Pienten lasten ISIEN ketju!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu

BCAA-valmisjuoma

Pineapple Lemonade, 24 tlk

-40%
Onko kellään kotona akkukäyttöistä mönkijää/autoa. Miten noissa kestää akut?

http://www.huuto.net/kohteet/uusi-smoby-monkija-x-power-akkukayttoinen/140139229

tai

http://www.villenkello.fi/shop/kauppa8/products.php?&action=show&id=3452&show=all

2-vuotiaalle tyttärelleni syntymäpäivälahjaa mietin...

Jos mun 2-vuotiaalle pojalle tuollaisen antaisi, niin olisi kaikkia paikat, auto mukaanlukien, paskana välittömästi. :D

Tosin tytöillä tuntuu järkeä olevan vähän enemmän jos tuossa iässä. Esim. ymmärrys siitä kannattaako hypätä alas lähes itsensä korkuiselta korokkeelta vai ei.

Edit: toki jos on esim. tasainen piha missä ei ole paljon mihin törmäillä tuo voi toimia.
 
Meillä ensimmäinen lapsi piti vauvana vinkuvaa ääntä hengittäessään. Kuulemma hengitystiet oli pehmeät tms. ja menee (menikin) ajan kanssa ohi.
Nyt toisella pojalla (2kk) sama homma, ehkä hieman pahempana. Sai lähetteen Oyksiin, jossa tähystettiin. Tähystyksessä kaikki oli ok, mutta oli lakannut hengittämästä operaation seurauksena. Kuulemma normaalia. On hengityskoneessa ja seuraavan yön viettää teholla...

Mietin vaan, että kuinka normaalia on lakata hengittämästä ja miten nopeasti hapen puute aiheuttaa noin pienelle pysyviä haittoja. Ajasta, kuinka kauan oli hengittämättä, ei vaimo tiennyt. Kaverin lasta 1,5v vanhana ei voitu irrottaa hengityskoneesta, koska keho oli tottunut siihen. Normaali elintoiminnat hengityksen suhteen ei toimineet. Meni kauan ennen kuin saatiin "normaaliksi".

Pitää odotella lisää infoa vaimolta ja toivoa parasta.
 
Jos yhtään lohduttaa niin ainakin on muksu koko ajan tarkkailussa teholla, meinaan vaan sitä että ainakin mua kyllä stressaa niin saatanasti jos muksu on kipeä ja aprikoin että pitääkö lähteä lekuriin vai ei vai mitä tekis. Niin ainakaan siitä ei tarvitse huolehtia:)
 
Ilmoittaudunpa minäkin nyt tähän ketjuun :) Tänä aamuna syntyi meidän esikoinen ja tyttöhän sieltä tuli :)
Nyt sitten opettelemaan, että mitäs siihen isän toimenkuvaan oikein kuuluikaan ;)
Oho! Onnea paljon. En ole pitkään aikaan tässä ketjussa käynytkään.

Meillä ensimmäinen lapsi piti vauvana vinkuvaa ääntä hengittäessään. Kuulemma hengitystiet oli pehmeät tms. ja menee (menikin) ajan kanssa ohi.
Nyt toisella pojalla (2kk) sama homma, ehkä hieman pahempana. Sai lähetteen Oyksiin, jossa tähystettiin. Tähystyksessä kaikki oli ok, mutta oli lakannut hengittämästä operaation seurauksena. Kuulemma normaalia. On hengityskoneessa ja seuraavan yön viettää teholla...

Mietin vaan, että kuinka normaalia on lakata hengittämästä ja miten nopeasti hapen puute aiheuttaa noin pienelle pysyviä haittoja. Ajasta, kuinka kauan oli hengittämättä, ei vaimo tiennyt. Kaverin lasta 1,5v vanhana ei voitu irrottaa hengityskoneesta, koska keho oli tottunut siihen. Normaali elintoiminnat hengityksen suhteen ei toimineet. Meni kauan ennen kuin saatiin "normaaliksi".

Pitää odotella lisää infoa vaimolta ja toivoa parasta.
Tsemppiä ja jaksamista. Kuten edellä todettu, teholla saa ainakin tarkkaa ja hyvää hoitoa. Eiköhän se siitä! Ilmoita miten käy!
 
Kuulemma lääkkeet tekee sen, ettei pieni lapsi pysty nukutuksen jälkeen hengittämään itse. Että siinä mielessä "normaali" tilanne. Aamulla viimeistään tietää enemmän.
 
Kaikki oli mennyt hyvin ja kohta on eukko ja poika kotona.

Nukutuslääkkeet aiheuttavat pienelle lapselle sen, että on liian "väsynyt" hengittämään. Sama ilmeisesti lääkeaineiden (unilääkkeet tms.) yliannostuksissa aikuisilla.

Tiedoksi siis kaikille jotka mahdollisesti joutuvat lapsen kanssa samaan tilanteeseen.
 
Meille synty juhannuksena toinen lapsi. Poika oli kohtuullisen iso, 4,3kg, kun äiti on taas pieni. Ei miellyttävin synnytyskokemus myöskään sivusta seuranneelle....
 
No onnittelut! Olen tässä viimeaikoina huomannut, että lähes kaikki vähätkin kaverit on hävinneet jonnekkin. Onko lapset ja niiden saaminen varsinkin sellaisille kavereille, joilla niitä ei itsellä ole, niin niin suuri peikko, että perheellisten kanssa ei enää haluta olla yhteydessä? Ja sitten kaikki tuntuu niin saatanan väkinäiseltä. Vituttaa välillä, tänne mie korpeen katkeroidun yksinäni, saatana.
 
No onnittelut! Olen tässä viimeaikoina huomannut, että lähes kaikki vähätkin kaverit on hävinneet jonnekkin. Onko lapset ja niiden saaminen varsinkin sellaisille kavereille, joilla niitä ei itsellä ole, niin niin suuri peikko, että perheellisten kanssa ei enää haluta olla yhteydessä? Ja sitten kaikki tuntuu niin saatanan väkinäiseltä. Vituttaa välillä, tänne mie korpeen katkeroidun yksinäni, saatana.
On se, siksi perheellisellä ei tunnu olevan vaihtoehtoja kuin etsiä uudet perheelliset kaverit :)
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-15%
No onnittelut! Olen tässä viimeaikoina huomannut, että lähes kaikki vähätkin kaverit on hävinneet jonnekkin. Onko lapset ja niiden saaminen varsinkin sellaisille kavereille, joilla niitä ei itsellä ole, niin niin suuri peikko, että perheellisten kanssa ei enää haluta olla yhteydessä? Ja sitten kaikki tuntuu niin saatanan väkinäiseltä. Vituttaa välillä, tänne mie korpeen katkeroidun yksinäni, saatana.
Olen tuhottoman monta kertaa törmännyt elämäni aikana tilanteisiin "ei pysty, vaimo on duunissa, pitää olla pojan kanssa himassa", "lapsi kipee, ei voi" jne jne. Vaikka sitä ei haluta myöntää, vie lapsi elämästä aika rapsakasti spontaaniutta pois.
 
Itellä ainakaan ei oo ykskään kaveri hävinny lasten takia mihinkään. Jo tollasen 2-vuotiaan voi ottaa melkein kaikkialle mukaan..
 
Sama juttu itellä. Ei lapset rajoita mitenkään ja melko moneen paikkaan voi ottaa mukaan. Kaveritkaan ei ole minnekkään kadonneet. Ihan samalla tavalla nuo lemmikkieläimetkin vie sponttaaniutta pois siinä missä lapset mutta molemmista on kyllä iloakin.

edit: no sen verran kyllä myönnän että tuo vauva-aika rajoittaa ihan vitusti :D
 
Laitetaas vähän updatea :)
Aika kuluu nopeasti, eli kohta on tytöllä "jo" kuukausi ikää :)

Kaikki on mennyt muuten erittäin hyvin, mitä nyt iltaisin tuppaa olevan ilmaa vatsassa ja se toki pistää sitten tyttöä harmittamaan aika kovaakin välillä... No, se on tosiaan ainut ongelma tähän mennessä, joten kaipa sitä ollaan aika helpolla selvitty, vaikka onhan se vähän hankala vaiva tuokin, kun sitä ei paljoa pysty helpottamaan. Lääkärin suosituksesta on cuplaton tipat käytössä, kai niistä hiukan apua on.
Vatsallaan makuu asento tuntuu olevan paras tuon ilman poistumisen kannalta, mutta melkoiset huudot pääsee välillä siinäkin prosessissa... Siinä on iltaisin hyvää ohjelmaa, kun makaan sohvalla katselemassa jalkapallon mm otteluja ja tyttö makaa mahallaan meikäläisen vatsan päällä :D

Tuo vaiva nyt jokatapauksessa loppunee itsekseen ajan kanssa, joten eipä se ikuisesti kestä.
 
No onnittelut! Olen tässä viimeaikoina huomannut, että lähes kaikki vähätkin kaverit on hävinneet jonnekkin. Onko lapset ja niiden saaminen varsinkin sellaisille kavereille, joilla niitä ei itsellä ole, niin niin suuri peikko, että perheellisten kanssa ei enää haluta olla yhteydessä? Ja sitten kaikki tuntuu niin saatanan väkinäiseltä. Vituttaa välillä, tänne mie korpeen katkeroidun yksinäni, saatana.

Itsellä ainakin sellainen olo että ei välttämättä huvittaisi hengata kaverin kanssa joka raahais mukuloita mukanaan. Vaan eipä ole kokemusta kun en juurikaan tunne perheellisiä.
 
Vaikka sitä ei haluta myöntää, vie lapsi elämästä aika rapsakasti spontaaniutta pois.

Totta munassa vie! Mutta toisaalta taas hetkenä minä hyvänsä saattaa joutua ajamaan kaasu pohjassa sairaalaan ;)
 
Totta munassa vie! Mutta toisaalta taas hetkenä minä hyvänsä saattaa joutua ajamaan kaasu pohjassa sairaalaan ;)

...onnea matkaan. Tsemppiä suoritukseen koko perheelle.
Vielä tuohon ajankäyttöön lapsen kanssa sanoisin sen että onhan se elämä menoineen suunniteltava aina lapsen ehdoilla. Meidän perheessä on vielä speciaalitilanne kun muksu pitää pitää eristyksissä suurista ihmismassoista lääkityksestä johtuvan suuren infektioriskin takia, eli ei mitään normaaleja päivähoitoja sun muuta leikkipaikkaa. On työt sun muut joutunut järkkäämään ihan uudella tavalla kun asumassamme kaupungissa on vielä todella vaikeaa löytää päivähoitoa tähän tapaukseen. Tai siis kaupungilla ei ole tarpeeksi tahtoa. Eli muksun ehdoilla mennään.
 
...onnea matkaan. Tsemppiä suoritukseen koko perheelle.
Meillä on lapset jo tehty, 2v ja 5v. Meinasin vaan, että koskaan ei tiedä mitä sattuu, kun on noiden kanssa liikenteessä. Esim. nyt juhannussunnuntaina tytöltä lähti liukuportaissa käsi kyynärpäästä sijoiltaan ja eikun lasarettiin :D
 
Ilmottaudutaan itsekkin mukaan. Poika kyllä jo 9kk.

Onko kukaan isistä jäänyt lapsen kanssa kotiin? Itse jään vuodeksi puolipäiväkoti-isiksi. Vaimo siis palaa äitiysloman jälkeen töihin ja minä jään hoitovapaalle. Vaimo on lentoemo, joten ei ole töissä lähellekkään 40 tuntia viikossa. Itselle jää viikossa muutama päivä jolloin voin mennä duuniin ja onneksi olen saanut duunit sovittua niin, että voin aina mennä kun lystään.

Pikkasen jännittää miten ton kanssa pärjää. Olen tehnyt koko ajan 12 tunnin duunipäivää, joten pojan kanssa olen ollut liian vähän. Tulee varmaan kovana shokkina :) Vaikka rahallisesti tulen ottamaan aika pahasti takkiin, niin haluan jäädä kotiin. En oikein muuten kerkeä pojan kanssa olla.

ps. On ne ihan mukavia ;) En olisi ikinä uskonut miten paljon voi johonkin toiseen kiintyä.
 


Kirjoita vastaus...

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom