Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

[Jolanda]

Salijäsenyyden irtisanominen muuton takia ei sitten onnistunu (ilman hirveitä kuluja)... Muutan "vaan" vajaan 20km:n päähän, ja kyseisellä salilla käytäntönä on kuulemma, että tarvis muuttaa vähintään 50km:n päähän, ennenkuin välimatka katsottais kohtuuttomaksi..!!!! :curs: :curs: mutta missähän siitä ko. käytännöstä olis mustaa valkoisella??!! Jäsensopimuksessahan luonnollisesti on mainittu vaan se, että tarvii maksaa liittymislahjat, ym. takaisin, jos irtisanoo jäsenyyden ennen kuin 12kk liittymisestä tulee täyteen...

Kohtalotovereita?? Ja hyviä toimenpide-ehdotuksia otetaan vastaan... Sitten kun oon muuttanu, niin tuskinpa tulee tällä paikkakunnalla pahemmin käytyä, kun bussiyhteydetkään ei oo ihan parhaat mahdolliset. Eli hukkaan menis se jäsenyys..

 

[mirri]

aloitin suutuspäissäni vaatekaapin kokoamisen, jota mies ei ollut hoitanut vaikka oli luvannut: hajotin kaapin. yksin kun yrittää rakentaa 2 metriä korkeeta kolme ovista kaappia ni pitäshän jo tyhmemmänkin tajuta ettei tuu onnistuu. piti kuitenkin yrittää. siin män 300 e ja kaappia ei edelleenkään siis ole.

prkl.

 

[MillaMagia]

Salijäsenyyden irtisanominen muuton takia ei sitten onnistunu (ilman hirveitä kuluja)... Muutan "vaan" vajaan 20km:n päähän, ja kyseisellä salilla käytäntönä on kuulemma, että tarvis muuttaa vähintään 50km:n päähän, ennenkuin välimatka katsottais kohtuuttomaksi..!!!! :curs: :curs: mutta missähän siitä ko. käytännöstä olis mustaa valkoisella??!! Jäsensopimuksessahan luonnollisesti on mainittu vaan se, että tarvii maksaa liittymislahjat, ym. takaisin, jos irtisanoo jäsenyyden ennen kuin 12kk liittymisestä tulee täyteen...

Kohtalotovereita?? Ja hyviä toimenpide-ehdotuksia otetaan vastaan... Sitten kun oon muuttanu, niin tuskinpa tulee tällä paikkakunnalla pahemmin käytyä, kun bussiyhteydetkään ei oo ihan parhaat mahdolliset. Eli hukkaan menis se jäsenyys..

Mulla ei riittäny salijäsenyyden irtisanomisen syyksi edes muutto 140 kilsan päähän. :wall: Jäsenyyttä oli tuolloin vielä jäljellä kahdeksan kuukautta puolentoista vuoden sopimuksesta.

En tiedä, oisko ton tilanteen voinu jotenkin tapella edukseen, mutta luovutin, enkä jaksanu yrittää, kun sain kuitenkin myytyä/vuokrattua jäsenyyden eteenpäin. Eli jos muu ei auta, niin kaipa se on kaikilla saleilla sallittua, että siirrät jäsenyytesi jollekin toiselle, jos vaan joku suostuu sen ostamaan.

 

[Misukka]

Järkyttävä nuppikipu vaihteeks, vähä flunssanen olo... :(

 

[assis]

Lihasjumi. Ihan todella älykästä kahden viikon treenitauon (tein vain penkkiä...) jälkeen tehdä volyymireeniä koko kropalle. Muutenkin selkä jumittaa, niin oli hyvin järkevä idea tehdä penkin jälkeen kyykkyä, mavea, sjmv:a, kylkiä ja selänojentajalaitetta peräkkäin. Arvatkaa liikkuuko keskivartalo enää mihinkään, kun olen vielä istumatyössä. Hyvä minä. Ainoa asia, joka eilen salilla oli päässä oli että pidetään painot maltillisina - paljon se auttaa jos kuitenkin tekee miljoona sarjaa tsiljoonaa eri liikettä!

No, ehkäpä tämä auttaa ehkäisemään lihasten surkastumista, jota olen voivotellut kun en ole päässyt treenaamaan jalkoja. :lol2:

 

[Jolanda]

Mulla ei riittäny salijäsenyyden irtisanomisen syyksi edes muutto 140 kilsan päähän. :wall: Jäsenyyttä oli tuolloin vielä jäljellä kahdeksan kuukautta puolentoista vuoden sopimuksesta.

En tiedä, oisko ton tilanteen voinu jotenkin tapella edukseen, mutta luovutin, enkä jaksanu yrittää, kun sain kuitenkin myytyä/vuokrattua jäsenyyden eteenpäin. Eli jos muu ei auta, niin kaipa se on kaikilla saleilla sallittua, että siirrät jäsenyytesi jollekin toiselle, jos vaan joku suostuu sen ostamaan.

Mä aattelin vielä tapella ja valittaa johonki vähän ylemmäs kuin vaan asiakasneuvojalle... Saa nähä kuin käy! Ja se mahis tosiaan on, että jos joku kiva ihminen suostuis ostamaan sen jäsenyyden multa... Toivomme parasta

 

[Iines Ankka]

V...u v...u v...u, vituttaa ja itkettää ja sitten taas vituttaa ja sitten itkettää. Vaihdoin työpaikkaa ja uudessa työpaikassa alotin työt about viikko sitten. Siirryinpä pankin puolelle, kun maisemanvaihdos rupes kiinnostamaan. Rupes meinaan toi edellinen työpaikka ottamaan niiiin paljon pannuun! Mutta mutta, kyllä on viime päivät tehnyt mieli juosta vanhalle työpaikalle ja kinua niiltä työpaikkaani takasin. Ei helvata, heti ekana päivänä mut laitettiin siihen kassalle, ja lause: "työ opettaa, näin sinä opit parhaiten" toistuu päässä koko ajan. Kyllä mä oon tuntenut itteni niiiin idiootiks viime päivinä, tekis mieli vaan hakata päätä seinään. :wall: Miten ihmeessä mä opin miljoona asiaa hetkessä, kun on koko ajan hirvee kiire (eikä oo minkäänlaista materiaalia) ja jos mulle sanotaan, että tee näin ja näin ja sitten noin ja noin ja sitten ruksi tohon ja tulostat ton ja ton, ja muista tehdä tämä ennen tuota äläkä missään nimessä tee näin ennen kuin olet tehnyt näin! Ja tämän kaiken mun pitäis muistaa tunnin päästä, kun ton tunnin sisällä on tullut eteen taas toiset miljoona yhtä outoa ja hankalaa asiaa. Tunnen itseni niin epäpäteväksi idiootiksi, jolle ei mene kaaliin ei sitten mikään. Ja kun pankissa en ikinä ennen oo ollut töissä, niin mulle menee joka toinen uusi asia lujaa yli hilseen. Ja oon ollut kyllä joku päivä ylitöissäkin melkein 2 tuntia, kun tositteet ei oikeen täsmännyt. Sillon kyllä itkin ja lujaa kun ajelin kotiin! Ja mä kun luulin ja toivoin, et ne vitun panot ja otot olis jokseenkin ymmärrettävissä. :jahas: Kill me now!

 

[Stash]

Iines Ankka, kuulostaa jokseenkin tutulta tunteelta. Muutama kuukausi sitten aloitin uudessa työssä, ja tuntui siltä, etten ikinä voi oppia näitä kaikkia asioita. "Ei tätä oikein opi kuin tekemällä" - joopa joo, ja sitten kuitenkin odotetaan osaamista jo ennen kuin on viikkoakaan tehnyt koko hommaa. Jännitin alussa kassan laskemista pala kurkussa, myöhästelin bussista, kun pohjakassa ei täsmännyt ja sain korvata omista rahoistani kymmeniä euroja hukkaamiani seteleitä..Kuitenkin, kun olin jaksanut epävarmuutta muutamia viikkoja, homma alkoi ajautua uomiinsa. Nykyisin viihdyn oikein hyvin.

Meillä tosin kysyä sai aina, ja työkaverit olivat muutenkin mukavia. Luulen silti, että kun jaksat tsempata tuon alun epävarmuuden yli, työ alkaa kummasti sujua (vaikkei sitä nyt uskoisikaan).

 

[morgaise]

Huomisaamuna klo 9 lappeenrannan sairaalaan. Syömättä edellisillasta, ja letkua nenään. Yöks:urjo:. Tosin se ei voi olla inhottavamman tuntuista kuin mahalaukun tähystys, joka mulle on tehty kahdesti, eikä se voi sattua enempää kuin jälkisupistusten repimä sektiohaava, joten eiköhän siitä hengissä selviä. Enempi huolestuttaa typykkä, joka jää anopin hoitoon. Tyttö on alkanut oireilla vierastavasti, ja tulee surku jos joutuu jättään huutavan lapsen kun ite lähtee moneksi tunniksi sairaalaan kahtena perättäisenä päivänä. Onneksi anoppi on perhepäivähoitaja, joten voi olettaa tiipin olevan hyvissä käsissä. Reppana herää huomisaamuna vieraassa sängyssä eikä äitiä näy missään...:itku:

 

[Taskuamatsoni]

Ärh, nyt on sitten mennyt pari viikkoa niin, että olen sairastellut jatkuvasti jotain! Kyllä ärsyttää! Enkä tietenkään ole päässyt salille, joten en tietenkään ole päässyt opettelemaan sitä kyykkyä! Mää en kestä! Entä jos treenaisin vain penkkiä ja mavea (selällä vetelemällä), jookosta joo, ai eikö? Tai sit kyykkäisin vanhalla tyylillä? No ei sekään oikein käy. Noh, jospa tästä joku kaunis päivä tervehtyy, niin pääsee opettelemaan ja sitten ehkä joskus 6 vuoden päästä kyykkään enemmän kuin penkkaan

 

[tintula]

Voi vittu mitä PASKAA uus TES on. Palkat tyyliin laski ja lauantain illan tuplapalkka katos ja tilalle tuli 0,70 sntin iltalisä?!? Pam on täyttä kusetusta. Voi vitun hurjaa et pitäs olla 8 vuot duunis makuunis et palkka nousis 7,5 euroon(6,71 uus minimi nyt.) Itellä ois palkka noussu parin kkden jälkeen 6,83 mut nyt ei viel kahteen vuoteen YHTÄÄN tosta 6,71 eurosta. Ei mitään järkeä!! Pakko löytää uus duuni, ei täs oo mitään järkeä enää.

 

[välineurheilija]

parisuhde on persiistä

Siinäpä se tulikin. Kolme ja puoli vuotta olen pistänyt itteni likoon vaan huomatakseni että eipä tunnu enää missään. Voihan räkä. Ja toinen on vasta herännyt yrittämään, tuntuu kurjalta kun ei kykene enää vastaamaan toisen tunteisiin, vaikka haluaisikin. Yksinelely ei pahemmin houkuttele, mutta minkäs teet. Että fiilikset on aika matalalla, vaikka elämään mahtuu toki hienojakin asioita. Toivoin ja uskoin että tää mies olisi viimein oikee mulle. Mut ei vieläkään tärpännyt, ei..:itku:

 

[Taskuamatsoni]

Elä vielä luovuta. Katso tilannetta vaikka pari kuukautta eteenpäin, sitten saattaa jo tulla ihan niitä alkuaikojenkin ihastuksen tunteita esille. Parisuhde tuossa vaiheessa alkaa olla jo niin "vanha", että alkuhuuman viimeisetkin rippeet ovat kadonneet. Niiden puuttuminen voi aiheuttaa toivottomuuden tunnetta, mutta usko minua, kyllä se rakkaus sieltä vielä löytyy. (En nyt tietty tapaustasi tiedä mutta tavallisissa suhteissa nyt yleensä näin...)

 

[Helly]

Mies soitti: joku ajanut mun parkissa olleen auton kylkeen. Kuskin puoli rutussa, ei tietenkään mitään lappua tms. jätetty :curs::curs::curs:. Kyllä ihmiset on mukavia. Just olikin liikaa rahaa, autokorjaamot onkin niiiiin halpoja :wall:.

EDIT. Tapahtui miehen duunipaikan parkkiksella, voi toivottavasti on sattunut osumaan valvontakameran kuvaan :evil:.

 

[Ray10]

Taas meni duuni sivusuun.. :(
Haastettalut meni hyvin, mut sit soitetaan, et me otettiin se toinen ku sillä on sitä ja tätä... Onnee vaan työnhakuun!
Mistä sitä sais uutta duunia?!?!?

 

[Hugadelic]

Elä vielä luovuta. Katso tilannetta vaikka pari kuukautta eteenpäin, sitten saattaa jo tulla ihan niitä alkuaikojenkin ihastuksen tunteita esille. Parisuhde tuossa vaiheessa alkaa olla jo niin "vanha", että alkuhuuman viimeisetkin rippeet ovat kadonneet. Niiden puuttuminen voi aiheuttaa toivottomuuden tunnetta, mutta usko minua, kyllä se rakkaus sieltä vielä löytyy. (En nyt tietty tapaustasi tiedä mutta tavallisissa suhteissa nyt yleensä näin...)

Juurikin näin. Ja jos vaan pystyy, niin kannattaa yrittää olla varsinaisesti analysoimatta tuntemuksia niin paljon kuin vaan voi. Sitä meinaan helposti joutuu sellaiseen kierteeseen, että päivittäin odottaa sen vatsanpohjan kääntävän tunteen tulemista ja se sitten entisestään ruokkii sitä tunnetta, että ei tämä tunnu missään.

Ehkä mä oon tylsä, mutta mun mielestä pitkä parisuhde rakentuu ihan muiden asioiden päälle, kuin päättömän rakastumisen tunteelle. Jotenkin niitä odotuksia ladataan niin hirveesti parisuhteeseen, että mitä sen pitäisi olla ja miltä sen pitäisi tuntua. Melkein kaikki varmaan rakastavat äitiään, mutta miettiikö kovin moni useinkin, kuinka hirmu sykerryttävä se rakkaus äitiään kohtaan on?

 

[Massamimmi]

Aaarrghh, mua :curs: nää vaihtuvat nivelkivut. Eka oli olkapää, sitä hyysättiin ja on nyt ok, sit meni ranne kaatumisen jälkeen. Polvet vihotteli tässä keväällä ja nyt on vuorostaan etusormen uloin nivel molemissa käsissä kipee... wtf :(
Jos edes jokus olis kaikki nivelet kivuttomia, se olis
Tarviis varmaan lisätä glucosamiinin annosta...

 

[morgaise]

Huomisaamuna klo 9 lappeenrannan sairaalaan. Syömättä edellisillasta, ja letkua nenään. Yöks:urjo:. Tosin se ei voi olla inhottavamman tuntuista kuin mahalaukun tähystys, joka mulle on tehty kahdesti, eikä se voi sattua enempää kuin jälkisupistusten repimä sektiohaava, joten eiköhän siitä hengissä selviä. Enempi huolestuttaa typykkä, joka jää anopin hoitoon. Tyttö on alkanut oireilla vierastavasti, ja tulee surku jos joutuu jättään huutavan lapsen kun ite lähtee moneksi tunniksi sairaalaan kahtena perättäisenä päivänä. Onneksi anoppi on perhepäivähoitaja, joten voi olettaa tiipin olevan hyvissä käsissä. Reppana herää huomisaamuna vieraassa sängyssä eikä äitiä näy missään...:itku:

Elämä on ihanaa. Ja kilin kellit. Letku nenässä ja mittari vyöllä. Koko ajan pistää, kutittaa ja kuvottaa, nielaisu sattuu eikä voi ottaa typykkääkään syliin, kun pitää varoa ettei riuhtase letkua irti. Ollaan molemmat anoppilassa "hoidossa", anoppi hoitaa tyttöä kun appiukko kuskaa mua sairaalaan. Tyttö heräs viime yönä vieraassa paikassa tunnin välein tarkistamaan, että olen varmasti tallessa ja hereillä, joten untakin on saatu niin hemmetisti... Mikäs likalla, 3,5 kuukauta vanha pystyy hyvin nukkumaan pikkupätkiä täysipainoisesti, mutta mie aikuisena olen niin hidas nukahtamaan, että hädin saan silmät kiinni kun pinnasängystä alkaa kuulua taas huhuilua. Hermo menee. Onneksi anoppi lupasi ottaa typyn ensi yöksi huoneeseensa, jotta mie saan nukkua ehjät yöunet kun liikuskelu on tavallistakin hankalampaa tän halavatun mittarin kanssa. Namikkaa pitää vääntää joka kerta kun nousee ylös tai käy makuulle, jos olisi ollut viime yönä, olisi käyrä näyttäny aika mielenkiintoisia. (maate 21.50, ylös 22.30, alas 22.50, ylös 23.45, alas 0.20, ylös 1.15 jne jne kunnes 05.30 ylös lopullisesti sähkökanimaisen vauvan kanssa. Sinänsä ihanaa herätä pinnasängystä kuuluvaan naurunjokellukseen, mutta ei tuohon aikaan, eikä tuolla nukkumisella. Ja mitä tytön vierastukseen tulee, ei kuulemma olku parkunu kertaakaan koko poissaoloni aikana. Onneksi hyväksyy anopin hoitajaksi, nie en voi ottaa tyttöä lähellekään kun on tänä piuha naamassa. Likka on juuri oppinut tarttumaan ja viemään suuhunsa, ja tämä letku tuntuu tarpeeksi kipeältä ilman repimistäkin. Onneksi tätä hauskuutta kestää vain 24 tuntia.

 

[Angelica-82]

Pääasia että nyt on itellä parempi mieli kun saatiin puhuttua paskat pois alta (niin paljon kun nyt pystyy) eikä enää riidellä. Joskus nää jutut vaan silti menee yli ymmärryksen.

No eipä kauan kestäny tuota iloa. Muutaman päivän päästä pisti välit poikki ja sanoi ettei välitä enää edes kaverina jne ja ettei mielipide tule muuttumaan koskaan. Nyt viime yönä siltä tuli kuitenki viesti liittyen sen nykyiseen muijaan enkä vastannu mitään kun vitutti niin helvetisti et meni yöunet pilalle. Aamulla se sit kirjottelikin jo meseen et miksen ole vastannu ja pidänkö mykkäkoulua. Ja kirjotteli taas muina miehinä niinku ennenki.

No, se on kuitenki nyt jättäny vanhat ryyppykaverinsa ja viettelee siistiä perhe-elämää leikkien lasten kanssa ja käyden ravintolassa syömässä ja leffassa jne mitä se ei koskaan suostunu mun kans tekemään kun sellanen on kuulemma niin tylsää. Eron jälkeenhän se syytti mua siitä, et ei nähty tarpeeks selvinpäin (siis se ei ollut) eikä tehty mitään yhessä (jaa-a, miksei suostunu mihinkään) ja ei siksi tunnettu tarpeeksi hyvin. Nyt se on tehnyt täyden muutoksen ja sanoikin ettei ole koskaan ollut niin vittumainen kellekään toiselle naiselle kuin mulle. Jää vähän vituttamaan et miksi sit piti olla just mulle :curs:

Vielä hetki sit lohduttauduin sillä että pääsin eroon kusipäästä mut nythän se on just sitä mitä pitäis. :wall:
Lähtöpisteessä ollaan taas. Ja tullaan olemaan niin kauan kun se jaksaa mulle ilmotella kuinka hyvin sillä menee. Ei kuulemma halua mitään pahaa mutta on niin rakkaudesta sekaisin. Vitun vitun vittu.

Edit. Ja mua ei jaksa ilahduttaa yksikään ihailija tms kun kaikenlaisia aina riittää, mutta itsellä ei ole pienintäkään kiinnostusta. Mieluummin viereen kasa kastematoja kun joku limanen äijä.

 

[Ultimecia]

Angelica, vaihda puhelinnumeroa (ja ota salainen). Minkä takia sun pitäisi tuota kuunnella ja käsitellä? Ja meseen ignore päälle. Mieti vaikka vuoden päästä uudestaan, haluatko olla vielä kaveri ja ota sitten yhteyttä, jos tuntuu että pitää vielä keskustella tai selvittää jotain. Tuossa ei ole oikeasti mitään järkeä, ei kannata sitä paskaa lappaa itse lusikalla suuhun jos joku muu tuputtaakin. Voimia!