Puntti kamppailun ohella

[Thonglong]

Se valmentaja ymmärtää voiman hankinnasta ehkä yhtä paljon kuin sika viulun soitosta. Niin kuin tossa vanhahkossa mutta edelleen ajankohtaisessa artikkelissa sanottiin, niin kamppailupiireissä ei monestikaan ymmärretä voiman hankinnan päälle. Kaiken maailman lenkkejä, kuntopiirejä ja hapotustreenejä kyllä vedetään sitten senkin edestä. Jos ymmärsin oikein, niin kyseessä on aloittelija nyrkkeilyssä muttei punttien nostelussa? Kyllä tältä pohjalta pitäisi nettiä hyväksikäyttämällä saada ihan järkevä ohjelma aikaiseksi.

 

[Sammakko93]

Joo nyrkkeilyä treenannut alkuvuodesta, punttihommat tuttua jo. Ens kilpakaudella olisi tarkoitus nousta kehään ottamaan ensimmäistä ottelua.

Olen nyt tehnyt 2x viikkoon puntin joissa teen yleensä: mave, kyykky, pystypunnerrus, leuat. Välillä saatan vähän pumppailla enemmän. Nyrkkeilytreenit on 3x vko.

 

[Patrick Bateman]

Se valmentaja ymmärtää voiman hankinnasta ehkä yhtä paljon kuin sika viulun soitosta. Niin kuin tossa vanhahkossa mutta edelleen ajankohtaisessa artikkelissa sanottiin, niin kamppailupiireissä ei monestikaan ymmärretä voiman hankinnan päälle. Kaiken maailman lenkkejä, kuntopiirejä ja hapotustreenejä kyllä vedetään sitten senkin edestä. Jos ymmärsin oikein, niin kyseessä on aloittelija nyrkkeilyssä muttei punttien nostelussa? Kyllä tältä pohjalta pitäisi nettiä hyväksikäyttämällä saada ihan järkevä ohjelma aikaiseksi.

:D:D

 

[Diryan]

Perusvoimaa ja tarpeeksi kevyt ohjelma. Semmonen ettei oo jumissa ku menee nyrkkeilyreeneihin koska siitä ei ole mitää hyötyä. Nyrkkeilyssä pitää olla herkkä ja terävä.
Kyllä se kestävyys vaan siinä matsissa on tärkeämpää ku voima ainakin omasta mielestä.. Sama se on jos itellä on enemmän voimaa ku toisella jos happi loppuu kesken. Itse oon lopettanu punttihommat kokonaan ku en oikee todennu niistä olevan merkittävää hyötyä.. Kokeiltu on vaikka mitä ohjelmia. Kaikki tavallaan tietysti

 

[AndyS]

Se valmentaja ymmärtää voiman hankinnasta ehkä yhtä paljon kuin sika viulun soitosta. Niin kuin tossa vanhahkossa mutta edelleen ajankohtaisessa artikkelissa sanottiin, niin kamppailupiireissä ei monestikaan ymmärretä voiman hankinnan päälle. Kaiken maailman lenkkejä, kuntopiirejä ja hapotustreenejä kyllä vedetään sitten senkin edestä. Jos ymmärsin oikein, niin kyseessä on aloittelija nyrkkeilyssä muttei punttien nostelussa? Kyllä tältä pohjalta pitäisi nettiä hyväksikäyttämällä saada ihan järkevä ohjelma aikaiseksi.

Nyt niinkun oikeesti. Ei nyrkkeilyssä saavuteta naisissakaan MM-mitaleita ilman että on ainakin oikeansuuntainen käsitys oheisharjoittelusta. PNMKY:n valmentajat on tainneet tuottaa aika paljon enemmän menestyneitä nyrkkeilijöitä kuin tuon artikkelin kirjoittanut Timo Immonen, jolla ei käsittääkseni ole yhtään mitään ansioita kamppailuvalmennuksesta. Jostain syystä tuo hänen artikkelinsa silti putkahtelee Pakkiksella esille vuosi toisensa jälkeen (tämä lienee jo ainakin kymmenes kerta) vaikka kukaan ei osaa nimetä yhtään hänen valmentamaansa nyrkkeilijää.

Jokainen voi miettiä onko parin vuoden punttisalikokemus parempi pohja nyrkkeilyn oheisharjoittelun suunnittelemiselle kuin MM-mitalistin valmentaminen.

 

[Thonglong]

Nyt niinkun oikeesti. Ei nyrkkeilyssä saavuteta naisissakaan MM-mitaleita ilman että on ainakin oikeansuuntainen käsitys oheisharjoittelusta. PNMKY:n valmentajat on tainneet tuottaa aika paljon enemmän menestyneitä nyrkkeilijöitä kuin tuon artikkelin kirjoittanut Timo Immonen, jolla ei käsittääkseni ole yhtään mitään ansioita kamppailuvalmennuksesta. Jostain syystä tuo hänen artikkelinsa silti putkahtelee Pakkiksella esille vuosi toisensa jälkeen (tämä lienee jo ainakin kymmenes kerta) vaikka kukaan ei osaa nimetä yhtään hänen valmentamaansa nyrkkeilijää.

Jokainen voi miettiä onko parin vuoden punttisalikokemus parempi pohja nyrkkeilyn oheisharjoittelun suunnittelemiselle kuin MM-mitalistin valmentaminen.

Mm-mitali on voinut tulla valmentajan ansiosta tai valmentajasta huolimatta. Kirjoittajan argumenttien lyttääminen sillä perusteella ettei hän ole itse kilpaillut tai valmentanut on pahemman luokan argumentaatiovirhe. Artikkelissa oli sentään käytetty kunnollisia tieteellisiä lähteitä eikä jotain epämääräisiä omia kokemuksia. Tässäkin artikkelissa on ihan mielenkiintoinen ohjelma ja asiallisia lähteitä. https://scienceofsportsperformance....trength-and-conditioning-for-boxing-athletes/

Tässä puolestaan todetaan hyvin, että nyrkkeilyvalmentajien näkemys voimaharjoittelun hyödystä vaihtelee ja monet ovat sitä mieltä että se on täysin turhaa. Ja kysyttäessä ohjelmasta ohjeet ovat totta kai sen mukaisia. http://boxing.isport.com/boxing-guides/basic-strength-training-for-boxers

 

[aidan]

Mm-mitali on voinut tulla valmentajan ansiosta tai valmentajasta huolimatta.

Nyt vähän jotain rajaa.

Tässä puolestaan todetaan hyvin, että nyrkkeilyvalmentajien näkemys voimaharjoittelun hyödystä vaihtelee ja monet ovat sitä mieltä että se on täysin turhaa. Ja kysyttäessä ohjelmasta ohjeet ovat totta kai sen mukaisia.

Tähän saattaa olla syynsä, ja ne selviävät aika nopeasti, jos harrastaa nyrkkeilyvalmennusta. Lihaskunto ja "voima" ovat ihan oikeasti hyvin, hyvin pienessä osassa, kun on kyse nyrkkeilyssä pärjäämisessa. Olettaen ettei harrastaja ole jotenkin poikkeuksellisen heikko, mutta hyvin harva on. Nyrkkeilyssä ratkaisevat eniten asiat kuten lajiosaaminen, reaktiokyky, rentous, rytmitaju ja peliäly. Niiden saaminen edes kohtuulliselle tasolle vaatii niin paljon harjoitustunteja, että töitä saa tehdä useamman vuoden. Varsinkin aloittelijoiden on hölmöä tuhlata energiaa jonkin marginaalisen osa-alueen, kuten tässä tapauksessa "voiman", harjoitteluun ja hidastaa sillä vielä lajiosaamisen karttumista. Voimaharjoittelusta saa toki hyötyä, mutta vasta sitten kun on lajiosaamista mitä sillä voi parantaa.

On toki ymmärrettävää ajatella, että jollain tietyllä puntiheiluttelulla saisi maagista etumatkaa päähänlyöntikilpailussa, mutta asia ei vain valitettavasti ole niin helppoa. Kukaan ei toki kiellä kokeilemasta.

 

[Thonglong]

Kukaan ei vissiinkään ole väittänyt etteikö tekniikka ole se juttu mihin kannattaisi keskittyä, mutta kun kaveri nyt haluaa harrastella ja käydä salilla samalla. Sitten sanotaan ettei kannata käydä salilla tai ainakin sen täytyy olla valmentaja joka tekee ohjelman, vaikka ilmiselvää on ettei tämä ole nyrkkeilyvalmentajien vahvinta osaamisaluetta.

 

[aidan]

Kukaan ei vissiinkään ole väittänyt etteikö tekniikka ole se juttu mihin kannattaisi keskittyä, mutta kun kaveri nyt haluaa harrastella ja käydä salilla samalla.

Joo, tässä tapauksessa se on aikalailla sama miten tämä kaveri treenaa. Nekkaa ja bodaa sekaisin miten lystää ja ehkä oppii jotain siinä sivussa. Netin kautta on aika turhaa antaa tälläisessä tapauksessa bodausneuvoja, kun ei ole kysyjän osaamisesta, vahvuuksista ja heikkouksista yms. juuri mitään tietoa. Kaverin valmentaja on ihan oikeasti tässä se, jolta kannattaa kysyä, eikä penkkitreenin ohella vähän säkkiä hakkaavilta voimailijoilta.

 

[Thonglong]

Kannattaa toki kysyä valmentajalta, mutta ihan kritiikittömästi ei kannata sen perusteella ruveta salihommiin, tai voi päätyä tekemään 80 liikettä pekdekissä joka toinen päivä.

 

[koirrah]

Pakko todeta että kovin mustavalkoinen tuo näkemys että voimaharjoittelu ei tue X-kamppailulajia. Kaikki ominaisuusharjoittelu sopivasti rytmitettynä ja toteutettuna tukee ja vauhdittaa kamppailulajissa edistymistä. Puntin lisäksi kannattaa harkita aerobisen harjoittelun lisäämistä viikko-ohjelmaan. 2xpuntti+räjähtävyys, 3xlajireeni, 1xpitkä palauttava lenkki, ja vielä jää yksi lepopäivä.

Tässä yhtälössä pitää toivoa että nyrkkeilyreenit ovat riittävän kovia, eli kehittävät ottelussa tarvittavaa anaerobista pohjaa tai niin sanottua lajinomaista kestävyyttä. Klassinen mokahan on että kamppailijalle ohjelmoidaan oheisharjoitteluunkin anaerobista vetoa tms., vaikka kaikkihan tietää että ne tulee tehdä lajinomaisesti että siirtovaikutus toteutuu.

Jos sitten katsotaan tuota pelkkää voimaharjoittelua, niin suurin osa porukastahan touhuaa salilla ihan päin persettä, nimesivät sitä sitten oheisharjoitteluksi, voimannostoksi tai bodaukseksi. Ei malteta suunnitella, saati seurata suunnitelmaa. Joka kerta vedetään hapoille tai failureen. Reenistä puuttuu lämmittely ja jäähdyttely. Reeniin kulutetaan liikaa aikaa ja fokus haahuilee muualla kuin voimailussa.

Oheisharjoittelun suunnittelussa kannattaa lähteä liikkeelle lajianalyysista. Nyrkkeilystä löytyy useampiakin lajianalyyseja niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin. Tässä nyt ensimmäinen silmiin sattunut https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/45142/Hukkanen Esa.pdf?sequence=1 Vähän köykäinen pruju, mutta tarjoaa jo kohtalaisen läpileikkauksen tuohon ohjelmointiin. Jos kovasti laiskottaa niin lukekaa ainakin tuo Tiivistelmä-osio ja sivu 10.

 

[wääntäjä]

Evander Holyfieldillä oli punttivalmentajana moninkertainen Mr Olympia Lee Haney. Tottakai voimaharjoittelussa on aina järkeä. Punttitangolla toteutettuna varsinkin. Mitä enemmin voimaa sen räjähtävämpi. Hyvä valmentaja osaa tehdä sen oikein ja huono väärin. Väärällä punttitreenillä kamppailija menee kankeaksi ja ottelee kuin kilpikonna.

Hyvä kysymys taas olisi, että mikä on oikea määrä punttitreeniä nyrkkeilijälle. Keskimäärin varmaan pari kertaa viikossa räjähtäviä tankoliikkeitä voisi olla passeli.

 

[AndyS]

Tuolta lajianalyysistähän löytyy esim. tämmöinen kohta.

Lajianalyysin perusteella motoristen ja fyysisten taitojen osuus nyrkkeilyssä on seuraava (Suomen Nyrkkeilyliitto 2008. Lajianalyysi):
Taito 42%
Nopeus 25%
Kestävyys 20%
Voima 13%
100 %

En kyllä ihan hahmota miten tällaisia asioita voitaisiin prosentin tarkkuudella mitata (Hukkanen itse on sitä mieltä että voiman osuus olisi hieman suurempi, 15-16%) mutta pääasia tullee selväksi, millainen osuus sillä voimanhankinnalla on treeneistä. Kuitenkin tämä alussa esitetty systeemi missä voimaharjoittelun määrä lähentelee lajitreenien määrää on kyllä ilman muuta pielessä.

 

[JudoHemmo_85]

Tämä keskustelu on koskenut ilmeisesti aika paljon pystyottelulajeja, joiden voimatreenistä en tiedä paljoakaan. Ehkä niissä punttia ei tehdä kovinkaan paljoa, mutta judossa ja painissa ei liene yhtään huippua, jotka eivät tekisi tietyttyjen harjoituskausien aikana punttia. Ja mitä olen nähnyt maailmanhuippujudokoiden treenivideoita, osan voimaharjoittelu sisältää paljon painonnostoliikkeitä, joita Mikko Rupponen ei suositellut kamppailulajien voimatreeniin. Osa tekee paljon harjoitteita vetokumeilla ja kuntopalloilla, kiipeää köysiä kattoon jne., mutta välillä ihan huiputkin näyttävät treenaavan tiettyjä lihasryhmiä bodaustyyliin laitteilla. Ei voimanhankinnan tai lajiominaisuuksien takia, vaan ymmärtääkseni tasapainottamaan monissa lajeissa tulevaa lihasepätasapainoa.

Ketjun alussa joku ehdotti kamppailijalle Crossfit-tyylistä treeniä. Minä olen sitä mieltä, että Crossfit-treeni on kamppailijalle huono vaihtoehto siksi, että lajitreeneissä tulee normaalisti paljon sykkeenvaihtelua ja hapotusta. WOD:it jne. vetäisivät vaan turhan tukkoon. Toki jossain lajeissa tehdään mielestäni naurettavuuksiin asti jotain yksittäisiin lihaksiin kohdistuvia kuntopiirejäkin: esim. muutama vuosi takaperin kävin kerran viikkoon lukkopainissa, jossa tapana oli tehdä loppuun ringissä vatsoja pitkiä sarjoja. Miksi tehdä tuollaisia, kun lajitreeni ottaa jo aika hyvin keskivartaloon?

 

[Thonglong]

Tuolta lajianalyysistähän löytyy esim. tämmöinen kohta.



En kyllä ihan hahmota miten tällaisia asioita voitaisiin prosentin tarkkuudella mitata (Hukkanen itse on sitä mieltä että voiman osuus olisi hieman suurempi, 15-16%) mutta pääasia tullee selväksi, millainen osuus sillä voimanhankinnalla on treeneistä. Kuitenkin tämä alussa esitetty systeemi missä voimaharjoittelun määrä lähentelee lajitreenien määrää on kyllä ilman muuta pielessä.

Ensinnäkin tulisi olla lähteet mistä nämä prosentit on saatu ja miten ja toiseksi asiat eivät ole näin yksinkertaisia. Voima vaikuttaa nimittäin myös nopeuteen ja kestävyyteen. Sen takia esim. monet thriatlonistit ja maantiepyöräilijät tekevät maksimivoimaharjoitteita, vaikka näenneäisesti lajissa tarvitaan vain kestovoimaa.
https://lihastohtori.wordpress.com/...ja-liikunnassa-rytkonen-hulmi-ja-haikarainen/

Just tollaista Judohemmon mainitsemaa älytöntä vatsa- ja punnerrustreeniä olen eräällä salilla tehnyt. Aluksi lintsasin niin paljon kuin kehtasin ja lopulta sanoin vaan etten osallistu näihin. Saa laiskan ja lintsarin maineen mutta mitäpä sen väliä.

 

[AndyS]

Tuskin kehälajeissakaan on sellaisia huippu-urheilijoita jotka eivät teksi yhtään voimaharjoittelua. Totta kai sitä tehdään, kehonpainolla ellei muuten. Mutta se on eri asia kuin se että pari kuukautta treenannut punttitaustainen aloittelija aikoo tehdä 3 voimatreeniä viikkoon.

Crossfitia en ole koskaan ymmärtänyt miksi sitä suositellaan kamppailijoille. En voi käsittää miten satunnainen oheistreeni voisi olla jotenkin parempi kuin erikseen kyseisen henkilön tarpeisiin suunniteltu treeni.

 

[Thonglong]

Crossfit tai kuntopiirimäisen treenin tausta-ajatus lähtee varmaankin siitä, että kestävyys ja lihaskestävyys ovat kaikista tärkeimpiä ominaisuuksia. Tälläisessa ajattelussa ei oteta huomioon sitä, että yleensä lajitreeni itsessään jo kehittää näitä ominaisuuksia huomattavissa määrin, jolloin ylimääräiset hapotustreenit vain yksipuolistavat treeniä ja haittaavat lajissa kehittymistä.

 

[JudoHemmo_85]

Crossfitia en ole koskaan ymmärtänyt miksi sitä suositellaan kamppailijoille. En voi käsittää miten satunnainen oheistreeni voisi olla jotenkin parempi kuin erikseen kyseisen henkilön tarpeisiin suunniteltu treeni.

Johtunee ainakin osittain siitä, että crossfit on ollut kovassa nosteessa ja se on trendikästä. Ehkä jotkut vähemmän asioista perillä olevat kamppailijat ovat myös ihastuneet Glassmanin propagandaan lajin crossfitin ylivertaisuudesta. Crossfit-salit sinänsä sopivat aika hyvin kamppailijoiden tarkoitukseen, mutta WOD:it, AMRAP:it, Metconit sun muut ovat kieltämättä aika turhia kamppailjoille.

Just tollaista Judohemmon mainitsemaa älytöntä vatsa- ja punnerrustreeniä olen eräällä salilla tehnyt. Aluksi lintsasin niin paljon kuin kehtasin ja lopulta sanoin vaan etten osallistu näihin. Saa laiskan ja lintsarin maineen mutta mitäpä sen väliä.

Olen minäkin teettänyt joskus treenin loppuun kuntopiirejä, mutta en joka todellakaan joka kerta. Ne toimivat joskus hyvänä "vitutuksenkestotreeninä", mutta noita jatkuvien vatsasessioiden ideaa en ymmärtänyt, varsinkin kun liikkeet olivat rutistuksia sun muita runkkauksia.

 

[Thonglong]

Ja siis tämähän ei ole mikään uusi ilmiö joka olisi tullut crossfitin myötä. Mä olen 20 vuotta sitten kickboxingissa tehnyt kovien sparrien päätteeksi kuntopiiriä, jossa burbeita (merijalkaväen punnerrukseksi kutsuttiin tuolloin) ja vastaavia liikkeitä vedettiin kiertoharjoitteluna.

 

[AndyS]

En valitettavasti löytänyt tuota vuoden 2008 nyrkkeilyn lajianalyysia. Kiinnostaisi toki kovasti. Tässä on Sauraman Juhan kirjoittama koulutusmatsku, jossa viitataan samaan analyysiin, voiman osuudeksi tosin sanotaan 12% ja se 1% on siirtynyt taidon puolelle. http://www.kehakarhut.fi/materiaalisalkku/Snlvuosisuunnitelmakoulutus08.pdf

Saurama on valmentanut Järvenpäästä nyrkkeilyssä yhden MM-mitalistin ja potkunyrkkeilyssä kaksi maailmanmestaria, enkä usko hänen olevan kovin pahasti pielessä valmennusasioiden suhteen. Itse olen hieman eri koulukuntaa mutta erittäin pätevästä kamppailuvalmentajasta on siis kyse - yhdestä Suomen parhaista. Voimanhankinnan suhteellisen pieni osuus tulee tuossakin selville. Mutta vaikka voimanhankinta ei ole pääosassa, sitä kuitenkin on ja olen itsekin Jusan silmän alla kahvakuulia heiluttanut.

Itse kun olen saanut luonnontieteellisen koulutuksen niin olen noista lähdeviittauksista sitä mieltä että yksi mittaustulos päihittää vaikka tuhat lähdeviittausta. Ei niillä lähdeviitteiden ja tutkimustulosten latelemisella ole mitään virkaa jos ottelija ei voita matseja. Urheilutieteellistä tietoa ei pidä halveksia - mikä on yleinen synti sekin - ja totta kai harjoittelun pitää perustua oikeaan näkemykseen ihmisen enrgiantuottomekanismeista, palautumisesta, oppimiskyvystä jne.

Mutta pelkkä noiden asioiden hallinta ei tarkoita että tietäisi miten kannattaa treenata. Urheiluvalmennus ei ole luonteeltaan tiedettä vaan pikemminkin käsityötä. Joku kemisti saattaa tuntea metallien käyttäytymisen atomitasolta lähtien ja pystyy selittämään sen käyttäytymistä tilanteessa kuin tilanteessa - mutta silti hän ei kykene takomaan yhtä hyvää puukonterää kuin ammattiseppä.

Nyrkkeilyn tai minkään muunkaan kamppailulajin lajisuoritusta ei voi käytännössä mitata tarkasti, koska muuttujia on liikaa. Esimerkiksi keihäänheitosta on tehty runsaasti tutkimusta ja selvitelty optimaalisia nivelkulmia heitossa jne. Tätä on tehty myös nyrkkeilyssä ja on mahdollista mitata paljonko lyöntivoima nousee tekemällä tiettyjä voimaharjoitteita tai miten laktaattitasot muuttuvat viivajuoksutestissä kun harjoitellaan tietyllä tavalla.

Mutta nyrkkeilijän hyvyyttä ei mitata sillä kuka lyö mittariin koviten tai kuka saa parhaat laktaattiarvot viivajuoksussa. Se mitataan sillä kenen käsi nousee matsin jälkeen. Eikä se ole suinkaan sattumaa että tiettyjen salien ottelijoilla käsi nousee useammin. Ei se tapahdu suinkaan "valmentajasta huolimatta" vaan tämän ansiosta. Missään kunnollisessa lajissa ei pärjätä huipputasolla ellei tehdä paljon asioita oikein.