Punttimimmien virallinen "Mikä tänään vituttaa?" -thread

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja PMLats
  • Aloitettu Aloitettu
Mul taasen on menny viim.2viikon,varmaan kolmen,treenit piloille,ku peilaillessanihuomasin et mun oikea käsi on törkeesti pienempi ku vasen.Treenates myös laitoin merkille et voimaakin on oikees vähemmän:ku vasen käsi tahtois vastusta lisää kovastikin,oikee viel sinnittelee edellisen painomäärän kans ja saa just ja just tehtyä.Oon muutaman viikon tehny nyt niin et treenaan oikeelle enemmänsarjoja/toistoja/lämppäriä/Pakkotoistoja ja negatiivisia....mut ilman tulosta!!!AAARGHH!Mitä mä teen???Treenaan kuukauden vaan oikeeta?Hjelp.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Aivan järkyttävä räkätauti ollut jo 3 viikkoa, ja melkein saman verran totaalista treenitaukoa. Lihakset - ne vähäisetkin - on jossakin pöhötyksen alla, ja ketuttaa aivan sairaasti kun ei ole päässyt reenailemaan. Tällaisina hetkinä sitä vasta tajuaa, miten tärkeä henkireikä se punttailu on.
No, tänään sentään viisastuin hieman: tilasin lääkärin ylihuomiselle. Olis voinu kyllä mennä lääkäriin jo pari viikkoa sitten, mutta kun pitää olla tällainen jäärä :wall:
Pakko saada jonkin sortin antibiootit tai ihan mitä vaan. Kunhan helpottais tää olotila..
 
Vituttaa fyysisesti raskas työ... työpäivän jälkeen ei meinaa salilla jaksaa mitään...tänäänkään en saanut sykettä ylös millään ja joka paikkaan sattui kun yritin mitään liikettä tehdä.

Ja työn vuoksi kipeänä tällä hetkellä ovat toinen kantapää ja osa jalkapohjaa, alaselkä, hartiat, ranteet (pahasti), toinen kyynärpää, molempien jalkojen penikat...

Aika rampa olo... muttei auta. Vielä yritän miinuskaloreillakin sinnitellä.*huoh*
 
Ei nyt vituta mut pelottaa vitusti mennä huomenna miel.terv.toimistoon juttusille.. ekaa kertaa elämässäni. En oo koskaan puhunu vieraalle traumoistani, ongelmistani. Pelkään etten osaa puhua mitään, etten oo 'uskottava', että ne 'nauraa' mut ulos sieltä.. ja osasta on sentään 20v aikaakin, käsittämätöntä. Nehän voi miettiä ett mitä toikin tossa vinkuu, ihmisillä on oikeitakin ongelmia.
 
Erosta ei pääse yli. Miten vitussa voi lähteä nenän edestä toisen naisen matkaan! Ei jumalauta! Vaikka aina ollut itse sellasta vastaan. Niiiiiiiiin kusetettu olo.

Oltiin kaksin baarissa ja toinen muija tuli sen syliin istumaan ja lirkutteleen. Jätkä oli sille sanonu ettei meil ole mitään. (Siis mitä vittua, samana iltana puhunu yhteisen kämpän hommaamisesta!). Lähti sen muijan kans taksil kotiin ja mä jäin yksin baariin. Seuraavana päivänä selitti ettei niil ole mitää ja meni samal kyydil ku naapuris asu. Oli kuitenki jääny yöks jatkoille. Sit pari päivää myöhemmin jätti mut ja nyt onnellisena pyörii sen 2 lapsen yh:n kanssa. (Ei pahalla yh:ta kohtaan mutta nuorelle jätkälle iso askel).

Kuinka kauan tää on ollu pelkkää kusetusta? Kaikki kaveritkin on nykyisen exän kavereita. Niin paskaa. Pari tuntia ne ehti baaris jutella ku miestä jo vietiin. Ei pysty ymmärtään. Ei ikinä.

Ei ole tarvinu muutamaa leipäpalaa enempää syödä 2,5 viikkoon.

Edit. Ja vaikkei ole itse tehnyt mitään pahaa (päin vastoin lähes elättäny sitä) niin päällä on sairaalloinen häpeä. Oksettaa.
 
Ei nyt vituta mut pelottaa vitusti mennä huomenna miel.terv.toimistoon juttusille.. ekaa kertaa elämässäni. En oo koskaan puhunu vieraalle traumoistani, ongelmistani. Pelkään etten osaa puhua mitään, etten oo 'uskottava', että ne 'nauraa' mut ulos sieltä.. ja osasta on sentään 20v aikaakin, käsittämätöntä. Nehän voi miettiä ett mitä toikin tossa vinkuu, ihmisillä on oikeitakin ongelmia.

Ongelmat on jokaiselle omansa, niitä ei voi verrata. Voisiko olla apua, jos kirjoittaisit lapulle valmiiksi asioita, mitkä sanot? Tai antaisit lapun suoraan lääkärille? Toivon sinulle voimia huomiselle! Olet rohkea ja ole siitä ylpeä! :haart:
 
Viimeksi muokattu:
Ongelmat on jokaiselle omansa, niitä ei voi verrata. Voisiko olla apua, jos kirjoittaisit lapulle valmiiksi asioita, mitkä sanot? Tai antaisit lapun suoraan lääkärille? Toivon sinulle voimia huomiselle! Olet rohkea ja ole siitä ylpeä! :haart:

Kiitos <3 Ehkä mä sit uskallan. Melkein jo mielenhäiriöissäni olin perumassa sitä aikaa. Mut ei nyt passaa vissiin jänistää ku näin pitkälle sentään päässy tässä asiassa, vihdoinkin.
 
Oman kokemuksen rintaäänel,luottamuksellinen ja avoin suhde psykkaan voi rakentua pikkuhiljaa.Kuten traumoista ja ongelmista eroon pääseminenkin.Kerta kerralta sun on helpompi puhua psykalles ja olo alkaa helpottaan.Pitkäjänteisyyttä Bliss,kyl se siitä!!Eikä ne naura kellekään,varmaan listoil on sellasiakin jotka tulee itkeen kuolleen kultakalan takia,eikä niillekään naureta.
 
Ei nyt vituta mut pelottaa vitusti mennä huomenna miel.terv.toimistoon juttusille.. ekaa kertaa elämässäni. En oo koskaan puhunu vieraalle traumoistani, ongelmistani. Pelkään etten osaa puhua mitään, etten oo 'uskottava', että ne 'nauraa' mut ulos sieltä.. ja osasta on sentään 20v aikaakin, käsittämätöntä. Nehän voi miettiä ett mitä toikin tossa vinkuu, ihmisillä on oikeitakin ongelmia.

Voi Bliss, uskoisitko että 99% mielenterveystoimistossa asioivista on tämä täsmälleen sama ajatus? Voit olla varma että sua ei 'naureta ulos'. Tsemppiä! :thumbs:
 
Vituttaa se, etten nuku enää. Viikot menee parin tunnin yöunilla ja viikonloppunakaan ei aina pysty rentoutumaan. En tajua miten voi olla, että vaikka illalla on ihan kuolemanväsynyt, ei siltikään saa unta. Tuntuu, että purskahdan itkuun hetkenä minä hyvänsä, olo on aika saatanan epätoivoinen, varsinkin kun en ole unettomuudesta koskaan kärsinyt. Ja kauheinta on, että nää unihäiriöt alkoivat, kun aloin seurustella ja jatkuivat, kun muutettiin yhteen, en ilmeisesti osaa nukkua kuin yksin täydessä rauhassa. Onnistuu mun nukkuminen siis poikaystävän kanssakin välillä ihan samalla tavalla. Nyt vaan tuntuu, että tarvitsis täydellisen rauhan, mutta minne mä voin kotoani lähtee nukkumaan ja enhän mä voi poikakaveriakaan pistää öisin pihalle, että mä saan nukkua! Tuntuu, että koko maailma kaatuu päälle ja tuntuu myös ettei kukaan tajua miltä tuntuu olla, helvetti, monta viikkoa olemattomilla unilla.
 
Töihin meno, ja siellä ärsyttävääkin ärsyttävämpi työ"kaveri". Yleensä tuun toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa, mut tän ihmisen kohalla nään vaan punasta.. :wall: Ja kaiken lisäks sataa vettä!
 
Vituttaa fyysisesti raskas työ... työpäivän jälkeen ei meinaa salilla jaksaa mitään...tänäänkään en saanut sykettä ylös millään ja joka paikkaan sattui kun yritin mitään liikettä tehdä.

Ja työn vuoksi kipeänä tällä hetkellä ovat toinen kantapää ja osa jalkapohjaa, alaselkä, hartiat, ranteet (pahasti), toinen kyynärpää, molempien jalkojen penikat...

Aika rampa olo... muttei auta. Vielä yritän miinuskaloreillakin sinnitellä.*huoh*


Jotenkin niin sama fiilis! Tuntuu että sekä pää että kroppa on aina työpäivän jälkeen niin rikki ettei mitään tolkkua. Vieläpä kun työskentelen ulkoilmassa niin se pistää väsyttämään. Lisäksi olen pyöräillyt työpaikalleni 5 km suuntaansa ja takaisin, joka kyllä lisäksi syö paitsi aikaa myös minua :) No onneksi tämä on vain väliaikaista, kesän ajan. Pitää vain koettaa jaksaa pari kuukautta painaa.

Mä taas onneksi lisäilen ruokaa, jota tosiaan uppoaa ihan hitosti työn ja treenien takia. Jaksa kohta kaupasta niin paljon kantaa eikä tehdäkään :D
 
Kiitos teille tsempeistä! <3 Pää kipeä ja tosi väsynyt olo. Ja vähän jotenkin niinku olisin joku lapsi.. Ja tarvisin jonkun pitämään sylissä. Höh. Mutta nyt se eka kerta on ohi, ja se on ehkä melkein tärkeintä nyt. Ja se nainen sanoi lopussa, että tätä hän ei yleensä koskaan tee, mut pakko nyt sanoa että hänellä itsellä hyvin samanlainen tausta, ja hän kokee selvinneensä siitä, ja että kyllä niistä asioista voi päästä yli ja elää 'normaalina' ihmisenä. Oli ihan mukavaa kun se kertoi tuon itsestään.

Ja Dahliaa ymmärrän kyllä ihan täysin! Mäkään en juuri koskaan nuku täyspainoisesti muuta ku vaan yksin. Ja mielellään sillonkin vielä korvatulpat.. Niin ihanaa ku se oma kultsi vieressä ja elämässä ja ihossa oliskin, niin nukkua mä en hitto soikoon pysty, jos joku on samassa huoneessa, saati sängyssä!! :(
 
Tuntuu, että koko maailma kaatuu päälle ja tuntuu myös ettei kukaan tajua miltä tuntuu olla, helvetti, monta viikkoa olemattomilla unilla.

No mää luulen, että aika moni tietää. Se on ihan vitun perseestä, tälleen runollisesti sanottuna. Koeta rauhoittaa elämää joltain osin, ja poikkea lääkärille ja hae ensiavuksi jotain nukahtamislääkettä. Eivät ne niin pahoja nappeja ole kuin mitä jotkut kuvittelevat. Järkihän tossa jo lähtee. Ei ihme jos itkettää.

Itseäni suivii: aina jotain paikkaa kolottaa, enkä tiedä, milloin ehdin tai pääsen hierojalle. Rahatkin ovat ihan lopussa ja ihkuraksu kaukana ulkomailla tavoittamattomissa. Kauhea ikävä.
 
Salilla taas alkoi vituttamaan kun katsoin peiliin ja näin, ettei pallean kohdalla ole tapahtunut mitään muutosta vaikka en kohta enää mitään edes syö: toi saatanan rasvapeite vaan näkyy entistäkin selvemmin vaikka treenaan kovaa. Kovempaa kuin aiemmin talvella kun kaatumisen takia olin tauollakin :curs:

Hölkkään vähintään kahdesti (pyrin saamaa kuitenkin 3 täyteen) viikossa ja salilla teen yläkropan kahdesti viikossa. Voin ihan hyvin, jaksan hyvin mutta laardi..kele ei vaan katoa.
Että tämmöistä mulla...tana...kele....ttu!
 
Mua vituttaa myös tuo laardi vatsan päällä. Ei sitä nyt niin älyttömästi ole, mutta häiritsevän paljon kuitenkin... **tuttaa sekin, kun tuo syöminen on ihan hakusessa (jonkinasteinen syömishäikkä), enkä enää tiedä paljonko mun päivässä pitäis syödä... Harrastan aerobista 4-5xvk á 45min. ja salilla käyn 3xvk. Kunnon lepopäiviä ei juurikaan ole ja jonkinasteinen ylikuntotilakin on varmaan aluillaan. Tähän asti oon syöny n. 1500-1650kcal/pv... Nyt koitan hieman lisätä määrää, eihän tuo voi olla riittävä määrä...??
 
Mua vituttaa myös tuo laardi vatsan päällä. Ei sitä nyt niin älyttömästi ole, mutta häiritsevän paljon kuitenkin... **tuttaa sekin, kun tuo syöminen on ihan hakusessa (jonkinasteinen syömishäikkä), enkä enää tiedä paljonko mun päivässä pitäis syödä... Harrastan aerobista 4-5xvk á 45min. ja salilla käyn 3xvk. Kunnon lepopäiviä ei juurikaan ole ja jonkinasteinen ylikuntotilakin on varmaan aluillaan. Tähän asti oon syöny n. 1500-1650kcal/pv... Nyt koitan hieman lisätä määrää, eihän tuo voi olla riittävä määrä...??


Join the club! Aivan sama tilanne, vuoden aikana paino noussut 5-7kg (eikä tod pelkkää lihasta!) vaikka on tullut urheiltua kuin pieni orava.
Päivittäiset kalorit on liian alhaiset kulutuksen nähden mutta kun ei pää anna periksi syödä enempää. Viikonloppuisin oon oppinut olemaan armollisempi itselleni mutta pää hajoo kun siitäkin tulee niin huono omatunto, varsinkin kun seuraa painon nousukäyrää... :(
I am my worst enemy! :wall:
 
Kiitos teille tsempeistä! <3 Pää kipeä ja tosi väsynyt olo. Ja vähän jotenkin niinku olisin joku lapsi.. Ja tarvisin jonkun pitämään sylissä. Höh. Mutta nyt se eka kerta on ohi, ja se on ehkä melkein tärkeintä nyt. Ja se nainen sanoi lopussa, että tätä hän ei yleensä koskaan tee, mut pakko nyt sanoa että hänellä itsellä hyvin samanlainen tausta, ja hän kokee selvinneensä siitä, ja että kyllä niistä asioista voi päästä yli ja elää 'normaalina' ihmisenä. Oli ihan mukavaa kun se kertoi tuon itsestään...:(

Hyvä, että menit. On varmasti tosi väsynyt olo, mutta kai samalla "puhdistunut". Nyt yritä rentoutua ja jättää päivän raskaat tapahtumat taakse. :)
 
Taitaa tulla lopuksikin ero tästä avoliitosta... Toinen on monta kuukautta miettiny, et huonosti menee, ja sitten räjäyttää mulle kerrasta päin naamaa et "meidän pitäis erota, tää ei vaan tunnu hyvältä".. Nyt ollaan erillään hetki, mietitään ja sit tehään ratkaisu... Vaikka vahvasti tuntuu, et toinen on jo ratkasunsa tehnyt! Yritä tässä nyt sitten jatkaa :( . Melkein 3v yhessä, sit muutama paska viikko ja... that's it, ohi on..?!!!! Olis kiva saada toinen vielä miettimään ja tajuamaan, ettei ehkä kannattais näin helpolla luovuttaa, mutta..Milläs sen teet?!

Lisäksi pitäis vielä kesätyöpaikassakin pystyä keskittymään työntekoon... Ja nukkua öisin sen sijaan että vatvon tätä asiaa edestakas. Ruoka ei meinaa maistua :urjo: (3kg lähteny muutamassa viikossa..eikä varmaan pelkkää fläsää) ja salilla tulokset heikkenee :curs:

Noh, asioilla on tapana järjestyä, että eiköhän tästä selvitä joskus...
 
vituttaa taas olla kipeä muutaman viikon jälkeen. yleensä en edes ole pahemmin kipeä.. vituttaa ei pääse töihin tahi salille. haluan miestä, hellyytä ja hempeilyä, mut mies on tietty reissussa viel muutaman viikon:( haluan baariin kavereiden kanssa viikonloppuna, mutta jos kipeä niin nou nou.. enhän mä oo viimeks ollu ulkona ku lokakuussa:curs:
 

Suositut

Back
Ylös Bottom