Poliisikouluun

[Haddi]

Tai en ainakaan usko, että jos joku on linjoilla poliisiksi vai eikö poliisiksi niin tämä ketju ei ainakaan vahvista kyseistä päätöstä ryhtyä ammattiin.

Eihän täälä varsianaisesti poliisin ammattia moitita.Tämähän on hienoa työtä. Ainut mikä vituttaa on se, mihin poliisin ammatti on nykyään ajettu päättävän tahon toimesta.

 

[noémie]

Nainen ilmottautuu! Tuli tosiaan kutsu pääsykokeisiin viimeviikolla, ja nyt jännittää.. Tuntuu etten olisi treenannut läheskään tarpeeksi, vaikka kovin olenkin ahkeroinut. Noh, onneksi on vielä aikaa hakea uusiksi sitten jos huonosti käy..
Haastattelussa kyllä varoiteltiin, että ihan liian nuori vielä... :(

 

[Aapina]

Eihän täälä varsianaisesti poliisin ammattia moitita.Tämähän on hienoa työtä. Ainut mikä vituttaa on se, mihin poliisin ammatti on nykyään ajettu päättävän tahon toimesta.

Näinpä.. Itsekin olen sanonut täällä, että olen tykännyt työstä todella paljon. Muut asiat ne on mitkä tässä vituttaa, ei itse työ.

 

[3ssi]

Nainen ilmottautuu! Tuli tosiaan kutsu pääsykokeisiin viimeviikolla, ja nyt jännittää.. Tuntuu etten olisi treenannut läheskään tarpeeksi, vaikka kovin olenkin ahkeroinut. Noh, onneksi on vielä aikaa hakea uusiksi sitten jos huonosti käy..
Haastattelussa kyllä varoiteltiin, että ihan liian nuori vielä... :(

minkä ikäinen olet? itse olen 20v eikä mulle ainakaan sanottu nuoresta iästä mitään..


Tää olis nyt varannut lääkäriin ajan lykkäysanomusta varten.

 

[Demi]

Ikäasia on mielenkiintoinen juttu, sillä itse ajattelin ensin, että olenkohan hieman liian vanha opiskelemaan uuden ammatin. Pohdittuani asiaa, tulin päätökseen, että en nyt sentään niin vanha vielä ole. Haastattelussa asia varmistui, eli enemmänkin haastattelija piti ikääni positiivisena seikkana ja perusteli asian sillä, että se on elämänkokemus joka puhuu. On paljon työtehtäviä joiden hoidossa omassa elämässä kohtaamasi asiat ja ehkä erinlainen ajatusmaailma kun jollakin nuorella ihmisellä, ovat kultaakin arvokkaampia ja allekirjoitan tämän täysin. Sama juttuhan se on melkein työssä kun työssä.
En siis missään nimessä väitä ettei parikymppinen olisi sopivan ikäinen hakija, mutta ehkä pieni etu tulee iästä kuitenkin kun poliisin työtä ajatellaan.

Tsemppiä kuitenkin kaikille hakijoille iästä riippumatta! Itse tulen tsempin lisäksi tarvitsemaan myös ripauksen onnea mukaan.. ;)

 

[Mippa]

Muakin kiinnostaa että minkä ikäinen sit noémie olet? Hassua kuitenkin jos sanotaan vähän mollaavasti olevan liian nuori. Voihan nuorikin pärjätä siinä missä vanhempikin. Demin kanssa allekirjoitan kyl tuon elämänkokemuksen tämän ammatin kohdalla. Itse oon haaveillut enemmän ja vähemmän poliisin ammatista jo peruskoulusta asti. Nyt olen 25v. ja en ainakaan yhtään aiemmin olisi ollut valmis ehken kohtaamaan kaikkia niitä asioita mitä varmasti eteen tulee. Itse olen elämässäni kuitenkin nähnyt paljon asioita laidasta laitaan ja väitämpä, että moni vanhempi ihminenkään ei välttämättä ole nähnyt niin vaikeita asioita... Maailmaan mahtuu niin paljon. Joku voisi myös katkeroitua vaikeista koettelemuksista, mutta niistä voi myös oppia hyvin paljon! Itse olen ainakin paljon vahvempi ihminen niiden jälkeen. Tuleekos kaikki naiset silloin 27.9?

 

[ahma90]

Koska mahtaa terveystarkastukseen alkaa tippumaan kutsuja? Alkaa tuntumaa pikkuhiljaa siltä, ettei sitä kutsu tule. Toivo on kuitenkin kova!

 

[noémie]

minkä ikäinen olet? itse olen 20v eikä mulle ainakaan sanottu nuoresta iästä mitään..


Tää olis nyt varannut lääkäriin ajan lykkäysanomusta varten.

Täytin alkuvuodesta 19v. mutta kun olen valmistunut lukiosta "jo" viimevuonna niin en jaksaisi välivuottakaan ikuisesti pitää..
Tietysti voisihan tässä välissä käydä jonkun muun koulun tai säästää rahaa tekemällä töitä, mutta jotenkin ei millään malttaisi kun tuntuu että poliisikoulu on ainoa mikä kiinnostaa. Ja tosiaan haastattelussa tuli muutamaankin otteeseen esille ikäni, että voivoi kun sitä ollaan vielä niin nuoria ja työkokemustakin vain reilu vuosi kun osalla kymmenenkin vuotta...

 

[Fez]

Koska mahtaa terveystarkastukseen alkaa tippumaan kutsuja? Alkaa tuntumaa pikkuhiljaa siltä, ettei sitä kutsu tule. Toivo on kuitenkin kova!

Eikös siinä paperissa lukenut että 15pvä mennessä. Eli varmaan tosta ens viikon maanantaista lähtien kannattaa vasta alkaa kirjettä odottamaan.

 

[Shagrath]

Tuo ikäkysymys on askarruttanut ketjun olemassa olon aikana paljon, eikä siitä mitään tyhjentävää loppukaneettia olekaan tarjota. Itse olin 20v kun aloitin poliisikoulun noin 8,5 vuotta sitten. En koe että minua olisi nuoruuteni takia mitenkään ihmeemmin sorsittu. Jotkut asiakkaat saattoivat harjoittelussa kuitata jotain, ja kollegat leikkimielisesti pojittelivat. Tiedä sitten haittaisko tuo ihmeemmin, sillä nuorihan minä olin eikä siitä kannata itseensä ottaa. Olin fyysisesti kyllä melko kookas ja roteva, joten se tietysti auttoi osaltaan.

En tiedä sitten miten homma menee kun nuoruus yhdistyy siihen että on pienikokoinen ja mahdollisesti nainen (älkää nyt käykö kurkkuun kiinni, mutta asiakkaalle tuolla asialla on joskus merkitystä). Ajatelkaa itse tilannetta asiakkaan näkökulmasta: Pieni, juuri lukiosta päässyt tyttö tulee komentamaan mitä sinun pitää tehdä. Väistämättä välillä tulee sellaisia vastaan jotka eivät kunnioita pelkästään sinistä uniformua ja silloin voidaan olla ongelmissa. Pitää vielä miettiä, onko OIKEASTI henkisesti valmis kohtaamaan jutut mitä töissä saattaa tulla esiin. Ei vain funtsita "vitsit mä oon aina halunnut poliisix ihqdaa", vaan todella miettiä mitä eri juttuja poliisi voi kohdata työssään, ja oletko siihen todellakin valmis? Jos sinusta tuntuu että nuoruudestasi tai fysiikastasi yms. ei tule ongelmaa etkä ole riippakivenä kollegoillesi, niin siitä vaan hakemaan, nuori tai ei.

 

[Sumu]

Ja siitä sitten lähdetään että TV:n poliisisarjat, edes kotimaiset realityt eivät näytä läheskään koko totuutta siitä skaalasta joka tuolla ulkona voi roiskua silmille. Ja kyllä, aina se ei ole kaunista katseltavaa vaikka sitä paskaa ei ihan joka päivä silmille sada.

Mutta jos siitä huolimatta on 18-vuotiaana valmiina kertomaan aikuisille ihmisille elämästä ja katselemaan kun ammattirosvot vedättävät sinisilmäistä niin siitä vaan. Rajana on se täysi-ikäisyys...

 

[Red28]

Shagrath ja Sumu (ja toki palstan muutkin poliisit), olisiko teillä heittää esimerkkitilanteita henkisesti äärimmäisen raskaista tilanteista (jotain mikä on esim. omalle kohdalle sattunut, tai sitten jotain jota tiedätte jonkun joutuneen poliisina kokemaan), ihan sen takia, että ihmiset pystyisi konkreettisesti puntaroimaan että onko siihen valmis. Lähinnä ajan takaa sitä, että lähipiirissä eräs jamppa oli kovalla innolla hakemassa poliisiksi, eikä oikein käsittänyt näitä realiteetteja. Pahimmat mitä hänelle tuli mieleen, mitä eteen voisi poliisina tulla, oli jonkun kuolleen löytäminen tai aseellinen voimankäyttö. Nämä hän kuittasi sillä, että ruumiin näkeminen nyt ei kummoinen juttu hänelle varmasti ole ja asettakin varmasti käytetään vain tilanteessa, jossa on joko itse tai joku toinen uhattuna. Sinänsä ihan totta, mutta kun miettii että eteen voi tulla myös tilanne, jossa esim. pieneen lapseen on kohdistunut äärimmäisen raakaa väkivaltaa. Rehellisesti sanottuna moinen tilanne olisi itselleni ainakin paha paikka.

Pointti siis siinä että aniharva vastaa kysyttäessä ettei ole henkisesti vielä valmis. Silti aika moni ei ole.

 

[Mippa]

Kysymys

Shagrath ja Sumu (ja toki palstan muutkin poliisit), olisiko teillä heittää esimerkkitilanteita henkisesti äärimmäisen raskaista tilanteista (jotain mikä on esim. omalle kohdalle sattunut, tai sitten jotain jota tiedätte jonkun joutuneen poliisina kokemaan), ihan sen takia, että ihmiset pystyisi konkreettisesti puntaroimaan että onko siihen valmis. Lähinnä ajan takaa sitä, että lähipiirissä eräs jamppa oli kovalla innolla hakemassa poliisiksi, eikä oikein käsittänyt näitä realiteetteja. Pahimmat mitä hänelle tuli mieleen, mitä eteen voisi poliisina tulla, oli jonkun kuolleen löytäminen tai aseellinen voimankäyttö. Nämä hän kuittasi sillä, että ruumiin näkeminen nyt ei kummoinen juttu hänelle varmasti ole ja asettakin varmasti käytetään vain tilanteessa, jossa on joko itse tai joku toinen uhattuna. Sinänsä ihan totta, mutta kun miettii että eteen voi tulla myös tilanne, jossa esim. pieneen lapseen on kohdistunut äärimmäisen raakaa väkivaltaa. Rehellisesti sanottuna moinen tilanne olisi itselleni ainakin paha paikka.

Pointti siis siinä että aniharva vastaa kysyttäessä ettei ole henkisesti vielä valmis. Silti aika moni ei ole.

Pakko kommentoida tähän. Hyvin kirjoitettu, mutta esimerkiksi tuo lapsiin kohdistuva paha. Olipa se sitten tällä alalla juuri vaikka väkivalta tai hoitoalalla tai arkielämässäkin esim. vakava sairaus tai tapaturma. Ainahan se hankalampi ja ikävämpi paikka on kun kohdistuu lapseen tai jos teko on erityisen julma tms..

Mutta minun kysymys kuuluu? Voiko kukaan olla siihen valmis? Onko kukaan varsinaisesti valmis näkemään tuollaisia asioita missään vaiheessa elämää? Jos nyt mennään ihan äärimmäisyyksiin, niin miten kuvailisitte sitä, että olisitte valmiita tällaiseen jossa vaikka lapsi tai miksei aikuinenkin olisi raa'asti tapettu tms.
Eriasia on se osaako ne jälkeenpäin käsitellä oikein, että pääsee eteenpäin ja voi terveenä, jaksavana ja hyvinvoivana jatkaa kyseisessä ammatissaan ja kohdata joskus ehkä samankaltaisia tilanteita uudelleen ilman että esim. menettää sitten toimintakykynsä.

Minä luulen että kovempiakin jörriköitä poliisin ammattia jo kauankin tehneenä vähän koettelee nuo rajut näyt ja tapahtumat mitä voi joskus eteen tulla. Korjatkaa jos olen ihan väärässä ja tottakai vähän riippuu missä tehtävissä ja missäpäin työskentelee, mutta ei tuollaiset kuitenkaan nyt ihan LÄHESKÄÄN jokapäiväistä ole?! En sitä sano etteikö pitäisi olla realisti ja lähteä siitä ajatuksesta että omallekkin kohdalle niitä varmasti joskus osuu.
Tottakai elämänkokemuksesta on näissäkin asioissa hyötyä, mutta eihän tuollaisiin koskaan totu tai sitten on minusta jopa hieman sairas ihminen.

Voin sanoa, että jos itse kuvittelen vilkkaalla mielikuvituksellani jonkun karmaisevan näyn eteeni ja että minä sinne menisin jotain selvittelemään niin oksennus voisi lentää tms. ja varmasti olisi mielessä kauan, mutta uskon ja tiedän, että tarjotaanhan tällaista ammatikseen tekeville ammattiapua käsitellä asiat ja varmasti näitä käydään jo koulu aikana läpi.

Meni nyt varmaan vähän ohi ketjun aiheen, mutta herätti mielenkiinnon ja keskustelunhalun Olisipa tällainen aiheena esim. ryhmäkeskustelussa :O)

 

[Shagrath]

Ikäviä tilanteita tulee usein vastaan, mutta ainakin itse olen aina ollut hyvä nollaamaan vaikeatkin paikat enkä mieti niitä kotona ollenkaan. Tiedän kyllä sellaisiakin jotka saattavat jäädä pyörittelemään juttuja päässään pitkäksikin aikaa. Itselleni kolmen lapsen isänä vaikeimmat paikat on ehdottomasti pienten lasten hätä. Ennen lapsia en olisi varmasti reagoinut niihin yhtä voimakkaasti. Ainakin isommilla laitoksilla jälkihoito on järjestetty hyvin, eikä ainakaan meillä sitä hävetä pyytää ja käyttää. Nämä toki koskevat vain jotenkin poikkeavia tilanteita. Itse tarkoitin edellisessä postissani lähinnä sitä päivittäistä paskaa, enkä mitään spesiaalikeikkoja.

Nykyään varsinkin nuorilla, ja miksei vanhemmillakin, on trendinä avoin vittuilu poliisille, välillä jopa suoranainen vihamielisyys. Jokainen varmasti osaa kohdata kuolleen ihmisen eikä siitä tule useimmille sen suurempia ongelmia. Jaksatko kuitenkin tehdä päivittäin työsi niin, että et koskaan kuule kiitosta, luet lehdistä miten "poliisi hakkasi minut" (vaikka itse tiedät mikä on totuus, et voi mennä palstoille oikomaan väärää informaatiota), koitat hoitaa vaikeitakin tilanteita ammattitaitoisesti kännykkäkameroiden laulaessa selän takana yms? Ajat ovat todellakin muuttuneet männäajoista... Osaatko oikeasti olla provosoitumatta ja säilyttää ammatillisen ajattelumallin tilanteesta riippumatta?

 

[fish]

Ikäasia on mielenkiintoinen juttu, sillä itse ajattelin ensin, että olenkohan hieman liian vanha opiskelemaan uuden ammatin.

Passaako kysyä minkä ikäinen olet? Tuo ikäasia on vähän sellainen juttu, että... esim. ravintolan ovella 21-v tyttäret naureskelivat aikoinaan kun kysyi papereita, kun olivat niin vanhoja.

 

[Tanyah]

En tiedä sitten miten homma menee kun nuoruus yhdistyy siihen että on pienikokoinen ja mahdollisesti nainen (älkää nyt käykö kurkkuun kiinni, mutta asiakkaalle tuolla asialla on joskus merkitystä). Ajatelkaa itse tilannetta asiakkaan näkökulmasta: Pieni, juuri lukiosta päässyt tyttö tulee komentamaan mitä sinun pitää tehdä. Väistämättä välillä tulee sellaisia vastaan jotka eivät kunnioita pelkästään sinistä uniformua ja silloin voidaan olla ongelmissa. Pitää vielä miettiä, onko OIKEASTI henkisesti valmis kohtaamaan jutut mitä töissä saattaa tulla esiin. Ei vain funtsita "vitsit mä oon aina halunnut poliisix ihqdaa", vaan todella miettiä mitä eri juttuja poliisi voi kohdata työssään, ja oletko siihen todellakin valmis? Jos sinusta tuntuu että nuoruudestasi tai fysiikastasi yms. ei tule ongelmaa etkä ole riippakivenä kollegoillesi, niin siitä vaan hakemaan, nuori tai ei.

Tän olen kyllä itse huomannut tuolla kentällä. Kyllä se vaan naisena on parempi mitä enemmän tuota ikää on. Tai sitten kannattaa ainakin totutella siihen, että joku saattaa tytötellä. Tuntuu että nuoret miehet saavat tässä asiassa enemmän anteeksi.

Kyllä se vaan elämänkokemus on aika kova sana tuolla keikkoja hoitaessa.

 

[Demi]

Passaako kysyä minkä ikäinen olet? Tuo ikäasia on vähän sellainen juttu, että... esim. ravintolan ovella 21-v tyttäret naureskelivat aikoinaan kun kysyi papereita, kun olivat niin vanhoja.

Passaa kysyä, olen 32. Jouduin siis pohtimaan opiskelusuunnitelmiani myös siltä kantilta, että olen jo ehtinyt perustaa perheen, eli olen myös äiti (emmekä asu lähelläkään Tamperetta). Suuria päätöksiä jouduin tekemään, kun edes tähän hakuprosessiin lähdin, koska ainoana tavoitteena on tietysti sisäänpääsy ja se tarkoittaisi muuttoa hetkeksi pois perheen luota.

 

[Anonymity]

Sitä, onko näihin asioihin valmis työssä, ei voi tietää ennen kuin ne kokee. On monia poliiseja, jotka eivät halua olla tekemisissä esim. vainajien kanssa. Silloin heidän kannattaa hakeutua sellaisiin poliisitehtäviin, missä näiden asioiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Itse taas en haluaisi olla missään nimessä esimerkiksi liikkuvassa.

Itse olen päivittäin tekemisissä kuolleiden ja heidän läheistensä kanssa. Kuolleiden joukossa on luonnollisesti kuolleita sekä ei-luonnollisesti kuolleita vauvasta vaariin. Lapsikuolemat ovat toki aina jollain tapaa surullisempia, mutta ei niitä pidä jäädä miettimään. Vainajat tai niihin liittyvät työtehtävät eivät ole vielä ikinä seuranneet kotiin eikä uniin. Kuolema on osa elämää, ei sen kummempaa. En pystyisi tekemään tätä työtä, jos näin olisi.

En koe kuolemaa, kuolinviestin viemistä tai muita näihin asioihin liittyviä juttuja vaikeina. Päinvastoin pidän työssäni näistä jutuista, sillä tiedän osaavani työni sekä osaavani kohdata vainajan omaisia. Olen itse menettänyt aika monta läheistäni ja omakohtaisten kokemuksieni perusteella osaan neuvoa vainajien omaisia eteenpäin ja osaan ymmärtää sen, mitä kaikkea suruprosessi pitää sisällään.

Minulle itselleni ikävimpiä kokemuksia on ollut esim. erään vanhuksen itsemurhayritys. Vanhus ei loukkaantunut fyysisesti millään tavoin epäonnistuessaan itsemurhassa, mutta asiat jotka hänet tähän pisteeseen ajoivat tuntuivat pahalta ja ne mietityttivät sen työvuoron ajan. Lisäksi eräs kotikeikka jäi ikävänä mieleen. Siinä perheen äiti pahoinpiteli lasta, joka ei ollut heidän oikeasti hänen omansa, mutta jota hän valheellisesti väitti omakseen Suomen viranomaisille. Kyseessä oli ulkomailta Suomeen muuttanut perhe, joka oli tuonnut rahasta tämän vieraan lapsen Suomeen muka omana lapsenaan. Perheen äiti tuntui vihaavan lasta ja myös näytti sen. Keikkoina nämä eivät olleet mitään vaarallisia tai mitään kummoisia, mutta kun niitä mietti vähän syvällisemmin, niin tuli vähän paha mieli.

Elämänkokemuksesta ja työkokemuksista on aina jotain hyötyä. Elämänkokemushan ei aina ole sitä, että olet kokenut elämässäsi pelkkiä negatiivisia asioita (vaikka se aina tunnutaan kokevan niin), vaan myös sitä että eteesi on tullut monenlaisia erilaisia asioita, joita olet joutunut hoitamaan ja joista olet joutunut ottaman selvää sekä vastuuta. Elämänkokemuksen persuteella kykenet selviytymään erilaisista asioista, neuvomaan ja ohjaamaan muita, laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, ajattelemaan omilla aivoilla, kyseenalaistamaan asioita ja vaikka mitä. Kukaan meistä ei ole valmis poliisi koulusta valmistuessaan, mutta työ opettaa ja tuo itseluottamusta. Omakohtaiset kokemukset eivät ole aina autuaaksi tekevä asia, sillä tulee muistaa, että meitä on moneen junaan ja ihmiset reagoivat asioihin sekä käsittelevät asioita eri tavoin.

Voisin kuvitella, että minulle henkilökohtaisesti vaikeita tilanteita voisi olla se, jos joutuisin käyttämään ampuma-asetta johonkin kohteeseen ja kohde menehtyisi. Siitäkin huolimatta, että järjellä tietäisin tilanteen olleen todennäköisesti joko-tai -tilanne. Tästäkin huolimatta koen, että tällaisessa tilanteessa käytän asetta tarpeen mukaan.

Itse työ ei oikeastaan stressaa lainkaan, vaikkakin toisinaan kiire ja työhön liittyvät aikarajat saattavat aiheuttaa pientä painetta. Toisaalta tykkään työskennellä pienen paineen alaisena ja pidän työstäni muutenkin.

Eniten ärsyttää ja tuo paineita itse organisaatio ja se, että tuntuu ettei sinua oikeasti kuunnella ja ettet voi vaikuttaa mihinkään.Työnantaja yrittää antaa sellaisen kuvitelman, että voit vaikuttaa, mutta usein tuntuu siltä, että tietyt asiat on jo päätetty jossain nurkkahuoneessa ja että päättämässä ovat olleet sellaiset tahot, jotka eivät ymmärrä ruohonjuuritason hommista yhtään mitään. Nämä asiat saattavat joskus seurata kotiin. Poliishallinto on sellainen "päällikkövirasto".

 

[Anonymity]

Passaa kysyä, olen 32. Jouduin siis pohtimaan opiskelusuunnitelmiani myös siltä kantilta, että olen jo ehtinyt perustaa perheen, eli olen myös äiti (emmekä asu lähelläkään Tamperetta). Suuria päätöksiä jouduin tekemään, kun edes tähän hakuprosessiin lähdin, koska ainoana tavoitteena on tietysti sisäänpääsy ja se tarkoittaisi muuttoa hetkeksi pois perheen luota.

Ethän sä vielä edes ole vanha. Koulussa saattaa olla helposti nelikymppisiäkin. Keski-ikä taitaa olla noin 25v.

 

[vila]

Yksi lisää

Olen tässä kesän aikana lueskellut tätä ketjua ja pakkohan se oli itsekin mukaan ängetä :D

Olen menossa myöskin Tampereelle 27.pvä ja pakko tunnustaa, että puntti tutisee jo aika pahasti...:(
Kuntoa on koitettu saada kohilleen ja referaatin tekoa on harjoiteltu. Saas nähä kuinka ämmän sitten käy! Toiveessahan olisi tietenkin ekalla sisään ;)

Oletteko muut kuinka ahkerasti treenanneet ja lukeneet tulevaan koitokseen? Itselläni teettää ongelmia penkin kanssa. Ja vaikka kuinka olen yrittänyt ukkoani nostella, aika hankalasti on sieltä mukaan noussut. Ja kahdesta hylätystähän taisi sitten kotimatka alkaakin?

No, sisulla mennään ja parhaansa kun tekee niin voi peiliinkin vielä katsoa