Pohdintaa ulkonäöstä

[Reppis]

Mä olen tyytyväinen ulkonäkööni, salitreeni ja liikunta yleensäkin on viimeisten parin vuoden aikana nostanut itseluottamukseni ylös. Aina aikaisemmin oon ajatellu, että musta ei oo tekemään asioita, mutta onhan musta!
Ite en oo koskaan ollu meikkaava nainen, enkä kakaranakaan tykänny tyttöjen leikeistä. Miehiä edelleenkin enempi kavereina, eikä jaksa puhua kauneustuotteista tai laihiksista ylipäätään (jotka tuntuu olevan melkein kaikilla naisilla puheenaiheena nykyään).

Tästä huolimatta oon naisellinen ja huolehdin ulkonäöstäni, en mitenkään ulkoisesti miehekkään oloinen :D Ei vaan jaksa meikata tai ylilaittautua ku pakon edessä.

 

[strawberry]

Ajatukseni ovat ristiriitaisia. Toisaalta ahdistaa yhteiskunnan asenteet länsimaissa siinä miten ulkonäölle - kauneudelle ja nuoruudelle - annetaan niin suuri painoarvo, toisaalta taas huomaan itsekin tavoittelevani kauneutta ja haluan näyttää kauniilta omasta mielestäni, vaikkakin tietysti se oma kauneuskäsitykseni heijastelee lopulta aika suurelti niitä vallalla olevia arvoja, joiden painoarvoa kritisoin. Samalla tavalla ärsyttää, että siinä missä meikaavaa ja laittautuvaa naista saa "rauhassa" arvostella pinnalliseksi, ne pinnalliseksi leimaajat osoittavat itse pinnallisuutta perustaessaan oletuksensa toisista vain niihin käytäntöihin mitkä näkyvät suoraan toisen ulkonäössä. Pinnallisuus on lopulta sellainen piirre, jota ei voi tietää ellei oikeasti tunne toista ihmistä ainakin jollain syvemmällä tasolla, jotta mahdollinen kritisointi olisi mahdollista.

Haluan näyttää kauniilta ja panostan kuitenkin ulkonäkööni itselleni sopivan verran niin silti huomaan miltei aina hämmentyväni jos joku kehuu ulkonäköäni. Kosmetiikka ja meikkaaminen ovat tässä kovassa maailmassa niitä elämän nautintoja, joista en halua luopua enkä näe mitään syytäkään. Eikä se silti tarkoita ettenkö arvostaisi suuresti terveyttä tai kehittäisi itseäni muiltakin osin kuin vain pinnallisella tasolla. Minusta muut naiset saavat ihan rauhassa meikata tai olla meikkaamatta vaikka minua ei kodin seinien ulkopuolella näekään ilman laittautumista ;)

 

[Mopsy80]

Jakaako kukaan ajatukseni, että ulkonäköön panostamisessa on aina lopulta kyse seksin saamisesta, tai saman sukupuolen ollessa näkemässä, sen mielikuvan luomisessa että saantia riittää?

Itse olen ollut nyt sairastelun takia viikkoja laittaitumatta ja treenaamatta, mikä todellakin näkyy ja tuntuu. Olo on niin epäseksikäs, ettei miehen kiinnostuksen puute enää ole edes ensimmäisenä mielessä ainakaan koko ajan.

 

[EvaCecilia]

Jakaako kukaan ajatukseni, että ulkonäköön panostamisessa on aina lopulta kyse seksin saamisesta, tai saman sukupuolen ollessa näkemässä, sen mielikuvan luomisessa että saantia riittää?

En osaa sanoa, ehkä taustalla voi olla paljon muutakin ja lisäksi ihmiset ovat yksilöinä erilaisia. Kulttuuri myös varmasti vaikuttaa, samoin kasvatus jne. Mielenkiintoista on esimerkiksi pohtia miten menneinä vuosisatoina naisten pukeutumismuoti ja kauneusihanteet siellä takana ovat vaihdelleet. Ja onhan ulkonäöllä pyritty viestimään ja kertomaan muutakin, tietty pukeutuminen on voinut kertoa asemasta yhteisössä, joten pelkstään seksin vuoksi ei välttämättä ole laittauduttu. Joten mielestäni ulkonäöllä voidaan viestiä paljon muutakin, esim. halutaan ilmaista kuuluminen johonkin tiettyyn ryhmään tai yhteiskuntaluokkaan.

Mielestäni meikkaaminen tai laittautuminen itsessään ei ole pinnallista, mutta esimerkiksi median tyrkyttämä arvomaailma on mielestäni hyvin kieroutunutta. En pysty lukemaan mitään naisten hömppälehtiä (vaikka joskus olisikin ihan hyvä hakea vinkkejä pukeutumiseen tms), kun melkein aina alkaa ärsyttämään niiden tarjoamat asenteet ja arvot. Esim. näin laihdutat viisi kiloa (ja saat täydellisen vartalon ja onnellisen elämän). Ulkonäkö liitetään suoraan onnellisuuteen, terveyteen, menestykseen ja hyvinvointiin. Vaikka todellisuudessa ulkonäkö yksistään ei terveyttä pelasta eikä ole suora oikotie onneen. Ja ylipäänsä se, että naisille tyrkytetään näitä hömppälehtiä ja muuta mediaa, joiden ulkonäkökeskeinen arvomaailma kuitenkin voi vaikuttaa etenkin nuorten maailmankuvaan. Onneksi nuorena minut pistettiin lukemaan tieteen kuvalehteä yms. :D

Ehkä yritän tunkea vastaavaa luettavaa omalle kummitytölleni myös. Vaikka lapsuuteni ei ollutkaan sieltä parhaasta päästä, olen todella kiitollinen eräälle läheiselle joka kannusti pohtimaan asioita itse (sekä myös opiskelemaan mahdollisimman paljon). Olen myös saanut täysin "uskontovapaan" kasvatuksen ja minulle korostettiin että oman arvomaailman (tai uskonnon) voin valita. Koska kummityttöni on minulle hyvin tärkeä ja läheinen, haluan kannustaa ja tukea häntä samalla tavalla. Teini-ikäisen tytön elämässä kuitenkin ne ulkonäköasiat ovat aika pinnalla ja "ajankohtaisia". :D

 

[Deleted member 96894]

Jakaako kukaan ajatukseni, että ulkonäköön panostamisessa on aina lopulta kyse seksin saamisesta, tai saman sukupuolen ollessa näkemässä, sen mielikuvan luomisessa että saantia riittää?

Itse olen ollut nyt sairastelun takia viikkoja laittaitumatta ja treenaamatta, mikä todellakin näkyy ja tuntuu. Olo on niin epäseksikäs, ettei miehen kiinnostuksen puute enää ole edes ensimmäisenä mielessä ainakaan koko ajan.

Muistanko oikein, kerroitko hetki takaperin että terapeuttisi mielestä sulla saattais olla hiukan neuroottisia pakkoajatuksia seksistä ja seksin saamisesta? Arvioitko että sillä voisi osin olla vaikutusta siihen, että kytket myös meikkaamisen seksiin ja oletat kaikkien muidenkin naisten toiminnan motiiviksi seksin saannin maksimoinnin?

 

[Mopsy80]

Muistanko oikein, kerroitko hetki takaperin että terapeuttisi mielestä sulla saattais olla hiukan neuroottisia pakkoajatuksia seksistä ja seksin saamisesta? Arvioitko että sillä voisi osin olla vaikutusta siihen, että kytket myös meikkaamisen seksiin ja oletat kaikkien muidenkin naisten toiminnan motiiviksi seksin saannin maksimoinnin?

Tietysti. Mutta silti uskon, että ajatuksissani on myös perää. Pun intended. Ehkä muut naiset ovat niin varmoja saamisestaan.

 

[EvaCecilia]

Tietysti. Mutta silti uskon, että ajatuksissani on myös perää. Pun intended. Ehkä muut naiset ovat niin varmoja saamisestaan.

En minä ainakaan koskaan ole ollut varma saamisestani. :D Mutta ero on, että en koe asiaa itselleni millään tavalla tärkeäksi enkä ota stressiä tai paineita siitä. Ehkä suhtaudun muutenkin aika rennosti omaan ulkoiseen olemukseeni samasta syystä. Kun ulkonäkö ja terveys ovat jo mennyttä, ei tarvitse mokomista asioista edes välittää... :D

Elämäntilanne mielestäni vaikuttaa myös. Onko omalla ulkonäöllä (tai saamisella) niin väliä siinä tilanteessa kun on järjestettävä oman pienen lapsensa hautajaiset? Tai jos on kolme kuukautta valvonut kuolemaa tekevän miehensä vierellä? Tai jos saa syöpädiagnoosin ja lääkäri antaa noin vuoden elinaikaa? Nuo esimerkit siis ovat työtovereideni kohtaloita, joita olen kaikkia seurannut vierestä. Ja toki omaan elämääni on mahtunut paljon elämän vaikeita asioita, se on vahvasti vaikuttanut arvomaailmaani. Enemmän pelkään sitä, mitä kaikkea tärkeää vielä voin ja myös tulen menettämään. Joten olen päättänyt olla murehtimatta pikkuasioista ja keskittyä siihen hyvään mitä minulla tällä hetkellä on.

Eikä saamiseen tai viehätysvoimaan kyllä vaikuta pelkästään ulkonäkö... Aika vilkasta sinkkuelämää voi näköjään viettää vielä päälle 70-v, oma äitini on pelottava esimerkki siitä! :D

 

[Mopsy80]

En minä ainakaan koskaan ole ollut varma saamisestani. :D Mutta ero on, että en koe asiaa itselleni millään tavalla tärkeäksi enkä ota stressiä tai paineita siitä. Ehkä suhtaudun muutenkin aika rennosti omaan ulkoiseen olemukseeni samasta syystä. Kun ulkonäkö ja terveys ovat jo mennyttä, ei tarvitse mokomista asioista edes välittää... :D

Elämäntilanne mielestäni vaikuttaa myös. Onko omalla ulkonäöllä (tai saamisella) niin väliä siinä tilanteessa kun on järjestettävä oman pienen lapsensa hautajaiset? Tai jos on kolme kuukautta valvonut kuolemaa tekevän miehensä vierellä? Tai jos saa syöpädiagnoosin ja lääkäri antaa noin vuoden elinaikaa? Nuo esimerkit siis ovat työtovereideni kohtaloita, joita olen kaikkia seurannut vierestä. Ja toki omaan elämääni on mahtunut paljon elämän vaikeita asioita, se on vahvasti vaikuttanut arvomaailmaani. Enemmän pelkään sitä, mitä kaikkea tärkeää vielä voin ja myös tulen menettämään. Joten olen päättänyt olla murehtimatta pikkuasioista ja keskittyä siihen hyvään mitä minulla tällä hetkellä on.

Eikä saamiseen tai viehätysvoimaan kyllä vaikuta pelkästään ulkonäkö... Aika vilkasta sinkkuelämää voi näköjään viettää vielä päälle 70-v, oma äitini on pelottava esimerkki siitä! :D

Ymmärrän kyllä täysin että etenkin sinun viitekehyksestäsi käsin kommenttini vaikuttavat todella typeriltä. Itse asiassa on tässä mullakin muita ja varmaan yleisesti ajatellen isompia ongelmia käsillä kuin ulkonäkö ja saaminen, mutta jostain syystä mieleni askartelee juuri niiden kysymysten kanssa, kuten aina on tehnyt.

Kiinnostaisi tosi paljon tietää, mikä sairaus sinulla on, kun moneen otteeseen olet siihen viitannut.

 

[Mopsy80]

Piti editoida tuohon vielä, että mulla on tavallaan ollut tämä sama ahdistus ala-asteen 3. luokalta asti, eli tunne siitä, että olen epäonnistunut sukupuoleni edustajana jotenkin oleellisesti siten, etten voi olla oikeasti haluttava kenenkään mielestä vrt. muut tytöt/naiset. Se masentava tunne syntyi heti, kun ensimmäisiä ihastumisia alkoi olla ja luokalla oli sellainen kieroutunut kilpailuasetelma, että jokainen tyttö ihastui samaan poikaan. Siitä asti olen kokenut ulkonäön ja naisena olemisen kilpailuna, jossa en voi voittaa, koska olen tyttönä ja naisena epäonnistunut.

 

[EvaCecilia]

Ymmärrän kyllä täysin että etenkin sinun viitekehyksestäsi käsin kommenttini vaikuttavat todella typeriltä. Itse asiassa on tässä mullakin muita ja varmaan yleisesti ajatellen isompia ongelmia käsillä kuin ulkonäkö ja saaminen, mutta jostain syystä mieleni askartelee juuri niiden kysymysten kanssa, kuten aina on tehnyt.

Kiinnostaisi tosi paljon tietää, mikä sairaus sinulla on, kun moneen otteeseen olet siihen viitannut.

En halua tarkkaa diagnoosia kertoa siksi että sairauteni on erittäin harvinainen eikä montaa ihan vastaavaa tapausta ole. Mutta käytännössä: oma elimistöni taistelee itseään vastaan, kyse on siis autoimmuunisairaudesta. Elimistöni aiheuttaa tulehduksia ja tuhoaa itse itseään. Ennen kuin kyseiseen sairauteen keksittiin lääkityksiä, jäljelläoleva elinaika mitattiin kuukausissa. Nopea diagnoosi ja pätevät lääkärit käytännössä pelastivat minut vakavilta seurauksilta. Sairauttani ei voida parantaa tai poistaa, mutta lääkityksillä se pyritään pitämään hallinnassa. Ja lääkkeet on samoja kuin monien syöpien yms. hoidossa. Pystyn nyt elämään aika normaalia elämää, toki välillä nuo pillerit tekee ikävyyksiä, edellinen valmiste aiheutti jatkuvaa pahoinvointia. Toisaalta sairauteni on auttanut ymmärtämään asioita toisella tavalla. Voisi jopa sanoa, että oman elämän rajallisuuden ymmärtäminen oli vapauttava kokemus. Sen jälkeen tein ratkaisut ihan eri pohjalta, lähdin opiskelemaan uudelleen sellaista alaa mistä olen aidosti kiinnostunut ja olen oppinut iloitsemaan ihan valtavasti kaikesta pienestäkin.

Ehkä on tietyssä mielessä helpompaa jäädä pohtimaan kaikkea muuta tai kerätä stressiä "pienemmistä asioista". Silloin käsittelemättä jää mahdollisesti jotain paljon suurempaa, mikä vaikuttaa jossain taustalla. Harvoin asiat taitaa olla kovin yksinkertaisia ja ihmisillä on erilaisia keinoja ja tapoja vaikeiden asioiden käsittelyyn. Toivottavasti saat apua, mikäli sitä koet tarvitsevasi. Jatkuva stressi tai muu henkinen pahoinvointi ei kuitenkaan pidemmänpäälle ole lainkaan hyvä juttu. Ja joskushan se voi olla paljon pahempi asia elämänlaadun kannalta kuin esim. fyysinen sairaus.

 

[Mopsy80]

Penkkaamistani kuvattiin jotta voin tarkistaa tekniikkaa ja oli kyllä yllätys katsoa videota jossa näytän laihalta narukädeltä, kun tunnen olevani paljon riskimpi. Totesin sitten mielessäni että taitaa edelleen olla voimassa sellainen kehonkuvan häiriö, että näen ja koen itseni paljon isompana kuin miltä oikeasti näytän. Mitä tuntemieni naisten puheita kuuntelee, tämä lienee aika yleistä.

 

[tupsumato]

Vähän sama homma täällä, mietin tuossa juuri eräänä päivänä, että mitenköhän vääristynyt kehonkuva mulla mahtaakaan olla. Ihan mielettömän romuluinen rötköolo kun oon koittanut syödä jonkun aikaa ronskimmin, että tapahtuisi jonkinlaista kehitystä voimissa ja fysiikassa. Tilannetta ei juuri nyt helpota ainakaan yhtään se, että olen geinannut jäätävät määrät nestettä iäti naisellisista syistä.

Oon tullut vähän siihen tulokseen, että mitä ulkonäköpohdintaan tulee, ollaan Mopsyn kanssa aika samiksia.

 

[Mopsy80]

Tuossa eräänä päivänä pohdin kaverin kanssa jolla on hyvin samanlainen kropan muoto (mutta ei kuopparintaa) että mahtaakohan naisilla joilla isot, pyöreät tissit, kapea vyötärö ja pyöreä perse (siis sinne päin ihan geneettisesti eikä ankaran treenin ja silareiden ansiosta) olla automaattisesti hyvä tai ainakin parempi (seksuaalinen) itsetunto kuin pötköllä lättätissillä ja -perseellä. Vastasi hetkeäkään epäröimättä että varmasti on. Mitä luulette?

 

[Delgado]

Ei ole, nähty on. Rumalla voi olla hyvä itsetunto, jos sellainen on päässyt myönteisissä kiintymyssuhteissa rakentumaan. Kauniilla voi olla eeppisen huono itsetunto, jos se on jollain tavalla romutettu. Automaattisesti ulkonäkö ei mitään takaa.

 

[Mopsy80]

Ei ole, nähty on. Rumalla voi olla hyvä itsetunto, jos sellainen on päässyt myönteisissä kiintymyssuhteissa rakentumaan. Kauniilla voi olla eeppisen huono itsetunto, jos se on jollain tavalla romutettu. Automaattisesti ulkonäkö ei mitään takaa.

Niinhän se varmaan pohjimmiltaan tosiaan on. Mutta esim. jos ei omaa naisellisia muotoja, tuskin on niistä koskaan saanut myönteistä palautetta keltään tai jos oikeasti on "ruma", tuskin moni/kukaan on kauniiksi kehunut. Puhun siis nyt nimenomaan seksuaalisesta itsetunnosta. Itsehän olen tätä asiaa työstänyt ja todennut, ettei sen tosiaan tarvitse olla ulkonäöstä (tai mistään muustakaan ulkoisesta) lainkaan riippuvainen, vaikka niin aktiivisesti vuosikausia kuvittelin.

 

[Viksu Vaffa Orankimamma]

mie tänä vuonna kisannut palajon voimakilpailuissa ja kun nostaa trikoot päällä, on parempi olla
suht koht sinut kroppansa kanssa, kun bulkillakin pittee mennä lavalle yleisön ja tuomarien silmien
etteen esim. penkkaamaan haarat levällään... ja livestreamin katsojat yms. kaupanpäälle...
mutta ei se kyllä helppoo oo ollu, mutta kaikkeen tottuu ja yllättävän palajon sitä aluks hermoili
just tuasta syystä myös nostamista. ny siinä jopa tiettyy huumorii tulloo mieleen kö sinne lavalle
kapuaa pualalaste tangon kanssa tuhertamaan...

tehny tuallasen kuvakollaasinkin... yllättävän jees sitä 35 v orankimamma trikoissa näemma näyttää...
emmää ny atleetilta näytä mutten barbababaltakaan...

sori pikseliys, mutta tua versio toimii blogitaustana ja en jaksanu ladata uutta mihkää varta vasten... uskon kuitenki että tuasta olennainen välittyy...

 

[m.gracilis]

Saako kysyä vaikka aiheeseen ei varsinaisesti liitykään: onko tuohon joku syy miksi sulla on tuo vyö tuolla tavalla, siis jää soljen kohdalta ylös? Uteliaisuuttani kysyn kun eka kerta kun näen että pidetään noin.

 

[Mopsy80]

Tässä viime viikkoina olen huomannut etten yleensä jaksa enää meikata viikonloppuisin kun töihin en kehtaa ilman meikkiä mennä niin arkena se on jokapäiväinen pakko. Joskus vuosi sitten vielä jaksoin ainakin useimpina vapaapäivinä. Mustat silmänaluset ja pahimmat näppylät on pakko peittää ja laittaa kulmiin vähän väriä, mutta muuta en vain jaksa, vaikka itsetunto olisi paljon parempi jos jaksaisin.

 

[Delgado]

Mulla on muuten aivan vitullisen mustat silmänaluset. On ollut ihan aina lapsesta saakka, mutta nyt toki vanhemmiten se on pahentunut paljon. Mulla on koko värisuora, joka mahdollistaa tummat silmänaluset: silmäkuopan rakenne, joka heittää varjon "parhaaseen" paikkaan sekä hyvin syvä kyynelura, erittäin ohut ja vaalea iho, josta kaikki kuultaa läpi ja alhainen hemoglobiini ja lisäksi tumman kyyneluran jatkona paksu sininen verisuoni molempien silmien alla, joka kaartaa nättinä puoliympyränä silmän, joten mulle syntyy ihana vaikutelma pandansilmistä. Syön nyt rautaa, josko hemppa sillä nousisi ja se auttaisi vähän. Mutta noin muuten kyllä noita pandansilmiä saa peitellä ties millä tököteillä (eikä sekään auta täysin) tai sitten näyttää narkkarilta. Nukkumisella ei ole mitään vaikutusta mun silmänalusiin, yhtä mustat ovat aina.

 

[Mopsy80]

Mulla on muuten aivan vitullisen mustat silmänaluset. On ollut ihan aina lapsesta saakka, mutta nyt toki vanhemmiten se on pahentunut paljon. Mulla on koko värisuora, joka mahdollistaa tummat silmänaluset: silmäkuopan rakenne, joka heittää varjon "parhaaseen" paikkaan sekä hyvin syvä kyynelura, erittäin ohut ja vaalea iho, josta kaikki kuultaa läpi ja alhainen hemoglobiini ja lisäksi tumman kyyneluran jatkona paksu sininen verisuoni molempien silmien alla, joka kaartaa nättinä puoliympyränä silmän, joten mulle syntyy ihana vaikutelma pandansilmistä. Syön nyt rautaa, josko hemppa sillä nousisi ja se auttaisi vähän. Mutta noin muuten kyllä noita pandansilmiä saa peitellä ties millä tököteillä (eikä sekään auta täysin) tai sitten näyttää narkkarilta. Nukkumisella ei ole mitään vaikutusta mun silmänalusiin, yhtä mustat ovat aina.

Mulla on myös silmäkuopan rakenne syy tähän, iho ei ole hirveän vaalea kesällä ja hb on korkea,mutta ei noita tosiaan saa millään kokonaan peitettyä. Silmäpusseja onneksi ei lisäksi ole, paitsi kun hymyilen, mutta sekin on rakenteellista ja ollut jo pikkulapsena. Ilman meikkiä näytän niin ikään narkkarilta tai ainakin hirveän väsyneeltä.
E. Nukkumattomuus näkyy eniten naaman roikkumisena, eli nasolaabelit syvenevät ja huulet kapenevat mitä väsyneempi olen. Otin kerran kuvan aamulla ok unien jälkeen ja väsyneenä illalla - ero oli hirveä.