Oi luojaluojaluoja! Syksy on vienyt naisesta mehut monen osatekijän vaikutuksesta. Ei ole päivässä riittänyt tunnit salille menoon, uni ollut vähällä muutenkin ja kalenterissa merkintä joka tunnin kohdalla. Kaksi kuukautta se kesti mutta tänään on palattu kotiin - sali kutsui viimein! Pari viime viikkoa olisi ollut jo aikaa ja mieli jokseenkin menossa, mutta muutaman kuukauden stressistä kroppa oli niin lopen väsynyt vieläkin että ei se puntti ois noussu. Pitkät unet ja kotona kökkiminen keräs energiaa ja tänään sain sen purkaa pois ensimmäisellä salikerralla viikkoihin.
Pukkarissa olin niin into piukeena että epäilin jo pääsenkö laitteille asti ollenkaan. Turpa mutturalla portaissa tietysti kun on vauhti päällä. Onneksi treenipainot ei ollu laskenu paljoakaan tauosta huolimatta.
Veri kiertää kehossa, hengästyttää, sydän pumppaa, syke tuntuu pitkästä aikaa, lihakset saa kaipaamaansa ärsykettä ja jalat tärisee sarjan jälkeen. Ei voi olla tunnetta parempaa. Ei tätä onnea voi sanoin kuvata.
Vain toinen punttimimmi sen ymmärtää ;)
Sainko tästä varmasti tarpeeks dramaattista :D