Punttimimmien koulutus ja ammatit

[Aksukkainen]

Minulle ei peruskoulu ja lukio koskaan tuottaneet mitään ongelmia, slubaillen kirjoitin laudaturin paperit. Paska homma vaan, että tuolla tyylillä ei opi duunia tekemään opintojen eteen. Muutama työläät yliopisto-opinnot jäivät kesken alkuvaiheessa.
No onneksi yliopistolla on vaihtoehtoja ja opintojen työläys todellakin vaihtelee järkyttävän paljon. Edelleen sluibailemalla on kaksi ainetta hyvin arvosanoin graduvaiheessa (arvosana itse opinnoille: käsittämätöntä skeidaa, mutta ihan kivaa pohjaa namedroppingiin, bullshitbingoon yms.). Ei mitään uskoa siihen, että gradu (tai gradut) tulisi joskus väännettyä. Taiteen maisterin opinto-oikeuden sain joku aika sitten, tuleekohan siitä jotain?

Mun on pakko kommentoida, että tää on ihan kuin minun kirjoittamaa tekstiä! :D Tsempiksi sulle voin sanoa, että minä kuitenkin lopulta töiden ohella sain kuin sainkin maisterin paperit, vaikka en siihen ite uskonut "loistavan" motivaationi ja kerrassaan säntillisen työmoraalini ansiosta. Sattui vaan niin uskomattoman kiinnostava gradun aihe vastaan, että siitä jaksoin moisen vääntää (arvosanalla eximia, eli ei se sitten pöllömmin menny sekään, kun vaan sai aikaiseksi) ;)

 

[Amaryllis]

Mulla motivoi valmistumaan ja graduilemaan se, että palkka nousi n. 25% hetimiten kun maisterin paperit sain tassuun... VTM ja arvosana opinnoille + muut fiilikset niihin liittyen aika pitkälti sama kuin Caitlynilla. Nyt johtamisen tutkimusta vielä tän vuoden loppuun eli kesälomien jälkeen täytyy aloittaa työnhaku. Mitähän sitä sitten, no joku konkreettisempi ja dynaamisempi homma yksityiseltä sektorilta hr-tai viestintähommista olis kiva.

 

[angelo]

Niin tosiaan unohdin mainita sen yhden ja ikuisen haaveammattini, josta olen unelmoinut siitä asti kun opin aakkoset - nimittäin kirjoittaminen. Liihottelisin varmaan onneni kukkuloilla, jos voisin tienata elantoni tai edes puolet siitä kirjoittamalla artikkeleita ja tekemällä muita toimittajan hommia itseäni kiinnostavista aiheista. Olisi myös ihanaa, kun joskus olisi aikaa kirjoittaa oma kirja

*Haaveilua*
Työtilanteeni 10 vuoden kuluttua:
Työskentelen homeopaattisessa hoitolassa tai fysioterapeuttina. Sivutoimena (ns. "lisätienistinä") tarjoan myös personal trainingia. Opintojen ja työkokemuksen viisastamana voisin pikkuhiljaa kirjoittaa omaa kirjaa kehon ja mielen hyvinvoinnista ja niiden vahvistamisesta luonnollisin menetelmin. Mitenhän tässä käy

 

[-Kukkis-]

-Jos opetusala kiinnostaa, helpointa kai kuitenkin on hakeutua ihan suoraan erityispedagogiikan maisterikoulutukseen. Töitä on niin paljon kuin jaksaa tehdä, ja henk.koht. voin sanoa, että itse olen ainakin opiskelusta pitänyt. Opettajankoulutushan ei ole ihan samanlaista kuin perinteinen yo-opiskelu siinä suhteessa, että opinnot sisältävät paljon muutakin kuin luentoja, tenttejä ja kirjallisia töitä.

Erityisopetus ei sinällään kiinnosta, olin enemmänkin kiinnostunut sosionomin erilaisista työllistymismahdollisuuksista,kun tuntuu että toiset toitottavat ko. ammatin olevan aivan turha..Sosionomin ammatti on itselleni läinnä vain hätävara, johon haen tänä keväänä, sillä pakko on saada syksyksi uusi opiskelupaikka. Vuoden verran olen jo nykyisessä opinahjossa viettänyt, ja koko homma on päivä päivältä yhä enemmän tervanjuontia..Opintoja sen verran jo rästissä, että turha edes kuvitellakaan jatkavansa enää syksyllä ja toisaalta miksi jatkaa, kun EVVK!!

 

[-Kukkis-]

Niin kotitaloustiedettä on siis pääpyrkimys tänä keväänä pyrkiä lukemaan, eli pääsykoematskun ilmestymistä tässä odotellaan.. Kasvatustieteen opinnot olisi aikomus siinä sivussa suorittaa, niin että kotsanope minusta toivon mukaan joskus vielä tulisi..

 

[HeatN]

Mun lyhyt opiskelu/työhistoria:

Lukiosta valmistuin 2005. Lukioaikan tein paljon hommia kosmetiikkaliikkeessä, joka olikin aikoinaan yksi haaveammattini (meikkaaja-maskeeraja tai kosmetiikkamyyjä). Toinen haaveiluammatti yläasteen lopulla oli äikänope tai kirjailija

No kumpaakaan alaa en päätynyt lukemaan vaan opiskelen nykyisin liikunnan hallinnon opintoja Jyväskylässä. Kertaakaan en ole katunut, niin mielenkiintoista opiskelu on! Sivuaineena sitten yhteiskuntapolitiikkaa ja lisäksi kirjallisuutta, ihan vain nuoruuden ja lapsuuden intohimon takia. Lisäksi "luen" tai opiskelen tanssipedagogiikkaa.

Oman alan töitä en hirveästi ole vielä tehnyt, jollei voimistelu- tai tanssiohjauksia lasketa mukaan. Kaupanalalla on tullut kesät vietettyä mutta ensi kesä tekee siinä mielessä poikkeuksen, että pääsen kahdeksi kuukaudeksi työharjoitteluun ihan oman alan hommiin

Puntti ja kaikki muutkin harrastukset onnistuu kyllä sovittamaan melko hyvin yhteen, kiitos vaihtuvien ja suht vähäisten pakollisten luentojen vuoksi. Joskus aamuisin, joskus iltaisin käyn salilla, yhteensä 3-4 kertaa viikossa. Tanssiopinnot sitten ovat tiettyinä päivinä ma ja ke ja lisäksi ensi kuusta alkaen vaihtuvasti ti/to. Muut urheilut sisälytän ohjelmaan miten mahtuu paitsi venyilyt hoituu hyvin tanssien tai punttien jälkeen maanantaisin ja perjantaisin.

 

[Maailmall3]

Matkatoimistossa täällä operoinnissa ollaan eli tehdään niitä matkoja, joita myydään
Työpäivät on säännöllisesti ma-pe 9-17 joten treenaamisen sisällyttämisessä viikon ohjelmaan ei ole ongelmia..

 

[elayane]

mun pitäs vuoden päästä valmistua yliopistosta proviisoriks. 300op tavoitteena, onkohan mulla tähä mennes joku...ööh, 220op? eli kiirettä pitää. Mutta mutta, en tiedä kuinka sit käy, apteekkisektori ei kiinnosta pätkän vertaa, ja toisaalta nelkyt ja risat kestävä uraputki ei houkuta, ikää kun tähän mennes on karttunu peräti 22wee. Ehkä mua odottaa lääkis. tai hammaslääkis, saas nähdä. Mut toistaises näi

 

[Henski]

Mun polkuni on ollut seuraavanlainen: peruskoulun jälkeen lukioon, lukio sujui kevyesti ( eli opiskelu ei ollut "ykkösasia" vaan ennemmin urheilu ja ratsastus vapaa-ajalla..), lukiossa olin varma että musta tulee poliisi, mutta päätin kuitenkin tutustua armeijan arkeen ja sille tielle jäin. 2006 valmistuin sotatieteiden kandiksi ja nyt siis töissä sotaväessä.
Joskus on mahdollisuus reenata työajalla, mutta toisaalta pitkät mettäreissut katkaisevat reeniputken aina pahasti...

 

[täti_tomera]

lukiosta kirjotin vuosi sitte keväällä E:n paprut ja duunia tehny vittuakaa sen eteen. noh, kostautu sitte nyt kun opiskelen sähkötekniikan diplomi-insinööriksi, joo kyllä pilkatkaa vain:D.

alotti viime syksynä 100 fuksii joista noin 10 tyttöi, että menee kouluhommat iisisti kopiomalla nörttipojilta oikeita vastauksii, kaikki tentit kuitenki tähä mennessä läpi, onneks:thumbs:

tarkotuksena vaihtaa ens syksyks samaisen tampereen teknillisen yliopiston tuotantotalouden puolelle, mut jengi siäl ei sytytä kyl yhtää, sliparit ja ego pilvissä:urjo:

 

[-Maiccy-]

Ylioppilaspaperit sain keväällä 2004 ja menin heti töihin toimistosihteeriksi. Lopulta hain kouluun Haaga-Helia AMK:uun lukemaan liiketaloutta. Vielä olis noin puolet opinnoista suoritettava, jotta siitä riesasta pääsee :jahas:

Töissä oon kokopäiväisesti ja tällä hetkellä Business Application Supportina Trainers' Housella. Päivätyö ja iltaopiskelu sopii meitille ihan hyvin, mutta ajoittain huomaa, että työ ja koulu haittaa harrastuksia eli punttailua . Vapaa-aikaa ei siis hirveesti ole, mutta kai tuosta koulusta joskus eroon pääsee!

Haaveena olis opiskella esim. Personal Traineriksi tai muutoin liikuntatieteitä ja ravitsemusta. Mutta saa nyt nähdä sit mihin elämä vie

 

[vaniljarahka]

Onpas suurin osa niin nuoria, hitsi sitä oikeesti alkaa tuntee ittensä jo tosi vanhaksi ;), mutta minkäs teet!

Kirjoitin ylioppilaaksi 1995 kohtuu hyvillä papereilla, ja opiskelin sitten Jyväskylässä yliopistossa ja ekonomin paperit sain käteen vielä viime vuosituhannen puolella

Kohta tulee 10v täyteen IT-alalla, että kai mä olen nyt sitten 'IT-alan ammattilainen' (olkoonkin että aika suuri osa tuosta 10 vuodesta on mennyt kolmeen äitiyslomaan ja hoitovapaisiin, n. puolet suunnilleen eli 5v, mutta ehtiihän tässä vielä töitä tekemään..)

Itse asiassa tällä hetkellä olenkin tosi innostunut taas työnteosta eli viihdyn tällä hetkellä hyvin vaikka välillä sitä onkin miettinyt että 'mitä sitä haluaisi tehdä isona'.

Pyrin treenaamaan kolmesti viikossa, enemmänkin haluaisin, mutta ei se vaan käytännössä onnistu, kun miehellä ja vanhimmalla ja keskimmäisellä lapsellakin on jo omat harrastuksensa, niin on siinä sovitteleminen. Tietysti jotain treeniä vois viritellä kotonakin jos ei pääse treenaamaan, mut se on vähän hankala motivoida itseensä siihen.....harkinnassa ollut kyllä , joten punnerruksia ja askelkyykkyjä tms. vois ihan hyvin tehdä kotonakin joskus ;)

 

[kinttu]

Kirjoitin ylioppilaaksi reilu 5 v. sitten. Sen jälkeen pidin välivuoden, koska opettajankoulutuksen sijaan olin vahingossa hakenut puutyönopettajaksi, eikä se homma oikein ois luonnistunut multa :D
Työskentelin tuon vuoden kaupantätinä ja sain päähäni, että myymäläpäällikön duuni voisi olla kiva juttu. Opiskelin siis merkonomiksi ja valmistuttuani em. homma ei enää tuntunutkaan mun jutulta. Pistin sitten paperit amk:hon ja pääsin varasijalta lukemaan taloushallintoa. Pari vuotta vielä jäljellä, enkä ole lainkaan varma, että onko tämäkään se mun juttuni. Olen koko aikuisikäni työskennellyt ihmisten parissa, joten pelottaa jumiutua tietokoneen kanssa johonkin toimiston nurkkaan.

Tätä lueskellessa on tullut monesta tekstistä "vitsi kun tuo kuulostaa kivalta duunilta"-olo, mutta mä en jaksa taas aloittaa kouluttautumista nollapisteestä. Tuntuu, että olen siihen liian jo liian vanha ja vuosi vuodelta ikäero kanssaopiskelijoihin kasvaa. Lisäksi opintotuella kituuttaminenkin alkaa kyrsiä ja sitä opintolainaakin olisi kiva päästä makselemaan pikkuhiljaa pois.

Ärsyttää, ettei mulla voinut jo lukiossa olla selkeitä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Jos olisi ollut, niin näillä main alkaisin viimeistään olla unelmieni ammatissa. Nyt tuloksena on vain yksi "turha" ammatti, eikä edelleenkään käryä siitä oikeasta :( Eikä päivääkään työkokemusta omalta alalta.

 

[Looza]

Tätä lueskellessa on tullut monesta tekstistä "vitsi kun tuo kuulostaa kivalta duunilta"-olo, mutta mä en jaksa taas aloittaa kouluttautumista nollapisteestä. Tuntuu, että olen siihen liian jo liian vanha ja vuosi vuodelta ikäero kanssaopiskelijoihin kasvaa. Lisäksi opintotuella kituuttaminenkin alkaa kyrsiä ja sitä opintolainaakin olisi kiva päästä makselemaan pikkuhiljaa pois.

Tämä on minusta ehkä maailman paskin syy jättää opiskelematta, siis ihan oikeastikin, anteeksi nyt vaan. JOS on oikeasti motivaatiota hankkia itselleen uusi ammatti ja opiskella, se kannattaa tehdä, vaikka olisi muita opiskelijoita 20 vuotta vanhempi. Itse olen "vanhana" (siis vuoden 2000 yo) ollut yliopistossa melkein kaksi vuotta ja motivaationi on kyllä niin kohdallaan, että olen painanut opintoja eteenpäin hirveää tahtia. Tähän saakka iästä ja työkokemuksesta on ollut pelkästään hyötyä, osaan katsella maailmaa ihan eri tavalla kuin osasin 8 vuotta sitten tuoreena ylioppilaana.

Vaikka osa opiskelukavereistani on minua 5-6 vuotta nuorempia, se ei ole haitannut tippaakaan. Joukossa on myös minua reilusti vanhempia ja olen kyllä ollut tekemisissä ja tullut toimeen ihan kaikenikäisten kanssa ja saanut myös erittäin hyviä ystäviä. Mitä sitten, jos on ikäeroa kanssaopiskelijoihin nähden? Niinhän on työelämässäkin.

Itse olen sitä mieltä, että asioita pitää ajatella pitkällä tähtäimellä, ei vaan 2-3 vuoden päähän tms. Ok, opintotuella kituuttaminen on ihan hanurista, eikä sitä kukaan vapaaehtoisesti tee, mutta itse ainakin pyrin ajattelemaan myös tulevaisuutta ja elämää valmistumisen jälkeen. Jokainen toki priorisoi itse haluamiaan asioita, eikä opiskelu sovi kaikille. En ehtinyt olla kunnolla työelämässä kuin kaksi vuotta edellisen valmistumisen jälkeen ennen uuden tutkinnon aloittamista. Tämä ei kuitenkaan vaivaa minua tippaakaan, koska töitä ehtii kyllä tehdä sitten vuosikymmeniä vielä.

 

[uglyDoll]

Sain valkolakin C:n papereilla höystettynä v. 2004, jonka jälkeen tuli suoritettua matkatoimistovirkailijan ammattitutkintoon valmentava koulutus (8kk). Tarkotus oli jatkaa Vaasaan matkailualaa, kutsu oli käynyt, mutta tein sitte viimehetkellä muutokset opiskelusuunnitelmiin. Eli syksyllä minusta pitäs valmistua nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja, tässä opinnäytetyötä parhaillaan väsäilen. Haluaisin tämänkin jälkeen vielä jatkaa opiskelua. Sosionomiks, tai sitten ihan toista alaa, eli sisustusta. Saa nähä mitä musta "isona" tulee :D

 

[kinttu]

Tuon ikäkysymykseni pointti ei ollut se, ettenkö tulisi nuorempien kanssa toimeen tai jotenkin vähäksyisin heitä, vaan se, että tuntee itsensä niin luuseriksi heihin verrattuna kun ei ole vieläkään löytänyt sitä omaa juttuaan. Juuri siksi en uskalla lähteä opiskelemaan uutta alaa, koska pelkään, että innostus loppuukin nopeaan.
En mä varmaan koskaan tiedä mitä oikeasti haluaisin tehdä ja tulen tekemään tylsiä toimistohommia lopun ikäni.

 

[Evangeline]

Veit kylllä kinttu jalat suustani...vai kintut? :D ..mutta itselläni on täysin sama ongelma..valmistun kohta yliopistosta ammattiin, joka ei kiinnosta millimetriäkään. Koko yliopistoaikani olen miettinyt koulutuksen vaihtoa, mutta koska parempaakaan en ole keksinyt, siellä sitä nyt sitten on roikuttu. Vaihtamalla pelkään/pelkäsin joutuvani vain uuten kierteeseen, "äääh..ei tämäkään ollut mun juttu.." Tosi raivostuttavaa. Olen niin katkera kaikille, jotka tietävät jo varhain, että "mikä minusta tulee isona". Vaikka tosiasiassa aika harvassa varmaan on ne työpaikat, joihin kirmaillaan joka aamu odottaen ettei työpäivä koskaan loppuisi ja kestäisi ain! Lisäksi monet minunkin haikailemat ammatit ovat mielessäni romantisoituneet ja ovat tosielämässä kuitenkin vaan sitä perustyötä ja tuskin vuodesta toiseen edes kovin nautinnollista puuhaa..noni. Takaisin lähtöruutuun! :lol2:

 

[Looza]

Tuon ikäkysymykseni pointti ei ollut se, ettenkö tulisi nuorempien kanssa toimeen tai jotenkin vähäksyisin heitä, vaan se, että tuntee itsensä niin luuseriksi heihin verrattuna kun ei ole vieläkään löytänyt sitä omaa juttuaan.

Juuri tätä minäkin tarkoitin. Ja edelleen minusta tämä ei ole mikään oikea syy olla opiskelematta Kyse on omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi.

Miksi tuntisit itsesi luuseriksi? Kaikki eivät tiedä 18- (tai vielä 25 tai 35) vuotiaina, mitä haluavat tehdä loppuelämänsä, eikä sitä tarvitse mielestäni hävetä yhtään. Pikemminkin on hyvä, että etsii itseään vähän pidemmän aikaa ennemmin kuin homehtuu johonkin konttoriin 30 vuodeksi ja katkeroituu siinä samalla :jahas:

 

[Tiiru]

Sosionomi (amk) ja huumeiden käyttäjien kanssa teen töitä. 8 vuotta työelämää tällä alalla takana. Joka päivä mietin mitä järkevämpää ja rahakkaampaa ihminen voisikaan työkseen tehdä.

 

[acromion]

Elukkälääkiksessä meikäläinen. Muutama ei-niin-helppo-vuosi edessä vielä ennen kun pääsee töihin. Siinä suhteessa on ollut helppoa kun aina on tiennyt että konitohtorihan musta tulee, niin ei ole tarvinnut paljon elämässä pähkäillä että mitäs nyt, kun melkein koko elämän on tähdännyt tähän ja vain ja ainoastaan tähän