- Liittynyt
- 7.3.2014
- Viestejä
- 2
Omaa kertomusta..
Olen jo pienestä asti kärsinyt lievästä polvikivusta ja "rutinasta" kyykätessä, mutta nuorena tämä laitettiin kasvukipujen piikkiin.
Teininä lopetin yleisurheilun kipujen vuoksi, mutta tässäkään vaiheessa kukaan ei ollut kiinnostunut polvista. (~2004)
Intissä polvien kipuilu paheni ja jo polvillaan olo alkoi koskemaan. Polvista veksissä valittaessa sain pari kertaa mobilaattia ja tämän jälkeen totesi lääkäri E-papereiden tulevan seuraavasta "turhasta käynnistä". Lupasin itselleni sinnitteleväni intin ja sitten hakeutuvani kunnolliseen tutkimukseen ja hoitoon kun on rahaa. Opin välttämään kyykistelyä ja polvien rasittamista, joka auttoi intin läpi.
Kivut laantuikin hetkellisesti intistä päästyäni ja unohdin koko tutkimus ja hoito lupaukseni. (2010)
Pääsin koulutusta vastaaviin töihin, jossa olen hyvin pitkiä aikoja polvillani tai kyykyssä. (2011)
Vajaassa vuodessa alkoi polvet haittaamaan jo kävelyä ja pidempi aikainen seisominen aiheutti kipuja. En kyennyt kävelemään normaalisti, josta johtuen meni selkä, jalat, hartiat ja niskat jumiin.
Työterveydessä useamman visiitin aikana jalkoja väänneltiin ja käänneltiin lääkärin sekä fysioterapeutin voimin, sekä otettiin röntgenkuvat. Sain diagnoosiksi kondromalasian, johon purkki tolkulla särkylääkkeitä. Hoitona lääkäri määräsi minut salille vahvistamaan lihaksia. (2012)
Kipujen salilla kasvaessa pääsin jalkavaivoihin erikoistuneelle fysioterapeutille, joka ensi näkemällä totesi polvien olevan niin löysät, että lumpiot menevät sijoiltaan jokaisella kyykistyksellä.
Aloitin kuntoutuksen 3kk staattisella harjoittelulla, jonka jälkeen pikkuhiljaa salille vahvistamaan jalan lihaksia.
Nykyisin käyn 3 kertaa viikossa salilla ja polvet ovat kipeät hyvin harvoin ja voin kyykätä sekä kontata miten haluan, kunhan en lopeta jalkojen lihasten ylläpitoa.
Tulipahan ensimmäisestä viestistä pakkikselle melkoinen romaani, mutta toivottavasti joku saa lisämotivaatiota polvivaivojen kanssa taisteluun.
Olen jo pienestä asti kärsinyt lievästä polvikivusta ja "rutinasta" kyykätessä, mutta nuorena tämä laitettiin kasvukipujen piikkiin.
Teininä lopetin yleisurheilun kipujen vuoksi, mutta tässäkään vaiheessa kukaan ei ollut kiinnostunut polvista. (~2004)
Intissä polvien kipuilu paheni ja jo polvillaan olo alkoi koskemaan. Polvista veksissä valittaessa sain pari kertaa mobilaattia ja tämän jälkeen totesi lääkäri E-papereiden tulevan seuraavasta "turhasta käynnistä". Lupasin itselleni sinnitteleväni intin ja sitten hakeutuvani kunnolliseen tutkimukseen ja hoitoon kun on rahaa. Opin välttämään kyykistelyä ja polvien rasittamista, joka auttoi intin läpi.
Kivut laantuikin hetkellisesti intistä päästyäni ja unohdin koko tutkimus ja hoito lupaukseni. (2010)
Pääsin koulutusta vastaaviin töihin, jossa olen hyvin pitkiä aikoja polvillani tai kyykyssä. (2011)
Vajaassa vuodessa alkoi polvet haittaamaan jo kävelyä ja pidempi aikainen seisominen aiheutti kipuja. En kyennyt kävelemään normaalisti, josta johtuen meni selkä, jalat, hartiat ja niskat jumiin.
Työterveydessä useamman visiitin aikana jalkoja väänneltiin ja käänneltiin lääkärin sekä fysioterapeutin voimin, sekä otettiin röntgenkuvat. Sain diagnoosiksi kondromalasian, johon purkki tolkulla särkylääkkeitä. Hoitona lääkäri määräsi minut salille vahvistamaan lihaksia. (2012)
Kipujen salilla kasvaessa pääsin jalkavaivoihin erikoistuneelle fysioterapeutille, joka ensi näkemällä totesi polvien olevan niin löysät, että lumpiot menevät sijoiltaan jokaisella kyykistyksellä.
Aloitin kuntoutuksen 3kk staattisella harjoittelulla, jonka jälkeen pikkuhiljaa salille vahvistamaan jalan lihaksia.
Nykyisin käyn 3 kertaa viikossa salilla ja polvet ovat kipeät hyvin harvoin ja voin kyykätä sekä kontata miten haluan, kunhan en lopeta jalkojen lihasten ylläpitoa.
Tulipahan ensimmäisestä viestistä pakkikselle melkoinen romaani, mutta toivottavasti joku saa lisämotivaatiota polvivaivojen kanssa taisteluun.
Viimeksi muokattu: