Itselläni on kaikissa harrastuksissa tapana innostua ensin pirusti, miettiä siihen liittyviä asioita todella paljon, hetken aikaa harrastaa täysillä, ja sitten jossain vaiheessa täydellinen kyllästyminen. Niin myös salilla käymisen suhteen, aina pyrin saamaan maksimaalisen hyödyn treenaamisesta, mutta olisinkohan viisi kertaa aloittanut kuntoilun, joka kerta enemmän ja enemmän asioihin perehtyen ja hifistellen (suuret linjat alkaa ehkä jo olla kunnossa, ehkä treenin tehoon pitäisi vähän panostaa taas), joitain kuukausia treenannut kaloreita laskien, ohjelmaa hioen jne. kunnes iskenyt kyllästyminen ja lopetus useiksi kuukausiksi-vuosiksi. Joka jakso on ollut entistä parempi (enemmän tietoa kaikinpuolin, ja myös enemmän kehitystä), aina vain turhan lyhyt.
Viikko sitten aloitin puolentoista vuoden tauon jälkeen uudestaan, hifistelen kyllä taas (mitä proteiinia ostaisin ym.), koska nautin siitä, siksi näitä ketjujakin luen, että oppisin lisää treenaamisesta ja siihen liittyvästä. Pitää vain koittaa pysyä kohtuuden rajoissa. HST:llä mennään, enkä stressaa siitä että joudun treenaamaan su/ma/to eikä esim. ma/ke/pe, mietin mitä syön mutta en orjallisesti, kunhan tulee tarpeeksi kaloreita ja makroravinteet suurinpiirtein kohdallaan. Nyt treenaan kaverin kanssa, joka ehkä auttaa pitämään treenimotivaatiota yllä paremmin (jos saan häneen sen tartutettua ;) ), ja toivottavasti pitkään ("pysyvästi").
) itse tykkään illalla vetää raejuuston ja tonnikalan kyytipoikana vanukkaita. :D => ...liikaa :urjo:
