Tässäpä hieman asiaa aiheesta tai sen vierestä:
Hifistely tai tarkemmin sanoen terveellinen ruokavalio on kyllä ollut itselleni jo itsestäänselvyys n. 3 vuoden ajan: kun tämän ansiosta minulle ei tule hiilari- tai muitakaan ruokahimoja koskaan, en ole kokenut tarpeelliseksi syödä roskaruokaa/karkki/mässyä lähes ollenkaan kolmeen vuoteen. Ei vain tee mieli.
Alussa, näin jälkikäteen ajatellen, olin todella tarkka siitä, että syön
täydellisesti (paljon parsakaalia, sipulia, yms. "terveysruoka-aineita", vihanneksia ja marjoja sekä vähärasvaista lihaa,kalaa,kanaa,kalaöljyjä jne.), mutta nyttemmin suhtautuminen ruokaan on normalisoitumaan päin ja syön esimerkiksi muroja vaikka pari kertaa päivässä jos siltä tuntuu. Edelleenkään en kuitenkaan koe tarvetta lähteä roskaruokalinjalle. En syönyt epäterveellisesti ennenkään edes lapsuudessa, joten se selittää parhaiten nykyisen ruokavalioni "puhtautta".
Kaikkein tärkeintä tässä omalla kohdallani on, että terveellinen ruokavalio silloin tällöin höllemmällä otteella ei ahdista, rajoita tai stressaa mua yhtään. Päinvastoin. Ainoa asia, mikä saattaa joskus stressata on se tarkistaminen, että syön tarpeeksi kaloreita päivässä. Kun aineenvaihduntani on tosiaan todella hyvä ja saan syödä sen 3300kcal lihomatta silminnähtävästi, niin täytyy välillä pitää tarkkaa huolta siitä että syön tarpeeksi. (Tähän täytyy kuitenkin huomauttaa, että olen pitkä ja treenaan kuitenkin kovempaa kuin koskaan ennen 2 on,1 off-tyylillä 2-jakoista+hyötyliikunnat.)
Sitä ei voi liikaa korostaa, että ihmiset ovat yksilöitä, ja se mikä on toiselle stressiä aiheuttavaa tai liiallista hifistelyä, on toiselle normaalia. Monet aloittelijat varmasti syyllistyvät ruokavaliossaan liikaan pilkunviilailuun sen sijasta, että panostaisivat samalla innokkuudella treeniin ja suuriin kokonaisuuksiin. Pointtini on, että vasta silloin ,kun on viilannut nämä suuret linjat mahdollisimman järkeviksi, ruokahifistelyllä voi olla paikkansa. Tämäkin kuitenkin pätee vain niihin, jotka eivät ahdistu tai stressaannu ruokavalionsa miettimisestä liikaa. Muille taas sellainen "perushyvä" ruokavalio on järkevin vaihtoehto.
Edit: Ja yhdyn todellakin Faidran huomautukseen siitä, että kaikki eivät voi syödä lähes 3000kcal. Tässä on selvästi suuria yksilöllisiä eroja. Sekin kannattaa muistaa, että vaikkei tarvitsekaan syödä enempää, voi saada ihan samalla tavalla (mutta myös huonommin/paremmin) kehitystä kuin mekin, jotka syövät enemmän. Kehitys siis ei ole automaattisessa yhteydessä ruokamääriin, mutta toki mielestäni kaikkien ainakin kannattaa yrittää tehdä kaikkensa, että pystyisi hivuttamaan kaloreita ylöspäin niin, että saavuttaa sen oman maksimaalisen kalorimäärän, jolla ei vielä paisu.
