• Rekisteröidy ja osallistu keskusteluun. SHABOOM

Pienten lasten ISIEN ketju!

Liittynyt
25.10.2014
Viestejä
4 734
Tää on kyllä jotenkin sellainen juttu mitä kelasin viimekin yönä, miten joku isä voi kestää tälläistä ja kuka ikinä voi ansaita tälläisen taakan että menettää oman lapsen?
Minulla on ADHD kersa joka koittaa joka ainoa päivä tehdä minusta hullun ja vaikka kuinka koitan ajatella ettei hän tee sitä tahallaan niin silti en pysty olemaan raivostumatta.
Nyt taas ajatellut että jotkut isät vaihtaisi minun kanssa osaa milloin tahansa jos vain voisi.
Vaikka mitkään sanat ei voi koskaan olla tarpeeksi niin silti toivon että teillä oli se lyhyt aika parasta ikinä parhaimmillaan.
 
Liittynyt
16.5.2017
Viestejä
457
Tää on kyllä jotenkin sellainen juttu mitä kelasin viimekin yönä, miten joku isä voi kestää tälläistä ja kuka ikinä voi ansaita tälläisen taakan että menettää oman lapsen?
Minulla on ADHD kersa joka koittaa joka ainoa päivä tehdä minusta hullun ja vaikka kuinka koitan ajatella ettei hän tee sitä tahallaan niin silti en pysty olemaan raivostumatta.
Nyt taas ajatellut että jotkut isät vaihtaisi minun kanssa osaa milloin tahansa jos vain voisi.
Vaikka mitkään sanat ei voi koskaan olla tarpeeksi niin silti toivon että teillä oli se lyhyt aika parasta ikinä parhaimmillaan.
Tuttu tunne.
 
Liittynyt
15.7.2002
Viestejä
3 620
Kaupunki
Helsinki
Näinhän se menee.
Steve B.n tilanne varmasti ihan karmea. Ei voi edes kuvitella.

Mutta koska ollaan miesten ketjussa niin näillä asioilla ei liene tarkoitus kilpailla.
Itse poistin oman kirjoitukseni teinitytöstäni kun se oli tuolla osanottojen keskellä. Heti SBn viimeisen viestin jälkeen se tuntui aika turhalta.

Silti sen käytös ottaa mua päähän ihan saakelisti!

Ei kai se silti auta muu kuin yrittää muistaa että asiat voisi olla huonomminkin?
Edes välillä.
 
Liittynyt
16.5.2017
Viestejä
457
Näinhän se menee.
Steve B.n tilanne varmasti ihan karmea. Ei voi edes kuvitella.

Mutta koska ollaan miesten ketjussa niin näillä asioilla ei liene tarkoitus kilpailla.
Itse poistin oman kirjoitukseni teinitytöstäni kun se oli tuolla osanottojen keskellä. Heti SBn viimeisen viestin jälkeen se tuntui aika turhalta.

Silti sen käytön ottaa mua päähän ihan saakelisti!

Ei kai se silti auta muu kuin yrittää muistaa että asiat voisi olla huonomminkin?
Edes välillä.
Aivan. Itelläki menee hermot alvariinsa. Turhaudun, huudan ja ahdistaa sitten. Jos ei itse "sorru", niin sitten vastaava sotarintama on asunnossa toiminnassa muiden osalta. Normaaliahan se on, mutta erityislasten kanssa paljon yleisempää eli siis useammin tapahtuvaa. Ei sille oikein mitään voi. Itse ajattelen kans monesti, että asiat voisivat olla huomattavasti huonomminkin, kun tapaa vaikeasti invaliideja lapsiperheitä tai sitten juuri nämä kaikista karmeimmat sairauksien kautta kuolemat.
 
Liittynyt
26.7.2015
Viestejä
1 327
Kaupunki
Helsinki
Tää on kyllä jotenkin sellainen juttu mitä kelasin viimekin yönä, miten joku isä voi kestää tälläistä ja kuka ikinä voi ansaita tälläisen taakan että menettää oman lapsen?
Minulla on ADHD kersa joka koittaa joka ainoa päivä tehdä minusta hullun ja vaikka kuinka koitan ajatella ettei hän tee sitä tahallaan niin silti en pysty olemaan raivostumatta.
Nyt taas ajatellut että jotkut isät vaihtaisi minun kanssa osaa milloin tahansa jos vain voisi.
Vaikka mitkään sanat ei voi koskaan olla tarpeeksi niin silti toivon että teillä oli se lyhyt aika parasta ikinä parhaimmillaan.
Tuttu tunne.

Avopuolison lapsella on todettu ADHD ja hänellä on siihen lääkitys. Aamulla ottaa yhden lääkkeen ja iltaisin nappaa melatoonin, että rauhoittuu nukkumaan. Välillä päivät menevät oikein hyvin, mutta ongelmakohdat ovat siinä kun lapsella puskee väsymys päälle ja mielenkiintoa ei ole niin hampaanpesusta, läksyjen teosta, suihkuun menosta, hiljaa olemisesta, nukkumaanmenosta ja ties mistä on saatu riita aikaiseksi. Lapsella vielä ikävä tapa ruveta potkimaan ja lyömään suutuspäissään. Välillä lapsi ihan tahallaan ärsyttää kun sanotaan, että älä tee sitä niin tottakai lapsi tekee sen mitä kielletään. Itse olen lapsena saanut sellaisen kasvatuksen, että mikäli ei muutaman kiellon jälkeen uskota niin sitten tuli ruskeasta vyöstä perseelle. Laitonta nykyään, mutta aikoinaan kyllä opetti olemaan kunnolla. Lapsella kyllä riittää virtaa tekemään asioita kunhan vaan olisi joku joka leikkisi hänen kanssaan. Ittelläni ja puolisollani on työt niin duunien jälkeen ei kauheasti ole luppo aikaa kun pitää ruveta tekemään iltatoimet ja rauhoittumaan nukkumista varten.
 
Liittynyt
25.10.2014
Viestejä
4 734
Eihän meistä kukaan voi olla ja jaksa tosiaan kokoajan toiminnanohjaamishommissa.

Se remeli ei todennäköisesti auttaisi mitään kun kyseessä on aivokemiallinen ongelma.
Vaikka ollaankin vakavien asioiden äärellä niin en voi olla hymähtämättä kun huomenna pitäisi mennä apteekkiin, samalla keikalla isille hormonit ja pojalle amfetamiinit.
Mihin tää maailman on mennyt ja mihin meneekään.
 

SteveBerman

Sisältä kuollut
Liittynyt
8.2.2007
Viestejä
1 256
Tähän ikään olen kyllä kaikenlaista kokenut ja monessa liemessä kiehunut ja aina jotenkin selviytynyt. Eilen lapioidessani hiekkaa poikani uurnan päälle jotakin minussa tapahtui. Huomasin että nyt on minutkin lyöty
 
Liittynyt
29.8.2003
Viestejä
697
En oo moneen vuoteen kirjoittanut tänne. Poika on nyt kuuspuol ja tyttö neljä puol. Sanokaas iskät jotka on opiskellut ns. Kovia aineita, niin mitä tosta pojasta vois isona tulla kun nyt jo kiinnostukset ja lahjakkuudet on selvillä. Hyvä matikkapää, rakastaa piirtämistä, piirtää jo nyt kolmiulotteisesti ja rakentaa leegoista oikean näköisiä ja toimivia teknisiä vimpaimia koko ajan. Lisäksi on sosiaalinen. Mä oon ite humanisti ja mulla ei oo mitään käsitystä missä tommonen kombo vois toimia. Mulla ei oo esim. Mitään käsitystä millaisia eri insinöörejä maailmaan valmistuu. Ja ennenkuin joku sanoo että tarviiko sitä nyt kuusvuotiaan loppusijoituspaikka suunnitella niin löytäköön ihan vapaasti aikanaan oman tiensä mutta mulle itselle vanhemmat ei koskaan sanonut mitään miksi ajauduin "ei mihinkään" valmistavaan koulutukseen, niin oishan se kiva osata ees kertoa sille aikanaan mitä vaihtoehtoja maailmassa on tuolla oikeiden aineiden puolella.
 

IVa

Liittynyt
18.12.2009
Viestejä
1 848
Kaupunki
Oulu
Koulu kuin koulu niin se kumminkin vain antaa eväät alkaa oppimaan työssä. Sosiaalinen puoli ja verkostoituminen minusta sanelee aika paljon työllistymisessä. Ja kunhan saa ensimmäisiä kesähommia, ne ensimmäiset "oikeat työt" koulun kesälomien aikana sanelee sitä mihin tekniikan alalla sitten lopulta suuntautuu. Ja monellahan siinä käy niin että insinöörin työssä pätevä kaveri pääseekin "managerihissiin" ja siinä vaiheessa niillä teknillisillä aineilla onkin jo äkkiä vähemmän merkitystä kuin vaikkapa talous- ja henkilöstöjohtamisen osaamisella.

Teknisellä puolella osa aloista on syklisempiä, esimerkiksi rakennuspuoli vetää nyt lujaa mutta sitten kun hiljenee niin raksat menee laajalti jäihin.
 
Liittynyt
29.11.2015
Viestejä
501
Tähän ikään olen kyllä kaikenlaista kokenut ja monessa liemessä kiehunut ja aina jotenkin selviytynyt. Eilen lapioidessani hiekkaa poikani uurnan päälle jotakin minussa tapahtui. Huomasin että nyt on minutkin lyöty
Myöhäinen vastaus, mutta voimia ja jaksamista sinne.

Kaikki perheelliset varmasti tietää, että arki ei ole aina yhtä ruusuja ja juhlaa. Joskus se lasten kiukuttelu ja huutaminen pistää hermot melko tiukalle. SteveBermanin koettelemukset saavat kuitenkin näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa ja arvostamaan entistä enemmän sitä omaa arkea.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
29.11.2015
Viestejä
501
Meidän kohta 5v on myös todella kiinnostunut kirjaimista, numeroista ja kaikenlaisesta kuvataidehässäköistä. Voisin kuvitella, että koulu tulee sujumaan hyvin (äitiinsä tullut). Innolla myös odotan, että pääsen itse auttamaan niissä tulevissa koulujutuissa. Vähän aina myös mietityttää, että mikä on se oikea lähestymistapa kannustaa ja ohjata koulunkäynnissä. Täytyy kai vain itsekin yrittää olla aktiivinen, kysellä koulujutuista ja olla tarvittaessa apuna.

Nuoremman kiinnostuksista ei oikein vielä osaa sanoa. Ihan mahtava motivaattori tuollaiselle 1,5 vuotiaalle on kuitenkin tuo vanhempi sisarus. Kaikki pitää tehdä perässä, niin hyvässä kuin pahassa :LOL:
 
Liittynyt
14.8.2004
Viestejä
1 074
En oo moneen vuoteen kirjoittanut tänne. Poika on nyt kuuspuol ja tyttö neljä puol. Sanokaas iskät jotka on opiskellut ns. Kovia aineita, niin mitä tosta pojasta vois isona tulla kun nyt jo kiinnostukset ja lahjakkuudet on selvillä. Hyvä matikkapää, rakastaa piirtämistä, piirtää jo nyt kolmiulotteisesti ja rakentaa leegoista oikean näköisiä ja toimivia teknisiä vimpaimia koko ajan. Lisäksi on sosiaalinen. Mä oon ite humanisti ja mulla ei oo mitään käsitystä missä tommonen kombo vois toimia. Mulla ei oo esim. Mitään käsitystä millaisia eri insinöörejä maailmaan valmistuu. Ja ennenkuin joku sanoo että tarviiko sitä nyt kuusvuotiaan loppusijoituspaikka suunnitella niin löytäköön ihan vapaasti aikanaan oman tiensä mutta mulle itselle vanhemmat ei koskaan sanonut mitään miksi ajauduin "ei mihinkään" valmistavaan koulutukseen, niin oishan se kiva osata ees kertoa sille aikanaan mitä vaihtoehtoja maailmassa on tuolla oikeiden aineiden puolella.
Vaihtoehtoja on varmastikin satoja, mutta isompina kokonaisuuksina tulee ekana mieleen mekaniikkasuunnittelu, koneenrakennus, tietokonegrafiikka ja prosessorisuunnittelu. Ai-jai kun aikanaan olisi joku minullekin selittänyt, että miksi ne helkkarin derivaatat ja integraalit olisi syytä osata :)
 
Liittynyt
29.8.2003
Viestejä
697
Meillä kaikki lahjakkuus on kasaantunu tohon poikaan. Tyttö ei osaa yhtään mitään. Vaimo tuskailee ton vuosikirjan kanssa aina kohdassa "mitä olen vuodessa oppinut" kun mitään järkevää ei löydy. Lahjakas kiukuttelija ja mököttäjä se on. Äitiinsä tullu. Kestovitsini joka lämmittää kodin ilmapiirin seksille myönteiseksi on että tyttö on perinyt hankalan luonteensa multa koska äidillä se on vielä tallella.
 
Ylös