Korkeasti arvostamani ja kunnioittamani suomalainen valtiomies, eduskunnan puhemiehenä toimiva Paavo Lipponen on puheessaan Kankaanpään työväenyhdistyksessä leimannut minut Suomen liittäjäksi Natoon. Olen aina pitänyt Lipposta rehellisenä miehenä.
Rehellisyyden nimissä on sanottava muutama asia. Nato-jäsenyys vaatii muutamankin seikan - ensinnäkin jäsenyyden hakemisen, josta mielestäni kansanäänestyksen kautta Suomen kansan enemmistön, hallituksen sekä tasavallan presidentin tulisi olla yksimielisiä. Tämän lisäksi myös kyseisen järjestön tulisi olla valmis ottamaan Suomi jäsenekseen. Tämä tarkoittanee kansainvälisesti vakaata ajanjaksoa.
Rehellisyyden nimissä täytyy myös sanoa, että uutisten siteerauksissa puhui minulle tuntematon Lipponen. Mies, jonka tunnen ja jota arvosta on aina korostanut Suomen ja Yhdysvaltain hyvien suhteiden merkitystä. Samainen mies on aikanaan myös kysynyt julkisesti suomalaisilta "mitä pahaa Natossa on?".
Toivon tapaavani mahdollisimman pian sen Paavo Lipposen, jonka minä tunnen. Sen Paavo Lipposen, jonka kanssa olen saanut työskennellä ja jonka kanssa olen useita kertoja Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksia ennakkoluulottomasti tarkastellut. Se mies taitaa olla nyt ainakin minulta hukassa, tai sitten hänen puheitaan on siteerattu karkeasti väärin.
Maailma on muuttunut nopeasti, Suomi hitaasti - muuttunut kuitenkin. Kun katson Suomen tämänhetkisiä kansainvälisiä velvoitteita jään miettimään kuinka kauhistunut kuusi vuotta sitten ehdolla ollut ulkoministeri Tarja Halonen olisi ollut, jos jotain tällaista olisi hänelle silloisen kampanjan aikana esitetty. Sitä vastan tuntuu kummalliselta kun ehdokas Halonen on nyt eri mieltä presidentti Halosen kanssa. Presidentti on hyväksynyt linjauksen, että Nato on mahdollisuus, mutta ehdokas Halosen mielestä Nato on mahdollisuus aikaisintaan kuuden vuoden kuluttua. Rehellisyyden nimissä jään miettimään mikä on vastakohta ilmaisulle "rehellisyyden nimissä".
:wall:
