Pienten lasten ISIEN ketju!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
3 kpl Basic Nutrition EAA -25%
Kyllä väkivallan opettaminen on aika lyhytnäköistä ja typerää. Väkivaltaa ei pidä suosia. Koskaan. Ei lasten, eikä aikuisten maailmassa.
 
En kyllä lähtisi tällaista käyttäymismallia lapselle opettamaan. Mun mielestä väkivalta ei ole koskaan ratkaisu, ainakaan lasten maailmassa. Muita ratkaisuja löytyy aina, väin väittäisin.

Aivan varmasti löytyy, mutta kauanko joutuu taistelemaan byrokratiaa vastaan ja kauanko lapsi saa pataansa ennenkuin jotain tapahtuu. Tämä taksissa kiusaaminen hiton hyvä erimerkki. Koulussa saadaan levitellä käsiä, ei kuulu heille. Poliisi nyt ei siihen käytännössä puutu, voi toki ilmoittaa sosiaalitoimeen. Ne sitten puuttuu jos jotakuta oikeasti sattuu kiinnostamaan ja on aikaa.

Vai jäädäänkö sitten itse pois duunista jotta voi viedä lapsensa kouluun ja hakea sieltä?

Missä kulkee raja, kauanko pitää paskaa ottaa niskaan?

- - - Updated - - -

Kyllä väkivallan opettaminen on aika lyhytnäköistä ja typerää. Väkivaltaa ei pidä suosia. Koskaan. Ei lasten, eikä aikuisten maailmassa.

Nää on jaloja ajatuksia ja kannatan niitä täysin. Mutta herrat on hyvät ja esittää jotain toimintamalleja miten kuvatuissa tapauksissa tulisi toimia. Kuten vaikka tuo taksissa kiusaaminen joka ei tunnut kuuluvan tai kiinnostavan ketään tai mitään tahoa. Miten? Kertokaa niin osaan kertoa kaverille neuvoja. Eivät toki seiso peukut perseessä odottamassa mun neuvoja mutta kyllä tää oma case opetti että aika raakaa on peli. Jos ei vanhemmat ole kovin supliikke ja uskalla alkaa haastamaan noita johtajia ja johtajan johtajia tekemään oikeasti jotain, jopa uhkailemaan niitä että ollaan yhteydessä aina kaupungin johtoon asti, niin ei tapahdu oikeasti yhtään mitään. Paitti että se oma Jani-Petteri saa taas turpaansa.

Väkivalta on väärin ja turpaan pitää ottaa. Mitähän tähän sanoisi? Kertokaa nyt oikeasti jotain konkreettista sen sijaan että tulee jotain tuollaista "väkivalta on väärin aina ja joka tilanteessa". Niin on, mutta sitä vaan tapahtuu. Tietoutta hyvistä toimintamalleista olisi syytä jakaa, sitä tuntuu olevan aika hiton vähän...
 
Mut vittu ei ne lapset osaa ajatella asiaa niin moninaisesti kuin me vanhemmat. Ok, ne ymmärtää vaan sen että iski on opettanut lyömään vastaan jos joku mua muksii. Sen ne sitten oppii elämänohjeekseen. Saattaapi ehkä pärjätä SEN asian kanssa paremmin, mutta en minä ainakaan halua lapsestani kasvavan moista kusipäätä, ehkäpä te väkivallan puolestapuhujat haluatte. Ja pojasta polvi paranee, niinhän se taitaa olla.
Se mitä itse aion tulevaisuudessa tehdä kun eteen tulee tämä tilanne että poikaani kiusataan ( jos se nyt on enää ylipäätään edes hengissä), niin otan asian tietysti puheeksi ennen kaikkea vanhempien kanssa. Ja ensimmäisellä kerralla rakentavasti, toisella kerralla vieläkin rakentavammin, jos asia ei tunnu menevän perille. Ja koska MINUT on kasvatettu väärin väkivallan keskellä saattaisin tilanteen niin vaatiessa sitten hieman karjahdella. Minullahan ei ole tavallaan enää mitään menetettävää, vain jälkikasvullani on. Vaikea sanoa, luotan kuitenkin siihen että vanhemmista se apu löytyy, ei lapsen väkivaltaisuudesta. Toki ihan yleiseksikin elämänohjeeksi lienee syytä opettaa pärjäämään elämässä, myös fyysisesti, mutta ei tietenkään vielä tuossa iässä, vaan sitten kun on älli muutenkin kehittynyt päässä.
 
Ok, ne ymmärtää vaan sen että iski on opettanut lyömään vastaan jos joku mua muksii. Sen ne sitten oppii elämänohjeekseen. Saattaapi ehkä pärjätä SEN asian kanssa paremmin, mutta en minä ainakaan halua lapsestani kasvavan moista kusipäätä, ehkäpä te väkivallan puolestapuhujat haluatte.

Niin meinaat että puoliensa pitämistä parempi on opettaa aina alistumaan ja peruuttamaan, kunhan vaan joku alistaa? Tuo kiusaaminen kun on usein myös sitä paikan hakemista keskinäisessä nokkimisjärjestyksessä. Muistele hieman omaa kouluaikaasi: millaista arvostusta nautti porukan henkiseltä kantiltaan pehmein, joka aina juoksi kipikipi hakemaan opea apuun kaikkeen mahdolliseen? Lisäsikö vai vähensikö totaalinen omatoimisuuden puute ja mamistelu kiusaamisen määrää?

Juu, kyllä ajattelin opettaa että väkivalta ei ole aina väärin, jos itse joutuu väkivallan kohteeksi.

Tuntuu että osalla idealisteista on päässyt unohtumaan miten raaka peruskouluikäisten maailma on - tai sitten on onnistuttu jonkin ihmeen kautta välttämään ryhmät joissa on synnynnäisiä sadisteja tai elämäntapamulkkuja. Nykyään häiriköiltä välttyminen lienee jo mahdotonta, kun tarkkikselle ei lähetetä enää ketään.


Toki ihan yleiseksikin elämänohjeeksi lienee syytä opettaa pärjäämään elämässä, myös fyysisesti, mutta ei tietenkään vielä tuossa iässä, vaan sitten kun on älli muutenkin kehittynyt päässä.

Mistähän iästä nyt puhuttiin? Itse olen sitä mieltä että jossain päiväkodissa nyt ei sentään tarvitse alkaa uunoimpien sarvikuonojen kanssa painimaan, mutta peruskoulussa olisi jo syytä alkaa antamaan tarvittaessa takaisin.

Älli kehittyy käytännön kokemusten kautta. Myös sille väkivaltaisia aloitteita tekevälle. Saattaa jopa joku tajuta että toimintamallissa on hiomisen varaa, jos se johtaa aina oman nenän kipeytymiseen. Parempi tuokin läksy oppia molemmin puolin välitunnilla, kuin vasta aikuisena.
 
On sitä muitakin keinoja puolustaa itseään kun vetää nyrkillä naamaan. Mutta kyllä lapsen pitää oppia että itseään saa ja tarvittaessa pitää puolustaa. Ei se tarkoita että vedetään turpaan ja hakataan maassa kaksinkäsin kuten häkkimatseissa.

Kaveri on turvallisuuskouluttaja ja se ainakin on opettanut pojalle miten toisen otteesta pääsee irti, miten voi työntää päällekäyvän kauemmaksi ja pyrkiä tilanteesta pois. Väkivaltaahan tuokin on tietysti. Siinähän ollaan fyysisessä kontaktissa.

Vaikka olen itse puhunut lapsen teppelemaan opettamiseta, niin en mä tarkoita sitä että lyödään nyrkillä päähän, sorry jos joku nyt sen kuvan sai. Pakkiksella nyt halutaan aina vetää ääripäästä toiseen.
 
Niin meinaat että puoliensa pitämistä parempi on opettaa aina alistumaan ja peruuttamaan, kunhan vaan joku alistaa? Tuo kiusaaminen kun on usein myös sitä paikan hakemista keskinäisessä nokkimisjärjestyksessä. Muistele hieman omaa kouluaikaasi: millaista arvostusta nautti porukan henkiseltä kantiltaan pehmein, joka aina juoksi kipikipi hakemaan opea apuun kaikkeen mahdolliseen? Lisäsikö vai vähensikö totaalinen omatoimisuuden puute ja mamistelu kiusaamisen määrää?

Ei se valinta ole välillä "juoksen open kainaloon, kertomaan joka asiasta" -- "vedän pataan", muitakin keinoja on. Aika harvoin se alistaminen on fyysistä. Ja jos on, sitä suuremmalla syyllä siitä pitää kertoa aikuiselle. Mitä meinaat, siis jos jos kiusaaja alistaa jotakuta, niin tämän kiusatun pitää fyysisesti "ottaa kunnioitusta"?. Ei mene jakeluun.

Juu, kyllä ajattelin opettaa että väkivalta ei ole aina väärin, jos itse joutuu väkivallan kohteeksi.
Itsepuolustus on eri asia, ja silloinkin vain niin, että pääsee siitä väkivallantekijästä karkuun ja pakoon. Väkivallalla ei pidä ikinä uhkailla, tai hakea kunnoitusta tms. Näin oman lapseni kasvatan.

Tuntuu että osalla idealisteista on päässyt unohtumaan miten raaka peruskouluikäisten maailma on - tai sitten on onnistuttu jonkin ihmeen kautta välttämään ryhmät joissa on synnynnäisiä sadisteja tai elämäntapamulkkuja. Nykyään häiriköiltä välttyminen lienee jo mahdotonta, kun tarkkikselle ei lähetetä enää ketään.

Mistähän iästä nyt puhuttiin? Itse olen sitä mieltä että jossain päiväkodissa nyt ei sentään tarvitse alkaa uunoimpien sarvikuonojen kanssa painimaan, mutta peruskoulussa olisi jo syytä alkaa antamaan tarvittaessa takaisin.

Älli kehittyy käytännön kokemusten kautta. Myös sille väkivaltaisia aloitteita tekevälle. Saattaa jopa joku tajuta että toimintamallissa on hiomisen varaa, jos se johtaa aina oman nenän kipeytymiseen. Parempi tuokin läksy oppia molemmin puolin välitunnilla, kuin vasta aikuisena.

Jaa. Itse en ole elämäni aikan käyttänyt / tarvinnut väkivaltaa koskaan. Ne kaverit, jotka väkivaltaan nuoruudessani sortuivat, saattoivat joissain piireissä ja jossain iässä nauttia jonkinasteista "kunnioitusta". Ne muutamat, joista mulla on jotain hajua koulunjälkeisistä ajoista eivät kovin kummoisesti ole elämässään menestyneet. No, jokainen uskoo mihin uskoo.

Nykyisin ainakin meilläpäin on VERSO -toiminta käytössä:

VERSO eli vertaissovittelu on vaihtoehtoinen ja vapaaehtoinen tapa ratkaista oppilaiden välisiä ristiriitoja koulussa. Vertaissovittelu käynnistyy koulussa koulutuksella, johon osallistuvat sekä koulun henkilökunta että vertaissovittelijoiksi valitut oppilaat. Oppilaskoulutuspäivän aikana oppilaiden kanssa keskustellaan koulun arjessa esiintyvistä häiriötilanteista ja pohditaan vertaissovittelun toimivuutta kaikenlaisten hässäköiden ratkaisemisessa. Vertaissovittelu on yksinkertainen ja selkeä toimintamalli, jonka mukaisesti sovittelijoiksi koulutetut oppilaan auttavat kiusaamisen tai ristiriitojen osapuolina olevia oppilaita löytämään ratkaisuja. Menetelmä opetellaan sarjakuvan avulla ja sitä harjoitellaan draamaa apuna käyttäen. Sovittelu on kansalaistaito, joka kantaa läpi elämän!

Verso - vertaissovittelu | Tervetuloa!

Eli oppilaat sopivat/pyrkivät sopimaan keskenään näitä tilanteita.

Myös kummioppilaskäytäntö on hyvä ja auttaa varmasti. Siis ekaluokkalaiset saavat kuudesluokkalaisista oppilaista oman kummin, joka auttaa kouluun sopeutumisessa ja pitää omasta pienemmästään huolta.

Kyllä kouluissa tehdään paljon työtä kiusaamisen kitkemiseksi. Kyllä tässä työssä vanhemmillakin on suuri vastuu. Ei koko ajan voi olla huutamassa koulua tai poliisia apuun... Eli yhteyttä sinne kiusaajan vanhempiin vaan. Ei sekään tietenkään aina toimi. Valitettavasti mätäpaiseita aina aina löytyy ja kiusaamisesta ei koskaan päästä 100% eroon.

- - - Updated - - -

Ja vielä lisäyksenä: Kotona pitää puhua lapsen kanssa kiusaamisesta ja siitä miten tärkeää on kertoa heti, jos jotakuta (tai itseään) kiusataan. Mitä aiemmin kiusaamiseen puututaan, sitä paremmat mahdollisuudet siitä on päästä eroon.
 
On sitä muitakin keinoja puolustaa itseään kun vetää nyrkillä naamaan. Mutta kyllä lapsen pitää oppia että itseään saa ja tarvittaessa pitää puolustaa. Ei se tarkoita että vedetään turpaan ja hakataan maassa kaksinkäsin kuten häkkimatseissa.

Kaveri on turvallisuuskouluttaja ja se ainakin on opettanut pojalle miten toisen otteesta pääsee irti, miten voi työntää päällekäyvän kauemmaksi ja pyrkiä tilanteesta pois. Väkivaltaahan tuokin on tietysti. Siinähän ollaan fyysisessä kontaktissa.

Vaikka olen itse puhunut lapsen teppelemaan opettamiseta, niin en mä tarkoita sitä että lyödään nyrkillä päähän, sorry jos joku nyt sen kuvan sai. Pakkiksella nyt halutaan aina vetää ääripäästä toiseen.

Mun mielestä nämä Timban mainitsemat on ihan hyväksyttäviä tapoja irtautua tilanteesta jos päälle käydään.

Lapselle lyöminen muodostuu helpoksi tavaksi hoitaa epämukava tilanne. Tämä tapa sitten aika usein jää myös vanhemmalle iälle, ikävä kyllä (ja sitten "periytyy" taas lapsille).

Kyllä lasta täytyy opettaa luottamaan aikuiseen (esim. opettajaan tmv.). Nämä lapset joita ei ole aikuiset tukemassa eivät sitten tahdo aikuisenakaan luottaa esim. yhteiskunnan apuun vaan ottavat sitten taas ne nyrkit käytöön, eli aika lailla samoja havaintoja kuiin mitä oddiskin tuossa kirjoitti.

Ei kai oikeasti kukaan aikuinen opeta lapselleen että esim. koulussa olisi väärin hakea tukea opettajalta ongelmatilanteessa? Ilokseni olen huomannut että nykyään opettajat, ainakin oman lapseni koulussa ottavat kiusaamisen todella vakavasti ja siihen puututaan tiukalla kädellä. Myös jos huomaa jotain toista kiusattavan, kannustetaan tämänkin kertomisesta aikuiselle ja opettajalle.

Esimerkiksi kaksi poikani luokkakaveria kiusasi yhtä ulkomaalaistaustaista arkaa poikaa. Pojat olivat kuitenkin saaneet tilanteen puhuttua päinvastaiseksi välituntivalvojalle, ja rangaistus meinasikin mennä väärin päin. Poikani kuitenkin kaverinsa kanssa kävivät tämän vääryyden oikaisemassa opettajalle ja rangaistus saatiinkin sitten oikeaan osoitteeseen. Voin ihan häpeilemättä kertoa olleeni erittäin ylpeä pojasta. Pidän tällaista tekoa huomattavasti rohkeampana kuin omien kaverien puolustamista (joita nämä kaksi kaveria olivat) kuin esim. nyrkkien heiluttamista.

Olen kyllä todella iloinen siitä että ainakin meidän koulussa kiusaaminen otetaan vakavasti ja siihen puututaan.
 
Täytyy kertoa tähän väliin oma tarina yläasteelta Tampereelta.. Viereisellä luokalla oli koulun kusipää, joka tosi vaikeista kotioloista johtuen häiriköi useita esim. hakkaamalla yht. äkkiä jota joka vain käveli vastaan. Muutaman kerran jo mua lyöneenä, ujokin kun olin, tuli tämä kaveri ja mottasi taas olkapäähän. Käännyin ja löin häntä täysillä takaisin olkapäähän. Katseli hölmistyneenä takaisin, käveli pois ja ei enää koskaan lyönyt.. Yksi elämäni parhaista ja rohkeutta vaativista teoistani..

Näin hänet sattumalta yli kymmenen vuotta myöhemmin ja tuli oikeasti suru, kun jätkä oli oikein kunnolla rappiolla..
 
Melkoista sirkusta oli kyllä omakin ala- ja varsinkin yläaste. Toivottavasti nykyään tilanne on toisenlainen. Ainakin ala-asteella vaikuttaisi homma toimivan vähän paremmin ja näin sportemenkin mainitsemia ihmiskohtaloita voitasiin mahdollisesti vähentää.
 
Meillä oli ala-asteella vain yksi terroristi. Ylä-asteella meno olikin jo ihan järjetöntä ja oli vuosi pari aiemmin ollut vielä pahempaa. Onneksi meidän ikäryhmän jälkeen meno rauhoittui todella paljon. En ole kuullut että kukaan noista kriminaaleista olisi menestynyt elämässään jos ei etenemistä rikollisjärjestön hierarkiassa lasketa.
 

M-Nutrition juomat hurjassa alessa, jopa puoleen hintaan

BCAA / EAA / PWO

TILAA TÄSTÄ
Mua kiusattiin ala-asteella, sittemmin oon tavannut kiusaajat. Molemmilla on mielenterveysprobleemia sun muuta, käyvät psykiatrilla keskustelemassa vähän väliä. Yläasteellakin oli yhtä sun toista mulkkua, mutta ajat on muuttuneet. Taidan olla voitolla nykyään vaikkei tämä elämä mikään kisa olekaan.

Mutta asiasta toiseen, nuo lasten turvaistuimet/korokkeet.. Meidän poika on jo 130cm pitkä.. Missäs vaiheessa te olette luopuneet? Mun mielestä toi ei kyllä enää tarvitse mihinkään istuinta, mutta suositushan lienee 135cm asti ??
 
Mutta asiasta toiseen, nuo lasten turvaistuimet/korokkeet.. Meidän poika on jo 130cm pitkä.. Missäs vaiheessa te olette luopuneet? Mun mielestä toi ei kyllä enää tarvitse mihinkään istuinta, mutta suositushan lienee 135cm asti ??

Vastaat omaan kysymykseesi. Varmasti olis aikuisellekin turvallisempaa olla pään vieressä tuet jne...

Koroketta käyttää välillä 145cm tyttökin jos kiinnostaa katsella enemmän. Pikkuhiljaa luovuttiin turvaistuimesta korokkeeseen. Pieninkin saa välillä olla korokkeella (115cm). Pääasiassa
kuitenkin yhä turvaistuimessa. Jo sen takia että nukahtaessa pää nojaa tukiin eikä roiku ilkeän näköisesti.

Toi 5cm on ihan sun omaa harkintaa.
 
Ei se valinta ole välillä "juoksen open kainaloon, kertomaan joka asiasta" -- "vedän pataan", muitakin keinoja on. Aika harvoin se alistaminen on fyysistä. Ja jos on, sitä suuremmalla syyllä siitä pitää kertoa aikuiselle. Mitä meinaat, siis jos jos kiusaaja alistaa jotakuta, niin tämän kiusatun pitää fyysisesti "ottaa kunnioitusta"?. Ei mene jakeluun.

Tarkoitan, että jos sinua tuupitaan, niin tuuppaa kunnolla takaisin. Jos joku lyö sinua, saat lyödä takaisin. En tarkoita, että jos joku vitsailee kustannuksellasi tms. niin silloin vedetään supliikkimiestä käkättimeen. Tai että jokainen erimielisyys pitää itse vetää sinne fyysisen puolelle.


Itsepuolustus on eri asia, ja silloinkin vain niin, että pääsee siitä väkivallantekijästä karkuun ja pakoon. Väkivallalla ei pidä ikinä uhkailla, tai hakea kunnoitusta tms. Näin oman lapseni kasvatan.

Aste-eroja. En puhu uhkailusta tai siirtymisestä sinne huvikseen toisia mukiloivien porukkaan - puhun siitä että samalla mitalla voi antaa takaisin, jos joku muu tekee aloitteen.

Pakeneminen harvoin on kouluympäristössä mahdollista. Samat naamat ovat vastassa päivittäin monta vuotta. Sikäli on hieman huono soveltaa samoja peukalosääntöjä kuin johonkin random-päällekävijään kaupungilla.


Sportemen kommentti alla summaa horinoitani paremmin sen mitä ajan takaa.

Täytyy kertoa tähän väliin oma tarina yläasteelta Tampereelta.. Viereisellä luokalla oli koulun kusipää, joka tosi vaikeista kotioloista johtuen häiriköi useita esim. hakkaamalla yht. äkkiä jota joka vain käveli vastaan. Muutaman kerran jo mua lyöneenä, ujokin kun olin, tuli tämä kaveri ja mottasi taas olkapäähän. Käännyin ja löin häntä täysillä takaisin olkapäähän. Katseli hölmistyneenä takaisin, käveli pois ja ei enää koskaan lyönyt.. Yksi elämäni parhaista ja rohkeutta vaativista teoistani..
 
Mutta asiasta toiseen, nuo lasten turvaistuimet/korokkeet.. Meidän poika on jo 130cm pitkä.. Missäs vaiheessa te olette luopuneet? Mun mielestä toi ei kyllä enää tarvitse mihinkään istuinta, mutta suositushan lienee 135cm asti ??

Suositusten lisäksi tieliikennelakikin moiseen velvoittaa.
 
Meillä ainakin muksut istuu turvaistuimessa niin kauan, kun niihin mahtuvat. Vanhempi on nyt 2. luokalla. Kohta pitää varmaan ottaa se selkänoja pois ja käyttää pelkkää koroketta. Mutta jos kerran turvalaitteesta on maksanut, niin meiksei sitä myös käyttäisi.
 
Meillä ykkösluokkalainen istuu korokkeessa ja 5 vuotiaalla on se selkänojallinen istuin. Välillä kaupunkiajossa istuu 5 vuotiaskin korokkeella jos on ilman isoveljeä matkassa. Pitkillä matkoilla on molemmille selkänojalliset istuimet (meillä siis 2 eutoa) jotta tuo pää ei retkota nukkuessa.
 
Voi helekkari, lapset oli rantasaunan saunatuvassa hieroneet posket kiiltäväksi jotain jalkapohjien hoitoon tarkoitettua eucalyptuksen tuoksuista salvaa. Tulin saunasta kun ne siellä posket märkänä viattomasti kyseli että saadaanko tätä laittaa? Tuoksusta huomas että vahinko oli jo tapahtunut ja sitähän olikin oikein paksulti levitelty, toivottavasti ei kovin ätäkkää ainetta ole ettei tee iho-oireita.
 
Poika (8v) innostunut kuuntelemaan radiosta musiikkia, mutta esim. NRJ:llä jutut sellaisia etten haluisi pojan semmoisia kuuntelevan. Pitäisi siis ottaa joku musiikkipalvelu (mitä näitä nyt on), mutta en oikein ole selvillä niiden toiminnasta. Käsittääkseni niissä on joku kuukausimaksu jolla saa kuunnella musiikka niin paljon kuin haluaa. Mutta pystyykö niistä lataamaan musiikkia ns. ofline tilaan tai siirtämään koneelta vaikka kännykälle? Vai vaatiiko tämä että ostaa yksittäisen kappaleen?
 
Poika (8v) innostunut kuuntelemaan radiosta musiikkia, mutta esim. NRJ:llä jutut sellaisia etten haluisi pojan semmoisia kuuntelevan. Pitäisi siis ottaa joku musiikkipalvelu (mitä näitä nyt on), mutta en oikein ole selvillä niiden toiminnasta. Käsittääkseni niissä on joku kuukausimaksu jolla saa kuunnella musiikka niin paljon kuin haluaa. Mutta pystyykö niistä lataamaan musiikkia ns. ofline tilaan tai siirtämään koneelta vaikka kännykälle? Vai vaatiiko tämä että ostaa yksittäisen kappaleen?
Ainakin Spotify premiumilla voit ladata kännykkään offlinetilaan kappaleet. Taitaa olla kympin kuussa.
 
Ainakin Spotify premiumilla voit ladata kännykkään offlinetilaan kappaleet. Taitaa olla kympin kuussa.

Kiitos tiedosta. Ilmeisti kännykän pitää olla sellainen että siihen saa Spotify-sovelluksen ja että puhelimella pääsee nettiin, vai voiko offlinetilassa kappaleita siirtää laitteesta toiseen? No täytyy tutustua asiaan tarkemmin.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom