Taas ois yksi hankalahko tapaus. Eli nyt taisi selvitä syy noihin meidän pojan rajuihin juttuihin suuttuessaan. Juttelin tuossa päiväkodissa maanantaina tästä meidän välikohtauksesta ja kyselin että onko siellä ollut vastaavaa. Eipä ollut. No tänään hoitaja sanoi, että meidän poika oli jollekin tytölle sanonut että lyö sitä puukolla naamaan.
No vaimo jututti tänään sitten poikaa tietysti siitä, ettei tuollaisia pidä puhua ja kysyi sitten ohimennen että mistä se on tuollaisia kuullut, kun ei niitä todellakaan meillä kotona puhella. Meiltä voi oppia korkeintaan perkeleen ja saatanan, ehkä vitunkin. No ne on nuot kyllä osannut jo pitkään. No vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä, että yhdeltä hyvinkin tutulta samanikäiseltä pojalta, jonka kanssa ollaan paljon tekemisissä. Ei tullut ihan yllärinä. Vaan nyt pitäisi sitten ratkoa, että miten tähän puututaan. Siis tämä pitää ottaa puheeksi pojan vanhempien kanssa. Nyt kun ei sitten uskalla jättää noita muksuja yhtään keskenään, kun tällä puukolla silmään tökkimisestä puhuneella pikkujäbällä on ollut jotain teräaseita (löytänyt jostain isänsä työkaluista). Ei sitä voi tietää että jospa se jopa tökkää sillä suuttuessaan silmään. Lapset on arvaamattomia, eikä ne tajua seurauksia.
Pitäisi jotenkin hienotunteisesti, mutta jämptisti ottaa esiin, että he eivät voisi yhtään lapsia pitää pihalla ilman 101% vartiointia. Ei oikein itseä kiinnosta tällaisen episodin takia olla koko ajaan koko lapsikatrasta vahtimassa.
Ja miten jokatapauksessa ojentaa omaa poikaa että tuollaisia ei voi suustaan laukoa, vaikka joku kaveri niin tekisikin? Pitää vissiin kysellä josko joku tuntemistani poliiseista jututtaisi poikaa ihan vakavasti. Se saattaisi vähän pistää ajattelemaan kuitenkin. Jotenkin tuntuu että ne omat sanomiset menee kuuroille korville jos tuollaista aina kuitenkin kaverilta kuulee.
Mitä helvettiä ne tekee sitten kun ovat yläasteikäisiä? Pelottaa ajatellakkin...
