Punttimimmien ruokavaliot - energiantarve

[Penelope]

Se piti vielä sanoa, että tää on aika jännä ilmiö. Lähtöoletus oli heti, että kaikki jotka haluaa tsekata kalorimääriään on jotenkin niitä takakireitä puurojen punnitsijoita jotka ei osaa nauttia elämästä ja joilla on kortisolit kaakossa. Kuitenkin on näitä meikäläisen kaltaisia taviksia (pidän itseäni kyllä äärettömän tervehenkisenä) jotka pystyy tekemään ihan terveitä dieettejä halutessaan ja syklittelemään bodausharrastuksen ns. molempia puolia. Ilmeisesti meitä on enää aika vähän? Elämä on mennyt monelta osaa aika ääripäiseksi.

Juurikin tämä oletus rassaa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että koen mahdollisuuden laskea sitten taas vapauttavaksi. Laihdutin viime syksynä ensimmäistä kertaa nimenomaan kaloreita laskemalla, ja koskaan ennen puuha ei ole ollut niin helppo ja looginen prosessi. Ja seuraan kaloreita nykyiselläänkin, mutta sitten taas päinvastaisesta syystä, eli että tulee tarpeeksi ja makrojen suhde kiinnostaa myös, koska olen huomannut sillä ainakin omalta osaltani suoran positiivisen syy yhteyden niin yleiseen hyvään oloon, energiatasoihin kuin vatsantoimintaan, kehonkoostumuksesta puhumattakaan.

Itsellä painon kanssa näyttää menevän myös aina niin, että kun takaisin tikimmässä kunnossa, aineenvaihdunta ja perusaktiivisuus on jo sitä tasoa, ettei vaan luontaisesti tulisi syötyä tarpeeksi, varsinkin sen huomioiden, että tulokset salilla kiinnostavat. Joten siksikin seuraan.

Ja ei, tämä tapa ei tuo mulle takakireyttä, vaan juuri päinvastoin. Ei tarvi mutuilla saati stressata. Voin syödä herkkujakin niistä täysin nautiskellen, koska tällä kehonkoostumuksella ja kaloritarpeella ne eivät kerry lanteille, ja jos kertyisivätkin, niin big deal, sittenhän voin tarkistaa kaloreita semisti alaspäin, versus niin monet kanssasisaret, joista moni tuntuu kuukaudesta, ellei vuodesta toiseen kärvistelevän läskejään tai jollain kitudieeteillä ja jojoillessa, 'Mikä on, kun en laihdu'. Mutta ei, kaloreita ei voi laskea, koska se on paha ja hankalaa. Eikä se toki välttämättä kaikille sovi, mutta imho ei silloin kannattaisi myöskään automaattisesti yleistää k.o. metodia kaikille sopimattomaksi, saati sitä tekeviä fanaatikoiksi, jotka eivät osaa nauttia elämästä.

 

[Tiuskis]

Juurikin tämä oletus rassaa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että koen mahdollisuuden laskea sitten taas vapauttavaksi. Laihdutin viime syksynä ensimmäistä kertaa nimenomaan kaloreita laskemalla, ja koskaan ennen puuha ei ole ollut niin helppo ja looginen prosessi.

Elä muuta sano. Oon kerran ollu dieetillä ja se oli ihan puhdasta matematiikkaa. Samalla tapaa voisi tietysti nytkin vetää, sittenhän se näkee. Mutta ehkä siksikin halusin muiden mielipiteitä, että toivoisin pystyväni järkevään rasvojen poltteluun isommilla kaloreilla kuin silloin takavuosina :D

Se piti vielä sanoo, että oon itsekin ihan samanlainen, että otan tosi helposti sen kannan "liikaa liikuntaa, liikaa stressiä, liikaa kortisolihormoonia, aineenvaihdunta ja hormoonitoiminta kärsii, liian vähän rasvaa, liian vähän kehonhuoltoa, liian takakireetä ja neuroottista touhua", en siis mitenkään ulkoista itseäni tästä ilmiöstä sen suhteen miten suhtaudun muitten touhuihin. Valitettavasti niitä caseja on täälläkin kuitenkin paljon, joihin tuo on ihan oikea tulkinta. Korostan vielä, etten mitenkään "syyttänyt" Ipanaa tai mitään sellaista, vaan yleisesti ihmettelin ilmiötä tässä samalla. Oon Ipanan kanssa todella paljon samaa mieltä ja jos joku toinen olisi kysynyt tätä samaa mitä minä, olisin varmasti ajatellut ihan samalla tapaa kuin Ipana ja sesta Ipana oot muuten kova muija kun oot nykyään tuolla tasolla sun ajatusten ja ennenkaikkea tekemisen (joka ratkaisee) osalta

 

[ipana|]

Tarkoitukseni ei ollut syyttää ketään kaloreiden laskemisesta eikä bannata sitä mitenkään. Kysymys olikin lähinnä ihmiselle joka on jo valmiiksi tikissä kunnossa, että miksi vaivautua. Tottakai ymmärrän että isosti laihduttavat ja kisaajat laskee kaloreita koska niiden on pakko, mutta jos siis on jo tikissä kunnossa niin miksi vaivautua? Toki jos siitä tulee hyvä mieli niin go for it! Mutta mielestäni siinä on kauhea vaiva... Toisaalta, henkilökohtaisestihan mulla on taipumusta syömishäiriöön joka alkoi nimen omaan kaloreiden laskemisesta ja ruoan punnitsemisesta että tokihan on varmasti hurja määrä ihmisiä joille näin ei käy. Olen vaan huomannut että Pakkiksella on kyllä paljon ihmisiä joiden puheista jo huomaa että kaikki ei nyt ole ihan kohdallaan ruoka/treeni ajatusmaailmassa.

Paremmalla omatunnolla voin ainakin itse käydä syömässä esim ulkona kun ei mieti paljon siinä ravintola-annoksessa on kaloreita ja pähki että voi hitsi nyt meni 500kcal yli tänään, pakko vetää huomena 30min ylimääräistä spinningiä. Lisäksi olen myös huomannut että paljon pakkiksella kirjoitettavista fyysisistä vaivoista kuulostavat täysin samoilta mitä itselläni aikoinaan on ollut. Kaikki omat vaivani ainakin johtuivat liian monotonisesta ja niukkakalorisesta ruokavaliosta, vaikka söinkin 2000-2500kcal päivässä. Oli vaan helpompi syödä aina samoja ruokia kun ne kerran oli laskenut ja punninnut päästäkseen haluttuun kalorimäärään. Vaihtelua oli ravinnossa siis hyvin vähän.

Mutta Penelope ja Tiuskis en halunnut millään tavalla tuomita teidän metodejanne. Kunhan kysyin Joten jatkakaa ihmeessä sitä mitä parhaiten teette. Halusin vain antaa oman mielipiteeni asiaan kyseistä toimintatapaa myöskin kokeilleena. No Hard Feelings ;)

 

[Tiuskis]

Tarkoitukseni ei ollut syyttää ketään kaloreiden laskemisesta eikä bannata sitä mitenkään. Kysymys olikin lähinnä ihmiselle joka on jo valmiiksi tikissä kunnossa, että miksi vaivautua.

Oot ihan oikeessa siinä mielessä oot, ettei hyväkuntoisen ja tikissä olevan ihmisen kannatakaa alkaa mitään kaloreita laskea. Itse vaan en oo ihan niin tikissä tällä hetkellä kuin voisin olla, koska olen pyrkinyt saamaan reiluilla kaloreilla paremman tuloksen lihasmassan osalta. Pikkasen rasvoja pois, niin vielä olisi täysin tervettä ja normaalia rasvaprosenttien, terveyden jne osalta.

Olen vaan huomannut että Pakkiksella on kyllä paljon ihmisiä joiden puheista jo huomaa että kaikki ei nyt ole ihan kohdallaan ruoka/treeni ajatusmaailmassa.

Samaa mieltä tästäkin. Ihan liikaa. Sama juttu esim. Fitfashionin blogeissa.

Paremmalla omatunnolla voin ainakin itse käydä syömässä esim ulkona kun ei mieti paljon siinä ravintola-annoksessa on kaloreita ja pähki että voi hitsi nyt meni 500kcal yli tänään, pakko vetää huomena 30min ylimääräistä spinningiä.

En ikinä mieti mitään kaloreita ravintoloissa ja syön hyvällä omalla tunnolla kaikkea. En siis pidä esim omia eväitä koskaan mukana missään, syön jokapäivä ulkona lounasta jne. Hyvin toimii. Jos en tuota pystyisi tekemään, olisin helevetin huolissani itsestäni. Kohtuus kaikessa.

Joten jatkakaa ihmeessä sitä mitä parhaiten teette. Halusin vain antaa oman mielipiteeni asiaan kyseistä toimintatapaa myöskin kokeilleena. No Hard Feelings ;)

Kerrotko siis vielä, että "mitä parhaiten teemme"? En ihan tajunnut. Tarkoitatko sitä, että syön rennosti, liikun sen mukaan mikä hyvältä tuntuu ja sitten kun haluan pudottaa rasvoja niin teen sen tsekkaamalla millä kaloreilla ja makroilla olen nyt mennyt ja vähennän siitä -300 kcal ja lisään proteiinin saantia?

 

[Penelope]

Kysymys olikin lähinnä ihmiselle joka on jo valmiiksi tikissä kunnossa, että miksi vaivautua. Tottakai ymmärrän että isosti laihduttavat ja kisaajat laskee kaloreita koska niiden on pakko, mutta jos siis on jo tikissä kunnossa niin miksi vaivautua? Toki jos siitä tulee hyvä mieli niin go for it! Mutta mielestäni siinä on kauhea vaiva...

Mielestäni vastasin jo tuohon, miksi vaivaudun.

Eli että kaloreita tulee sopivasti ja tarpeeksi, mutta ennen kaikkea syynä on se, miten positiivisia vaikutuksia mulla on ollut kehonkoostumukseen, yleiseen hyvinvointiin, ruoansulatukseen ja energiatasoihin sillä, että seuraan makrojani. Enkä nyt väitä, että tätä välttämättä lopun elämääni teen, mutta omasta ruokavalioremontista on kuitenkin yhä sen verran vähän aikaa (viime kesästä se alkoi), että homma on mulle kaikkea muuta kuin selkärangassa.

Ainoa negatiivinen puoli mitä keksin äkkiseltään, on juurikin se kovin yleinen ennakkoluulo, että laskeminen = takakireyttä ja borderline syömishäiriö. Näkeehän sitäkin kieltämättä, mutta ei se vaan ole automaattisesti sitä. Itsellä on juurikin käynyt päinvastoin. Kroonisesti vatsavaivaisena hiillariturvonneena, aina väsyneenä, pikkasen läskinä, ja siitä syystä v*ttuuntuneena peilikuvastaan mä olin itse varsin takakireä. Ja kaikki sellaista, joista päässyt sittemmin eroon.

Paremmalla omatunnolla voin ainakin itse käydä syömässä esim ulkona kun ei mieti paljon siinä ravintola-annoksessa on kaloreita ja pähki että voi hitsi nyt meni 500kcal yli tänään, pakko vetää huomena 30min ylimääräistä spinningiä. Lisäksi olen myös huomannut että paljon pakkiksella kirjoitettavista fyysisistä vaivoista kuulostavat täysin samoilta mitä itselläni aikoinaan on ollut. Kaikki omat vaivani ainakin johtuivat liian monotonisesta ja niukkakalorisesta ruokavaliosta, vaikka söinkin 2000-2500kcal päivässä. Oli vaan helpompi syödä aina samoja ruokia kun ne kerran oli laskenut ja punninnut päästäkseen haluttuun kalorimäärään. Vaihtelua oli ravinnossa siis hyvin vähän.

Paremmalla omallatunnolla, tai siis itseasiassa täysin puhtaalla omallatunnolla, voin ainakin itse käydä syömässä ulkona, kun ei tarvi enää arpoa, että lihonko nyt tästä. Tiedän, että kyllä se mun kaloreihin mahtuu, ja että sellainen setti silloin tällöin ei mulle yhtään mitään tee, ainakaan negatiivista. Ja jos tekisikin, olen myös nykyisellään hyvin selvillä prosessista, millä se sitten pois lähtee.

Oma ruokavalio on aina ollut turhan yksipuolinen, johtuen paljolti olemassa olevista ruokarajoitteista ja vatsavaivoista, ja joihin ei muuta diagnoosia ole koskaan saanut kuin huono ruoansulatus, eli että se ei vaan pysty prosessoimaan mitään tuhtia. Sen myötä taannuin vuosi vuodelta enemmän syömiseen, josta vaikka turvotusta tulikin, niin ei sentään ihan niin paljon vatsavaivoja. Käytännössä siis nopeaa hiilaria.

Sittemmin tuli tavallaan 'vahingossa' huomattua, että avainasemassa tässä olikin ruoka-aineiden ajoitus ja siedätyshoidon tapainen. Eli nykyisellään tempaisen vaivatta (monessa merkityksessä) esim. 60 g prodea pääsafkan yhteydessä, eikä ole edes raskas olo. Siinä vaan ratkaisevana näytti olevan se, että samassa yhteydessä rasvaa sitten taas ei tule paljon, ja hiilarit hyviä, eli esim. vihanneksia. Rasvakaan ei enää vatsaa jämäytä, kunhan se sitten taas tulee eri aikaan, kuin ne tuhdeimmat prodeannokset jne. Itsellä siis tämän myötä ruokavalio on laajentunut suuresti, vaikka monipuolisempikin saisi yhä silti olla.
Enkä siis mitenkään väitä, että kaikkien tarvisi tehdä näin, tämä on vaan mulle asia, joka on poistanut niin paljon sekä stressiä, että fyysisiä vaivoja. Bonuksena erottuvat absit.

Toivottavasti tämä avasi kantaa siihen, miksi joku saattaa laskemista harrastaa, vaikkei kisatavoitteita olekaan. Toki mulla tässä on nykyisellään pääasiallisena vaikuttimena ne ilmeiset terveyshyödyt, joten siksi en liene ihan yleisin tapaus.

En siis pidä esim omia eväitä koskaan mukana missään

Miten eväät tähän liittyy? Mä olen alkanut niitäkin kantamaan mukanani. Syystä, että kun kulutus ja aineenvaihdunta on nykyisellä tasolla, sitä vaan on pakko saada jotain syömistä viimeistään neljän, mutta mielummin kolmen tunnin välein. Koska nälkä. Ja se on jo kustannuskysymyskin, jos osa päivän syömisistä ei ole omia eväitä. Plus kun ei kiinnosta asiasta numeroa tehdä.

 

[Tiuskis]

Enkä nyt väitä, että tätä välttämättä lopun elämääni teen, mutta omasta ruokavalioremontista on kuitenkin yhä sen verran vähän aikaa (viime kesästä se alkoi), että homma on mulle kaikkea muuta kuin selkärangassa.

Tää on just tärkee juttu. Mä oon jo siinä pisteessä, että tällainen 80-20 -elämä on selkärangassa ja perusterveet elämäntavat ihan itsestään selvää. Siksi mulle riittää kaloreiden laskeminen vaan ikäänkuin tarkastusmielessä että oikeassa hahlossa ollaan tyyliin kerta vuoteen. Varmasti jossain kohtaa sunkaan ei tarvitse sinänsä laskea jos et halua vaan homma tulee hyvällä perstuntumalla

- - - Updated - - -

Miten eväät tähän liittyy?

Liittyi siihen, että "en voi syödä ulkona koska en tiedä paljonko niissä on mitäkin kun en pääse laskemaan kaloreita" -ajatteluun tai Ipanan mainitsemaan "parempaan omatuntoon".. Eli toin esiin et hyvin pärjää ilmankin eli omaa suhtautumistani ja sitä miten se 80-20 % -perstuntuma toimii. Ja täytyy vielä korjata, että mulla on siis aina jotain "hätävaraa" mukana kuten pähkinöitä, rahkaa, hedelmiä jne mut tarkoitin lounasevästä. Syön sen siis aina ulkona. Välipaloja on aina mukana nälän varalta kun syön n. 3-4 h välein.

Mulla ei omasta mielestä oo mitään "metodia", ainoastaan rento suhtautuminen syömiseen joka menee suurinpiirtein tuon 80-20 -ajattelun tavoin ja ihan selkärangasta ilman suunnittelua, laskemista tai miettimistä. Nyt mua suorastaan naurattaa, että mikä ihme tarve mulla on selitellä täällä että "suhtaudun ruokaan rennosti ja nautin elämästäni vaikka paljon liikunkin". Ehkä se olis kuolemaks jos joku luulis et oon takakiree puurojen punnitsija just siinä sen pahimmassa merkityksessä :face: :D

 

[Penelope]

Tää on just tärkee juttu. Mä oon jo siinä pisteessä, että tällainen 80-20 -elämä on selkärangassa ja perusterveet elämäntavat ihan itsestään selvää. Siksi mulle riittää kaloreiden laskeminen vaan ikäänkuin tarkastusmielessä että oikeassa hahlossa ollaan tyyliin kerta vuoteen. Varmasti jossain kohtaa sunkaan ei tarvitse sinänsä laskea jos et halua vaan homma tulee hyvällä perstuntumalla

Mulle tuo laskeminen on asia, joka on osoittautunut niin toimivaksi, että ainakin toistaiseksi haluan tehdä sitä säännöllisesti. En toki päivittäin ehdi/jaksa/viitsi, ja silloin en vaan laske. Ja aina ei pystykään, ei tulisi mieleenkään ulkona syödessä pyytää hakemaan kokkia keittiöstä kuullakseni annoksen makrot.

Se on vaan tosiaan edesauttanut omaa hyvinvointia niin konkreettisesti. Myönnän, että olen tuon laskemisen suhteen ollut itsekin ennen täysin päinvastaista mieltä. Kuvittelin sen olevan vaivalloista, ja jotenkin menevän yksiin sen kanssa, että kaikki ruoka sitten kulkee minigrip -pusseissa, ja joka on asia, minkä koen imho jopa kisadieetillä yhä täysin liioitteluksi.

Laskemista vastustin ennen myös siksi, että mullakin on syömishäiriötaustaa. Ei tasossa, joka olisi vaatinut sairaalahoitoa, mutta on kuitenkin. Ja vaikka niistä ajoista on yli 20 vuotta, koen syömishäiriöt vähän vastaavaksi sairaudeksi, kuin alkoholismin. Eli vaikka siitä voi parantua jopa täysin, kerran syömishäiriöinen, aina syömishäiriöinen. Itseni kohdalla kävinkin yli puoli vuotta kestäneen ajatusprosessin sen suhteen, uskallanko laskemiseen taas ryhtyä, koska jopa niin pitkän ajan jäljiltä oli yhä ulkoa tiedossa turhan monen safkan kalorimäärät.

Otin riskin, ja omalla kohdalla hyvä niin, koska siitä seurasi nämä yllättävät bonukset sen muutaman kilon pudotuksen lisäksi, eli huonon ruoansulatuksen taklaaminen, sekä niistä jopa viimeisistäkin 'oireista', eli vääristyneestä kehonkuvasta parantuminen. Aiemmin, oli painoa sitten 50 tai 68 kg, aina peilissä näkyi 'läski'. Nyt näen vihdoin siellä päälle 60 kiloisena hoikan naisen, ja rasvakammoakaan ei enää ole, vaikka yhä rasvan makuun totuttelen, ja joka tosin ei ole liittynyt vain lihomispelkoon, vaan myös siihen, että en ole rasvan mausta koskaan, edes lapsena pitänyt, ja aina siitä maha ennen kipeäksi tuli. Jälkimmäistä taklaillut sillä totuttelulla, plus makrojen ajoituksella, tukena faktat, eli sinne se kaloritarpeeseen hujahtaa.

Syömishäiriöissä on pitkälti kyse kontrollin tarpeesta. Ja sen piirteen tunnustan itsessäni yhä. Siksikin se laskeminen ei liene mulle asia, jota 'joutuu' tekemään, saati että siitä vaivaa olisi. Vaan itseasiassa aika helvetin jees, että vihdoin on tapa, jolla voin kyseistä puuhaa taas tehdä, mutta niin, että sillä on päinvastoin lukuisia ilmeisiä terveysvaikutuksia.

Ja kun nyt tälle avautumislinjalle lähdin; ymmärrän ipana|n pointteja sattuneesta syystä täysin. Ja niin vakavista asioista puhutaan, jos kun homma menee yli, että omasta mielestä jo salitreeni, saati sitten kaloreiden laskeminen tai minkään erikoisruokavalion noudattaminen on asia, jota ei ainoankaan syömishäiriötaustaisen pitäisi tehdä, ellei varoaikaa ole takana hyvin monia vuosia.

Lihaskunnnon ylläpito on terveellistä ja plaaplaa, mutta väittää kuka mitä väittääkin, niin kyllä se ulkonäön ympärillä pyörivä harrastus on, ja siksi äärettömän huono vaihtoehto akuutissa vaiheessa olevalle, tai ei parantuneelle syömishäiriöiselle.

 

[Penelope]

Nyt mua suorastaan naurattaa, että mikä ihme tarve mulla on selitellä täällä että "suhtaudun ruokaan rennosti ja nautin elämästäni vaikka paljon liikunkin". Ehkä se olis kuolemaks jos joku luulis et oon takakiree puurojen punnitsija just siinä sen pahimmassa merkityksessä :face: :D

Mulla on tuo tarve siksi, että syystä, mitä en täysin tiedä, olen melko allerginen kaikille yleistyksille. Oli se sitten helsinkiläiset tota, naiset tätä, miehet aina noin, kaloreitaan laskevat sitä. Se, mitä muut valitsemistani elintavoista, kuten tämä nykyinen laskeminen kelaavat, on loppujen lopuksi minulle täysin merkityksetöntä.

Samalla olen kuitenkin sen verran puunhalaaja, että tuon välillä omilla pointteja esiin ihan vain siksi, koska osoittautuneet toimiviksi itselle, ja huiman mukavaahan se olisi, jos omien kokemusten ja näkemysten avulla saan sitä samaa hyvää jaettua myös muille.

 

[ipana|]

Miten eväät tähän liittyy?

Joo mullakin on eväät. Eihän ne tavallaan kyllä liity asiaan mitenkään. Paitsi jos siis eväät on sen takia ettei kerta kaikkiaan uskalla syödä mitään mikä olisi muiden valmistamaa koska sillon ei tiedä "absoluuttisia" kaloreita eikä makrojakaumia. Ne nyt vaan on sen takia että itsekin olen valitettavasti huomannut että jos ei ruokaa saa 3-4h sisällä edellisestä niin vihdoin syödessä vatsa reagoi aika voimakkaasti pitkään ruokaväliin. Lisäksi oma rahatilanne on sellainen että se nyt vaan on halvempaa tehdä eväät töihin kuin käydä ostamssa kaupasta kaks tai kolme ateriaa duunipäivän ajaksi.

Ja kun nyt tälle avautumislinjalle lähdin; ymmärrän ipana|n pointteja sattuneesta syystä täysin. Ja niin vakavista asioista puhutaan, jos kun homma menee yli, että omasta mielestä jo salitreeni, saati sitten kaloreiden laskeminen tai minkään erikoisruokavalion noudattaminen on asia, jota ei ainoankaan syömishäiriötaustaisen pitäisi tehdä, ellei varoaikaa ole takana hyvin monia vuosia.

Eikä ollut tarkoitus leimata ketään syömishäiriöiseksi sen takia että kaloreita laskee. Hyvähän se on tietää paljonko syö ja mitä/miten syö. Kunhan nyt pisti silmään tuo kysymys ihan oman huonon taustan takia. Pahoittelut siitä että se tuli esitettyä vähän väärällä tavalla. Sainpahan aikaan keskustelua :P Parempi kuitenkin varmaan keskittyä enemmän omaan syömiseen ja sen pitämiseen kondiksessa. Pakkiksella nyt vaan on paljon ihmisiä joilla näyttää olevan ongelmia asian kanssa... Vaikkakaan ei selkeästi teillä kummallakaan Mutta hyvää tekstiä kirjoitatte! Kirjoittakaa ihmeeessä lisää ;)

Ja jos totta puhutaan, minäkin punnitsen ruokani ainakin muutaman kerran viikossa, koska aina vaikka kuinka yritän niin en jaksa tehdä eväitä ja sillon joutuu hakemaan kaupasta jotain valmista mikä hinnoitellaan vaa'an lukeman mukaan... Ainoa syy miksi silloin tosin punnitsen on se fakta etten halua maksaa ateriasta yli viittä euroa ;) Tähän on tosin kätevä keino punnita ateria, ottaa hintalappu ja lisätä sitten vielä vähän extraa :hyvä: (toivottavasti kauppias itse ei kuitenkaan käytä pakkista).

Oma ruokavalio on aina ollut turhan yksipuolinen, johtuen paljolti olemassa olevista ruokarajoitteista ja vatsavaivoista, ja joihin ei muuta diagnoosia ole koskaan saanut kuin huono ruoansulatus, eli että se ei vaan pysty prosessoimaan mitään tuhtia. Sen myötä taannuin vuosi vuodelta enemmän syömiseen, josta vaikka turvotusta tulikin, niin ei sentään ihan niin paljon vatsavaivoja. Käytännössä siis nopeaa hiilaria.

Kuin ja myös. Ja on itseasiassa edelleen. Johtuen edesmenneestä kuntotilasta, vatsa on ja tulee aina olemaan herkkä vähän kaikelle. En mielelläni syö mitään nopeita hiilareita ainakaan vehnän tai rukiin muodossa, koska silloin vatsa reagoi voimakkaasti; turpoaa, tulee kipeäksi ja olokin muuttuu tukkoiseksi. Parhaiten pötsi pysyy kuosissa kun syön suuria annoksia proteiinia ja siinä ohessa jotain hyviä rasvanlähteitä. Itselläkin hiilarit pääasiassa tulee kasviksista, vihanneksista, marjoista ja hedelmistä ja hyvin on toiminut. Paljon paremmin sietää kroppa jopa 250g päivässä proteiinia, kuin nopeita hiilareita. Loput kaloreista otan sitten rasvoista, ym vegeistä tai vaikka kaurapuurosta/linsseistä/hirssistä tai tattarista.

Samalla olen kuitenkin sen verran puunhalaaja, että tuon välillä omilla pointteja esiin ihan vain siksi, koska osoittautuneet toimiviksi itselle, ja huiman mukavaahan se olisi, jos omien kokemusten ja näkemysten avulla saan sitä samaa hyvää jaettua myös muille.

Sitä samaa yrittää itse allekirjoittanut. Meni vain väärään osoitteeseen tämä eka postaus, mutta varmasti sen lukee joku joka ehkä tunnistaa itsessään tarpeen miettiä omaa toimintatapaansa ja hyötyy nyt teidän hyvistä vastauksista!

 

[sesta]

No, mä tunnustaudun sairastavani akuutissa vaiheessa olevaa syömishäiriötä, siksi takerruin Tiuskiksen alkuperäiseen kommenttiin. Edelleen, pahoitteluni kaikille osapuolille, tarkoitus ei ollut loukata ketään tai leimata kenenkään tekemisiä!

 

[Tiuskis]

No, mä tunnustaudun sairastavani akuutissa vaiheessa olevaa syömishäiriötä, siksi takerruin Tiuskiksen alkuperäiseen kommenttiin. Edelleen, pahoitteluni kaikille osapuolille, tarkoitus ei ollut loukata ketään tai leimata kenenkään tekemisiä!

En ottanut sitä mitenkään loukkaavana, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että näistä asioista on hyvä herättää keskustelua ja puhua suoraan. Toivotaan, että keskusteluistamme olisi meille kaikille hyötyä pitkällä tähtäimellä ja myös akuutisti. Hienoa, että tunnustat itsellesi ja myös meille sairastavasi, se on oleellinen alku siihen, että saat sen selätettyä. Täällä on hienoja esimerkkejä kuten ipana ja penelope, miten he ovat onnistuneet ko. häiriön selättämään. Heistä kannattaa ammentaa voimaa ja ottaa oppia. Tsemppiä!

 

[Penelope]

Heistä kannattaa ammentaa voimaa ja ottaa oppia. Tsemppiä!

Voima ok, oppia, toivottavasti ei. Syömishäriöisillä kun on 'jalo taito' kääntää kaikki ne jopa terveyttä edistävät vinkit juurikin toisinpäin.

Pahoillani näin suoraan asian sanominen, mutta itse koen, että tällä palstalla hengailu, saati kuntosalitreeni, joka on kuitenkin ulkonäön ympärillä pyörivä harrastus useimmilla, sekä minkään muun, kuin hoitavan lääkärin määrittämän ruokavalion noudattaminen, on akuutissa vaiheessa olevalle syömishäiriöiselle urpointa mitä voi tehdä, eikä parantumista edistä, vaan päinvastoin, pitäessään aina vain maailman pyörimässä juurikin siinä ulkonäön ja ruoan ympärillä.

 

[ipana|]

Komppaan Penelopea. Älkää tehkö niinkuin minä tein. Siinä meni vuosia hukkaan kun pää punasena painoi salilla ja punnitsi ruokia ja stressasi kaikesta mahdollisesta kun ei henkinen puoli ollut kunnossa. Ensin syömishäiriö ja pää kuntoon ja sitten vasta salille miettimään kehonmuokkausta. Joillekin se toimii ja joillekin se ei koskaan tule toimimaan. Saleilu on niin ulkonäkökeskeinen harrastus, että siinä on suuri riski ajautua uudestaan syömishäiriökierteeseen ja vääränlaiseen kehonkuvan ihannointiin. Ja kuten Penelope sanoi, harrastus pyörii suurimmaksi osaksi juuri ulkonäön ja ruoan ympärillä ja jos suhtautuminen on väärä niin harrastus on pielessä.

Luulen kuitenkin että Tiuskis tarkoitti enemmänkin opin ammentamisessa sitä, että ihan oikeasti on mahdollista parantua sairaudesta ja aloittaa saliharrastus josta nauttii ja jossa on kivaa eikä kaiken tarvitse pyöriä ulkonäön ja ravinnon ympärillä. En niinkään sitä, että hänen mielestään kaikkien syömishäiriöisten pitäisi pinkaista salille koska siellä pää paranee...

 

[Tiuskis]

Luulen kuitenkin että Tiuskis tarkoitti enemmänkin opin ammentamisessa sitä, että ihan oikeasti on mahdollista parantua sairaudesta ja aloittaa saliharrastus josta nauttii ja jossa on kivaa eikä kaiken tarvitse pyöriä ulkonäön ja ravinnon ympärillä.

Tätä nimen omaa ajoin takaa.

 

[Penelope]

Luulen kuitenkin että Tiuskis tarkoitti enemmänkin opin ammentamisessa sitä, että ihan oikeasti on mahdollista parantua sairaudesta ja aloittaa saliharrastus josta nauttii ja jossa on kivaa eikä kaiken tarvitse pyöriä ulkonäön ja ravinnon ympärillä. En niinkään sitä, että hänen mielestään kaikkien syömishäiriöisten pitäisi pinkaista salille koska siellä pää paranee...

Joo, tiedän, että Tiuskis sitä tarkoitti. Ja totta, siksihän me molemmat täällä siitä parantumisesta lienemme kertoneet, eli juurikin rohkaisuksi siitä, että parantua voi.

Mutta sitä ennen, ja aika kauan vielä sen jälkeen, ensin suhde ruokaan ja oma pää kuntoon, ja harrastukseksi ihan jotain muuta, mikä vie ajatukset pyörimästä siinä oman navan, kaloreiden ja ulkonäön ympärillä. Kyseessä on kuitenkin touhu, joka puskee jopa aiemmin terveitä sinne 'pimeälle puolelle'.

Vaikka aiemmin kirjoitin siitä, etten pidä yleistyksistä, tämän tasan tarkkaan yleistän typerimmäksi lajivalinnaksi ei-parantuneelle syömishäiriöiselle. Tai noh, mikäs siinä, jos ei haluakaan parantua, siitä sitten laihduttamaan itsensä hengiltä. Projekti valmistuu yleensä siinä neljänkympin tienoilla.

 

[sesta]

Fiksua pohdintaa, arvon daamit! Toivon todella, että saan joskus vielä rakkaan harrastuksen takaisin, sitä ennen vain haaveilen täällä Pakkiksen puolella

 

[Penelope]

Fiksua pohdintaa, arvon daamit! Toivon todella, että saan joskus vielä rakkaan harrastuksen takaisin, sitä ennen vain haaveilen täällä Pakkiksen puolella

Haleja sulle paljon! Kovin kliseistä, mutta totta on, että olet jo voiton puolella, kun olet tunnustanut ongelman, ja että haluat siitä parantua. Ja se parantuminen on mahdollista. (Kuulostaapas taas puunhalailulta ;)). Nyt vaan muunlaista sisältöä elämään ensin. Siitä se lähti itselläkin.

 

[fightmary]

Pahoillani näin suoraan asian sanominen, mutta itse koen, että tällä palstalla hengailu, saati kuntosalitreeni, joka on kuitenkin ulkonäön ympärillä pyörivä harrastus useimmilla, sekä minkään muun, kuin hoitavan lääkärin määrittämän ruokavalion noudattaminen, on akuutissa vaiheessa olevalle syömishäiriöiselle urpointa mitä voi tehdä, eikä parantumista edistä, vaan päinvastoin, pitäessään aina vain maailman pyörimässä juurikin siinä ulkonäön ja ruoan ympärillä.

Heiii mutta voi olla toisinkin. Kuten itselläni. Pitihän sitä jokunen vuosi sitten laihduttaessa tulla vakoilemaan, miten muut tekee salitreeninsä yms. Sitten kun eksyikin lukemaan, mitä muijat syö niin muistan miten olin lentää persiilleni. Ei saatana, joku voi syödä 1500 kaloria päivässä. Siis TUHATVIISSATAA! ja iteku söin ehkä just sen 1000. Siinä sitä meni muijalta sormi suuhun ja monta päivää ihmetellessä, miten voi olla mahdollista.

No. Asia meni sitten niin, että aloin apinoimaan. Ensin niitä 1500kaloreiden tavoitteluja, sitten vähän enemmän. Välillä jo unohtui koko laihduttaminen. Nyttemin tiputtelen raskauskiloja reilulla 2000kalorilla, kun normaalisti syön lähes 3000.(jota en siis jokunen vuosi sitten olisi ikinä kuvitellut pystyväni syömään ilman omantunnontuskia.)

Pointtini siis on, että täältä, hyvät naiset, moni käy lukemassa näitä juttuja. Ja mitä enemmän täällä on tätä terveellisyyteen pyrkivää normitallaajan ruokapohdintaa, sitä suuremmalla mahdollisuudella joku muukin löytää pelastuksensa täältä. Minun käännekohtani oli nimenomaan pakkotoiston punttimimmien "mitä syöt tänään"-osio.

Tokikaan en kiellä, etteikö täältä voisi huonoja vaikutteita ottaa. Mutta minä takerruin hyviin. Olen siitä kovin kiitollinen, että tälläinen palsta on olemassa.

 

[Päivikki]

Mimmeiltä vertaistukea tarvitsisin.

Tarinani lyhyesti: Olen 35-vuotias 2 lapsen äiti. Nuoruuteni harrastin ensin ratsastusta ja sitten balettia oheisharjoitteineen, molempia intohimoisesti. Nämä harrastukset lopetin 18-vuotiaana ja aloin bilettämään ankarasti (sitäkin harrastin intohimolla ;)) mutta tein fyysistä työtä ja sain 20-30-vuotiaana useita kuntoilupuuskia, jolloin liikuin hullun lailla ja söin terveellisesti ja sainkin itseni aina kuntoon. Olen aina ollut niin sanotusti luonnostani vahva, vaikka olenkin tällainen tappi (163cm). Mulle on aina ollut helppoa nostella painavia esineitä ja olen nauttinut fyysisestä raatamisesta, mutta punttisalia pidin tylsänä aina viime kesään saakka, jolloin hurahdin voiman tunteeseen ja kropan muokkautumiseen. Olin siis ennen sitäkin käynyt salilla, mutta ohjelmaa mulla ei ollut ollut aiemmin ja olin käyttänyt liian pieniä painoja.

Lihoin lapsia odottaessani noin 20 kiloa, painoin 86 kiloa saatuani kuopukseni. Puolitoista vuotta sitten, tammikuussa 2013 päätin että läskinä olo saa riittää ja laihdutin itseni 68-kiloiseksi. Siihen paino aika lailla jumahti vuodeksi, viime kesänä kun juoksin paljon, se käväisi jopa 65-kilossa. Rakastuin punttien nosteluun ja halusin lisää lihasta, nautin älyttömästi siitä kun jaksoin nostella aina vaan isompia puntteja. Viime vuoden syksyllä kilpirauhasarvoni huononivat (mulla on 2009 todettu vajaatoiminta) ja väsähdin totaalisesti. Olin syönyt tosi kurinalaisesti, mutta aloin lipsua. Herkuttelin jonkin verran ja söin töissä tavallista kotiruokaa (meillä on esimerkkiruokailu töissä). Liikkuminen harveni satunnaiseksi ja olo oli huono, painokin nousi 70 kiloon.

Otin kuitenkin homman haltuun taas tämän vuoden tammikuussa. Aloin syödä taas terveellisesti ja kun lääkitystä nostettiin niin kilppariarvotkin saatiin kuriin. Paino laski 67,5 kiloon ja voin hyvin. Sitten, helmikuun lopulla, liityin kuntosalilla sallaiseen ryhmään, joka treenaa välillä yhdessä ja siinä saa kuukausittain päivittyvät kuntosaliohjelmat ja ruokavaliot. Asetin tavoitteekseni saada painoni 55 kiloon ja mulle annettiin 1800 kcal:n ruokavalio. Aloin voida todella huonosti, mua huimasi ja oli koko ajan nälkä. Kestin tätä 2 viikkoa ja pyysin sitten suurempaa kalorimäärää, mutta oli liian myöhäistä, aloin mässäämään parina-kolmena päivänä viikossa ja muuten noudatin omaa vanhaa, hyväksoi toteamaani syömistapaa (jossa mun olisi pitänyt alun perinkin pysyä!) Saliohjelmat ovat olleet hyviä ja olen mielestäni loistavassa kunnossa. Tulokset salilla ovat nousseet muutamassa kuukaudessa useita kiloja ja jaksan vaivatta samana päivänä vaikkapa punttitreenin, 10 kilsan intervallijuoksun, työpäivän ja pyöräillä työmatkat 2,5 kilsaa suuntaansa. Kun jännitän lihaksia, ne näyttävät suurilta ja vatsapalatkin kuultavat ihon alta, samoin kyljen lihakset. MUTTA painoin tänä aamuna 70,6 kiloa ja olen ahdistunut. Vaatteet kiristävät, lonkkien päällä ja alavatsassa on löysää, samoin takapuolessa ja sisäreisissä vähän. Tuntuu, että läski on valunut alaspäin. Mua pelottaa, että losahdan samanlaiseksi läskiksi mitä olin, vaikka tiedän, että kehon koostumus on nyt todella erilainen kuin silloin ja kunto on 100 kertaa parempi.

Mulla on tyyliin 5 ruoka "moodia" tai ateriaa joita vaihtelen ja tällä systeemillä tiedän, että pysyn kuosissa. Haluaisin syödä töissä esimerkkiruuan, koska se on mulle ilmainen ja meillä on rahatkin vähän tiukalla. Siellä tehdään ruoka itse joten pystyn jonkin verran siihen vaikuttamaan. Näyttää vaan siltä, että lihon tavallisesta ruuastakin, vaikka syön yhden annoksen lautasmallin mukaan.

Mä jotenkin toivoin samanhenkistä seuraa siitä ryhmästä, johon salilla liityin. Yhteistreeneissä kävi kuitenkin ilmi, että olen about parhaassa kunnossa siellä ja moni tarvitsi tyyliin ohjeita siihen, miten syödään terveellisesti tai miten kuntosalilaitteita käytetään…. Nämä asiat ovat olleet mulle tuttuja teini-iästä saakka. Nyt olen ensi viikolla aloittamassa crossfitia ja odotan siltä aika paljon. Kävin siellä kokeilemassa ja siellä oli ihan uskomattoman hieno yhteishenki ja todella upeassa kunnossa olevaa porukkaa.

Mä halusin nyt jotenkin avautua ja valittaa. Aina välillä haluaisin laihtua, mutta inhoan nälkää ja heikkouden tunnetta, en tiedä, onko minusta enää siihen. Ihanne ehkä olisi, että voisin syödä töissä esimerkkiruuan ja muut ateriat omilla "moodeilla", mutta saako sillä tavalla isot lihakset ja vähärasvaisen kropan? Sellaisen haluan! Kerronpa nyt ne aterianikin saman tien:

1. kaurapuuro veteen (1dl hiutaleita), marjoja, kookosöljyä, 3 isoa rkl raejuustoa
2. 2 palaa ruisleipää, päällä joko graavilohta ja 1 keitetty muna tai vähärasvaista leikkelettä ja 5%-juustoa ja kasviksia
3. pussillinen pakastemarjoja, purkillinen rahkaa, joskus sokerittomia muroja, pellavansiemeniä, kourallinen pähkinöitä tai superfoodeja (maca, raakakaakaojauhe, nibsit tms.)
4. kahvia ja banaani tai 1 rivi tummaa suklaata
5.salaattia ja vähärasvaista, marinoimatonta lihaa, kalaa, kanaa, öljyä, pähkinöitä, joskus raejuustoa,riisiä, kvinoaa tms.

Ruokia ole punninnut tasan nuo 2 viikkoa kun olin 1800 kalorilla ja se oli perseestä eikä sopinut mulle. Mulla on ollut sekamuotoinen syömishäiriö teininä ja tuntuu, että ahmiminen pukkaa päälle kun niuhoan liikaa. Toisaalta jos annan pirulle pikkusormen ja syön vaikka palasen lakua niin johan menee koko pussi ja jo kohta kaivan keksit ja jätskit kaapista….

Oisko teillä jotain kommenttia mun tilanteeseen? En oikein tiedä mitä haen teiltä, halusin vaan avautua jotenkin, lähipiirissä ei ole oikein ketään joka ymmärtäisi. Välillä ajattelen, että mitä minäkin, tavallinen perheenäiti yritän tavoitella ja miksi. Mutta tulokset ovat niin houkuttelevia ja treeni koukuttaa. Ja olen huomannut, että kun ulkonäköni on muuttunut ja itsevarmuus kasvanut niin ihmiset kuuntelevat minua nykyään ja uskon, että elämä avaa mahdollisuuksia, kun pitää vaan silmät auki. Samoin seksuaalisuus on puhjennut kukkaan ja se on vähän kiusallistakin, kun kumppanin kanssa halut ei oikein kohtaa, mutta tämä taitaa kuulua kokonaan toiseen osioon ;D

 

[Ninni_]

Siis onko tuossa ne 5 ateriaa jotka päivässä syöt ja sitten satunnaisesti/muutamana päivänä viikossa tulee mätettyä? Tuossa näin äkkiseltään katsottuna on nimittäin aika vähän ruokaa ja jos tuolla ei paino tipu niin on kumma. Tietty riippuu sitten niistäkin että kuinka paljon noita naposteltavia tulee kylkeen, pähkinät yms.. Joten on hankala sanoa mitään kalorimääriä.

Oletko siis ulkonäköösi tyytyväinen? Jos kyllä, niin heitä se vaaka nurkkaan, sillä ei ole mitään väliä. Jos taas haluat tiputtaa painoa, on tuommoinen 1800 kcal päivässä vielä ihan ok riippuen tietysti liikunnan määrästä.. Huimaus ja heikotus yms saattoi johtua esim. suolan puutteesta tai liian vähistä hiilareista.

Jos mättämiseen on taipumusta niin kannattaa yrittää lisätä sitä normiruokaa lautaselle ja syödä oikeasti silloin kun on nälkä, niin että maha tulee täyteen, muttei kuitenkaan ähkyyn asti, päivästä toiseen. Silloin ruokavalioon sopii helpommin ne pienet herkutkin eikä se yhden karkin syöminen johda siihen että vedetään kaapit tyhjiksi samalla. Kannattaa ainakin kokeilla vaikka opetteluahan se vaatii.