Pienten lasten ISIEN ketju!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Sain juuri tietää avovaimoni tehtyä raskaustestin kahteen kertaan, että hän on raskaana. En oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua, kun kyseessä on ei nyt voi sanoa että ei toivottu mutta täysin odottamaton ja suunnittelematon tapaus... Itselläni on tutkinto loppuviimeillä mutta työpaikasta ei tietoakaan. Tulomme on nyt jo kovin minimaaliset. Kumpikin olemme aborttia vastaan, koska itse en halua saada vaivakseni ajatusta elämän lopettamisesta. Toisaalta ajatus isäksi tulemisessa tuntuu hyvältä mutta silti on pelokas ja jotenkin kovin sekava tunne... Miten tästä selvitään?
 
Tuo pelokas ja sekava tunne kuvaa erittäin hyvin omiakin fiiliksiä kun ensimmäistä odotettiin, vaikka se olikin ihan tietoisesti tehty lapsi. Eli tuo kuuluu asiaan, sille ei voi mitään ja se on hyvinkin luonnollista. Se kuvastaa sitä että olet vastuuntuntoinen kaveri.

Eli ei muutakun ostamaan tarvikkeita pikkuhiljaa. Sukulaiset kyllä sponssaa yleensä jos sellasia on. Toki se talous varmasti on tiukilla, mutta pienituloiselle lapsiperheelle on myös erilaisia yhteiskunnan tukia olemassa. Eli niistä kannatta vaikka KELAsta tiedustella.
 
Omat vanhempani olivat uutisesta positiivisesti yllättyneitä mikä kyllä erittäin paljon helpotti oloa. Tunne siitä, että saan tukea niin sukulaisilta, tuttavilta kuin täältä foorumilta auttaa jaksamaan omien ajatuksien kanssa. Tämän yhden päivän aikana olen saanut jo hieman selviteltyä ajatuksiani ja kyennyt omaksumaan ajatuksen tulevasta isyydestä.
 
Meinasin ensin kirjottaa, että "miettikää nyt tarkkaan, olet aika nuori kaveri kuitenkin" kunnes tajusin että -88 täyttää 24 tänä vuonna ja itselle tuli ensimmäinen skidi 19vuotiaana. Jätän siis kirjottamatta :D
 
Onnea soutajalle! Meidän esikoinen syntyi kun mulla oli AMK puolessa välissä ja hyvin sen kanssa oppi sumplailemaan. Iso muutoshan se on arkirutiineihin, mutta pikemminkin postitiivinen sellainen.

Mulla oli kans ennen esikoisen syntymää kaikenlaisia pelkotiloja ja epäilyksiä. Muistan nähneeni unta (toistuvasti) ennen lapsen syntymää että se lapsi oli syntyessään ihan hiton ruma ja muistan unessa ajatelleeni että en mä tällasta kyllä halua.. :) En oikeastaan edes osannut hahmotella minkänäköinen sen lapsen olis pitänyt olla että se olis kelvannut.. Sit kun se synty niin se olihan se just niin sellanen kuin pitääkin ja helpotus oli suuri. Se on kyl jännä mind-trick miten lapsi saa aivot muljahtamaan eri asentoon. Ei sitä osaa kenellekään selittää kuinka siistiä se on kun saa ekan kerran pidellä omaa lastaan!
 
Onnea soutajalle! Kyllä sitä itsekin oli aika "kujalla" kun raskausuutinen tuli, meni aika kauan tajuta ja sisäistää että kohta se kakara sieltä tupsahtaa ja isäksi "pitäisi" alkaa. Hyvin kuitenkin kaikki on mennyt ja nyt 2v tytär on kyllä parasta mitä on tässä maailmassa. Kyllä sitä vauvan kanssa pärjää vähilläkin rahoilla, kokemusta on. Kirpparilta saa jopa käyttämättömiä vaatteita naurettavaan hintaan ja isommissa hankinnoissa (hyökkäysvaunut yms.) isovanhemmat varmasti auttaa jos tiukkaa on. Totuus on että pieni vauva ei paljoa tarvitse. Ruokakin tulee äitin tissistä melko pitkään jos äiti vain haluaa imettää. Me hommattiin vauvalle vain perusvaatteet yms. perushärpäkkeet eikä niihin rahaa paljoa mennyt, sitten kavereilta ja sukulaisilta tulikin ovista ja ikkunoista kaikenlaista tarviketta niin paljon että ei ollu enää paikkaa mihin tunkea kaikki.

Mulla on nyt viime aikoina iskenyt sellainen outo pelkotila päälle että pelkään jatkuvasti että tyttö vetää ruokaa keuhkoon kun se syö ja tukehtuu siihen. Johtuneeko siitä että kerran meinasin tukehtua itse merkkariin, mutta meinaa kauhu iskeä päälle kun tytär pureskelee esim. jotain isoa kanapalaa ja samalla vaikka yskäisee. Taidan alkaa muussaamaan kaikki ruoat sille... :D
 
Meinasin ensin kirjottaa, että "miettikää nyt tarkkaan, olet aika nuori kaveri kuitenkin" kunnes tajusin että -88 täyttää 24 tänä vuonna ja itselle tuli ensimmäinen skidi 19vuotiaana. Jätän siis kirjottamatta :D

Jep, just meinasin viisastella duunikaverille, joka menee 21 vuotiaana naimisiin, että kerkeehän sitä. Olin itse 22 vuotias kun mentiin naimisiin, vai olinko jo 23. Aika kultaa muistot. 10 vuotta tulee kuitenkin täyteen tuolla rintamalla ensi kesänä.
 
Samat oli tuntemukset itselläkin, kun esikoinen syntyi. Perkeleesti jännitti koko raskausajan, sekavaksi vois kuvailla niitä tuntemuksia. Nyt kun toinen syntyi lokakuussa (oonkin muuten unohtanut sen tänne kirjotella) niin jotenkin kuvitteli, ettei tässä mikään kiire oo vaikka viikot vaan vierii. Sit olikin yhtäkkiä se päivä, kun mentiin synnärille. :) Ja tosta naimisiin menosta, niin ite olin 23 kun mentiin.

Pienempi poika on tosiaan 3kk ensi viikolla ja on nyt nukkunut koko viikon jo täysiä yöunia, syö illalla 23 aikoihin ja aamulla sit 6 huippeilla. Tuntuu hassulta, kun vanhempi on aina ollut tosi huono nukkumaan ja vasta nyt hiukan vanhempana on nukkuminen ruvennut luonnistamaan hyvin. Koitettiin miettiä, että minkä ikäisenä esikoinen jätti yösyönnit pois ja kumpikaan ei sitä muistanu, niin naurettiin vaan, että nopeasti ne jutut unohtuu vaikka siitä ei tosiaan ole kuin parisen vuotta. :)
 
Helpottaa älyttömästi kun saa positiivista vastausta :) Toki se pelottaa, mutta toisaalta kun avovaimoni ruokapöydässä heitti että pian sun kädessä roikkuu vaahtosammutin hokemassa sanaa isi, en voinut piilotella liikuttumista. Onhan se hienoa, tulla isäksi. Mutta pelottaa niin pirusti. Oma siskoni sai lapsen viime vuonna ja ikää hänellä oli 18. Hoidimme vauvaa yhden yön avovaimoni kanssa ja se oli aivan kauheaa :D Tietysti siihen kai tulee se aivojen muljahdus kun kyseessä on oma lapsi. En oikein osaa kuvailla tuntemuksiani tällä hetkellä. Toisaalta haluaisi että syntyispä se jo. Toisaalta hakee sitä pakoreittiä...jota ei ikinä tule. Aborttia emme tee piste. Se on jo päätetty. Katsome miten käy, tietysti parasta toivoen. Tänään avovaimo laittoi kesken koulupäivän viestin: sen nimeks tulee sit toivo topias. Teki tiukkaa pitää naama peruslukemilla :) Sekavat on olot, mutta tieto siitä että saa tukea ja kannustusta joka puolelta auttaa tosi paljon. Omat kaverini eivät asiasta tiedä vielä mitään ja pelolla odotankin heidän reaktiotaan kun vielä pari vuotta sitten sinkkumiehenä pahimpina örvellysvuosina kovistelin että muksuja en halua... Tais iskee vastapalloon se kommentti :D
Toisaalta elämä muuttuu halusi sitä tai ei. Eikä se muutos aina välttämättä ole pahasta niinkuin joku jo totesi. Kengät on vielä isot mutta enköhän ne ajan kuluessa täytä.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Helpottaa älyttömästi kun saa positiivista vastausta :) Toki se pelottaa, mutta toisaalta kun avovaimoni ruokapöydässä heitti että pian sun kädessä roikkuu vaahtosammutin hokemassa sanaa isi, en voinut piilotella liikuttumista. Onhan se hienoa, tulla isäksi. Mutta pelottaa niin pirusti. Oma siskoni sai lapsen viime vuonna ja ikää hänellä oli 18. Hoidimme vauvaa yhden yön avovaimoni kanssa ja se oli aivan kauheaa :D Tietysti siihen kai tulee se aivojen muljahdus kun kyseessä on oma lapsi. En oikein osaa kuvailla tuntemuksiani tällä hetkellä. Toisaalta haluaisi että syntyispä se jo. Toisaalta hakee sitä pakoreittiä...jota ei ikinä tule. Aborttia emme tee piste. Se on jo päätetty. Katsome miten käy, tietysti parasta toivoen. Tänään avovaimo laittoi kesken koulupäivän viestin: sen nimeks tulee sit toivo topias. Teki tiukkaa pitää naama peruslukemilla :) Sekavat on olot, mutta tieto siitä että saa tukea ja kannustusta joka puolelta auttaa tosi paljon. Omat kaverini eivät asiasta tiedä vielä mitään ja pelolla odotankin heidän reaktiotaan kun vielä pari vuotta sitten sinkkumiehenä pahimpina örvellysvuosina kovistelin että muksuja en halua... Tais iskee vastapalloon se kommentti :D
Toisaalta elämä muuttuu halusi sitä tai ei. Eikä se muutos aina välttämättä ole pahasta niinkuin joku jo totesi. Kengät on vielä isot mutta enköhän ne ajan kuluessa täytä.

Kyllä siihenkin kannattaa varautua että ensimmäiset kuukaudet lapsen synnyttyä voivat olla TODELLA rankkoja. Meillä meni vielä aika "helposti" kun ei alussa kuuteen viikkoon oikein kunnolla nukuttu kun kakrulla oli ilmeisesti mahavaivoja tms. Se oli sellaista melkein jatkuvaa huutoa tuo ensimmäinen 6vkoa. Neuvoja tuli kyllä: "Kyllä se siitä helpottaa" :D Joillakin sattuu sitten koliikkivauva joka vetelee sen 8kk 1-3 tunnin pätkäunilla ja valveillaoloajan pääasiassa huutaa. Se ei ole herkkua se ja voin sanoa tuon oman lyhyen "ensipuraisun" perusteella että hermot on kireällä kun ei saa nukkua ja töissä pitäisi käydä. Toki voi olla niinkin että teidän kakru vetelee piiitkiä unia ihan alusta asti, mutta kyllä mun mielestä kannattaa varautua valvontahommiinkin kun vauva tulee. :)
 
Ootte vellihousuja kaikki, meillä on kolmoset ja ei nukuttu 7 kk aikana kun kourallinen täysiä öitä. Muuten 2-3 h pätkissä.

Kyllä kaksi aikuista aina yhden lapsen kanssa selviää. Stressaa enemmin sitä kuinka monella tavalla kerkiätte myöhemmin pilaamaan sen elämän.... (vitsi vitsi).

Tosta telkkarin katsomisesta tuli mieleen että pidättekö tv:tä auki tai katsotteko sitä lasten aikaan ylipäätään? Meillä vaan on sellainen tapa että lasten aikaan katsotaan vaan arkisin ne lastenohjelmat 17-18 ja viikonloppuna joku satunnainen lasten sallittu piirroselokuva. Muuten pidetään töllö suljettuna. Ainakin minusta on outoa jos koko ajan täytyy vahdata telkkua, mieluummin tekee jotain yhdessä koko perhe, urheilee, ulkoilee tai pelailee sisällä jotain lautapelejä.

Yleensä aukaistaa töllö vasta 20.30 tienoilla kun koululaiset menee sänkyyn lueskelemaan ja valmistautuu yöpuulle.
 
Ootte vellihousuja kaikki, meillä on kolmoset ja ei nukuttu 7 kk aikana kun kourallinen täysiä öitä. Muuten 2-3 h pätkissä.

Kyllä kaksi aikuista aina yhden lapsen kanssa selviää. Stressaa enemmin sitä kuinka monella tavalla kerkiätte myöhemmin pilaamaan sen elämän.... (vitsi vitsi).

Tosta telkkarin katsomisesta tuli mieleen että pidättekö tv:tä auki tai katsotteko sitä lasten aikaan ylipäätään? Meillä vaan on sellainen tapa että lasten aikaan katsotaan vaan arkisin ne lastenohjelmat 17-18 ja viikonloppuna joku satunnainen lasten sallittu piirroselokuva. Muuten pidetään töllö suljettuna. Ainakin minusta on outoa jos koko ajan täytyy vahdata telkkua, mieluummin tekee jotain yhdessä koko perhe, urheilee, ulkoilee tai pelailee sisällä jotain lautapelejä.

Yleensä aukaistaa töllö vasta 20.30 tienoilla kun koululaiset menee sänkyyn lueskelemaan ja valmistautuu yöpuulle.

:worship: Ehtiikö kolmosten kanssa muuta tekemäänkään kuin vaippaa vaihtamaan ja syöttämään?

Meillä ei pidetä juurikaan töllöä auki kun tyttö on hereillä. Tosi harvoin katsotaan joku nukkumatti tms. Eipä tuo 2v 3kk ikäinen osaa vielä tv:tä oikein kaivatakaan kun ei olla sitä sille opetettu, saa nähdä koska se alkaa kinuamaan tv:n katsomista.
 
Ootte vellihousuja kaikki, meillä on kolmoset ja ei nukuttu 7 kk aikana kun kourallinen täysiä öitä. Muuten 2-3 h pätkissä.

Helppohan se on kolme lasta tehdä kerralla. Teeppä kolmen neljän vuoden välein niin saat vaihtaa melkein kymmenen vuotta paskavaippoja :D

Kyllä telkkari on kiinni pikkukakkosesta tonne ysiin meilläkin. Juniori valvoo myöhempään kuin nuo koululaiset että ihan mitä tahansa ei katsota ysin jälkeenkään vaikkei tollanen parivuotias vielä kaikkea ymmärrä.
 
Meillä tuo töllötin on päällä aina kun vaimo on kotosalla. Mä en jaksa sieltä katsoa juuri mitään, ennemmin näppäilen pakkista. Eli kyllä meillä sitä katsotaan. Ei pojat siitä vaan jaksa olla kiinnostuneita kuin silloin kun tulee lastenohjelmat ja hauskat kotivideot.

Ysiltä viimestään pojat menee nukkumaan, yleensä puol ysiltä. Joskus vkl valvovat myöhempään jos on vieraita tms. Uv:na jakso molemmat vuodenvaihteen yli, pommeja ammuttiin vielä puolilta öin tottakai.

Niin ja Soutaja, Toivo on hyvä nimi, meidän nuorempi on Toivo. ;) Hyvä sanoa että voi Toivoton tapaus kun kaikki menee joskus miten menee.

Millasia uhmiksia teillä ollut? Joskus tuossa kirjotin vanhemman raivareista, mutta ne nyt onneksi on jäänyt 90% pois. Nuoremmalla nuo on vähän huvittavia. Se jurputtaa ja urputtaa ihan joka asiasta. Kaikki ruoka on kotona yök pahaa, päiväkodissa syö vaikka kiviä jos niitä tarjottaisiin. Vaatteita ei osaa pistää päälle, paitti silloin kun pääsee ulos laskemaan pulkalla tai jotain muuta mielenkiintoista. Sitten kun oikein suuttuu, niin näyttä nyrkkiä silleen yläviistosta ja sanoo että "tämä auttaa". Mielenkiintoista.
 
Millasia uhmiksia teillä ollut? Joskus tuossa kirjotin vanhemman raivareista, mutta ne nyt onneksi on jäänyt 90% pois. Nuoremmalla nuo on vähän huvittavia. Se jurputtaa ja urputtaa ihan joka asiasta. Kaikki ruoka on kotona yök pahaa, päiväkodissa syö vaikka kiviä jos niitä tarjottaisiin. Vaatteita ei osaa pistää päälle, paitti silloin kun pääsee ulos laskemaan pulkalla tai jotain muuta mielenkiintoista. Sitten kun oikein suuttuu, niin näyttä nyrkkiä silleen yläviistosta ja sanoo että "tämä auttaa". Mielenkiintoista.
Meillä 3-vuotias sanoo välillä kun on kunnon kilarit päällä, että "isi on tuhma poika!". Oikeastaan kaikki lähipiirissä ovat saaneet jossain vaiheessa tosta osansa - mummo mukaanlukien. :D Hauska fakta sikäli, että toi "tuhma poika" -fraasi on tullut Mertarannan Ihanaa leijonat ihanaa -biisistä.
 
Helppohan se on kolme lasta tehdä kerralla. Teeppä kolmen neljän vuoden välein niin saat vaihtaa melkein kymmenen vuotta paskavaippoja :D

Toi on muuten niin totta. Nythän tää on jo juhlaa kun kaikki menee samassa rytmissä, koulut sun muut. Plus että samat touhut ja aktiviteetit kelpaa kaikille. Ainoa huono juttu on se kun vanhoja kamoja ei voi kierrättää vaan usein joutuu kaivamaan kuvetta ja rahaa palaa. Syksyllä ostettiin fillarit ja nyt pitäis lähtee suksiostoksille...
 
melkein kuuluis rakennus-ketjuun, mutta seuraava on käynyt vituttamaan:

Omassa tuttavapiirissä on helvetisti miehiä, jotka siis vannovat että "ei helvetti kyllä se talo pitää hommata vanha tai sitte avaimet käteen, siinäkin on tarpeeks ku siivoot ja kolaat lumia"
on niinkuin AUTOMAATTISESTI ERO jos nyt saatna mies käy rakentamaan taloa perheelleen, eikä siis jumalauta oo välttämättä nyt joka saatanan ilta pesemässä perseitä tai sitten ostamassa kaupasta uutta talvihaalaria, vaan on rakentamassa perheelleen taloa raksalla...

miten vitussa homma onnistui 60-80 -luvuilla, ei ollut pullonlämmittimiä, kertakäyttövaippoja, keinuvia sittereitä ym. helpottavia asioita,
eikä toisaalta ollut naulaimia, pikalaasteja, + muita joka miehen budjetille sopivia työkaluja jne...
mielestäni helpotusta on tullut keksintöjen myötä jo...

vituttaa koko saatanan keskustelu, IMO miehet on vässyköitä ja naiset myös siis nykyaikana verrattuna omiin porukoihin esim.
jumalauta talo rakennutetaan, koska mies haluaa rullaluistella ja nainen ei yksin ota vastuuta perheenpyörityksestä, joutuis yksin jopa ulkoilemaan lasten kanssa ja purkamaan astiat koneesta!

ei siinä,kyllä itekin myönnän että munaton olen verrattuna entisajan ukkoihin ja ne varmaan nauraa suurimmalle osalle meistä nykyäijistä, kun pitää olla samaa aikaa perheenisä, taloudenhoitaja,leikittäjä, vaippamestari jnejne...

ennen mies ei paskavaippaa nähnykkään, nyt näkee ja lapset on kieroutuneimpia kuin koskaan, miehen malli HOI!

mielipiteitä
 
En tajunnu mitään, mitä Siima kirjoitti...

Meillä nyt kolme lasta 7pv, 1,5v ja 3,5v. Kiireisenähän nuo pitää, mutta niin kai se kuuluukin.
 
No minä tajusin. Nykyaikana akat vaatii aivan vitusti. Se on kato sitä tasa-arvoa. Naine saa olla töiden jälkeen väsynyt ja sille pitää antaa aikaa. Siinä sivussa sitten mies kolaa ne lumet, leikkii lasten kanssa ja pistää ne iltatoimille. Nainen voi katella vaikka saippusarjoja telkkarista. Pitäs varmaan palata siihen vanhaan nyrkin ja hellan väliin meininkiin kun tämä tasa-arvopaska on hieman lähtenyt lapasesta.

Siis ei tämä nyt suoraan omasta tilanteesta ole, mutta tahallaan kärjistetty ja kyllä tuossa hyvin pitkälti totuuden siemen on...

No ehkä täällä on niin alfauroksia, että tämäkään asia ei ole näin. Pakkismies tienaa satanonnia vuodessa, penkkaa kaksataa, kyykkää kolme ja sen koirakin tottelee pelkkää ajatusta vai miten se meni. :evil:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom