset kuultua (se odottaminenhan tässä taudissa pahinta on) vaikka koko loppuelämänsän se pysyy pienenä pelkona niskassa... Tuskinpa mitään on, panikoin vaan. Ja toinen asia, pelkään että leikkauksesta ja puhtaista tuloksista huolimatta syöpäkudosta on jäänyt sisääni ja temmeltää vapaasti. Ja eihän sitä voi tietää, lääkärithän ovat parhaansa tehneet ja nykytekniikalla ei mitään havaittu. Tekniikkahan kehittyy jatkuvasti ja toivottavasti asiasta selviää enemmän. Siihen asti pitää vaan uskoa ja luottaa että olen täysin terve, ja se ei tosissaan aina ole helppoa, vaikka uskonkin että ihminen voi omalla ajattelutavallaan vaikuttaa paljon omaan terveyteensä (nimimerkillä ikuinen stressaaja:curs:).

Eli sellainen tilitys 20-vuotiaalta neitoselta...positiivisin miettein yritetään edetä. Sali mukaan syksystä ja kai se siitä :whip: Ei ne asiat murehtimalla parane, vaikka ne onkin pakko murehtia pois päiväjärjestyksestä :jahas:
 
Voi Hanna:haart:

Ensinnäkin olen todella pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Tuollaisen sairauden jälkeen se aina hengittää niskassa. Oli sitten jotain aihetta pelkoon tai ei, niin välillä aina tulee väistämättä niitä hetkiä, jolloin pelko hiipii ja ajatukset synkistyvät. Vaikka kuinka yrittää itselleen järkeillä ja rauhottaa, mutta tottakai se mietityttää, se on täysin normaalia. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että nyt olet ainakin kontrollissa, ja mitään yhtäkkäistä ja yllättävää ei voi tapahtua. Ja mitä ikinä vastaan tuleekin, kontrollikäyntien ansiosta niihin voidaan reagoida varsin nopeasti. Olet osaavissa ja asiantuntevissa käsissä.

Kukaan ei voi koskaan tietää, miten kauan täällä eletään. Jos asia kuitenkin sinua pelottaa, niin tee asioita, elä unelmoi niistä. Ja vaikka pelkäätkin uusiutumista, ja sen seurauksia, muistathan myös sen, että siitä uusiutuneesta tapauksesta voi myös onnistuneesti selvitä. Vaikka ajatuskin tottakai hirvittää ja pelottaa niin, että voisi roikkua verhoissa. Muakin monesti pelottaa, jos kuolenkin ennenkuin ehdin koskaan rakastaa tai tulla rakastetuksi.. Mutta ei se pelko tee elämästä yhtään parempaa, päinvastoin. Elä, tee asioita ja rakasta lähimmäisesi puhki. Siinä miun ohjeet. Ja vaikka itsestä niin kovasti tuntuukin, ettei halua rasittaa lähimmäisiään peloilla ja ajatuksilla, niin on oikeasti parempi puhua niille. Vaikka sitä rakkaitaan haluaakin säästää raskailta taakoilta ja murheilta, niillä on paljon parempi olla, kun ne tietävät, mitä tunnet, mitä pelkäät ja mitä olet. Siten he voivat auttaa sinua. Jaettu tuska ja pelko on kevyempi, mitä useamman kanssa sen jakaa. Kaikesta huolimatta toivon sinulle rakkautta, positiivisia ajatuksia ja useita ihania elämän päiviä.:haart:
 
Kiitos Annie Stark ja Mai...kyyneleet alko tulvimaan kun luin viestinne. Näinhän se on. Vaikka sitä kuinka järkeilee niin aina sitä miettii tätä asiaa ja on vaan opittava elämään asian kanssa. Täytyisi tosissaan käyttää vapaa-aika hyväkseen ja tehdä asioita joista tykkää. No kohta se lomaa alkaa ja ulkomaanmatka tiedossa oman kullan kanssa :rock:. Täytyy oppia elämään stressaamatta liikoja, turhaan on sitä tullut tehtyä. Mutta kiitokset vielä kauniista viestistä Annie Stark ja toivottavasti kaikki tälle palstalle kirjottavat löytävät ne positiiviset puolet elämästään, ihmisuhdekriisit ja erot ovat vaikeita ja monenlaisia muita "ongelmia" on. Voimia kaikille, suhteuttakaan oma "ongelmanne" muuhun elämäänne ja miettikää onko asianne oikeasti niin huonosti? Vituttaa saa ja pitääkin, kunhan ei jää lopullisesti märehtimään.. elämä ei yleensä olekaan "niin perseestä" kuin ensin ajattelee... :rolleyes:
 
ottaa päähän kun treenarini on itse kisadieetillä ja nyt telonut olkapäänsä eikä siten pääse treenailee sunnuntaina vaan treenit siirtyy maanantaiksi.ihan kun tuo olisi maata mullistavaa mutta sattuu nyt vaan ottamaan päähän tällaisetkin pienet muutokset...toisaalta vituttaa ihan ihmisen itsensä takia,koska dieetti hänellä on muutenkin todella tiukka.
 
*Hanna* sanoi:
Nyt lähinnä mietin että kun asiat on muuten todella hyvin, niin on pakko tapahtua jotain huonoa kohta (tyhmä ajattelutapa :nolo:, mutta varmaan jokainen tunnistaa tuon itsessään, jos asiat on hyvin niin ainahan jossain vaiheessa tulee takapakkia). Suoraan sanoen pelkään tosissani syövän uusiutumista. Saattaa hyvinkin olla mahdollista etten saa koskaan lapsia tai pääse (heh tai ehdi:D) naimisiin. Ja toisaalta sitä miettii poikaystävän ym. elämää, ei ole helppoa katsella toisen kuolemista.
Click to expand...

Jakselemista, ei ole kiva katsella toisen kitumista tai taiselua elämästä ja kuolemista vielä vähempi. En vaan muista ketään, joka olisi harmitellut valinneensa niin sairaan siipan. Kun suosta selviää, niin (ainakin usein) pelko hellittää pikkuhiljaa ja palaa harvemmin mieleen vaikka aihe välillä palaakin keskusteluihin ja löytää uusia puolia. Sen jälkeen moni muu kriisi tuntuu paljon pienemmältä ja kaiken kaikkiaan asiat asettuu nopeammin oikeisiin mittasuhteisiin.

Minua vituttaa tämä huushollaaminen, oli loma tai ei niin pyykkikone pyörii ja tiskiä tulee ja menee. Kesällä tahtoo vielä olla niin, että pyykkejä saa etsiä koko tontin laajuudelta, jos ipanat (3+5v) onnistuu jotain laittamaan pyykkikoriin niin se on sitten tunnin päällä ollut puhdas päälystakki - joka on pakko pestä kun päällä makasi hikimärkä treenipaita. Eikä niin kokkaaminenkaan kolahda, reissuamisen jälkeen kun kaikki ruokakin on pahaa kun pelkkää perussafkaa ilman välkkäreitä on kotona tarjolla. Kai se loma tekee tehtävänsä, kun nyt melkeen maanantaita odottaa, ei yhtään alaikäistä välillä 7.30-16.00.
 
Taas tällainen aamu.. Näitä on nykyisin liian usein! Päivä kokonaan vapaata, joten aikaa olisi tehdä vaikka mitä. Herään enkä viitsi lähteä aamulenkille.. HYVÄ! Aamupalalla taistelen etten ala mässäämään mitään pullahöttömössöä, saan sen pidettyä kolmessa leivässä - ihme että rahka maistui..

Nyt ei kiinnosta ajatuskaan siitä, että myöhemmin tänään menisi salille.. Ei innosta syödä edes normaalisti perusterveellistä ruokaa tätä päivää, tekee mieli vetäistä pussi karkkia - vähintäänkin. Ärhhggh, sotii hieman nämä ajatukset sen kanssa, että haluan treenata kovaa syöden puhdasta ruokaa ja ennen kaikkea että silloin tunnen oloni loistavaksi. Jokin vain pääni sisällä hamuaa herkkuja jatkuvasti, vaikka herkkujen jälkeen olo ei edes ole hyvä.

Sitten kun yhden päivän pistän plörinäksi syömisten ja liikkumisen suhteen, menee siinä samassa seuraavakin, ja ehkä sitäkin seuraava päivä..

Ja äh, kurkku pikkusen karhea.. no tämmöinen menee yleensä onneksi nopeasti ohi.
 
Mulla on ystävällä:haart: on hänen vaimonsa (on vissiin kertaluokkaa mustasukkaisempi tapaus...) käskystä yhteydenpitokielto :curs:. Ystis palaa huomenna töihin, joten periaatteessa hän voisi ottaa yhteyttä ja soittaa kuulumisia (en ole kahteen viikkoon kuullut mitään), mutta tiedän ettei näin tule tapahtumaan. Silti odotan jo nyt et joskos se puhelin sois tai tekstiviesti piippais... *ituttaa tämmönen :curs:
 
senni sanoi:
Taas tällainen aamu.. Näitä on nykyisin liian usein! Päivä kokonaan vapaata, joten aikaa olisi tehdä vaikka mitä. Herään enkä viitsi lähteä aamulenkille.. HYVÄ! Aamupalalla taistelen etten ala mässäämään mitään pullahöttömössöä, saan sen pidettyä kolmessa leivässä - ihme että rahka maistui..

Nyt ei kiinnosta ajatuskaan siitä, että myöhemmin tänään menisi salille.. Ei innosta syödä edes normaalisti perusterveellistä ruokaa tätä päivää, tekee mieli vetäistä pussi karkkia - vähintäänkin. Ärhhggh, sotii hieman nämä ajatukset sen kanssa, että haluan treenata kovaa syöden puhdasta ruokaa ja ennen kaikkea että silloin tunnen oloni loistavaksi. Jokin vain pääni sisällä hamuaa herkkuja jatkuvasti, vaikka herkkujen jälkeen olo ei edes ole hyvä.

Sitten kun yhden päivän pistän plörinäksi syömisten ja liikkumisen suhteen, menee siinä samassa seuraavakin, ja ehkä sitäkin seuraava päivä..

Ja äh, kurkku pikkusen karhea.. no tämmöinen menee yleensä onneksi nopeasti ohi.
Click to expand...

Tuttua juttua!!
Palasin lauantaina mökiltä jossa söin mitä sattuu ja milloin sattuu, 3 viikon aikana yhellä lenkillä, nyt on niin paha olo, koko kropassa näkyy tämmöinen paksamössö-kuuri.

En tiiä miten tästä saisi itseään niskasta kiinni? Tahtoisi kovasti näyttää hyvältä ja ennenkaikkea tunteee oloni hyväksi...
 
Sydney sanoi:
Piti olla on-off suhdeleikissä mukana 2 vuotta, ennen kuin tajusin huijaavani vain itseäni luulemalla että jonain päivänä hommasta tulee vakavampaa, no peli poikki ...ymmärrä sitte noitaki miehiä..
Click to expand...

Ylläolevat tapaukset on ehkä yksi paskimmista asioista ikinä.

Mä alan olla sitä mieltä että Amnestyn tai valtion pitäisi rahoittaa pakollinen katkaisuhoito heille, ketkä näihin sitoutumishaluttomiin tapauksiin vahingossa sekaantuvat. Saisivat murtautua yöllä turhaan odottavan/toivovan ihmisen kotiin, iskeä remmeillä paareihin ja raahata katkolle. Sitten kun odottava/toivova on lopettanut riuhtomisen ja parkumisen sekä alkaa jo hiljalleen selailla deitti-ilmoituksia, voitaisiin eheytynyt potilas vapauttaa luontoon etsimään Sitä Oikeaa.

Mikäli joku on halukas kokoamaan iskujoukkoja pakkopelastamaan ihmisiä turhilta suruilta ja ajan tuhlaamiselta, mä ilmoittaudun heti. Pelastetaan pari sydäntä.:haart:
 
Tuo ilma! Aamulla ensimmäisenä kun pistään päänsä pihalle niin vettä sataa kuin esterin takapuolesta, sitten saa odotella pari tuntia, että pääsee edes lenkille.
Ja nyt ilma on niin epävakainen kuin olla ja voi: hetki paistaa aurinkoa ja muutamassa minuutissa ulkona on synkkää kuin säkissä ja vettä sataa taivaan täydeltä, hetki sitä ja taas paistaa aurinko.
Möh :wall:
 
Toista päivää röökaamatta. Olin lähes 6 vuotta polttamatta, kunnes viime pikkujouluissa retkahdin taas. että on ihminen tyhmä:david:! Taas pitää kärsiä vierotusoireet, vituttaa niin että mahanpohjaan ottaa:curs:!
 
Menkat :wall: Oon aina päivää, paria ennen niitä todellinen aikapommi. Eilen taas raivosin ja itkin aivan turhista ja mitättömistä syistä ja pilasin kivan leffaillan kiukuttelullani. En vaan osannut hillitä tunteenpurkauksia ollenkaan :curs: Ei siinä muuten mitään, mutta harmittaa vaan kun oma kumppani joutuu kestämään sen kaiken syyttelyn ja marttyyrivollotuksen, vaikka ei oo tehnyt mitään väärin. Voi kumpa vois aina näinä kriittisinä parina päivänä lukittautua johonkin eristyshuoneeseen :rolleyes:
 
Flunssa vaanii lähistöllä. :( Olo on ollut koko päivän voimaton ja väsynyt ja lisäksi jäseniä kolottaa ja välillä huimaa. En kyllä varmasti anna periksi millekään sairaudelle! Yritän unohtaa koko jutun ja toivottavasti huono olo menee ohi. :jahas: Katsotaan miten käy.
 
Tein ekaa kertaa moussakaa. Öljysin ja paahdoin munakoisot, tein kaksi kastiketta jne. Hihkuin onnistumisen riemua kun tämän taideteoksen sain lopulta uuniin.

Huomatakseni, että jauhelihakastikkeesta jäi pois yrtit (timjami, oregano, persilja).

Prkl!

Maistuukohan se nyt yhtään miltään?:wall:
 
Aurora sanoi:
Flunssa vaanii lähistöllä. :( Olo on ollut koko päivän voimaton ja väsynyt ja lisäksi jäseniä kolottaa ja välillä huimaa. En kyllä varmasti anna periksi millekään sairaudelle! Yritän unohtaa koko jutun ja toivottavasti huono olo menee ohi. :jahas: Katsotaan miten käy.
Click to expand...

Aurora, sama juttu täällä, paitsi olen jo saanut tartunnan ja taudin :( Masentavaa huomata että energinen elinvoima häviää, ja toisaalta olen kiukkuinen kun on heikko olo. Ai että inhoan kaiken maailman bakteereita...

Ja pelottaa, että viikonlopun ja koko kesän huippukohta Ankkarock jää tämän takia väliin :itku:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom