Itse en todellakaan kaipaa mitään juoksemista tai pyöräilyä vaihteluna. Ko. lajit ovat nimittäin tylsintä mahdollista touhua mitä tiedän. Enimmillään olen treenannut niin, että aamupäivällä kaverin kanssa tekniikkaa ja kevyttä drilliä ja illalla ohjatut treenit, missä yleensä sparria. On toiminut ainakin mulla ja kehitys ollut huomattavaa verrattuna siihen kun käy vain ohjatuissa treeneissä.
Ja vaparissa voi treenata niin monipuolisesti, että aina löytyy vaihtelua. Nyrkkeilyssä voi toki olla hieman eri, mutta enpä usko että esim. erilaisia liikkumis- ja väistöharjoitteita tehdään yhtään kyllästymiseen saakka, mutta toki jossain määrin oikeilla ammattilaisilla ymmärrän ton vaihtelun halun. Ja tietenkin se on helpompaa käydä juoksemassa se lenkki, kun järjestää vapaatreenit salille jonkun kaverin kanssa. Ja toteutuskin on helpompaa kun voi sykemittarin kansa vaan jurnuttaa halutulla sykealueella, mutta sen voin sanoa että kun oikeasti sisäistää mikä on kevyiden tekniikkatreenien tarkoitus, niin ei ole yhtään vaikeaa ottaa kevyesti.
Sitten mä en oikein osta tota että koska näin on aina tehty tai koska ammattilaiset tekevät näin, niin sen täytyy olla paras tapa.
Thaimaassahan esim. juostaan paljon. Siellä saatetaan helposti juosta 10 km lämmittelyksi ennen perkeleenmoista päditreeniä. Lopuksi sitten tuhat vatsaa ja leukoja. Illalla sama homma. Monet näkevät tällaisen oleelliseksi ja jopa täysin välttämättömäksi osaksi harjoittelua ja menestystä. Tällä myös perustellaan sitä miksi thait ovat niin hyviä. Kun ne juoksee ja treenaa niin helvetisti, että oikeastaan ne ovat oikeita supermiehiä, joita ei voi edes voittaa. Ei ajatella sitä, että potkiminen naapurin kersojen kanssa alkaa jo siinä vaiheessa kun opitaan kävelemään ja kun isot massat treenaavat lapsesta saakka paljon, niin huipulle valikoituu geneettiset huippuyksilöt, jotka kestävät tollaisen rääkin ja menestyvät ja voittavat jopa mestaruuksia vähän hölmömmälläkin valmennuksella.
Ja se pätee Suomessakin sinä mielessä, että tarpeeksi lahjakkaasta ja työteliäästä kaverista kun on kyse, niin se voi pärjätä varsinkin kansallisella, mutta jossain määrin myös kansainvälisellä tasolla valmentajasta huolimatta. Enkä nyt halua väheksyä valmennusta, päin vastoin se on todella tärkeää mutta urheilijan menestys ei automaattisesti tarkoita osaavaa valmennusta. Voi olla että jonkun salin ottelijat pärjäävät todella hyvin, mutta siinäkin kohtaa tulee miettiä onko kyseessä se että valmennus on todella hyvää, vai että syystä tai toisesta parhaat ottelijat vain hakutuvat ko. salille?
Vähän sama kun Suomen parhaissa lukioissa ero tuloksissa on hirmuinen verrattuna huonoimpiin, mutta opetuksen tasossa verrattuna jonkun Vuosaaren ja Ressun lukioihin ei ole merkittävää eroa, vaan ero tulee siitä että toiseen opinahjoon pääsevät vain parhaat ja motivoituneimmat ja toisessa opiskelee se toinen ääripää mamuineen.
