Tossa ei siis ole kysymys avioerosta tms, nainen tuli raskaaksi heti suhteen alussa ja aika nopeasti ilmoitti että voin painua helvettiin. Lapsi on nyt syntynyt ja pitäisi päättää mitä teen ton kanssa. Nyt tässä vaiheessahan se lapsi ei hirveästi kärsi henkisesti vaikka kuin vääntää... Ajattelin lähinnä, että jollain olisi jotain sankaritarinoita kerrottavana josta saisi voimaa ruveta tohon taisteluun.
Ilmeisesti motivaatiota ja halua kuitenkin on? Jos osaat sanoa, että siksi koska tiedät lapsen olevan sinun ja haluat kasvattaa omaa lastasi, niin ala selvitellä tuota isyystestin järkkäämistä noin ensi alkuun. Jos taas mietit että olisit tekemässä tuon periaatteen vuoksi tai exää kiusataksesi, niin mieti vielä hetki.
Tuossa hommassa kannattaa ehdottomasti olla apuna joku huoltajuusasioihin erikoistunut asianajaja, hyvä sellainen. Ja hyvät maksaa, reilusti. Valitettavasti. Jos on kotivakuutuksessa oikeusturva, niin selvitä korvataanko sieltä jotain. Hyvää hankiessasi muista että asianajaja -titteliä saa käyttää vain liittoon kuuluva ja hyväksytty lakimies. Tarkoittaa, että tekemiset pitää olla hyvien tapojen mukaisia ja yleensä tarkoittaa myös sitä että on se ensimmäinen merkki jonkunlaisesta pätevyydestä.
Tuo isyyden todistaminen tuossa on se ensimmäinen juttu jonka jälkeen alkaa muu soppa. Tuosta todistamisesta ei ole mitään hajua, mutta muuten on tullut selviteltyä ja oltua avuksi tappelussa tapaamisten ja lähestymiskieltojen ja huoltajuusasioiden jajajaja... kanssa.
Sun etu on sen haitta, eli nykyään yhteiskunta vääntää jopa sairaalloisesti lapselle väkisin kahta vanhempaa. Aivan kaikessa katsotaan lapsen etua, ei kummankaan vanhemman. Kärjistetysti ei sulla ole mitään oikeutta nähdä lasta, mutta sillä on sua. En tarkoita että olisit johonkin syyllistynyt, vaan että tuollaisessa sodassa voi tulla mustamaalatuksi ja syytetyksi niin uskomattomista asioista, ettei siihen edes pahin mielikuvitus riitä. Ja jos toisella pokka riittää väittää, niin on aika vittumainen tilanne yrittää todistaa perättömäksi niitä väitteitä. Aikalailla kaikenlaista sontaa voi toisesta levittää ennenkuin joutuu edes tutkintaan mistään kunnianloukkauksesta. Se että jos toinen olisi tehnyt elämässään jotain epäilyttävää, syyllistynyt huumausainerikoksiin, väkivaltarikoksiin tms. ei tarkoita välttämättä yhtään mitään huoltajuuden valinnassa jos ne eivät ole kohdistuneet siihen lapseen. Eli, mieti mitä se exä susta ja sun tekemisistä tietää (huumekokeilut, käytöt, alkoholihongelmat jnejne...) ja mistä sillä on todisteita. Onko se fiksu ja vittumainen, eli osaako ja haluaako se kaataa sitä kuraa niskaan? Onko sillä paperilla jotain todisteita(tekstiviestejä, sähköpostia tmstms tämän selvittelyn alusta jossa olisi tullut uhkailtua tms?)
Mun kokemus tuollaisten keikkojen seuraamisesta on että kaikki alkaa siitä kun jättää vaaleanpunaiset lasit pois ja karistaa sen täydellisen lapsenuskon jostain lintukoto-oikeusvaltiosta missä paha saisi palkkansa ja kaikki kääntyisi oikein. Fakta on että oikeutta saa vain sitä itse hankkimalla ja tekemällä vitusti töitä sen eteen fiksujen ihmisten kanssa. Pitämällä pää kylmänä, hoitamalla yhteydenpidon kirjallisesti ja kärsivällisyyttä. Lisäksi tarvitaan joku(luultavasti se asianajaja) joka osaa suhtautua asioihin asioina ja jättämään tunteet pois. Tunteilla ei ole oikeuden päätöksiin merkitystä vaan faktoilla. Sossutantat on sitten erikseen. Ne on huonosti palkattuja(onko kaikkein terävimmät huonoimmin palkattuja?) ja aivan täysin vedätettävissä tunteilla ja valheilla toisen tekemisistä. Ja ne voi kirjotella raportteihinsa aivan mitä valheita tahansa mitä se toinen on saanut ne uskomaan joutumatta siitä vastuuseen, ja siellä ne seisoo virallisessa paperissa. Jää sun työksi todistaa ne vääriksi.
Tämä ei luultavasti rohkaissut yhtään... Mutta rohkaisuksi voin sanoa että ne mun seuraamat jutut on aivan täydellisestä ääripäästä. Sun on varmasti helpompi. On tilastollinen mahdottomuus, että ääritapauksia olisi enempää.
