Pienten lasten ISIEN ketju!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu

GOOD MORNING

BCAA, EAA, MSM, GLUTAMIINI, VIHERJAUHEET

-40%
No nyt kun avaudutaan, niin sama homma täällä. Mun vanhoista kavereista tasan yksi on vaivautunut meille, mutta sillä onkin hyvin saman ikäiset muksut itsellä. Muut kyllä kutsuu kylään, mutta miksi vitussa mä lähtisin ajamaan johonkin 200km päähän lasten kanssa katsomaan sinkkumiehen kämppää. Vaimon kaverit kyllä tosiaan on meilläkin vaivautuneet jopa matkustamaan vähän, että pääsevät tuomaan lahjoja, vaikka olisivat itse lapsettomia.

Muutenkaan ei viitsi lasten kanssa kylään mennä paikkaan, missä ei ole mitään tekemistä heille, mutta se tuntuu olevan todella vaikea lapsettomien käsittää. Toisaalta kylläpä tuolta hiekkalaatikolta on aika hyvin löytynyt uusia kavereita sitten, joilla elämäntilanne on lähempänä omaa. Kyllähän tässä silti pieni katkeruus on siitä, että itselle ehkä maailman tärkein asia on toisille vain sellainen.. ärsyke. Vaikka kuinka uhottiin ennen lasten syntymää, kuinka autetaan hoitamisessa ja muuta siirappista. Ekan kerran kun näytät niille sitten koliikkivauvaa niin sommoro.

Sama täällä, ei sitä pienlapsiperheen arkea oikein saa mitenkään soviteltua niin että sinkkukaverien kanssa tulisi pidettyä yhtä. Kun se menee kuitenkin sillain että kaljalle, keikalle, harrastamaan vois mennäkin mutta kaikki oleminen ja tekeminen lasten kanssa on sitä vahtimista, viihdyttämistä, leikkimistä niin tiiviisti että siinä on yleensä lapseton sinkku ihan hoomoilasena.

Samassa elämäntilanteessa olevilla tuttavaperheillä sit on taas lasten harrastusten/kodin/epäsäännöllisten työvuorojen/tmv vuoksi aina vapaa-aika tiukilla niin ettei yhteistä slottia kyläilyyn puolin ja toisin niin vain meinaa löytyä.
 
Voi voi, samojen asioiden kanssa painitaan. Mulla täyttää tyttö viikon päästä 2v ja poika on 2kk. Mun vanhoista kavereista pysyn kaukana, mutta ne muutamat raittiit asuu eri kunnissa ja nähdään harvoin. Osittain siksi, että käytän sen pari kolme tuntia omaa aikaa viikossa salilla, enkä esim. käy kahveilla.
Uskomatonta on kyllä se, jopa omien perheenjäsenien kohdalla, että odotetaan meitä sinne kylään, johonkin missä ei ole lapsille mitään aktiviteettia. Onhan se nyt prkl 100 kertaa helpompaa joidenkin eläkeläisten/päivätyössä olevien tulla meille kylään, kuin meidän sinne.
Tätä oon miettinyt aika paljon, mutta kai ne omat menot on vaan niin pirun tärkeitä.
 
5v tyttö sanoo isoveljestään jatkuvalla syötöllä
Sä AINA
Sä ET KOSKAAN
Sä ET IKINÄ
Sä KOKO AJAN

- ai sori, sukupuolihan on vain sosiaalinen konstruktio. Haen takkini.
 
Ei kai tossa ollut mitaan sukupuolisidonnaista?
Ehkä ei. Perustui siihen että meillä vaimo ja tyttö alottelee lauseita noin hyvin usein mut minä ja 7v poika harvemmin.
 
No kyllä monet pojatkin noin laukoo.

Meillä taas paljon sairasteltu. Lapset varsinkin ja erityislapsi panikoinu ja pitäny pitkin öitä hereillä. Huoh.
 
[QUOTE="Meillä taas paljon sairasteltu. Lapset varsinkin ja erityislapsi panikoinu ja pitäny pitkin öitä hereillä. Huoh.[/QUOTE]

Nää sairastelut tuntuu ainakin mun kaveripiirissä menevän tosi epäreilusti. Samoissa perheissä ollaan jatkuvasti kipeenä ja se on tosi kuormittavaa. Mul on käyny tuuri ja ipanat ei oo juuri koskaan kipeinä. Jotain pikkuflunssia ollu vaan.
 

Anabolic Overdrive

2 kg, Orange

-30%
Itselläni on alle puoli vuotias lapsi ja parin päivän työreissussa koin jotain mitä en ollut kokenut koskaan aikaisemmin, nimittäin IKÄVÄÄ. Mietin jo joskus että olenko tunnevammainen koska en muista että olisin ikinä ikävöinyt ketään. Mutta onpa ihana tunne kun ei malttaisi millään odottaa että pääsee kotia ja saa ottaa lapsen syliin ja suukottaa ❤❤❤.
 
Itellä sama, mutta vuosia sitten olin Saksassa ja esikoinen soitti ja luloi luuriin. Märy tuli ja padot aukse. :ROFLMAO: Sittemmin on osannu vähän tunteillakkin.
Kyllä nuo lapset jonkin portin tosiaan aukaisee :). Tuntuu muutenkin että empatiakyky on parantunut huomattavasti ja kaikki lapsiin liittyvät asiat niin hyvässä kuin pahassa saavat nykyisin voimakkaita tunteita aikaan melko helposti. Eikä siis tarvitse olla omasta lapsesta kyse
 
On ne pienokaiset niin ihania, voi Jeesus mun vereni! Itkua herätessä, nukkumaan mennessä, väärän väriset sukat, sataa, kun pitäisi paistaa, paistaa, kun saisi sataa, sitten perseilyä, maassa parkumista mistä tahansa syystä tai ilman syytä, joskus väsyttää tai jos ei, niin siinä myös hyvä syy... Lista on loputon.

Erittäin hienoa, että elävät ja ovat terveitä, mutta on tuo kokoaikainen sirkus suoraan hanurista ja syvältä.

Ei ole ollut sekuntiakaan ikävä, jos on saanut olla pari päivää reissussa. :)

Pienokaisten äly lienee vesipuhvelin tasolla ja jääräpäisyys samaa luokkaa.

Odotan orastavan älyn aikaa. Tiedostan toisenlaiset ongelmat. Toivon, että ne ovat "mieluisampia" ja että niistä voi jutella.
 
Itselläni on alle puoli vuotias lapsi ja parin päivän työreissussa koin jotain mitä en ollut kokenut koskaan aikaisemmin, nimittäin IKÄVÄÄ. Mietin jo joskus että olenko tunnevammainen koska en muista että olisin ikinä ikävöinyt ketään. Mutta onpa ihana tunne kun ei malttaisi millään odottaa että pääsee kotia ja saa ottaa lapsen syliin ja suukottaa ❤❤❤.

Älä huoli, tuo menee ohi kun murrosikä saapuu lapselle. Meillä on kolme murkkua ja välillä tekee lähinnä mieli hakea helvetin paksu oksa millä niitä pieksisi.

Ei vain, nyt kannattaa nauttia. Se on ihan tosi että lasten ollessa pieniä sitä elää elämänsä parasta aikaa. Ainakin ite olen sitä mieltä.
 
Tälläinenkin ketju pakkiksella. Täällä myös yksi 50/50 eli vuoroviikko YH isä (voi tulkita joko yksinhuoltaja tai yhteishuoltaja). Tytär täyttää kohta 10v. Vaikka onkin tuo vuoroviikkosysteemi niin silti harmittavan vähän tulee kavereita nähtyä koska teen samalla vuorotyötä. Viihdyn kyllä kahvilla, niin kotona kuin huoltsikalla ja se oli ennen todella vahva rutiini kaveriporukassa, mutta nyt se tuppaa unohtua välillä pariksikin kuukaudeksi.

En varsinaisesti syytä kavereitani, mutta nyt on useampi kerta käynyt niin että jollain todella pienellä porukalla sovitaan jotain kivaa/spessua ja mut jätetään todella usein ulkopuolelle. Pari kertaa ihan suoraan kysynyt kavereilta että "hei... eikö kenellekkään tullut mieleen multa kysyä?". Pidän kovasti kavereistani enkä koe että olisin koskaan häiriöksi esim viihteellä, en rähise tai haasta riitaa yms ja sosiaalisesti kohtuu taidokas... Noh koitan aina näiden tapahtuessa olla ylianalysoimatta tilannetta, ehkä se että tosiaan en jatkuvasti koita saada väkeä kahville, tai se että en käy terasseilla niin vaan automaattisesti pudottaa pois siitä tiukimmasta ytimestä.

Mitä lapseen tulee tässä iässä niin pitää sanoa että ns. paskan määrä on vakio. Ennen oli eri ongelmat, mutta mun jutut/pyynnöt/käskyt meni läpi, nyt ei olisi ongelmia mutta mikään mitä sanon ei tunnu kelpaavan. Ärsyttää kun kakara luulee olevansa fiksu, vaikka oikeasti ei edes 10v iässä pysty selkeesti käsittelemään puoliakaan tunteistaan eikä tunnista minkään sortin syy->seuraus ketjuja. Plus tietty luulee että rahaa on loputtomasti.
 
Mitä lapseen tulee tässä iässä niin pitää sanoa että ns. paskan määrä on vakio. Ennen oli eri ongelmat, mutta mun jutut/pyynnöt/käskyt meni läpi, nyt ei olisi ongelmia mutta mikään mitä sanon ei tunnu kelpaavan. Ärsyttää kun kakara luulee olevansa fiksu, vaikka oikeasti ei edes 10v iässä pysty selkeesti käsittelemään puoliakaan tunteistaan eikä tunnista minkään sortin syy->seuraus ketjuja. Plus tietty luulee että rahaa on loputtomasti.

Ai-jai, menetetty peli, turhaan toivoin hyvempää huomista. :)
 
Lapset on ihania. :heart: Meillä on varmaan kyllä vähän spessutilanne kun pystytään joustaan erinäisistä asioista arjessa, mut tällä bullettilistalla tulee timanttia:
-Lapset vakioaikaan nukkuun arkisin ja viikonloppuisin
-Aamu- ja iltapuuro
-Ei aamuherätyksiä, vien hoitoon kun lapset herää (työ sallii)*
-Aktiivisessa perhepäivähoidossa molemmat (4h ulkoilua 8h päivässä)
-Terveellinen kotiruoka hoidon jälkeen ja sen jälkeen muutama tunti omaa rauhaa ja leikkimistä. (Myös vanhemmat saa rauhottua työpäivän jälkeen)
-ILTAULKOILU pakollinen 7-8 väliin ennen iltapalaa tai voin kertoo ettei siitä nukkumaanmenosta muuten tule mitään.
-Ei karkkipäivää. Meillä ostellaan silloin tällöin karkkia kaupasta, kertaosto on jotain 40-60 sentin välillä tai tulee muuten liikaa ja saa itseänsä syyttää.

Meillä molemmat lapset on superaktiivisia ja molemmat lähti pyöräileenkin 2-vuotiaana ilman apupyöriä. Nyt nuorempi 3v ja voidaan pyöräillä uimarannalle ja pitkin kyliä noin 10km lenkkejä. Vanhempi 6v rakastaa harrastaa kaikkea maan ja taivaan väliltä. 2-6 vuotiaana on ollut mukana: judossa, brassijujutsussa, yleisurheilussa, kilpatelinevoimsitelussa, motocrossissa, sählyssä ja trialissa. Tää kesä menee bmx-racingin kisakauteen, kartingiin, kiipeilyyn ja mäkihyppyyn. Urheilu auttaa paljon. Meillä jäi pojalla uhmaikä kokonaan välistä. Joutuu hieman kierrätää noita lajeja aina keväy/syksyakselilla. Mut saa harrastaa kaikkea mitä haluaa, kunhan jaa 1-2 harrastuksetonta päivää viikkoon. Aina ei jää! :D
 
Viimeksi muokattu:
Jatketaan monologimaisesti.

Voi Jeesus kun 5v lapselle voi olla välillä vaikeaa konsepti nukkuminen, ei saatana voi pitää 5min päätä tyynyssä ja nukahtaa.
Pakko sekoilla.

Toki tää on kausiluontoista mutta nyt just vitun vaikeaa.
 
Aihe, osittainen hoitovapaa, joka lakisäänteinen. Joudun valitettavasti vääntämään asiasta työnantajan kanssa, kun ei tunnuta pääsevän sopimukseen. Yritin olla joustava ja tarjosin tunti-tunnista tunteja tarvittaessa, mutta ei tarttunut täkyyn.

Onko muuten jo ennakkoon jostain saatavilla selville, miten työajan sijoittuminen osittaisella vapaalla menee, jos tullaan lain tarkoittamaan kohtaan 30h/viikkotunnit ja vapaa sijoitettava työvuoron alkuun tai loppuun? Teen siis pitkiä vuoroja ympäri vuorokauden.
Tuntuisi epäloogiselta, että työnantaja sitten saisi sen päättää miten se sijoittuu? Tällöinhän vuorotyötä tekevillä työnantaja saattaisi vaikka määrätä, että ollaan päivät töissä ja yöt hoitovapaalla ja sen seurauksena perhe ei käytännössä hyötyisi lainkaan?
Joten sinänsä tuntuisi loogiselta, että joo 30/h viikkotunnit tsek, menee lain mukaan ja että osittainen vapaa sijoitetaan työvuoron alkuun tai loppuun --> mutta kait työntekijä sen sitten saisi päättää, että sijoittuuko se vapaa työvuoron alkuun vai loppuun?
Esim. omassa tapauksessa olisi täysi katastrofi, jos työnantaja saisi päättää että osittainen vapaa sijoittuu työvuoron loppuun (eli yölle), kun nimenomaan haluan päivät olla lapsen kanssa.

Tässä pari lainausta työsopimuslaista ja työaikalaista, kuinka tulkitsette sen työajan sijoittamisen?

Oisko täällä joku lakimiesten ketju, missä asiaa voisi kysyä?
 

Liitteet

  • paintpoista.png
    paintpoista.png
    510,4 KB · Katsottu: 47

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom