Olipa taas yö. Olin työpaikalla yötä ja emäntä kotona normaalisti, mitä nyt viimeisillään raskaana. Klo 2355 tais tulla viesti, että on vähän outo olo ja 0045 soi sitten puhelin. Vaimo sanoi, että voisin lähteä pikkuhiljaa ajelemaan kotia päin, ihan niinkuin varalta vaan, jotta jos siitä nyt vielä synnyttämään. No mie lähdin. Matkaa töistä kotia 70km, lunta tuli aivan järkyttävästi ja alla kesärenkaat. Jotenkin siitä sitten sitten selvisin hengissä kotiin. Hetihän sen siellä huomasi, että nyt on meillä kiire. Luojan kiitos, anoppi oli tullut jo aamulla meille yöksi, ihan vaan siltä varalta, jos lähdetään, niin olisi lapsenvahtina. Matkaa kotoa sairaalaan n.35km ja keli oli mikä oli ja emäntä takapenkillä huutaa, kun niin saatanan kipeätä teki jo. Mie työnsin sen minkä uskalsin, että keritään. Ja kerittiin. Talutin emännän sairaalaan sisälle ja lähdin itse siirtämään autoa parkkiin. Kävellessäni takaisin sisälle katsoin vielä kelloa, joka näytti 0215. Ja sitten kaikki kävi niin käsittämättömän nopeasti, nimittäin 0235 synnytys oli jo ohi. Topakka tyttö tuli. Nyt mie olen sitten kahden lapsen isä. Vaan saatana, että veti yöllä vakavaksi...