Entisenä idealistina yhdyn kyllä tuohon, että poliisin ammatti on kontrolliammatti. Itse lähdin poliisikouluun taivaanrannat silmissä, mutta onneksi palasin maan pinnalle parin viikon jälkeen työharjoittelussa. Poliisin työ on turvaamista, ei niinkään auttamista. Vaikka siinä sivussa on tullut hiukan autettuakin ihmisiä. Ehkäpä se auttamisen utopia katoaa, koska aina juoppoja, hulluja ja vaimonhakkaajia riittää, vaikka tekisit kuinka hommia.
Nyt kun on puhuttu kenttähommista, niin mainitaan rikostutkinta. Kaikista ei ole kentälle, ei kaikista ole rikostutkintaan. Rikosilmoitusten vastaanoton ja pöytäkirjan kasaamisen tekee apinakin, mutta isommat jutut ja juttusarjat vaativat organisointikykyjä ja aivoja, joita kaikilta ei löydy. Ja kuulustelukin on oma taiteenlajinsa. Se on sääli, että tutkinnan puolesta oikein tekemällä tehdään jämähommaa. Etenkin perustutkinnasta, jossa tehdään olennainen osa poliisin työstä. Työpaine on kova ja arvostus minimissä.