Vastakkainasettelusta
Pahoittelut etukäteen mikäli joku objektiivisuuden ja kliinisen keskustelun puolustaja vetää seuraavasta tekstistä herneet nenään. Pakko sanoa että
:: Osa Halosen/demareiden/SAK:laisen työmarkkinapolitiikan kannattajista ei vieläkään ole ollenkaan ymmärtänyt Sauli Niinistön vastakkainasettelun aika on ohi ja työväen presidentti -teemoja. En voi uskoa että lukutaitoiset ihmiset eivät näitä ymmärrä, joten syyn on oltava joko jääräpäisyydessä tai jossain muussa kuin siinä että järjen kanssa miettisi sitä mitä Niinistö noilla vaalikampanjansa kulmakivillä tarkoittaa. Näistä pakkiksen keskusteluista voi lukemalla huomata että Niinistön taakse asettuneet kannattajat käyttävät hyvinkin paljon aikaa keksiäkseen vastaavia teemoja Halosen kampanjasta. Kertaukseksi siis erityisesti protskulle ja hänen ajatuksiaan kannattaville:
"Vastakkainasettelun aika on ohi" liittyy nimensä mukaisesti tähän aikaan. Kaikille on varmaan selvää mitä globalisaatio on ja että Suomen on ainakin jollain tasolla uudistuttava vastatakseen sen tuomiin haasteisiin. Vasemmistolaiset katsovat globalisaatiota kuitenkin eri näkökulmasta kuin oikeistolaiset "työläis"-taustansa vuoksi. Näinollen vasemmisto näkee globalisaatiossa kriisin, ja oikeisto mahdollisuuden. (tähän väliin sopii varmaan Simpsonit-quottaus:
Lisa: Dad do you know that the Chinese use the same word for opportunity as for crisis? Homer: Yes Lisa - Crisitunity!! :D ). Niinistö on huolissaan siis siitä että vasemmistolainen presidentti ei tulisi riittävällä voimalla vastaamaan globalisaationt tuomiin mahdollisuuksiin juuri tuon vastakkainasettelun lietsoman asenneilmapiirin vuoksi.
"Työväen presidentti" ei ole vittuilua "duunareita" kohtaan, vaan sisältää sen ajatuksen että presidentin on oltava maan poliittisessa ilmapiirissä se henkilö joka pyrkii kitkemään kansalaisten, työntekijöiden, väliset eripurat pois. Hyvinvointiyhteiskunta rakentuu vahvan talouden varaan, joka taas rakentuu kansalaisten suorittamasta työpanoksesta. Kokoomus ajaa hyvinvointivaltion tehostamista, ja pelkää vasemmiston selvästi ajaman vastakkainasettelun "työläiset" vs. "työnantajat" olevan yksi tehottomuutta lisäävä ilmiö.
Hyvinvoinnista puhuttaessa on aina puhuttava työstä, sillä ne ovat erottamattomat.
:: Vastakkainasettelun teemassa ollaan edelleen hyvin syvällä, se näkyy muunmuassa noissa Tarja Halosen perusteluissa, kuten protskulla.
protsku sanoi:
Joku täällä kyseli Tarja Halosen hyviä ominaisuuksia koko kansan presidenttinä. Edellä olevasta tekstistä niitä löytyy runsaasti:
+presidentti kannustaa suomalaisia yrittämiseen
+presidentti kannustaa suomalaisia yhteistyöhön sekä kotimaassa että ulkomailla
+presidentti puolustaa ihmisoikeuksia
+presidentti edistää köyhyyden vähentämistä
+presidentti haluaa minimiturvan kaikille
+presidentti haluaa että kaikki saavat osansa talouskasvusta
+presidentti ottaa ulkopolitiikan hoidossa kansan mielipiteen huomioon
+presidentti puolustaa kansalaisten oikeutta työhön
+presidentti puolustaa kansalaisten oikeutta turvallisuuteen
+presidentti puolustaa kansalaisten oikeutta tasa-arvoon
+presidentti puolustaa kansalaisten oikeutta hyvinvointiin
+presidentti katsoo että hyvinvointiyhteiskunta säilytetään talouskasvun avulla
+presidentti huolehtii että yhteiskuntapolitiikka luo edellytykset talouskasvulle
+presidentti luo maahan luottamuksen ilmapiirin
Tossa listassa on mielestäni kahdenlaisia asioita,
"Itsestäänselvyyksiä", kuten "presidentti haluaa minimiturvan kaikille". Kuka nyt ei haluaisi? Sehän on pohjoismainen malli, eikä yksikään presidenttiehdokas ole ollut minimiturvaa vastaan.
"Turhakkeita" kuten "presidentti edistää köyhyyden vähentämistä". Suomessa ei ole köyhiä eikä tule olemaan.
Mitään todellisia, innovatiivisia mielipideuudistuksia protsku ei näköjään tuolta Halosen sivuilta löytänyt. Siis juuri niitä millä tähän globalisaation "crisitunityyn" voisi vastata. Halosen voimallisuus perustuu edelleen siihen kahtiajakoon, jota presidentti ei tietenkään itse halua vähentää vaan säilyttää mahdollisimman sitkeästi. Halonen ei siten tarjoa mitään todellisia vastauksia eikä ole oikea henkilö herättämään suomalaisia siitä koomasta johon vaivuimme 90-luvun lopun talouskasvun myötä (josta J. Ollila puhui jossain toisessa ketjussa).