- Liittynyt
- 16.6.2005
- Viestejä
- 1 876
- Ikä
- 47
Monet ehkä lukeneet tämänkaltaisia artikkeleita useita, mutta meikälaäistä ainakin ottaa pannuun nämä "lääketieteellisissä julkaisuissa" alinomaan pyörivärt jutut "0,8 g/kg ylityksen vaarallisuudesta" - mulla pitäis varmaan olla jo meloni kokoiset tuvonneet munuaiset, sillä olen jo vuosia syönyt yli 250 g protskua/päivä (nykyisin väh. 300g.)!
http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=225
Suomalaiset syövät proteiinia yli tarpeen
Liiallinen proteiinin saanti voi edistää nefropatiaa
Ravitsemusterapeutti Kaija Paasikivi
Proteiinit eli valkuaisaineet ovat elimistön suojaravinto- ja rakennusaineita. Elimistö käyttää niitä myös energian lähteenä. Useimmat suomalaiset saavat ravinnosta proteiinia enemmän kuin tarvitsevat. Ruokavalion proteiinirajoituksella tarkoitetaankin monesti proteiinin saannin vähentämistä suositellulle normaalitasolle, eli 0,8–1 grammaan painokiloa kohti.
Päivittäinen proteiinintarve tyydyttyy hyvinkin kohtuullisella maidon, lihan, kalan, juuston ja leikkeleiden syömisellä. Riittävästi proteiinia saa esimerkiksi, kun syö aamiaisella pari desiä jukurttia tai kananmunan ja päivän aikana kaksi lämmintä ateriaa, joilla on annos lihaa tai kalaa ja ruokajuomana lasillinen maitoa. Liha- tai kala-annokseksi riittää neljäsosa lautasellista (esimerkiksi kolme lihapullaa).
Leiville ei sitten enää tarvitse laittaa leikkeleitä tai juustoa riittävän proteiinin saannin varmistamiseksi.
Kasvisvoittoisesta sekaruuasta tai vegaaniruuasta ei saa liikaa proteiinia. Jos ruokavalioon sen sijaan sisältyy runsaasti lihaa, kalaa, leikkeleitä ja maitovalmisteita, proteiinin saanti ylittää suositukset. Tästä voi olla haittaa tietyistä aineenvaihdunnan häiriötiloista kärsiville, kuten kihti- ja virtsatiekivipotilaille ja diabeetikoille.
Diabeetikoita koskevat samat proteiinin saantisuositukset kuin muutakin väestöä. Runsasproteiininen ruokavalio voi kuitenkin aiheuttaa diabeetikoille enemmän haittaa kuin terveille ihmisille, koska se saattaa edistää diabeettisen munuaisvaurion (nefropatian) syntymistä ja etenemistä. Veren sokeri- tai rasvapitoisuuksiin ravinnon proteiineilla ei ole huomattavaa vaikutusta.
On kuitenkin muistettava, että paljon eläinkunnan tuotteita sisältävästä ruokavaliosta saa runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, suolaa ja energiaa, mutta vain niukasti kuituja. Myös monet kasvisten sisältämien vitamiinien ja niiden kaltaisten aineiden kuten flavonoidien saanti jää niukaksi. Runsaasti eläinkunnan tuotteita sisältävä ruokavalio altistaa sydän- ja verisuonisairauksille, jotka ovat diabeetikoilla muutenkin yleisempiä kuin terveillä.
Proteiinit eivät kasvata lihaksia
Urheilun yhteydessä puhutaan usein proteiineista. Runsaan liikunnan takia lisääntynyt energiantarve kannattaa kuitenkin tyydyttää pääasiassa lisäämällä hiilihydraattien saantia.
Tavalliselle kuntoliikkujalle riittää mainiosti yksi gramma proteiinia painokiloa kohti. Kovaa harjoitteleva urheilija tai kasvava, urheileva nuori tarvitsee proteiinia hieman enemmän eli 1,2–1,7 grammaa painokiloa kohti. Koska urheilijat joka tapauksessa syövät tavallista enemmän, proteiinin tarve tulee tyydytetyksi normaalin ruuan avulla, eikä erillisiä proteiini- tai aminohappolisiä tarvita.
Lihakset kasvavat vain harjoittelemalla, eivät ylimääräisillä proteiinilisillä.
NO HUH HUH!
Laihduttajan proteiininsaanti voi olla niukkaa
Kun syö riittävästi ja monipuolisesti, elimistö saa energiaa ruuan hiilihydraateista ja rasvoista, ja käyttää proteiinit niiden erityistehtäviin. Laihdutettaessa energiansaannin pitää jäädä tarvetta pienemmäksi. Tällöin elimistö käyttää myös osan ruuan proteiineista energiantuotantoon, kun pienestä ruokamäärästä saatava hiilihydraatti- ja rasvamäärä ei riitä elimistön energiantarpeeseen. Lisäksi elimistö hyödyntää kehon energiavarastoja, rasvakudosta ja lihaksia.
Jos laihduttaminen on vain muutaman viikon mittainen projekti, tästä ei ole haittaa. Jos painonpudotus sen sijaan kestää useita viikkoja tai jopa kuukausia, proteiinin riittävään saantiin tulee kiinnittää huomiota, jotta ei laihduteta esimerkiksi sydänlihasta tai hengityslihaksia, jotka ovat välttämättömiä hengissä pysymiselle. Apteekista ostettavat hyvin niukkaenergiaiset laihdutusvalmisteet, nk. VLC (very low calorie) -dieetit sisältävät muun muassa proteiineja sen verran, että niiden avulla voi laihduttaa turvallisesti useampia kuukausia. Mehupaastot taas eivät sovi pitkäaikaiseen painonpudotukseen, koska mehuissa ei ole lainkaan proteiineja.
Vähän hiilihydraatteja ja runsaasti proteiinia sisältävät dieetit, kuten esimerkiksi Atkinsin dieetti, saattavat elimistön nk. ketoositilaan, minkä seurauksena nestettä poistuu runsaasti, ja paino putoaa hetkeksi. Diabeetikoille tällaiset dieetit eivät sovi lainkaan.
Myös Zone-dieetissä rajoitetaan hiilihydraattien saantia ja suositellaan proteiinin määräksi 30 prosenttia jokaisen aterian energiamäärästä. Todellisuudessa dieetti sisältää vain 1 000–1 600 kcal energiaa päivässä, ja proteiinin saanti grammoina on hyvin lähellä suomalaista ravitsemussuositusta.
Munuaissairaus ja proteiinit
Diabeettinen munuaissairaus (nefropatia) on vakava sairaus, jonka ennusteen kannalta on tärkeää, että se todetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että sen hoito on alusta alkaen tehokasta. Ensimmäinen merkki alkavasta munuaissairaudesta on albumiini-nimisen valkuaisen lisääntynyt eritys virtsaan (nk. mikroalbuminuria). Jo tässä vaiheessa on tärkeää saada verenpaine ja verensokeri normaalitasolle ja kiinnittää huomiota ruokavalion rasvan, suolan ja proteiinin määrään.
Munuaissairauden alkuvaiheessa riittää, että proteiinin saantia vähennetään niin, että se jää suositellulle tasolle eli 0,8 grammaan normaalipainokiloa kohti vuorokaudessa. Munuaissairauden edetessä proteiinirajoitusta voidaan hiukan tiukentaa, kuitenkin huolehtien välttämättömien aminohappojen riittävästä saannista.
Munuaissairauden dialyysihoidossa proteiinia menetetään dialyysinesteeseen, ja myös proteiinien hajoaminen elimistössä kiihtyy, ja näin proteiinin tarve kasvaa. Peritoneaali- eli pussidialyysissä tarve on hieman suurempi kuin hemodialyysissä. Munuaissiirron jälkeen proteiinin saantisuositus on sama kuin terveellä väestöllä.
• Suomalaiset saavat ruuasta proteiinia enemmän kuin tarvitsevat. Keskimäärin 15 prosenttia päivittäisestä energiansaannistamme tulee proteiineista. Suositeltava määrä proteiinia on kuitenkin 10–15 prosenttia päivän energiantarpeesta, eli 0,8–1 grammaa painokiloa kohti (jos paino on normaali).
• Esimerkiksi useimmat kevyesti liikkuvat, 60 kiloa painavat ihmiset tarvitsevat vuorokaudessa 1 800–2 000 kcal energiaa, josta suositeltu proteiinin osuus on 180–200 kcal. Gramma proteiinia tuottaa 4 kcal energiaa, joten suositeltava proteiinin saanti on 45–75 grammaa päivässä (painon mukaan arvioituna noin 60 grammaa päivässä).
(Kysymys on Diabetes Liiton sivustosta, joka ainakin haluaa vaikuttaa hyvinkin lääketieteelliseltä)
Että silleen, Pakkiksen pitäis siis ajautua konkurssiin. Aina tätä samaa paskaa saa kuunnella ja lukea! Kun tutkimustulokset on tehty jollain piereskelevällä sohvaperunalla, tai biafralaisella 3.maailma asukilla, niin saa hyvinkin sen 0,8g/kg - spugetkin elää virvalkeella ja ranskiksella, eikä saa, kun 5g protskua päivässä - perskelettäkö sitä syömään 0,8g, tulee jo kalliiksi!
http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=225
Suomalaiset syövät proteiinia yli tarpeen
Liiallinen proteiinin saanti voi edistää nefropatiaa
Ravitsemusterapeutti Kaija Paasikivi
Proteiinit eli valkuaisaineet ovat elimistön suojaravinto- ja rakennusaineita. Elimistö käyttää niitä myös energian lähteenä. Useimmat suomalaiset saavat ravinnosta proteiinia enemmän kuin tarvitsevat. Ruokavalion proteiinirajoituksella tarkoitetaankin monesti proteiinin saannin vähentämistä suositellulle normaalitasolle, eli 0,8–1 grammaan painokiloa kohti.
Päivittäinen proteiinintarve tyydyttyy hyvinkin kohtuullisella maidon, lihan, kalan, juuston ja leikkeleiden syömisellä. Riittävästi proteiinia saa esimerkiksi, kun syö aamiaisella pari desiä jukurttia tai kananmunan ja päivän aikana kaksi lämmintä ateriaa, joilla on annos lihaa tai kalaa ja ruokajuomana lasillinen maitoa. Liha- tai kala-annokseksi riittää neljäsosa lautasellista (esimerkiksi kolme lihapullaa).
Leiville ei sitten enää tarvitse laittaa leikkeleitä tai juustoa riittävän proteiinin saannin varmistamiseksi.
Kasvisvoittoisesta sekaruuasta tai vegaaniruuasta ei saa liikaa proteiinia. Jos ruokavalioon sen sijaan sisältyy runsaasti lihaa, kalaa, leikkeleitä ja maitovalmisteita, proteiinin saanti ylittää suositukset. Tästä voi olla haittaa tietyistä aineenvaihdunnan häiriötiloista kärsiville, kuten kihti- ja virtsatiekivipotilaille ja diabeetikoille.
Diabeetikoita koskevat samat proteiinin saantisuositukset kuin muutakin väestöä. Runsasproteiininen ruokavalio voi kuitenkin aiheuttaa diabeetikoille enemmän haittaa kuin terveille ihmisille, koska se saattaa edistää diabeettisen munuaisvaurion (nefropatian) syntymistä ja etenemistä. Veren sokeri- tai rasvapitoisuuksiin ravinnon proteiineilla ei ole huomattavaa vaikutusta.
On kuitenkin muistettava, että paljon eläinkunnan tuotteita sisältävästä ruokavaliosta saa runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, suolaa ja energiaa, mutta vain niukasti kuituja. Myös monet kasvisten sisältämien vitamiinien ja niiden kaltaisten aineiden kuten flavonoidien saanti jää niukaksi. Runsaasti eläinkunnan tuotteita sisältävä ruokavalio altistaa sydän- ja verisuonisairauksille, jotka ovat diabeetikoilla muutenkin yleisempiä kuin terveillä.
Proteiinit eivät kasvata lihaksia
Urheilun yhteydessä puhutaan usein proteiineista. Runsaan liikunnan takia lisääntynyt energiantarve kannattaa kuitenkin tyydyttää pääasiassa lisäämällä hiilihydraattien saantia.
Tavalliselle kuntoliikkujalle riittää mainiosti yksi gramma proteiinia painokiloa kohti. Kovaa harjoitteleva urheilija tai kasvava, urheileva nuori tarvitsee proteiinia hieman enemmän eli 1,2–1,7 grammaa painokiloa kohti. Koska urheilijat joka tapauksessa syövät tavallista enemmän, proteiinin tarve tulee tyydytetyksi normaalin ruuan avulla, eikä erillisiä proteiini- tai aminohappolisiä tarvita.
Lihakset kasvavat vain harjoittelemalla, eivät ylimääräisillä proteiinilisillä.
NO HUH HUH!
Laihduttajan proteiininsaanti voi olla niukkaa
Kun syö riittävästi ja monipuolisesti, elimistö saa energiaa ruuan hiilihydraateista ja rasvoista, ja käyttää proteiinit niiden erityistehtäviin. Laihdutettaessa energiansaannin pitää jäädä tarvetta pienemmäksi. Tällöin elimistö käyttää myös osan ruuan proteiineista energiantuotantoon, kun pienestä ruokamäärästä saatava hiilihydraatti- ja rasvamäärä ei riitä elimistön energiantarpeeseen. Lisäksi elimistö hyödyntää kehon energiavarastoja, rasvakudosta ja lihaksia.
Jos laihduttaminen on vain muutaman viikon mittainen projekti, tästä ei ole haittaa. Jos painonpudotus sen sijaan kestää useita viikkoja tai jopa kuukausia, proteiinin riittävään saantiin tulee kiinnittää huomiota, jotta ei laihduteta esimerkiksi sydänlihasta tai hengityslihaksia, jotka ovat välttämättömiä hengissä pysymiselle. Apteekista ostettavat hyvin niukkaenergiaiset laihdutusvalmisteet, nk. VLC (very low calorie) -dieetit sisältävät muun muassa proteiineja sen verran, että niiden avulla voi laihduttaa turvallisesti useampia kuukausia. Mehupaastot taas eivät sovi pitkäaikaiseen painonpudotukseen, koska mehuissa ei ole lainkaan proteiineja.
Vähän hiilihydraatteja ja runsaasti proteiinia sisältävät dieetit, kuten esimerkiksi Atkinsin dieetti, saattavat elimistön nk. ketoositilaan, minkä seurauksena nestettä poistuu runsaasti, ja paino putoaa hetkeksi. Diabeetikoille tällaiset dieetit eivät sovi lainkaan.
Myös Zone-dieetissä rajoitetaan hiilihydraattien saantia ja suositellaan proteiinin määräksi 30 prosenttia jokaisen aterian energiamäärästä. Todellisuudessa dieetti sisältää vain 1 000–1 600 kcal energiaa päivässä, ja proteiinin saanti grammoina on hyvin lähellä suomalaista ravitsemussuositusta.
Munuaissairaus ja proteiinit
Diabeettinen munuaissairaus (nefropatia) on vakava sairaus, jonka ennusteen kannalta on tärkeää, että se todetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja että sen hoito on alusta alkaen tehokasta. Ensimmäinen merkki alkavasta munuaissairaudesta on albumiini-nimisen valkuaisen lisääntynyt eritys virtsaan (nk. mikroalbuminuria). Jo tässä vaiheessa on tärkeää saada verenpaine ja verensokeri normaalitasolle ja kiinnittää huomiota ruokavalion rasvan, suolan ja proteiinin määrään.
Munuaissairauden alkuvaiheessa riittää, että proteiinin saantia vähennetään niin, että se jää suositellulle tasolle eli 0,8 grammaan normaalipainokiloa kohti vuorokaudessa. Munuaissairauden edetessä proteiinirajoitusta voidaan hiukan tiukentaa, kuitenkin huolehtien välttämättömien aminohappojen riittävästä saannista.
Munuaissairauden dialyysihoidossa proteiinia menetetään dialyysinesteeseen, ja myös proteiinien hajoaminen elimistössä kiihtyy, ja näin proteiinin tarve kasvaa. Peritoneaali- eli pussidialyysissä tarve on hieman suurempi kuin hemodialyysissä. Munuaissiirron jälkeen proteiinin saantisuositus on sama kuin terveellä väestöllä.
• Suomalaiset saavat ruuasta proteiinia enemmän kuin tarvitsevat. Keskimäärin 15 prosenttia päivittäisestä energiansaannistamme tulee proteiineista. Suositeltava määrä proteiinia on kuitenkin 10–15 prosenttia päivän energiantarpeesta, eli 0,8–1 grammaa painokiloa kohti (jos paino on normaali).
• Esimerkiksi useimmat kevyesti liikkuvat, 60 kiloa painavat ihmiset tarvitsevat vuorokaudessa 1 800–2 000 kcal energiaa, josta suositeltu proteiinin osuus on 180–200 kcal. Gramma proteiinia tuottaa 4 kcal energiaa, joten suositeltava proteiinin saanti on 45–75 grammaa päivässä (painon mukaan arvioituna noin 60 grammaa päivässä).
(Kysymys on Diabetes Liiton sivustosta, joka ainakin haluaa vaikuttaa hyvinkin lääketieteelliseltä)
Että silleen, Pakkiksen pitäis siis ajautua konkurssiin. Aina tätä samaa paskaa saa kuunnella ja lukea! Kun tutkimustulokset on tehty jollain piereskelevällä sohvaperunalla, tai biafralaisella 3.maailma asukilla, niin saa hyvinkin sen 0,8g/kg - spugetkin elää virvalkeella ja ranskiksella, eikä saa, kun 5g protskua päivässä - perskelettäkö sitä syömään 0,8g, tulee jo kalliiksi!
Onneksi noi voi jättää omaan arvoonsa, mutta sääliksi vaan käy niitä diabetespotilaita joiden lääkärit eivät käytä omia aivojaan ja mieti voisko olla joku järkevämpi tapa hoitaa kuin sokerin syöminen...
Kutsuntaterveystarkastuksissa kavereilla (jotka eivät reenaa) löytyi proteiinia virtsasta, itse syön varmaan kolminketaisen määrän proteiineja heihin verrattuna ja virtsani oli puhdasta. :piis: Mistäköhän tuo sitten johtuu? Voisi kuvitella että jos proteiinia syö moninkertaisen määrän muihin verrattuna, niin sitä olisi myös siinä kusinäytteessä.
