Hahaa tuttuja nuo oireet täälläkin päässä. Itse huomaan jo 14 päivää ennen ovulaation. Se alkaa kipristelynä vatsassa. Päivien mittaan kasvaa ahdistus, vitutus ja masennus. Noin viikkoa ennen alkaa jo tuntumaan tosi kovalta. Kehiin tulee mukaan unettomuus ja tajuton väsymys. Kaikki asiat itkettää ja tuntuu niin kamalan liikuttavilta. Tyyliin joku sadepisarakin kiteyttää maailmankaikkeuden kauneuden ja kaikkea muuta vähintäänkin yhtä syvällistä :lol2: sit alkaa aivan tajuton puputtaminen. Ei vois vähempää huvittaa tehdä mitään oikeeta ruokaa vaan kaupasta tarttuu mukaan pakastepizzoja, ranskalaisia, karkkeja ja sipsejä. Tuntuu, että koko ajan on pakko syödä sekasin suolasta ja makeaa ja nälkä on aivan loputon. Mieliala vajoaa todella pohjamutia syvemmällekin ja KAIKKI pienetkin asiat saavat ihan liian suuret mittasuhteet. Turhauttaa, naurattaa, itkettää, vituttaa ja väsyttää aivan perkeleesti samaan aikaan. Nyt on ihanat 2 päivää menkkojen alkamiseen ja viime yönä valvoin vaan viiteen asti aamulla. Tänään heräsin tajuttoman masentuneena ja kävin läpi kaikki elämäni hirveimmät muistot ja itkeä tillitin ties kuinka kauan. :itku:Sen jälkeen aloin etsimään töitä ja sovin työhaastattelun, jonka jälkeen olin seitsemännessä taivaassa.
Illalla taas olen mässyttänyt pizzaa ja itkenyt n.5min välein... ... ... sure feels good to be a woman, mutta kylläpä helpottaa kun huomaa, että ei todellakaan ole ainoa. Olen myös huomannut, että n. viikko ennen menkkojen alkua tulee aivan tajuton jumitus? Onko muille tuttua? Ajatukset jotenki puuroutuu, sanoja saa hakea ja tuntuu, että muiden puheesta menee vähintäänkin 50% iloisesti ohi korvien. En tajua tulee vaan ihan sika pökkelöinen olo... Suomeksi sanottuna on ihan täysin kujalla! Pudottelen myös todella paljon tavaroita ja saatan haahuilla ympäri kämppää ennenkuin tajuan, että piti kai jotain tehdä tai etsiä
Olisi hauska tietää onko muut huomanneet? Itselläni yks kaveri teki ton huomion ja tuntu kumman tutula. En aikasemmin tullut huomanneeksi, että sekin liitty noihin hormooneihin. Itselläni särkee myös todella paljon lantiota, selkää ja koko kroppaa. Olen myös huomannut, että jos yritän liikkua alkavat lihakseni tärisemään ihan heti. Käyn muuten n.3krt vkossa salilla ohjatuilla tunneilla, jonka lisäksi kävelen yms aika paljon. Normaalisti jaksan ihan hyvin, mutta pms-oireet ilmeisesti imevät kaiken elinvoiman kropastani. Ei vaan jaksa tehdä mitään! Kävelin vkloppuna TODELLA hitaasti jätemäelle tietä pitkin, jonka jälkeen jalkani tärisivät melkein yli tunnin. (tätä ei siis muuten tapahdu ikinä) Tässä nyt taas miljoona asiaa kun pieni hyperaktiivisuus itkee näin yön mittaan, mutta yksi mitä kukaan ei vielä kai ole maininnut oli se, että meneekö muillakin seksihalut kattoon ovulaation aikana? Tarkemmin mietittynähän se on aika loogista kun silloin olis tarkotus lisääntyä, mutta välillä voi olla vähän vaikeeta kun samaan aikaan on hevetin ruma, lihava ja finninen olo. Itkee, nauraa, huutaa (parhaassa tapauksessa samaan aikaan mikä voi vastapuolelle välillä olla hieman hämmentävää), ahmii, vittuilee ja silti panettaa aivan p*rkeleen paljon!!!! Sympatiani menevät aika täysillä poikakaverilleni, sillä muistutan luultavasti hormoonihumalissani jokseenkin mielenvikaista virtahepoa.. Viettelysyritykseni yhtälöön lisäten se on varmasti vieläkin hurmaavampaa! :thumbs:
Itse käytin oireisiin ensiksi yhdistelmäpillereitä yasminellea ja mercilonia. Toisesta tuli aivan tajuttomat päänsäryt ja toisesta niin hirveät menkkakivut, että itkin vaan kippurassa. (HUOM: Ennen pillereitä en kärsinyt pms-oireista lähestulkoon ollenkaan) Nämä vaikuttivat myös libidoon madaltavasti. Sen jälkeen käytin minipillereitä noin vuoden ajan ennenkuin tajusin, että ei voi olla normaalia jos naiselle ei tule kuukautisia ollenkaan. Niiden aikana myös sain takaisin ihanan nuoruusiän akneni ja seksihalut katosivat taas tipotiehen. Tuntui kun tunteita ei olisi edes ollut olemassa näiden pillerikokeiluiden aikana. Muista syistä olen kokeillut myös masennus/ahdistuslääkkeitä ja voin ihan rehellisesti sanoa, että en ole ikinä ollut niin sekaisin kun lääkekokeiluiden aikana.:evil: Joillakin kuulemma auttaa, mutta omalla kohdalla kemiallinen apu ei kyllä tule kuuloon enää. Vihdoin uskalsin vetäytyä siitä noidankehästä ja elämä alkaa jo muistuttamaan jotakuinkin normaalia. Käytössä on ollut myös jo hivenaineanalyysissä käytyäni asti monivitamiinivalmisteet, mutta ei ole tuntuneet auttavan ainakaan vielä kauheen paljon :-( Jotenki tuntui, että omalla kohdalla sotki hormoonit lopullisesti noi hormoonipillereiden käytöt. Harmittaa kun niitä ennen ei ollut oikeestaan mitään, mutta kaipa se tästä ajan kanssa. Jotkut on kokeilleet akupunktiota ja olis kyllä tosi mielenkiintoista, jos vaan rahat joskus riittäisi ihan säännöllisiin käynteihin, mutta jos jollain on kokemusta siitä niin jakakaa ihmeessä :-)
Joskus on vaan niin supervaikea jaksaa ymmärtää itseään kun tuntuu, että on ihan pyöreä nolla eikä omista tunteista ota selkoa nerokaan. Huh hah heijaa! No back to being a superwoman... (So not)
Noh eiköhän se elämä tästä taas jatku viikon pääst ja tsemppiä kaikille fellow monsuunimonstereille! ;-)
