On tää joo välillä kyllä sellaista sirkusta ettei oo tosikaan, ja tulee tosiaan huudettua ihan liikaa välillä pitäs vaan yrittää hillitä itseään..
Aamen.
Tosiaan tässä elokuusta asti olen ollut kämpillä ja hoitanu näitä meidän 1 ja 3vee poikia, täytyy kyllä sanoa että työstä käy jos jotku
"kotiäidin" hommia väheksyy. Pinna on välillä todella kireällä. Asioita ei helpota sekään, että muutettiin vaimon työn perässä
uudelle paikkakunnalle, jossa tukiverkostoa ei käytännössä ole. Muutamat tutut tässä lähellä mutta lapsettomia pariskuntia joilla on
tietenkin omat menonsa. Vaimo stressaa uuden työnsä kanssa tietenkin, ja stressi tulee tietysti kotiin asti. Nuoremman kanssa on pärjänny tosi
hyvin, mutta nyt alkaa silläkin löytyyn sitä omaa tahtoa, ja ruoka lentää pitkin kämppää ku yrität syöttää. 3v on erittäin äkkipikainen (isä myös :D)
ja uhma on ollu aika rajua välillä.
Mietin tuossa että kyllä tää n. 5 vuoden päästä helpottaa vähän ku alkaa koulut ja systeemit, mutta muiden avautumisia lukiessa taitaa vaan
huolet ja ressit muuttaa muotoaan. Kyllä tää kasvatushomma on sellanen henkinen kasvuprosessi itelläki että eipä keksi heti toista.
Hitto ku pystys joka aamu muistaan sen että mistään pienestä ei kannata hermostua ja ressailla. Olis paljo helpompaa kaikilla.
No ettei pelkäksi valitukseksi mene, niin reenit on kulkenu paremmin ku koskaan tässä kotona ollessa. Käyn reenaileen illalla sillon ku
juipit on menny nukkuun. Toisaalta se on taas vaimon ja mun yhteisestä ajasta pois. Heh, perussuomalaista löytää jostain positiivisestakin
asiasta jotain negatiivista. No, tää on tämmöstä välillä.
