Pohdintaa ruokavalion epäolennaisuuksien tuijottamisesta (oli aiemmin: hifistelystä)

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Faidra
  • Aloitettu Aloitettu
Musta tuntuu pahasti että toi hysteerinen nippelitiedon palvominen haittaa monen kehitystä tosi paljon, Nim; Milloin viimeksi keitit aamupuuron...?

Sehän se on. On niin hienoa omata pientä ja yksityiskohtaista tietoa ja brassailla sillä, mutta ei osata soveltaa sitä, saatikka jos kokonaisuus kusee ja pahasti.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
bosomihiukkas proteiinia

:kuola: :kuola: Tissiproteiinia...

Tohon kun lisää vähäsen glutemiinia ja ottaa piirakasta hiilarit, niin ei jaksa paljo hifistelyjä miettiä!!

Niin ja hyvää asiaa aloituksessa. Mielekästä ruokavaliota on paljon helpompi noudattaa pitkiä aikoja, mikä kuitenkin lienee se menestyksen avain. Sitä paitsi jos ajoittainen sortuminen tarkoittaa rasvaprosentin nousua 8:sta 9:ään, mutta helpottaa elämää kaikilta muilta osin selvästi, niin kannattanee miettiä, että olisiko se sittenkin kannattava vaihtokauppa.
 
Kyllä meikäläiselläkin menee pulla poikineen silloin tällöin...
Jossakin Body-lehdessä joku sanoi syövänsä joka aamu munkin, tosin työskenteleekin leipomoalalla...
Ja Boogien kahvi+pulla-dieetti olisi ehkä mielenkiintoinen...:D
 
Faidra on kyllä niin oikeilla jäljillä postinsa kanssa, että olisi voinut tulla itseltänikin samainen posti. Sen jälkeen, kun lopetin yksinkertaisesti rasvagrammojen kyttimisen ja kaiken muunkin turhanpäiväisen fanaattisen vahtaamisen, on kehitys ollut selkeästi parempaa, olo parempi ja terveempi ja treenit sen kun kovenevat riittävällä ruokailulla. Usein oma huomioni on myös kiinnittynyt asiaa sivuten siihen(etenkin naisten kohdalla), että ruokailujen kanssa hifistellään kyllä viimeistä piirtoa myöten, lasketaan joka hemmetin rusina ja syödään niin puhtaasti että, mutta treenit ovatkin sitten asia erikseen; täysin puolitehoisia, jos edes päästään siihen puoleenkaan, väärillä tekniikoilla ja usein myös liikaakin, mennään perse edellä puuhun ja lujaa. Kenenkään en ole kuullut, vielä tähän päivään mennessä, pelkällä puhtaalla ruokavaliolla kehittyneen kovin kummoisesti. Kokonaisuus ratkaisee, sen tajuamiseen itsellänikin meni ihan liian monta vuotta.
edittiä: Pikkuhannun postiin voinen todeta, että pulla-alalla ollaan ja ei päivää ilman pullaa,mutta eipä tuo kehitystä ole estänyt:D
 
Kaikki viisi tähteä Faidralle postista. Olen tuota miettinyt paljon ja omalla kohdallani ei ole toiminut hyvin tuo eikä myöskään keskitie. Syön lähes mitä sattuu koko ajan ja sorrun päivittäin ;) hieman kärjistetysti. Olen joskus koittanut perustella itselleni tiettyjä turhia hifistelyjäni sillä, että sitten ei niin paljoa haittaa jos jossain hieman menee sortumaan. Nykyään olen kyllä yrittänyt pysyä kaikessa kohtuun rajoissa mutta osan valinnoistani teen pelkästään "koetellakseni" itsekuria.

Ja se pelkkä ruokavalio ei riitä vaan treenissä pitää olla perusasiat kunnossa. Tuon minä tiedän sillä olenhan elävä esimerkki siitä miten ei toimita :)
 
Luulen että useimmilla tuo hifistely ja muu pilkkujen raiskaaminen tapahtuu siinä "uran" alkuvaiheilla kun ukko on intoa piukeana ja podaaminen ja fitness on niin pirun hienoa. Samaan syndroomaan kuuluu se, että omasta harrastuksesta mesotaan ystäville ja kylän miehille, tutuille ja tuntemattomille. Lisäksi on vielä lähes pakollinen tarve yrittää neuvoa tyhmiä taviksia ruokailutottumuksista ja alitajuisesti vetää omat syömiset superöveriksi oman näyttämisen halusta. Tottakai kaikille on pakko todistaa se, miten tosissaan ja hoosee-tämän harrastuksen parissa on pakko olla.


Ja paskat. Keskiverto Matti ja Maija tulevat toimeen ja jopa kehittyvät kun syövät kokonaisuutena ajatellen järkevästi. Kuten useat ovat jo todenneet; yksi pulla, keksi, kebab-annos tai kunnon tumut eivät tätä touhua kaada jos kokonaisuus on hallussa.

Oma henkilökohtainen elämä tuntuu ainakin itsestäni huomattavasti mukavammalta ja paremmalta jos joka asiasta ei tarvitse niuhottaa. Kun on nälkä, niin syön. Ja syön sitä mitä on tarjolla kun vaihtoehdot kuitenkin ovat vähissä. Minä en ihan oikeasti ole kiinnostunut siitä, että en nykyisellä elämäntyylilläni saa sitä 10 grammaa lihasta jonka hfistelyllä voisin saavuttaa.

Rennompi elämäntyyli takaa myös huomattavasti alhaisemman stressitason ja se tuskin on negatiivinen asia kehityksen kannalta.

Ymmärrän toki, että huippu-urheilijat ovat oma lukunsa, mutta kehoitan silti miettimään asiaa hieman jos elämä pyörii orjallisesti ruokailujen ja kehonrakennuksen parissa ja peiliin katsoessa vastaan kurkistaa 16v finninaama.
 
Ihan niinkuin kaikessa muussakin, jokainen elää tavallaan. Todella asiallinen postaus Faidralta kyllä. Eli ei asioista kannata sen enempää stressata. Maailman kokonaisuudessa jotkut melonigrammat on ihan mitättömiä juttuja, eikä 563 grammalla makuunin irtokarkkeja aikaa pysäytetä. Hifistely ja antihifistely liene parasta suhteuttaa itse kunkin tavotteisiin ja mitä jokainen itse haluaa. Jotkut haluavat panostaa täysillä ja tehdä KAIKEN paremmin, eikä siinä mitään pahaa ole. Ja jotkut ei taas halua, ei siinäkään mitään pahaa ole. Joillenkin hifistely on sitä, että aina voi panostaa enemmän, aina voi antaa enemmän, ja aina voi tehdä enemmän asioiden eteen.
 
Pakko vielä kommentoida, sen verran tää aihe edelleen pyörii mielessä. Mä en siis missään nimessä pyrkinyt sanomaan, että kannattaisi heittää ne terveelliset ruokailutottumukset romukoppaan! Vaan ennemmin peräänkuulutin suhteellisuudentajua näissä asioissa. Ei siinä ole mitään väärää, jos ennemmin syö rahkaa ja kaurahiutaleita kuin pizzaa (niin mäkin mieluummin tekisin – nykyään, en varmasti vuosia sitten). En mä pidä hifistelynä sitä, että yksinkertaisesti vapaasta tahdostaan syö puhtaasti (kuten Ardilla esim. yllä olevassa postissa mainitsi - juuri näin mäkin nykyään syön, mutta vasta pitkällisen harjoittelun tuloksena ;)). MUTTA jos se ruokavalio alkaa olla kahle, siitä aiheutuu stressiä jne. niin silloin ollaan menossa väärään suuntaan. Tietty tämä on vain mun mielipiteeni. Ainakin omalla kohdallani olen vaan siitä löytänyt totuuden siemenen, kun olen näiden juttujen kanssa niin monta vuotta painiskellut. Siinä mielessä voisikin kysyä, onko mua tässä asiassa järkevää kuunnella. ;)

Näissä asioissa se järjenkäyttö olis ihan sallittua... esimerkiksi muistan lukeneeni viime kuukausina useemman kerran kysymyksen tyyliin "voiko muroja syödä?" Tietysti voi, jos niistä tykkää (ja lompakko kestää)! Hakee vaan sieltä valikoimasta sen järkevimmän vaihtoehdon - niitä olikin esim. tuolla ravintopuolen murothreadissa mainittu. Ihan kuin asiassa muka olisi vain kaksi ääripäätä: superterveellinen kaurapuuro (nam) ja jotkut suklaapuhalletut sokerihuurteiset tiikerimurot. Jos puuro oksettaa, niin ei sitä ole pakko syödä. Ei se silti tarkoita sitä, että on pakosti valittava se paskin vaihtoehto. Ollaan kamalan huolissaan, että haittaako se nyt jos syö muroja joissa on 10g sokeria (kun kaurahiutaleissahan on vaan jotain 1.5g/100g). Ok, ehkä se ei ole ravintoarvoiltaan ihan yhtä hyvä kuin kaurahiutaleet, mutta so? Jos se saa makunystyrät hyrisemään mannaa niin hyvä. Jos taas väkisin joutuu syömään hampaat irvessä kaurapuuroa ja ne makunystyrät murjottaa koko loppupäivän, on paljon suurempi riski ryssiä homma sitten kokonaan jossain kohti päivää. Ei kerätä sitä ahdistusta pikkuasioista... :)

edit: Vielä korostan: Hifistellään, jos se tuntuu hyvältä eikä saa vannetta kiristymään pään ympärillä. Siinä ei ole MITÄÄN väärää että syö vaikka 110% puhtaasti, jos se tuntuu itsestä hyvältä! (esim. Kaisukalta loistava esimerkki...)

edit2: Sepi_, juuri sitähän mä tässä yritin sanoa että ei ressata niistä pikkuasioista. Tuntuu vaan usein, että moni niuhottaa ihan yksikseen aivan turhaan marginaaliasioista joilla ei kokonaisuuden kannalta ole mitään merkitystä. Tosin ehkä olisin voinut olla ihan hiljaakin - siinähän ei ole mitään vikaa että kysellään, kyllä mä ainakin kyselen tyhmiä ja kokonaisuuden kannalta epäolennaisia asioita (ihan puhtaasta tiedonjanosta). :D

Nämä asiat jaksaa kiinnostaa hyvinkin paljon, etenkin sillon kun tekee jossain määrin myös työkseen jonkinlaista ruokavalio-ohjausta... liekö siinä sitten jotain väärää (siis että asiat kiinnostaa). :)
 
Olen ainakin jossain määrin samaa mieltä.

En tosin ymmärrä mitä väliä sillä on ihmisille, jos jonku ruokavalio on päin persettä. Ei se ainakaan mua jaksa kiinnostaa ja tuskin asia siitä miksikään muuttuu netissä itkemällä.

Ne joiden ruokavalio on persiillään, oli kyseessä sitten hifistelijä tai ei, ei täten myöskään silloin panosta salitouhuihin täysillä. Ehkä kyseiselle ihmiselle ei loppujen lopuksi ole niin paljon väliä, onko kehitys maksimaalista. Kunhan ite on tyytyväinen. Joten mitä väliä vaikka ei syö järkevästi? Noi jutut mitä faidra kirjoitti on kyllä hyviä, mutta mua ainakin alko vähän ärsyttämään tommonen valistaminen, "hei sä syöt ihan väärin". Ihan kuin se olisi joku maailmanloppu.

Pakkiksella ollaan muuten aina valittamassa siitä kuinka omaa saliharrastusta ja rahkoja/raejuustoa/tonnikalaa dissataan. Mutta sitten ollaan ihan yhtä kärkkäästi arvostelemassa "taviksia". "Näitsä ton kynäniskan joka syö vaan pitsaa lounastunnilla, vähän tyhmä jätkä. Eiks se tajua, että elämän tarkoitus on käydä salilla. Lightweight!"
 
Fiksuja mielipiteitä jengillä :thumbs: Hifistely on varmaan suurimmaksi osaksi aloittelijoiden ongelma, kun ollaan niin intona uudesta harrastuksesta (ja parhaimmillaan elämäntavasta). Yleensä se fanaattisuus kai vähenee tai jopa poistuu jossain vaiheessa? ;) Välillä hirvittää lukea postauksia, joissa pohditaan voiko maitorahkaa syödä illalla - purkillisessa kun on 10,5 grammaa hiilaria ja niitä on käsketty välttää illalla... :rolleyes:

Kukin tyylillään ja eihän hifistelyssä mitään pahaa ole, jos se ei aiheuta sen suurempaa stressiä ja rajoitusta normaaliin elämiseen! :piis:
 
Mie en oo ikinä hifistellyt enkä usko että se toimis paremmin kuin nykyinen "tyyli":D syön kyllä terveellisesti ja monipuolisesti mutta pullaa menee kyllä joka päivä ja karkkia, jätskiä sun muuta ekstraa muutaman kerran viikossa mutta mikäs siinä kun reeni kulkee ja kunto miellyttää omaa silmää (perussiisti offikunto). Tarvittaessahan voi aina dieetata turhat veks. Ikinä ei ole hifitieto edes kiinnostanut erityisen paljon. En silti kannata sitä, että homma lyötäisi myöskään täysin "läskiksi" eli ei yhtään piitattais mitä menee ja miten paljon. Keho kuitenkin voi paremmin kun syö vihanneksensa ja raejuustonsa ja vitamiini pillerinsä:)
 
Mä joskus paikkailen esim. sipsin syöntiä leivästä ym, etten menisi liikaa plussalle. Joskus tuntuu vaan niin tyhmältä.
 
Olen kyllä samaa mieltä monessa pointissa Faidran kanssa... Mutta, helpostihan sitä ajattelee että noh otetaan vähän rennommin ja syödään se kebabateria kerran viikossa, jos tekee mieli. Kuulostaa ihan järkevältä, mutta tosiasia on se, että kyllä se kebabateria viikossa vaan helposti pilaa dieetin. Ylitetty kalorimäärä on helposti niin suuri, että -500kcal/päivä ei enää riitä.

Tässä siis vähän miettimistä siitä, että mikä on hifistelyä, ja mikä ihan oikeasti on haitaksi.
 
Musta tuntuu, että osa porukasta on ymmärtänyt tuon Faidran aloituksen vähän eri tavoin. Mun mielestä aloituksessa puhuttiin siitä, että osa porukasta keskittyy miettimään kokonaisuuden kannalta "epäolennaisuuksia", kuten palkkarin sekoittamista maitoon, iltahiilareiden tai sokerisempien murojen syöntiä, kun ruokailun varsinaiset päälinjat ovat hukassa (syödään liian harvoin, liian vähän proteiinia jne.) Käytän tässä sanaa epäolennaisuuksia sitaateissa, koska näillä asioilla ei ole suurta vaikutusta lopputulokseen, jos päälinjat eivät ole kohdillaan. Esim. tuijotetaan jotakin raejuuston rasvaprosenttia, vaikka samaan aikaan kalorit ovat miinuksella ja treeni vaillinaista.

Osa porukasta tuntuu ymmärtäneen, että näiden "hifistelyn" jättäminen pois tarkoittaisi ruokavalion totaalista ranttaliksi lyömistä, siis että kebabia ja laskiaispullaa alas kaloreita laskematta. Mun mielestä tämä ei kuulu sen "hifistelyn" piiriin, josta tässä ollaan puhuttu, vaan enemmänkin juuri osa niitä Faidran peräämiä perusasioita. Jos vetää sitä pullaa osana jokapäiväistä ruokavaliota, mutta samalla laskee jokaisen juomansa appelsiinimehulasillisen, on lähtenyt kyllä väärästä päästä liikkeelle. Sen sijaan jos perusasiat on kondiksessa, moni voi sen yhden pullan nautiskella, eikä se varmasti taannuta jokinorsukondikseen. Se, mihin rajat sekä herkuttelun että hifistelyn suhteen asettaa, riippuu tietysti aina henkilöstä, hänen tavoitteistaan ja lähtökohdistaan, mutta bottom line lienee se, että ensin isot linjat kuntoon, sitten vasta pilkkua viilaamaan.
 
Nämä asiat jaksaa kiinnostaa hyvinkin paljon, etenkin sillon kun tekee jossain määrin myös työkseen jonkinlaista ruokavalio-ohjausta... liekö siinä sitten jotain väärää. :)

Mä oon ottanut tällaisen systeemin, kun oon laskeskellut "tavikselle" ravinto-ohjelmaa; Ensin pistän a4 paperin käteen ja siihen pitää listata kaikki ruoat mitä normaalisti syö ja tekee, sekä herkkuruoat. Siitä alan sitten kattomaan mitä kannattaa pistää minkäkin päivän kohdalle, jotta suht järkevä ravinnejakauma muodostuu. Jos halutaan pudottaa painoa, niin mietitään ruoan valmistuksessa käytettäviä aineita ja viilataan niitä vähäkalorisemmiksi.

Yleensä taviksille ei kannata tarjota mitään täysin erilaista ruokasydeemiä, koska epäonnistumisen vaara kasvaa huomattavasti. Astettainen muutos ruokavalioon johtaa paremmin pysyviin muutoksiin, vaikka ei sitä räjähdysstarttia tapahtuisikaan.
 
Musta tuntuu, että osa porukasta on ymmärtänyt tuon Faidran aloituksen vähän eri tavoin. Mun mielestä aloituksessa puhuttiin siitä, että osa porukasta keskittyy miettimään kokonaisuuden kannalta "epäolennaisuuksia", kuten palkkarin sekoittamista maitoon, iltahiilareiden tai sokerisempien murojen syöntiä, kun ruokailun varsinaiset päälinjat ovat hukassa (syödään liian harvoin, liian vähän proteiinia jne.) ...
Kiitos Kaisukka, juurikin noin. Korjasin vähän tuota threadin otsikkoa, kun se taisi suurimmalla osalla saada karvat pystyyn. En mä nyt tässä mielestäni sitäkään sanonut, että joka viikko pitäisi mielitekojen yllättäessä mennä kebumestan kautta ja työntää suklaalevy huiviin... hitto, näinkö epäselvästi mä itseäni ilmaisen? :eek:

Jäin ite pohtimaan, että dissasinko minä jossain postissa ns. tavisten ruokavaliota? Mielestäni en... korjatkaa jos olen väärässä. Ei tämä ollut hyökkäys ketään kohtaan, mulle se on sama mitä ihmiset suuhunsa tunkee mutta järjenkäyttö olisi sallittua. ;)

Hynkkä, oon täysin samaa tuosta ruokavalion viilaamisesta. En tiedä mikä olisi ns. eniten oikea tapa, mut yritän ajatella millä tavalla itse haluaisin että mua ohjataan ja noin lähden itsekin liikkeelle. Pyritään muokkaamaan aiemmasta ruokavaliosta astetta viisaampi ja pienin askelin muutetaan sitä kokonaisuutta järkevämpään suuntaan. Turha muuttaa roskaruokalinjaa suoraan jollekin askeettiselle kana-riisi-eimausteita -linjalle, ennemmin sinne peruspuhtaan kotiruuan suuntaan ja siitä eteenpäin. Ja useimmiten asiakas vielä itsekin osaa järkeillä asioita, kun niitä esittää hänelle kysymyksien muodossa. Esim. "Voinko syödä muroja aamulla kun niissä on 10g sokeria sadassa grammassa?" ja siihen vastaus, "Miksi et voisi syödä muroja aamulla jos niissä on niin pieni määrä sokeria?" jne...

En tiiä miten muilla on... mutta mulla ainakin on mennyt jo vuosia siihen että olen päässyt edes siihen pisteeseen että ne peruslinjat on jatkuvasti kunnossa. Hitsi kun olisi jo alussa osannut tahkota esim. Haukkarin opeilla. ;)
 
Suhteelisen samaa mieltä meidän genetiikkafriikki mimmin kanssa. Kokonaisuus ratkaisee, mutta ne pienet yksityiskohta muokaavat yhdessä sen kokonaisuuden. Eli jos yks kymmenestä on päin metsää ja yhdeksän kymmenestä on kohdillaan niin kokonaisuus on kumminkin ihan hyvä. Tosin noi Yhtä#Hauiksen offseason syömiset eivät ole kuin genetiikkafriikeille, itse jos alkaisin syömään noin, niin läskiä tulisi niin paljon, että 2 viikossa ois +30%. :D
 
No jaa, en mie nyt ole mikään pahimmasta päästä sikailija. Läski ei kerry koska treenaan kovaa ja paljon. ylimääräset hiilarit menee aika pitkälti kehitykseen..6 salitreeniä viikossa plus yks kaks lenkkiä/uintireissu niin onhan siinä jo kropalla energiantarvetta. Kuten aikasemmin sanoin, en kannata sitä että koko homma lyödään läskiksi mutta jos herkuttelusta ei ole haittaa niin mitäpä siitä ottaa stressiä:)
 
Itsellä kävi vastaavia ajatuksia mielessä Jerry Ossin juttuja kuunnellessa Lappeenrannan miitissä. Ei tosin niinkään ravinnon suhteen vaan treenin suhteen. Näillä kisoissa pärjäävillä se treeni on kuitenkin sitä ihan perustreeniä. Ei siellä pyöri erikoistekniikkoja kaiken aikaa. Tuntuu, että älyttömillä määrillä erikoistekniikoita pyritään huipputuloksiin mahdollisimman pienellä vaivalla ja nopeasti.

Senpä takia lueskelin Faidran blogiakin vähän kauhulla kun siellä vilisi kaikenmaailman pudotussarjoja ja korotussarjoja ja suorista sarjoista ei ollut merkkiäkään. Ja tämä siis vähän karrikoidusti sanoen. Toki Faidra treenaa kovaa ja ahkerasti ja on varsin huimia tuloksia saanut aikaankin. Mutta mihin se perustreeni on hävinnyt. Tätä muistaakseni pohti itsekin..
 
Genetiikkafriikkijutuista puheen ollen, hifistelyä kommentoidessa on hyvä muistaa että kaikki ei vain voi vetää samoja kalorimääriä tai herkutella joka toinen päivä vaikka treenaisikin kovaa 5-6krt viikossa. Se mikä yhdelle vaikuttaa tiukkapipohifistelyltä voi olla sille toiselle järkevä valinta, koska enempi syöminen tai herkutteleminen oikeasti tarkoittaisi enemmän fläsää. Toki hifistelyn painopiste kannattaa silti pitää suurissa kokonaisuuksissa eikä keskittyä pilkunviilaamiseen.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom