Pienten lasten ISIEN ketju!

[cryscythe]

No tottakai tuo meidän Aleksi 6 vuotta rassaa sitä sieltä alapäästä. Sanoin sille että kissaa ei sieltä selitetä, mutta vastaus oli "mutta kun iskä se tykkää siitä". No niinpä niin taas. Taas piti selvitellä että ihminen ei kissaa alapäästä rassaile, vaan sitä saa silittää mahasta ja selästä ja päästä kuten normaalistikin. Heti poika ties mistä kiimanen narttu tykkää.

...ihminen ei kissaa alapäästä rassaile. :hyvä: No ajattele niin päin että jostain se oppi pitää saada kongreettisesti ja nyt poika varmasti tietää lopun ikäänsä mistä ne ihmis-nartutkin tykkää!

Meillä pojat 2 ja 4 ja kyllä meilläkin tarhan isot pojat on jo opettanu puhumaan rumia ja isojen poikien juttuja. Yks päivä pikkumies laukas ihan puuntakaa että "mä tapan sut"! Selvishän toi äkkiä mistä oli opittu..

Yks toinen päivä kuuntelin oven raosta kun tää 4 vuotias opetti veljelleen kuinka sana paska sanotaan oikein. " Ei pakka, vaan sano se ässhh sinne väliin" Toinen sitten kulki koko illan hokien "pakka siellä ja pakka täällä".. Ei tohon puheopetus sessioon nyt viittiny oikein puuttuakaan, kun on tälle vanhemmalle juuri painotettu ison veljen roolia, kuinka pikkuveljeä pitää auttaa ja opettaa kaikessa..

 

[Timba79]

Juu siis piti niinkun yrittää kieltää, että ei ei ei, kissaa ei rassata alapäästä. :D

Tässä poikien leikeistä bongattua juttua. Vanhempi sanoo nuoremmalle "Ole sinä mikä pappa haluat, minä olen ainakin isopappa kun muilla papoilla on niin iso maha". No siis poikien isopappa on varsin hoikka ollut aina ja muilla enempi ja vähempi elintasokumpua.

Ja tosiaan ne oppii kyllä nuot "tapan sut" yms. jutut vähän turhan nopeeta. Vanhemmalle piti selittää mitä se oikeasti tarkottaa kun sitä viljeli. Vaimo sille sanoi että se tarkoittaa poika sitä että haluat oikeasti jonkun kuolevan. Eipä se paljon ole enää sitä tuon jälkeen laukonut.

Nuorempi, parin viikon päästä siis 4 wee kun suuttuu niin tulee näitä "nyrkkäsen sinua" ja "tökkäsen sinua silmään" ja "sitten mä lyön sitä". Pojat on poikia.

 

[Proteos]

On meilläkin käynyt joskus niin että on menny kalsarit siihen kuntoon että pakko heittää vekes. Välillä se tavara on tosiaan sellasta kumimaista liejua mikä tarttuu kaikkiin pintoihin kuin pihka eikä lähde pois kuin kulumalla.. Tällaisissa tilanteissa on järkevämpää uhrata parin euron kalsarit ja välttää uhkaava putkiremontti taloyhtiössä..

Juuri näin. Ei nyt ihan joka tortun kanssa tartte kalsareita heittää helvettiin (eihän uhrauksiakaan päivittäin tehdä ;)), mutta sanottakoon sekin että isillä on kynnys tähän aika paljon matalempi kuin äidillä.

 

[Timba79]

Juuri näin. Ei nyt ihan joka tortun kanssa tartte kalsareita heittää helvettiin (eihän uhrauksiakaan päivittäin tehdä ;)), mutta sanottakoon sekin että isillä on kynnys tähän aika paljon matalempi kuin äidillä.

Meillä varmasti toisinpäin. Eli vaimo heittäs huomattavasti helpommin kalsarit rodeen kuin minä.

 

[Proteos]

Oonki aina ollu sitä mieltä että se kakkavaippojen vaihtelu on vielä iisiä puuhaa, kun ne siitä kasvaa niin sen vaikeemmaks ne käy. :D

Joo, varmaan näin - jos on jokotai-tilanne. Meillä pyörii samaan aikaan 1v-, 3v- ja 8v -taloudessa, joten on vähän kaikennäköistä vaihetta päällä samaan aikaan. Koulussa tosiaan vertaillaan kännyköitä ja nyt tarttis olla iPhonet yms. Säästökohdekin vaihtuu päivittäin; milloin se on kannettava tietokone (kun jollain muullakin on) tai sitten bmx tai joku helvetin keräilykorttisarja. Kämppätarinat on tullut kuultua myös (asutaan rivarissa) ja välillä tarttisi lähteä siltä seisomalta Egyptiin tai Lappiin kun koulussakin joku kävi.

Keskimmäisellä on sitten omat touhunsa ja saakin aika tarkkaan katsoa, että mitä hänen kuullensa päästää suustaan - tulee meinaan välillä aika jäätäviä kommentteja mummolassa / kaupassa yms. Hän on myös erikoistunut mun iPhonen käyttämiseen ja muutaman kerran on singahtanut tahattomia puheluita eetteriin (osaa tosin laittaa lentokonetilan, mutta välillä tullee vinosyöttö). Aika vekkuli tilanne muutamia kuukausia aiemmin kun auton avaimet oli kadonneet ja poitsua kuulustellessani hän vastaa muikean hymyn kanssa: "piilossa". Siinä sitten sai jonkun aikaa ettiä ennenkuin oikea piilo löytyi...

Pienin taasen on just nyt siinä iässä, että kiipeilee tv-tasoille, tuoleille, pöydille yms ja sen lisäksi työntää tavaraa keittiön roskakoriin / tiskikoneeseen kun vähänkään silmä välttää.

Kaikki poitsut on vielä kohtuu kovia menemään ympäri taloa ja välillä sitä pysähtyykin katsomaan sirkusta ja miettimään, että aika settiä. :D

 

[Timba79]

Tuossa on kyllä Proteoksella tenavat parhaassa iässä. Siis pahimmasa kun kaikki niin eri ikäsiä. Meillä kun nuot on nyt jo kohta 4 ja 6 niin ne touhuaa keskenään aika pirun paljon. Tosin ne sitten tappeleekin aika pirun paljon. Eli aika iso osa päivästä on oltava erotuomarina karjumassa niitä jäähylle kolttosista. No kunpa nää pakkaset tästä nyt vähän laskisi niin saisivat taas purkaa energiaansa ulkona.

 

[sämpylä]

Meillä muksut aika siistejä suustaan, eikä esim. päiväkodista ole mitään törkeyksiä opittu vielä. Mutta eilen Prismassa ollessa poika (juuri täytti 4v) alko autokärrystä huutelemaan: "Hei tuolla on polliisi, ammutaan se! trrrrtrrrrrrr!" Hiljeni kyllä heti ku komensi ja ymmärsi puhuneensa sopimattomia. Eikä nyt tainnut ihan kunnolla ymmärtää, että mitä se mahtoi oikeasti tarkoittaakaan.

Ja nyt aamulla poika on lauleskellut Miinan ja Manun tunnuslaulua sillä melodialla, mutta sanat menee: "Miima ja Mamu, kaksi kissaa ihanaa'!" Taitaa tulla suvaitsevainen poika...

 

[Jami2003]

Nuo on ihan hauskoja nuo pienten sanamuunnokset.

Kaverin penska ei osannut pienenä pitkiä sanoja oikein sanoa niin oli vähän kuulemma korvia punottanut kun kaupassa oli alkanut huuto "äitii, pilluaa, pilluaa"... tarkoitti siis pillimehua

 

[Timba79]

Meillä muksut aika siistejä suustaan, eikä esim. päiväkodista ole mitään törkeyksiä opittu vielä. Mutta eilen Prismassa ollessa poika (juuri täytti 4v) alko autokärrystä huutelemaan: "Hei tuolla on polliisi, ammutaan se! trrrrtrrrrrrr!" Hiljeni kyllä heti ku komensi ja ymmärsi puhuneensa sopimattomia. Eikä nyt tainnut ihan kunnolla ymmärtää, että mitä se mahtoi oikeasti tarkoittaakaan.

Ja nyt aamulla poika on lauleskellut Miinan ja Manun tunnuslaulua sillä melodialla, mutta sanat menee: "Miima ja Mamu, kaksi kissaa ihanaa'!" Taitaa tulla suvaitsevainen poika...

Onneksi ei asuta ämeriikassa. Siellä ois kytät varmati piirrittänee ostarin ja SWAT hyökännyt autokärryn kimppyyn kyynelkaasukraatein. Uhattiinhan siinä selvästi poliisin henkeä. :D

 

[Timba79]

Nuo on ihan hauskoja nuo pienten sanamuunnokset.

Kaverin penska ei osannut pienenä pitkiä sanoja oikein sanoa niin oli vähän kuulemma korvia punottanut kun kaupassa oli alkanut huuto "äitii, pilluaa, pilluaa"... tarkoitti siis pillimehua

Heh tuli tästä mieleen kun mulla on itseäni melkein 10 vuotta nuorempi sisko. Velipojan kanssa, minua 2 vuotta nuorempi, opetettiin siskolle tietysti kaikki alan sanasto kun se oli 5-6 vuotias. Esikouluun oli menossa niin se käännettiin esileikkikouluksi jne. Pikkusen sai varmaan porukat hävetä. ;) Lapsilla on aivan ällistyttävä kyky oppia kaikki tällainen.

 

[Tbag]

Miksi täällä pohjoisessa vanhemmat on niin hiton lepsuja, pennut tekee mitä huvittaa. Jotain rajaa hei. "Hitsi kun tuota pentua on niin hankala saada liikkumaan" V: "No annat sen istua tietokoneella vaan!"

 

[Timba79]

Aika nopeita toipumaan nuot pienet lapset. Vanhempi poika oli tänään siinä vesikivesleikkauksessa. Joku tähystystyyppinen operaatio tuosta alavatsasta. Kympiltä aamulla oli leikkurissa, kolmen aikaan kotosalla ja kun tulin itse viiden aikaa kotiin, niin ei siitä edes huomannut että oli juuri aamulla nukutettuna. Toivottavasti ei tuu mitään takapakkeja, vähän hankala saada pysymään rauhallisena kun tuntuu tuota virtaa riittävän.

 

[Proteos]

Virtaa riittää täälläkin... pienin kaveri on kiivennyt illan aikana useita kymmeniä kertoja erinäisten tuolien / tv-pöytien päälle. Kun koppaa kaverin alas, niin suuntaa välittömästi kohti uutta haastetta... Silloin kun ei kiipeä, niin touhuaa johtojen parissa ja aina välillä koittaa asentaa niitä pistorasiaan - tässä täytyy tietty juosta perässä kieltämässä, mutta ei oikein sana tehoa. Roskikseen menee myös tavaraa tasaiseen tahtiin ja pelastin juuri mm. rannekelloni roskapussista... ei uskalla edes miettiä, että mitä kaikkea on kulkeutunu roskiin pienen siistijän toimesta.

Tarhassa harrastanut kiipeilyä koko päivän ja hoitajat oliihmeissään kun kaveri löytyy aina jostain ylhäältä. Kyseiset tädit voisivat tosin katsella hiukan tarkemmin näiden pienempien perään ja usein jännättääkin, että selviääkö sälli päivästä ilman damagea.

edit. Lisäksi semmonen tapaus sattui, että jouduin tässä alkuviikosta viemään työkoneeni IT:lle, kun kovo herjasi bootin aikana. Taustaa sen verran, että mulla on kone yleensä ainakin viikonloput kotona käytössä ja näin nytkin. Kone asenneltiin uusiksi parissa päivässä ja ihmettelin itekseni, että mikäs helvetti sen nyt särki. Mysteeri sai hiukan lihaa luiden ympärille kun dvd-asemasta oli löytynyt palanen näkkileipää - taisi tapahtua saman projektin aikana jotain muutakin koneelle. Nyt tietää miten se muinainen korppuasemakin sai nimensä... :D

 

[Timba79]

Meidän nuorempi, ensiviikolla 4 vuotta täyttävä poika oli mun kanssa nyt illalla töissä 1,5 tuntia. Innoissaan keräsi roskia hallin lattialta, otti papereita tulostimesta. Keräsi kaikki kynät ja tussit pakkauslinjojen alta ja lopuksi ajettiin trukilla lavoja hyllyyn. Sai salmiakkia palkaksi. Oli pakko ottaa mukaan muutamasta syystä, ihan täpinöissään oli.

 

[RautaPerse]

onko kellään Pakkisfaijasta yhteishuoltajuutta? Eli hoidatta exän kanssa lapsia puoliksi? Jollakin ainakin oli, mutta en selailemalla löydä enää.

Kuinka olette selvinneet? Itse juuri erosin ja 2.5-vuotias poika on kaikki kaikessa. Todennäköisesti hoidetaan poikaa viikko ja viikko. Käytännössä minulla tulee olemaan enemmän, johtuen exän duuneista. Itseä ainakin aluksi mietityttää tuo erossa oleminen pojasta. Välillä kun ei kerkä pariin päivään näkemään junnua hereillä, niin tekee tiukkaa. Istunkin silloin sen katselemassa kun se nukkuu ja puhisee. Nyt pitäisi olla aina viikko näkemättä, kai siihen tottuu?

Onko teillä lapset reagoineet miten tuohon ja miten olette niille puhuneet asiasta? Tietysti riippuu minkä ikäinen lapsi on kyseessä. Meillä alkanut jo nyt reagoimaan, vaikka asutaan vielä saman katon alla ja ei olla riidelty ollenkaan pojan aikana. Alkaa kuulemma päiväkodissa itkeä kesken leikkien ja on ikävä isiä. Ei ole ikinä ennen ollut tuollainen.

Halusin tarjota pojalleni sen kaikkein parhaimman lapsuuden, koska oma oli kaukana siitä. Epäonnistuin ja välillä tunnen epäonnistuneeni. Pitää vain pitää huolta, että olen aina 100% läsnä, kun poika on kanssani.

 

[Antsu]

Tytär täyttää 7-v. huhtikuussa ja olen meinannut hommata hänelle ekan kännykän. Onko vinkkejä millainen verme kannattaisi muksulle hommata?

 

[teri]

Muistakaa muuten ottaa lapsivakuutukset lapsillenne. Just käytiin pojan korvat putkittaa. Hintaa olis tullu +1,5ke. Ei olis kiva noita ite maksella.

 

[vilho_kanuuna]

onko kellään Pakkisfaijasta yhteishuoltajuutta? Eli hoidatta exän kanssa lapsia puoliksi? Jollakin ainakin oli, mutta en selailemalla löydä enää.

Kuinka olette selvinneet? Itse juuri erosin ja 2.5-vuotias poika on kaikki kaikessa. Todennäköisesti hoidetaan poikaa viikko ja viikko. Käytännössä minulla tulee olemaan enemmän, johtuen exän duuneista. Itseä ainakin aluksi mietityttää tuo erossa oleminen pojasta. Välillä kun ei kerkä pariin päivään näkemään junnua hereillä, niin tekee tiukkaa. Istunkin silloin sen katselemassa kun se nukkuu ja puhisee. Nyt pitäisi olla aina viikko näkemättä, kai siihen tottuu?

Onko teillä lapset reagoineet miten tuohon ja miten olette niille puhuneet asiasta? Tietysti riippuu minkä ikäinen lapsi on kyseessä. Meillä alkanut jo nyt reagoimaan, vaikka asutaan vielä saman katon alla ja ei olla riidelty ollenkaan pojan aikana. Alkaa kuulemma päiväkodissa itkeä kesken leikkien ja on ikävä isiä. Ei ole ikinä ennen ollut tuollainen.

Halusin tarjota pojalleni sen kaikkein parhaimman lapsuuden, koska oma oli kaukana siitä. Epäonnistuin ja välillä tunnen epäonnistuneeni. Pitää vain pitää huolta, että olen aina 100% läsnä, kun poika on kanssani.

Ilmeisesti aika hankala ikä erota. Lapset on kuitenkin onneksi aika sopeutuvaisia. Veikkaisin että tärkeintä on saada homma vanhempien kesken toimimaan. Tsemppiä ja jaksamista.

 

[Rohemiinireiska]

Muistakaa muuten ottaa lapsivakuutukset lapsillenne. Just käytiin pojan korvat putkittaa. Hintaa olis tullu +1,5ke. Ei olis kiva noita ite maksella.

Tuo vakuuttaminen on kakspiippuinen juttu. Toisaalta on hyvä/kätevää että periaatteessa aina kun siltä tuntuu on pääsy suoraan lääkäriin ilman jonotuksia julkisen puolen päivystyksissä, toisaalta taas omalle kohdalle on sattuneet niin terveet lapset (1,2 ja 4v) että ollaan selvitty tähän asti ihan muutamalla lääkärikäynnillä ja niillä ollaan saatu erittäin hyvää palvelua nopeasti ja edullisesti. Meillä siis ei ole vakuutuksia lapsille.

Vakuutuksia harkitessa tärkeintä on muistaa, että ne on vakuutusyhtiölle hyvä bisnes. Keskimääräinen lapsi ei sairasta läheskään sillä rahalla vuodessa kuin vakuutus maksaa. Ja hintoja nostaa varmasti ylöspäin myös se, että osa vakuutuksen ottaneista tuntuu juoksevan siellä lääkärissä allergiatesteissä, lääkekuuriahakemassa ja kaikissa mahdollisissa hoidoissa melkein huvikseen kun se on "ilmaista". Eli ajattelumalli on se, että mitä enemmän lastasi hoidatat (oli sitten todellista tarvetta tai ei), sitä enemmän säästät.

Ja kommenttina Terille vielä: julkisella puolella olisit maksanut tuosta toimenpiteestä pari kymppi poliklinikkamaksua. Loppukustannus katetaan verotuloilla.

 

[Vilu]

onko kellään Pakkisfaijasta yhteishuoltajuutta? Eli hoidatta exän kanssa lapsia puoliksi? Jollakin ainakin oli, mutta en selailemalla löydä enää.

Kuinka olette selvinneet? Itse juuri erosin ja 2.5-vuotias poika on kaikki kaikessa. Todennäköisesti hoidetaan poikaa viikko ja viikko. Käytännössä minulla tulee olemaan enemmän, johtuen exän duuneista. Itseä ainakin aluksi mietityttää tuo erossa oleminen pojasta. Välillä kun ei kerkä pariin päivään näkemään junnua hereillä, niin tekee tiukkaa. Istunkin silloin sen katselemassa kun se nukkuu ja puhisee. Nyt pitäisi olla aina viikko näkemättä, kai siihen tottuu?

Onko teillä lapset reagoineet miten tuohon ja miten olette niille puhuneet asiasta? Tietysti riippuu minkä ikäinen lapsi on kyseessä. Meillä alkanut jo nyt reagoimaan, vaikka asutaan vielä saman katon alla ja ei olla riidelty ollenkaan pojan aikana. Alkaa kuulemma päiväkodissa itkeä kesken leikkien ja on ikävä isiä. Ei ole ikinä ennen ollut tuollainen.

Halusin tarjota pojalleni sen kaikkein parhaimman lapsuuden, koska oma oli kaukana siitä. Epäonnistuin ja välillä tunnen epäonnistuneeni. Pitää vain pitää huolta, että olen aina 100% läsnä, kun poika on kanssani.

Täällä yksi! Tähän asti mennyt vaan jokatoinen vloppu linjalla ja pari kertaa viikossa olen käynyt tuossa välissä skidejä katsomassa. Välimatkaa senverran että joka päivä ei viitsi ajella. Vahnempi (erotessa reilu 4v) protestoi aika paljon ja protestoi vieläkin jonkunverran. Ei haluaisi lähteä äidiltään mihinkään ja se on kaikki kaikessa. Nuorempi jätkä (nyt reilu 2v) on taas ääripää. Todella riemuissaan kun näkee mut, eikä haluaisi lähteä kotiin, kun on palautuksen aika. Keskellä viikkoo kuulemma kotonaan auton tullessa pihaa/naapuriin tms, niin on ikkunassa odottamassa, että "isi tuli hakeen". Hyvin on silti loppupeleissä sujunut jakun välit äidin kanssa ovat siinä mallilla, että voin koska vaan mennä sinne, niin helpottaa hommaa, eikä yleinen fiilis ole millään lailla väkinäinen, kun siellä vietän aikaa..