Pienten lasten ISIEN ketju!

[Cheeky_Charlie]

Taidan vetää pohjat 19vuodella, kun ensimmäinen tuli.

Niin taidat, ellei täällä nyt kohta ilmoita joku 4D dokkarissä käynyt "sain lapsen murrosikäisenä" hemmo joka pamautti muijansa paksuks ollessaan 13.

Eli Vilu on toistaiseksi nuorimpana lapsen saanut ja siitä ilmoittanut! Tulet hämmästymään palkkiosi suuruutta.

 

[Ray Lewis]

On se ihan tottakin. Duunikaveri on n.45v ja reissaa ja harrastaa muijansa kanssa kaikennäköistä. Muksu on asunu jo muutaman vuoden omillaan.
Kämppä pienempään, lainat on maksettu. Mikä on ollessa.
Ei kai se vapaa-aika ole lopun ikää sellaista kuin kaksikymppisenä?

Andy McCoy sanoi aikanaan, että miehen täytyy teini-iästä kolmekymppiseks sekoilla ja paneskella ympäriinsä niin helvetisti, että ei tarvi sitten enää +40-v. saatika +50-v. alkaa pettämään muijaansa tai hölmöilemään.

Ymmärrän toki J.Jake sunkin pointin... jos se muksujen teko pysyy aisoissa ja tekee vaan yhden esim. 25-vuotiaana ja se häipyyomille teilleen isän ollessa 43-v., niin onhan siinä oikeasti vielä elämää jäljellä ja hyvällä tuurilla lainoistakin on jo iso osa maksettu jne. puolensa kaikella.

Mutta toisinaan selittelyt on vaan selittelyitä. Yks tuttu mies tossa oli todellisuudessa rikki, kun akka pamahti paksuksi äijän ollessa 20-vuotias, mutta hänessä ei ollut munaa myöntää pahaa oloaan. Hän puolusteli hommaa teennäisesti ja huijasi itseään jauhamalla kaikille: "olenpahan sitten 40-vuotias, kun muksu muuttaa kotoaan.. on sitten elämää jäljellä ja tälleen nuorena sitä jaksaa lasta hoitaa". No, akkahan painosti äijää siemennyshommiin lisää ja lisää ja nyt hän on yli 30-vuotias ja perhe vaan kasvaa. Nyt hän edelleen jauhaa sitä, että on hyvä tehdä nuorempana muksut, mutta hän pääsee sitä parikymppisen hummailuelämää harrastamaan joskus 55-vuotiaana... ellei myöhemmin, jos akka vaatii vielä lisää lapsia tässä seuraavien vuosien aikana. Eli se 40-vuotiaana "vapautuminen" muuttui tämänkin miehen kohdalla +55-vuotiaana "vapautumiseen".

 

[J.Jake]

Toki naisten kanssa kaikki on mahdollista...
Mutta mahtuu sinne aika paljon sit mahdottomiakin juttuja

 

[Huppe]

Hitto kun olisi tajunnut tehdä ipanat kerralla 16-18 vuotiaana..

Samaa on mietitty. Tosin sit ois eri ipanat. Aika jännä miettiä tuotakin asiaa, ihan hyvin nämä meidänkin ipanat vois olla vain läikkä lakanoissa tai mälli kitarisoissa ja ihan eri muksut sitten tuolla koisimassa tällä hetkellä. ;)

 

[IronMind]

Meikäläisellä ainakin jos olisi tullut perheydyttyä hyvin nuorena, niin 100% todennäköisyydellä olisi alkanut jalkapohjia kutittaa kokolailla heti kättelyssä. Epäilen että parikymppinen meikäläinen ei olisi kotileikkejä kauaa jaksanut. Sopii minulle paremmin näin päin että ensin on riehuttu tarpeeksi ja nyt sitten ikämiessarjassa jäähdytellään.

Kyllähän jotkut hullut tekevät lapset sekä nuorena, että vanhana. Siinä on jo aika HC meininki.

 

[Timba79]

Enpä ole minäkään katunut millään tavalla että tietoisesti lykättiin lasten tekoa sinne asti että oli vähän ikää ja järkeäkin (ehkä) päässä ja koulut käyty ja molemmilla duunintynkääkin. Tuli silloin parikymppisenä ravattua baareissakin niinpaljon, ettei tänäpäivänäkään jaksa kiinnostaa kuin kerran tai pari vuodessa.

Hyvin sitä itsekin on alta 50 vuotias kun pennut on siinä iässä että todennäköisesti on pesästä lähteneet. Eli onhan tuossa sitten mahdollisuus ostella prätkää ja reissata enempi jne jos siltä tuntuu.

Aika paljon elämä kuitenkin helpottuu kun muksuille tulee ikää, niitä saa huomattavasti helpommin hoitoon ja kohtahan nuokin on jo siinä iässä että pärjäävät kotosalla hetken omillaankin. Ei mene kuin pari vuotta tähän.

 

[KaljuJallu]

Aikaisempaan postiin vastatakseni, en todellakaan odota että lapset lähtee pois kotoa. Tarkoitin että sitten kun lapset täysi-ikäisiä voisi porukalla harrastaa/lomailla erillälailla kuin silloin kun lapset ovat pieniä.

 

[Neuvostoliitto]

Samaa on mietitty. Tosin sit ois eri ipanat. Aika jännä miettiä tuotakin asiaa, ihan hyvin nämä meidänkin ipanat vois olla vain läikkä lakanoissa tai mälli kitarisoissa ja ihan eri muksut sitten tuolla koisimassa tällä hetkellä. ;)

Voisihan sitä tietty erota ja olla isänä tai äitinä joka toinen viikonloppu tai silloin kuin jaksaa/huvittaa. Lopun voisi sitten ottaa omaa aikaa ja nauttia ihanuudesta.

 

[Vilu]

Voisihan sitä tietty erota ja olla isänä tai äitinä joka toinen viikonloppu tai silloin kuin jaksaa/huvittaa. Lopun voisi sitten ottaa omaa aikaa ja nauttia ihanuudesta.

:thumbs: ;)

 

[Ray Lewis]

Edellä on käyty hyvää keskustelua. Täytyy sekin näkökulma tuoda asiaan, että jos sitä aletaan vehdata ilman kumia tai muijan kanssa, joka yrittää painostaa lapsien tekoon, niin silloin leikitään aika vakavien asioiden kanssa. Jos vahinko tai "vahinko" vieläpä nuorella iällä käy, niin on itsensä huijaamista alkaa selittelemään, että "noh.. tää on 20-vuotias mun ollessa 45-vuotias, että silloin sitten voi alkaa elämään". Siinä leikitään aika vakavien asioiden kanssa ja todella rankka katkeroituminen on enemmän kuin todennäköistä ennemmin tai myöhemmin. Jos akka on vielä kunnon vaatija ja kiristäjä, niin siinä voi jäädä vielä 20 vuodeksi velkoja maksettavaksi SEN JÄLKEEN kun lapsi 20-vuotiaana muuttaa pois. Lisäksi jos oot kasvattanu sen lapsen huonosti, niin se töpeksii omillaan raha-asiansa ja oot siinäkin sitten maksumiehenä, jos ei ole munaa sanoa, että aikuiset hoitavat ongelmansa itse.

Kolikon kääntöpuolena sanottakoot, että onhan niitä toki onnellisiakin tarinoita... mutta valitettavan vähän ainakaan itse tunnen moisia. Kyllä se alle 30-vuotias isä perheensä kanssa ruokakaupassa on aika karmiva näky; valtaosasta huokuu sellaista masennusta, ankeutta ja stressiä, että huhhuh. Katsokaa vaikka joku kerta ruokakaupassa.

 

[SteveBerman]

Edellä on käyty hyvää keskustelua. Täytyy sekin näkökulma tuoda asiaan, että jos sitä aletaan vehdata ilman kumia tai muijan kanssa, joka yrittää painostaa lapsien tekoon, niin silloin leikitään aika vakavien asioiden kanssa. Jos vahinko tai "vahinko" vieläpä nuorella iällä käy, niin on itsensä huijaamista alkaa selittelemään, että "noh.. tää on 20-vuotias mun ollessa 45-vuotias, että silloin sitten voi alkaa elämään". Siinä leikitään aika vakavien asioiden kanssa ja todella rankka katkeroituminen on enemmän kuin todennäköistä ennemmin tai myöhemmin. Jos akka on vielä kunnon vaatija ja kiristäjä, niin siinä voi jäädä vielä 20 vuodeksi velkoja maksettavaksi SEN JÄLKEEN kun lapsi 20-vuotiaana muuttaa pois. Lisäksi jos oot kasvattanu sen lapsen huonosti, niin se töpeksii omillaan raha-asiansa ja oot siinäkin sitten maksumiehenä, jos ei ole munaa sanoa, että aikuiset hoitavat ongelmansa itse.

Kolikon kääntöpuolena sanottakoot, että onhan niitä toki onnellisiakin tarinoita... mutta valitettavan vähän ainakaan itse tunnen moisia. Kyllä se alle 30-vuotias isä perheensä kanssa ruokakaupassa on aika karmiva näky; valtaosasta huokuu sellaista masennusta, ankeutta ja stressiä, että huhhuh. Katsokaa vaikka joku kerta ruokakaupassa.

...käsittääkseni terveillä yksilöillä luonto hoitaa asian niin, että lapsen tullessa (joko vahingossa tai suunnitellusti), se oma perse ei ole enää se tärkein perse vaan se lapsi on tärkein. Oma ajattelutapa muuttuu sen siliän tien. Tämä toimii tosin luultavasti vain terveillä ja täysin kehittyneillä yksilöillä.

 

[Ray Lewis]

...käsittääkseni terveillä yksilöillä luonto hoitaa asian niin, että lapsen tullessa (joko vahingossa tai suunnitellusti), se oma perse ei ole enää se tärkein perse vaan se lapsi on tärkein. Oma ajattelutapa muuttuu sen siliän tien. Tämä toimii tosin luultavasti vain terveillä ja täysin kehittyneillä yksilöillä.

Ihan hyvä näkökulma... toki ollaankin sitten hankalan filosofisen kysymyksen äärellä, kun mietitään, että kuinka paljon aikuisen miehen on tervettä unohtaa sitten oma itsensä? Vai onko asialla väliä; onko ihmiset luotu siten, että lapsen syntyessä ei kuulukaan enää välittää itsestään? Ei tarvi enää käydä salilla tai miettiä miltä näyttää... hups; kuulostaa ihan tavalliselta suomalaiselta mieheltä.(;))

Se on kyllä mun mielestä ihan oikeasti keskustelun arvoinen asia, että miksi se tavallisen näköinen nuorempi isä siellä ruokakaupassa näyttää siltä, että haluaisi ampua itsensä? Kukaan ei voi syyttää, että tämä olisi vain minun tekemäni huomio; mm. Tuomas Enbuske heitti tästä juttua vuosi sitten silloisessa ohjelmassaan TV5:sella.

 

[D.Yates]

Se on kyllä mun mielestä ihan oikeasti keskustelun arvoinen asia, että miksi se tavallisen näköinen nuorempi isä siellä ruokakaupassa näyttää siltä, että haluaisi ampua itsensä? Kukaan ei voi syyttää, että tämä olisi vain minun tekemäni huomio; mm. Tuomas Enbuske heitti tästä juttua vuosi sitten silloisessa ohjelmassaan TV5:sella.

En ole pistänyt merkille, mutta luulisin että näyttävät terveemmiltä kuin ne kaljakeissejä roudaavat sinkut. Tämä on aika koluttu aihe eikä viitsisi vääntää, mutta...

Mitä se ei-itsensä-unohtaminen sitten on? Salilla ja baarissa käyntiä? Itse isäännyin suhteellisen nuorena, mutta oli sellainen elämänvaihe muutenkin että ei yöelämä kauheasti kiinnostellut. Melkein sama vaikka olisi tehnyt 18-vuotiaana, kun en ole sekoilua koskaan harrastanut. Matkustaa olis tietty voinut helpommin jos ei olisi lapsia, mutta eipä sitä junnuna ollut rahaa matkustaa muutenkaan niin ihan sama. Enkä treenaustakaan pidä minään elämän ja kuoleman kysymyksenä, ei sillä etteikö sitäkin voisi perheellinen harrastaa. Oikeastaan se näkyvin muutos oli että kotona oli aina tekemistä. Nyt on muuten jotenkin huvittavaa että kun alkaa olla lasten kotoa muutto jo pian edessä niin samanikäiset työkaverit vasta vääntää vauvojen kanssa.
Naisillehan tuo lapsi muutenkin on isompi muutos.

Ei tarvi enää käydä salilla tai miettiä miltä näyttää... hups; kuulostaa ihan tavalliselta suomalaiselta mieheltä.

Niin? Onhan se hauska että on niitäkin miehiä olemassa jotkaa kelaa kovasti omaa ulkonäköään (homo) ;)

Oon miettinyt moottoripyörän hommaamista, mutta kun ei oikein jaksaisi ajella vaan ajelemisen vuoksi. Mieluummin ajelen sitten polkupyörällä, siinä sentään kuntokin kasvaa.

 

[Ray Lewis]

En ole pistänyt merkille, mutta luulisin että näyttävät terveemmiltä kuin ne kaljakeissejä roudaavat sinkut. Tämä on aika koluttu aihe eikä viitsisi vääntää, mutta...

Aasinsilta; onko se suomalainen mies sitten ehkä kuitenkin yhtä masentuneen näköinen, jos on sinkku vastentahtoaan ja roudaa sitä kaljaa himaan perjantaina? Onko se masentunut ja ankea ilme suomalaismiehen perusilme, oli perhettä tai ei?

Mitä se ei-itsensä-unohtaminen sitten on?

Esim. sitä, että aikuisella miehellä ei ole kirjaimellisesti mitään harrastusta. Ehkä tässä vaikuttaa myös mun tausta; olen alunperin kotoisin 20 000 asukkaan konservatiivisesta pikkukaupungista, jossa jo 25-vuotiaana "piti" pukeutua johonkin tavallisiin farkkuihin ja tavalliseen t-paitaan, koska oltiin jo niin aikuisia. Ei saanut erottua porukasta tms. "hulluttelua". Kun lapsia tuli, niin kaikki harrastukset ja kaverit jäi. Maksimissaan jotain katkeria viikonloppukännejä vedettiin ja avauduttiin kaikille, kuinka elämä on ohi ja olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä, jotta olisi nyt paremmassa taloudellisessa tilanteessa. Olen ehkä liikaa nähnyt tätä tällaista maailmaa tms. ...en tiedä.

Itse olen hyvin liikkuva ja harrastava isä. Kenellekään tämä ei tunnu olevan ongelma, mutta joskus miehet kysyvät, että miten mulla on käynyt tällainen tuuri, että emäntä antaa tulla ja mennä... tossun alle hakeutuminen on kai muodostunut niin normiksi, että kun sitä ei joku harrasta, hän erottuu voimakkaasti joukosta..?

 

[Andymon]

Edellä on käyty hyvää keskustelua. Täytyy sekin näkökulma tuoda asiaan, että jos sitä aletaan vehdata ilman kumia tai muijan kanssa, joka yrittää painostaa lapsien tekoon, niin silloin leikitään aika vakavien asioiden kanssa. Jos vahinko tai "vahinko" vieläpä nuorella iällä käy, niin on itsensä huijaamista alkaa selittelemään, että "noh.. tää on 20-vuotias mun ollessa 45-vuotias, että silloin sitten voi alkaa elämään". Siinä leikitään aika vakavien asioiden kanssa ja todella rankka katkeroituminen on enemmän kuin todennäköistä ennemmin tai myöhemmin. Jos akka on vielä kunnon vaatija ja kiristäjä, niin siinä voi jäädä vielä 20 vuodeksi velkoja maksettavaksi SEN JÄLKEEN kun lapsi 20-vuotiaana muuttaa pois. Lisäksi jos oot kasvattanu sen lapsen huonosti, niin se töpeksii omillaan raha-asiansa ja oot siinäkin sitten maksumiehenä, jos ei ole munaa sanoa, että aikuiset hoitavat ongelmansa itse.

Kolikon kääntöpuolena sanottakoot, että onhan niitä toki onnellisiakin tarinoita... mutta valitettavan vähän ainakaan itse tunnen moisia. Kyllä se alle 30-vuotias isä perheensä kanssa ruokakaupassa on aika karmiva näky; valtaosasta huokuu sellaista masennusta, ankeutta ja stressiä, että huhhuh. Katsokaa vaikka joku kerta ruokakaupassa.

Mun mielestä alle 30v perheenisä ruokakaupassa ei oo karmiva, vaan enemmänki harvinainen näky. Nykyään jengi tekee lapsia "kypsällä" iällä = 35-vuotiaana isäksi on ihan perussetti.

Mä itse olin liikenteessä varhain, valmistuin yliopistosta 24-vuotiaana oikeestaan yhtäaikaa esikoisen syntymän kanssa. Nyt edelleen alle 30-vuotiaaana muksuja on kolme, nuorimmainenkin jo kohta 2v. Itse en ainakaan koe että olisin jotenki masentunu, tai karmean näköinen, päin vastoin. Perhe-elämä on mun mielestä erittäin antoisaa, ja vaikka olenkin erittäin perhekeskeinen ihminen, olen samaan aikaan pystynyt myös etenemään uralla ihan kivasti, tapaamaan kavereita ja urheilemaankin samalla. Matkusteltukin on, sekä vaimon, kavereiden ja myös koko perheen voimin. Oikeastaan teen kaikkia niitä asioita joita samanikäiset (vielä) lapsettomat kaverit tekee.

Duunikuvioissa perhe on mun mielestä jopa tuonut nuorelle kaverille tiettyä uskottavuutta ja samalla auttanut pitämään työmäärän / työtunnit inhimillisinä.

En mä tiiä, ehkä oon vaan outo, mutta koen että lasten saamisen jälkeen elämä on kokoajan mennyt eteenpäin ja on aina vaan parempaa. En oo fyysisestikään ollut koskaan niin kovassa kunnossa kuin nyt.

edit. Korjasin pari typoa + halusin lisätä että joojoo, onhan se elämä pienten lasten kanssa joskus raskasta ja hektistä ja blaablaablaa ja rahakin on välissä aika tiukassa (varsinkin kun vaimo oli vielä kotona), mutta mitä sitten? Niinhän sen kuuluukin olla! Lasten kuuluukin välillä valvoa ja sairastaa ja aikataulujen kuuluu olla ylitiukkoja ja lenkille kuuluu mennä kello 21:30 ja salille 06:30 ja sun kuuluuki nukkua 5tuntia yössä. Semmosta se elämä vaan jossain vaiheessa on, ja se on 100% asennekysymys että nautitko sä siitä vai itketkö kurjaa kohtaloas..

 

[Ray Lewis]

Mun mielestä alle 30v perheenisä ruokakaupassa ei oo karmiva, vaan enemmänki harvinainen näky. Nykyään jengi tekee lapsia "kypsällä" iällä = 35-vuotiaana isäksi on ihan perussetti.

Mä itse olin liikenteessä varhain, valmistuin yliopistosta 24-vuotiaana oikeestaan yhtäaikaa esikoisen syntymän kanssa. Nyt edelleen alle 30-vuotiaaana muksuja on kolme, nuorimmainenkin jo kohta 2v. Itse en ainakaan koe että olisin jotenki masentunu, tai karmean näköinen, päin vastoin. Perhe-elämä on mun mielestä erittäin antoisaa, ja vaikka olenkin erittäin perhekeskeinen ihminen, olen samaan aikaan pystynyt myös etenemään uralla ihan kivasti, tapaamaan kavereita ja urheilemaankin samalla. Matkusteltukin on, sekä vaimon, kavereiden ja myös koko perheen voimin. Oikeastaan teen kaikkia niitä asioita joita samanikäiset (vielä) lapsettomat kaverit tekee.

Duunikuvioissa perhe on mun mielestä jopa tuonut nuorelle kaverille tiettyä uskottavuutta ja samalla auttanut pitämään työmäärän / työtunnit inhimillisinä.

En mä tiiä, ehkä oon vaan outo, mutta koen että lasten saamisen jälkeen elämä on kokoajan mennyt eteenpäin ja on aina vaan parempaa. En oo fyysisestikään ollut koskaan niin kovassa kunnossa kuin nyt.

edit. Korjasin pari typoa + halusin lisätä että joojoo, onhan se elämä pienten lasten kanssa joskus raskasta ja hektistä ja blaablaablaa ja rahakin on välissä aika tiukassa (varsinkin kun vaimo oli vielä kotona), mutta mitä sitten? Niinhän sen kuuluukin olla! Lasten kuuluukin välillä valvoa ja sairastaa ja aikataulujen kuuluu olla ylitiukkoja ja lenkille kuuluu mennä kello 21:30 ja salille 06:30 ja sun kuuluuki nukkua 5tuntia yössä. Semmosta se elämä vaan jossain vaiheessa on, ja se on 100% asennekysymys että nautitko sä siitä vai itketkö kurjaa kohtaloas..

Loistava kirjoitus. Ehkäpä sä juuri et ole sitä kohderyhmää, joka masentuu ja mököttää lasten kanssa Prismassa, koska olet elänyt edelleen myös omaakin elämääsi ja päässyt uralla eteenpäin. Kai mäkin olen jonkun silmissä uskottavampi myyntihenkilö/päällikkö/konsultti/esimies, kun mulla on sormus sormessa ja muksu ?!

Menee jo hiukan offtopikiksi, mutta täytyy sanoa, että kohtelu esim. autokaupassa, vakuutusyhtiössä tai pankissa eroaa kuin yöllä ja päivällä, kun menee vähän eri vaatteissa ja kokoonpanolla käymään. Kun meneen ko. paikoissa käymään töiden jälkeen puku päällä, niin mulle tarjotaan kaikkea kallista jne., mutta kun käytiin esim. pankissa ja vakuutusyhtiössä ihan verkkareissa koko perheellä, niin kohtelu oli jopa törkeää. Vihjailtiin kaikkea sen suuntaista, että "onhan se aika tiukkaa nuorella perheellä, kun ei ole omaisuuttakaan ehtinyt kertyä jne.". Eräässä yhteydessä vakuutusyhtiön virkailija vihjaili, että "meidän kaltaisen perheen" asunnon irtaimisto ei voi olla yli 20 000 euroa. "Yleensä se nyt nuorilla perheille menee näin... hahhah". Sama keskustelu viikkoa aiemmin samassa firmassa, kun tulin paikalle yksin puku päällä töistä meni näin: "tuskin teidän perheen irtaimisto on alle 50 000 euroa; mieti vielä nyt kaikessa rauhassa"

 

[IVa]

Kyllä se alle 30-vuotias isä perheensä kanssa ruokakaupassa on aika karmiva näky; valtaosasta huokuu sellaista masennusta, ankeutta ja stressiä, että huhhuh. Katsokaa vaikka joku kerta ruokakaupassa.

Kyllä se lasten kanssa kaupassa käynti on yleensä sellasta persettä ja helvettiä että tunnistan itseni tuosta kuvauksesta hyvin.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että alle 30v isänä oleminen olisi millään lailla huono juttu. Jos saisin valita uudelleen, en jättäisi lasten tekoa myöhäsemmälle iälle.

PS. kauppareissutkin on ihan ok silloin kun haetaan porukalla lauantaikarkit lähikaupasta

Muoks. lukaisin paremmin pari edellistä viestiä ja lisään sen verran että lasten saannin myötä oma elämänrytmi on paljon säännöllisempää ja harrastuksiin tulee lähdettyä erinomaisella innolla, kun tietää että viikossa on aina se tietty määrä mahdollisuuksia kun voipi harrastaa ilman että sillä vie perheen yhteistä aikaa suotta. Homma toimiikin todella hyvin, tulee pelattua työporukan vuorolla jääkiekkoa ti ja pe aamuisin klo 8-9, pyrin menemään töihin 3x viikossa pyörällä (sillon kun ei ole aamujääkiekkoa ja tarvii roudata varusteet mukana), ja keskimäärin 3x viikossa käyn salilla, jonne menen illalla klo21 kun lapset laittaa nukkumaan. Lisäksi sunnuntaisin lasten painitreenit. Kalassa tulee käytyä epäsäännöllisesti viikonloppuaamuisin. Ei kyllä ole mitään ongelmaa harrastaa.

 

[Timba79]

Minulla on kyllä sellainen hitler-kuri kaupassa, että ei nuot siellä paljon enää viitti härvätä. En osta ikinä mitään mitä vinkuvat, ennakkoon tietävät jos sinne mennään ostamaan karkkia.

Mutta käyn kyllä usein vaan S-Marketissa nopeeta hakemassa jotain täydennystä joten saavat silloin jumittaa autossa. Prisman ja Cittarin jne pihana ei sentään vielä voi autoon jättää. Sitten jos ovat jompikumpi yksikseen kaverina niin ei mitään ongelmia ikinä. Vanhempi poika (siis nyt 7 vuotta) oli mun kanssa hiihtolomaviikolla pitkän päivän töissä. Meni melkein 9 tuntia. Kaupoissa oltiin kun käyn työkaveria tuuraamassa rassaamassa telineitä niissä. Kulki perässä ja oikeasti auttoi. Mutta ei puhettakaan että vois edes 5 minuutin homman takia ottaa molemmat samaan aikaan mukaan, se härvääminen meinaa aina alkaa jos on velipoika mukana eikä vedetä kauppaa kiireellä päästä päähän. Tosin edelleen, en anna härvätä yhtään vaan komennan heti jos meinaa lähteä leikiksi.


JA mitä tulee kuntoiluun niin ei se tosiaan ole ongelma kuin vähän aikaa vauvaiässä. Sitten kun ovat jo isompia, niin joutuu itse kuntoileen että pysyy niiden perässä. Tänäänkin 5 vuotiaan kanssa harjoiteltiin fillarointia ilman apupyöriä, kun ei vielä ole tasapaino ihan löytynyt, niin siinä joutu ihan tosissaan karaamaan perässä tietä päästä päähän. Sitten on ne painit niillä jne. Talvella oli luistelua ja hiihtoa, kesällä sitten pallopelejä sun muuta. Oman punttiksen lisäksi siis.

 

[J.Jake]

Joo, kauppa ei ehkä ole se paras paikka katsella perheen isien kasvoja. Tai ainakaan tehdä niistä sen suurempia päätelmiä.

Mä ite olen jo lähelle 50v kun kundi on sen 15-17v. Kyllä saa duunia tehdä että tajuaa yhtään mitään nuorison elämästä enää.
Jo 15v nuoremman broidin touhut on niin ihmeellisiä että...

Viitaten keskusteluun yleisemmin niin mä luulen että paljon ongelmia johtuu just siitä että lapsia tehdään mutta silti ei itse aikuistuta.
Mä sanon muksuillekin monesti että aikuisilla ja lapsilla on eri säännöt. Mutta toki sitten myös vastuut ja velvollisuudet.

Kyllä meilläkin varmaan olis mukavampia kauppareissuja jos olisin mun muksujen kaveri. Mutta kun en ole, vaan vanhempi.

 

[tomps123]

Terve. Esittelinkin itseäni tuonne esittelyketjuun, mutta laitetaanpas tännekin nopeasti infoa. Eli kotoa löytyy vaimon kanssa kaksi pientä lasta, 2½ v poika ja 5kk tyttö. Itsehän olen 27v ja toimistohommissa, satunnaisia käyttöönottoja lukuunottamatta.

Pienemmän kanssa yöheräilyt menee aika pitkälti vaimon piikkiin (mistä olen ikuisesti kiitollinen), mutta tietysti yöunet itselläkin jää sinne 6h huonommalle puolelle usein. Tähän syynä se aikuisen "oma aika", mitä itse ainakin tarvitsen. Salihommat ollut pitkään jo säännöllisen epäsäännöllisiä, kunnes tässä vuoden sisään löytänyt uutta kipinää ja aikaa. Tätä jeesaa uusi sali, joka auki joka päivä 5-23.

Täällä aikaisemmin jo asiaa sivuutettukin, mutta miten te muut pienten lasten isät saatte pirteyttä lisää? Itse ainakin tuhannen väsynyt, varsinkin iltapäivästä, kun salilta tullut edellisehtoona kotia klo 23 ja klo 21 otettu treeniboosteri potkii vielä klo 24-01 tienoille virtaa niin että kokeilen vartin välein, josko vaimo intoutuis petipuuhiin. Tämä kaavahan yleensä toteutuu (ei koskaan), muttei silti viitsisi vain kattoa tuijottaa. Joskus hyödynnän nämä late night virtapiikit ja suoristan pesukonetta vatupassin kanssa tai ruuvaan muuten vaan (vanhassa ok-talossa riittää laitettavaa). Kellon herätys klo 5:45 fiilis onkin sitten täysin eri. Torkutan väh. 20min (4x5min=20min) ja laskeskelen joustosaldojani, että josko sitä keksis tekosyyn pitää miinusjoustoja puoli päivää tai vaikka koko päivän.

Ei vaan pääse sängystä ylös ja jos pääsee, niin aamupalasta turha uneksia. Mukamas niin kiire liukuvalle työajalle leimaan itteensä, ettei mukamas ehdi syödä mitään ennenkö töissä. Eli lyhennettynä, tehkää minusta aamuvirkku ihminen :D

Aamusalia koittanut pari kertaa, muuten ihan jees mutta kyykys ja mavet on kyllä niin voimattomia että ihan nauran ääneen niitä tehdessä.

P.S ylhäällä käyty keskustelua jotakuinkin aiheesta lapset nuorena vai aikuisena. En tiedä kumpi on parempi, mielenkiintoista olisi elää elämä jossa saa lapset vasta +30v, mutta se ei nyt ei ole mahdollista. Itse ainakin katselen näitä +30v vauvat sylissään olevia miehiä ja mietin, että onko ne nyt elänyt rillutteluvuotensa, koska ei niitä enää hirveästi jää lasten lähdettyä pesästä. Yleensä ovat uraihmisiä, kouluttautuneita jne. eikä sekään elämä nyt ihan stressitöntä ole.

Toisaalta silloin tällöin, kesäisin varsinkin, tulee tyhjä olo kun ajattelee, että voisipa lähteä "jätkien" kanssa aamupäivästä rannalle juopotteleen ja toistaa tätä kaavaa pari päivää putkeen. Ja maailma jatkaisi pyörimistään. Mutta se vene on mennyt jo, tiedän sen eikä se elämääni pilaa. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, ja tarkoitan tällä tässä sitä, että tottakai pitää aina välillä jossitella ja arpoa että millaista se elämä olisi, jossei lapsia olisikaan tehnyt. Siinähän se oma totuus selviää kun poika koittaa leikkimoottorisahallaan sahata koiran häntää poikki lukuisista kielloista huolimatta ja pikkuprinsessa oksentaa luumusoseet paidan sisään... En vaihtais mihinkään <3

Niin ja sori typot.