Helpottaa älyttömästi kun saa positiivista vastausta
Toki se pelottaa, mutta toisaalta kun avovaimoni ruokapöydässä heitti että pian sun kädessä roikkuu vaahtosammutin hokemassa sanaa isi, en voinut piilotella liikuttumista. Onhan se hienoa, tulla isäksi. Mutta pelottaa niin pirusti. Oma siskoni sai lapsen viime vuonna ja ikää hänellä oli 18.
Hoidimme vauvaa yhden yön avovaimoni kanssa ja se oli aivan kauheaa :D Tietysti siihen kai tulee se aivojen muljahdus kun kyseessä on oma lapsi. En oikein osaa kuvailla tuntemuksiani tällä hetkellä. Toisaalta haluaisi että syntyispä se jo. Toisaalta hakee sitä pakoreittiä...jota ei ikinä tule. Aborttia emme tee piste. Se on jo päätetty. Katsome miten käy, tietysti parasta toivoen. Tänään avovaimo laittoi kesken koulupäivän viestin: sen nimeks tulee sit toivo topias. Teki tiukkaa pitää naama peruslukemilla
Sekavat on olot, mutta tieto siitä että saa tukea ja kannustusta joka puolelta auttaa tosi paljon. Omat kaverini eivät asiasta tiedä vielä mitään ja pelolla odotankin heidän reaktiotaan kun vielä pari vuotta sitten sinkkumiehenä pahimpina örvellysvuosina kovistelin että muksuja en halua... Tais iskee vastapalloon se kommentti :D
Toisaalta elämä muuttuu halusi sitä tai ei. Eikä se muutos aina välttämättä ole pahasta niinkuin joku jo totesi. Kengät on vielä isot mutta enköhän ne ajan kuluessa täytä.