Pienten lasten ISIEN ketju!

[Red28]

Ilmottaudutaan itsekkin mukaan. Poika kyllä jo 9kk.

Onko kukaan isistä jäänyt lapsen kanssa kotiin? Itse jään vuodeksi puolipäiväkoti-isiksi. Vaimo siis palaa äitiysloman jälkeen töihin ja minä jään hoitovapaalle. Vaimo on lentoemo, joten ei ole töissä lähellekkään 40 tuntia viikossa. Itselle jää viikossa muutama päivä jolloin voin mennä duuniin ja onneksi olen saanut duunit sovittua niin, että voin aina mennä kun lystään.

Pikkasen jännittää miten ton kanssa pärjää. Olen tehnyt koko ajan 12 tunnin duunipäivää, joten pojan kanssa olen ollut liian vähän. Tulee varmaan kovana shokkina Vaikka rahallisesti tulen ottamaan aika pahasti takkiin, niin haluan jäädä kotiin. En oikein muuten kerkeä pojan kanssa olla.

ps. On ne ihan mukavia ;) En olisi ikinä uskonut miten paljon voi johonkin toiseen kiintyä.

Paraikaa hoitovapaalla täällä ollaan. Hoitovapaalle jäin loppukeväästä kun avokin äitiysloma loppui ja hän sitten meni töihin. Meillä on suunnitteilla, että poika menee päiväkotiin reilun 2v ikäisenä, joten tuo hoitovapaa "puolitetaan" siten, että avokki jää vuodenvaihteen tienoilla sitten hoitovapaalle siihen asti että kundi menee tarhaan. Tosin, mikäli avokki jostain syystä päättäisikin haluta olla töissä niin olisin kyllä mielelläni tonne tarhaan menoon asti hoitovapaalla.


Mulle tuntui jotenkin "itsestäänselvältä" jäädä hoitovapaalle, mikäli se avokille vain sopii ja sopihan se joten pantiin homma puoliksi. Mulla on vielä nelisenkymmentä vuotta aikaa painaa duunia ennen eläkettä, joten sitä duunia kerkee vielä tekemään, lapset on pieniä vaan sen hetken. Ja nyt kun muutama kk on takana niin päivääkään en vaihtais!

 

[Hippaheikki]

Paraikaa hoitovapaalla täällä ollaan. Hoitovapaalle jäin loppukeväästä kun avokin äitiysloma loppui ja hän sitten meni töihin. Meillä on suunnitteilla, että poika menee päiväkotiin reilun 2v ikäisenä, joten tuo hoitovapaa "puolitetaan" siten, että avokki jää vuodenvaihteen tienoilla sitten hoitovapaalle siihen asti että kundi menee tarhaan. Tosin, mikäli avokki jostain syystä päättäisikin haluta olla töissä niin olisin kyllä mielelläni tonne tarhaan menoon asti hoitovapaalla.


Mulle tuntui jotenkin "itsestäänselvältä" jäädä hoitovapaalle, mikäli se avokille vain sopii ja sopihan se joten pantiin homma puoliksi. Mulla on vielä nelisenkymmentä vuotta aikaa painaa duunia ennen eläkettä, joten sitä duunia kerkee vielä tekemään, lapset on pieniä vaan sen hetken. Ja nyt kun muutama kk on takana niin päivääkään en vaihtais!

Melkein samalla tavalla meni meilläkin, olin himassa pojan kanssa kesäloman+6kk hoitovapaata ja oli kyllä huippua! Huikea kokemus oli keskittyä oikeastaan pelkästään perheeseen, mitä nyt jonkin verran tein yövuorokeikkaa töihin. Helppo suositella kaikille, kontakti poikaan kyllä syveni merkittävästi. Varmasti uusin setin, mikäli joskus perheenlisäystä sattuisi siunaantumaan, olisin valmis jopa pidempäänkin settiin.

 

[RautaPerse]

Kiitos kokemuksista.

6 viikkoa vielä ja mun pesti alkaa.

 

[Red28]

Mullakin oli suunnitelmissa tehdä keikkaduunia, lähinnä siten että pääsee tavallaan "tuulettumaan" välillä, vaan eipä moiselle ole tarvetta liieemmin ollut joten eipä ole duuniakaan sitten tullut tehtyä.

Minkäs ikäisenä teidän muksut on ruvenneet kävelemään? Meillä nyt 13kk ikäinen poika ja näyttäs siltä että minä hetkenä hyvänsä lähtee kävelemään, seisoo ilman tukea, kävellyt on tuen kanssa ties kuin kauan ja jo yhden askeleen uskaltanut ottaa.

 

[Hiiripäällikkö]

Minkäs ikäisenä teidän muksut on ruvenneet kävelemään? Meillä nyt 13kk ikäinen poika ja näyttäs siltä että minä hetkenä hyvänsä lähtee kävelemään, seisoo ilman tukea, kävellyt on tuen kanssa ties kuin kauan ja jo yhden askeleen uskaltanut ottaa.

Meidän jannu oppi kävelemään kymppikuisena ilman tukea, ensin mentiin taaperokärryllä ilman tukea ja sit samoihin aikoihin oppi seisomaan paikoillaan ilman tukea. Siitä ei menny montaa päivää kun alko ottamaan pieniä matkoja yksinään ja siitä se sit lähti.

E: Nyt heinäkuussa ikää tulee 14kk.

 

[vision]

taisi lähteä juuri 12-14 kuukauden välissä käppäilemään

 

[Red28]

Meidän jannu oppi kävelemään kymppikuisena ilman tukea, ensin mentiin taaperokärryllä ilman tukea ja sit samoihin aikoihin oppi seisomaan paikoillaan ilman tukea. Siitä ei menny montaa päivää kun alko ottamaan pieniä matkoja yksinään ja siitä se sit lähti.

E: Nyt heinäkuussa ikää tulee 14kk.

Joo tollasella Brion taaperokärryllä toikin paahtaa menemään. Tuntuu lähinnä olevan "uskalluksesta" kiinni toi kävelemään lähteminen..

 

[Narua]

Olen tuhottoman monta kertaa törmännyt elämäni aikana tilanteisiin "ei pysty, vaimo on duunissa, pitää olla pojan kanssa himassa", "lapsi kipee, ei voi" jne jne. Vaikka sitä ei haluta myöntää, vie lapsi elämästä aika rapsakasti spontaaniutta pois.

Tuohan on kiistatonta. Erikoista jos joku vanhempi ei sitä myönnä
Lapsi tuo paljon vastuuta ja vie spontaaniutta elämästä pois, etenkin alkutaipaleella. Kun lapsi syntyy, vielä viime kuussa ollut vapaus onkin poissa. Äkkiä siihen tottuu ja lapsen kasvaessa vapautta tulee koko ajan lisää.
Se onkin taas erikoisen hyvä fiilis, kun kohta voi puuhailla taas helpommin omiaan + kaikenlaista yhdessä skidin kanssa.

Elämä ennen lapsia oli pirun kivaa ja lasten syntymän jälkeen se on ollut järisyttävän upeaa.

 

[Energizer]

Elämä ennen lapsia oli pirun kivaa ja lasten syntymän jälkeen se on ollut järisyttävän upeaa.

Henk.koht. ainakin pelkään, että elämä ei ole sitä järisyttävän upeaa lapsen tultua maalimaan. Pelkään myös, että elämä ei ole enää edes niin kivaa kuin ennen lasta. Ainakin tämmöset jutut on ruvennut vaivaamaan, kun ikää on tullut lisää. 20-vuotiaana olin 100 % varma, että haluan lapsia, nyt en läheskään. Jo naapurin lasten mekastaminen aiheuttaa inho-reaktion.

Ainakin minun kaverilla aika tuntuu olevan todella pahasti kortilla. 8-16 on arkisin töissä ja illat menee lapsen kanssa. Tapaamiset on hirmu järjestelyn takana, vaikka lapsi onkin helppo. Toiselle kaverille pitää ilmoittaa tyyliin viikkoa etukäteen ja sopia aika milloin heillä voi käydä. Tosin heidän lapsi on aika "hankala"-tapaus, joten johtunee tästä tämä aikataulutus.

 

[Zakey]

Itse olen kans 3,5 vuotiaan pojan isä ja kyllä mun mielestä lapsista on niin paljon iloa kun seuraa kehitystä ja kasvua että yhtään ei haittaa vaikka aika onkin kortilla välillä. Onnea kaikille uusille ja tuleville iseille.

 

[Narua]

Henk.koht. ainakin pelkään, että elämä ei ole sitä järisyttävän upeaa lapsen tultua maalimaan. Pelkään myös, että elämä ei ole enää edes niin kivaa kuin ennen lasta.

Puhuinkin vain omasta puolestani. Siinä on sellaisia niin upeita asioita ja kokemuksia, joita ei voi mitenkään kuvitella ennen kuin sen kokee. Ei mitään kokemustakuuta voi kuitenkaan luvata, jokainen kokee asiat kuten kokee.

Jo naapurin lasten mekastaminen aiheuttaa inho-reaktion.

No täähän ei välttämättä pääty, vaikka lapsia saisitkin . Nyt kuitenkin aivosi ovat "lapseton" -moodissa plus ne lapset eivät ole omiasi... :D

 

[John R]

Henk.koht. ainakin pelkään, että elämä ei ole sitä järisyttävän upeaa lapsen tultua maalimaan. Pelkään myös, että elämä ei ole enää edes niin kivaa kuin ennen lasta. Ainakin tämmöset jutut on ruvennut vaivaamaan, kun ikää on tullut lisää. 20-vuotiaana olin 100 % varma, että haluan lapsia, nyt en läheskään. Jo naapurin lasten mekastaminen aiheuttaa inho-reaktion.

Ainakin minun kaverilla aika tuntuu olevan todella pahasti kortilla. 8-16 on arkisin töissä ja illat menee lapsen kanssa. Tapaamiset on hirmu järjestelyn takana, vaikka lapsi onkin helppo. Toiselle kaverille pitää ilmoittaa tyyliin viikkoa etukäteen ja sopia aika milloin heillä voi käydä. Tosin heidän lapsi on aika "hankala"-tapaus, joten johtunee tästä tämä aikataulutus.

Itse voi kyllä rehellisesti sanoa että ekat 6 viikkoa oli aikalailla helvettiä kun kakaralla oli vatsakipuja ja se huusi yöt päivät. Sitten kun mahakivut hävisi ja alkoi uni maistumaan niin pikkuhiljaa alkoi homma helpottamaan. Nyt kun tyttö on 8kk ja konttaa menemään, repii iskää parrasta ja touhuaa kaikenlaista niin eipä voisi hienompaa olla! Itsekin inhoasin ennen oman lapsen tuloa muiden kakaroiden huutoa yli kaiken, ja inhosin sitä omankin lapsen huutoa tuon ensimmäiset 6 viikkoa. Nyt kun tyttäreen on jo kunnolla kiintynyt itku ei tunnu enää missään, aiheuttaa lähinnä hellyydenpuuskan.

Se joka sanoo että lapsen tulo ei aikuta menemisiin mitenkään joko valehtelee tai ei osallistu lapsen hoitoon ollenkaan. Kyllä se lapsi aiheuttaa sen että menemisiä on vähän pakko suunnitella etukäteen. Itse töistä tullessa syön ja otan sitten kakaran itselle että äiti pääsee hengähtämään ja tekemään omia juttuja. Jos molemmat ottaa osaa hoitoon aktiivisesti niin varmasti ehtii touhuamaan vaikka mitä, yhteispeliä tosin vaaditaan. Surullisia on nämä tapaukset jotka eivät pääse enää ikinä mihinkään lapsen tulon myötä...

 

[Inska]

Kyllä vaan nuo pienet oppii uusia asioita nopeaa tahtia. Tytär on nyt reilun vuoden ja eilen se oppi kerran opastuksen jälkeen miten kierrekorkki avataan ja suljetaan. Vaikka korkin vääntää ihan kunnolla kiinni niin hetken päästä se on jo auki. Kynääkin oppi nopeasti pitämään oikein kädessä ja piirtelemään sillä. Tätä menoa pitää ostaa sille vasara ja ottaa raksalle mukaan jahka kävely hieman paranee. :D Oikeasti pitää jo hieman varoa miten tyttären seurassa käyttäytyy, kun se matkii melkein kaiken. Sanojakin varmaan oppii koko ajan vaikkei eityisemmin vielä puhukkaan, ainakaan suomea. Mitkään "oikeat" lelut ei jaksaa kauaa kiinnostaa. Valokytkimet, kännykän kosketusnäyttö, kaukosäätimet ja TV:stä kanavan vaihtaminen, vahvistimen säätäminen ja sammuttaminen kun iskä kuuntelee musiikkia, jne. sen sijaan kiinnostaa aina. Viinikaapissakin on melkein joka päivä eri lämpötila.

Ulkonakin on ollut nyt niin kuuma, että on pysytty vain sisällä. Onneksi ostin auton, jossa on ilmastointi. Muuten ei olisi tullu autolla liikkumisesta nyt yhtään mitään. Parvekkeelle on viritelty aurinkosuojaa vilteistä ja pyritty olemaan varjossa. Tyttö vaan painaa koko ajan parvekkeelle, vaikka mikä olisi. Puhallettava uima-allas on kova juttu ja mahtuu hyvin parvekkeelle. Oli vain aika vaikeaa löytää sellaista mistään näillä helteillä.

 

[jänkäkoira]

Ilmoittaudun ketjuun, nimittäin neljä päivää sitten musta tuli iskä nelikiloiselle poikapallerolle!!! Hieno fiilis kertakaikkiaan!

 

[Dymond]

Minäkin liityin tähän kerhoon, poika on päivää vajaa kolme viikkoa.

Hieno fiilis toki jo nyt, mutta ei millään malttais odotella sitä kun tuon kanssa pääsee oikeasti vuorovaikuttelemaan.

edit: Onnittelut jänkäkoiralle toki. :kippis1:

 

[Hiiripäällikkö]

Ilmoittaudun ketjuun, nimittäin neljä päivää sitten musta tuli iskä nelikiloiselle poikapallerolle!!! Hieno fiilis kertakaikkiaan!

Minäkin liityin tähän kerhoon, poika on päivää vajaa kolme viikkoa.

Onittelut molemmille!

 

[tst]

Oikeasti pitää jo hieman varoa miten tyttären seurassa käyttäytyy, kun se matkii melkein kaiken. Sanojakin varmaan oppii koko ajan vaikkei eityisemmin vielä puhukkaan, ainakaan suomea. Mitkään "oikeat" lelut ei jaksaa kauaa kiinnostaa. Valokytkimet, kännykän kosketusnäyttö, kaukosäätimet ja TV:stä kanavan vaihtaminen, vahvistimen säätäminen ja sammuttaminen kun iskä kuuntelee musiikkia, jne. sen sijaan kiinnostaa aina.

No onpa tutun kuuloista:D. Meillä kanssa poika suoltaa suustaan tottuneesti kaikki mahdolliset kirosanat vuoden ja seitsemän kuukauden iässä. Ihme se on miten ne tarttuu sen korvaan, vaikka yrität niitä miten välttää. Ja nuo lelut, niin mitkään ei tunnu kiinnostavan. Ukon verstaalta löytyy kaikki mielenkiintoisemmat jutut.

 

[pikkumaako]

Mulla on kaksi poikaa 4v ja 2v.. Pieniä sievia termiittejä... Kauhistelin tuossa aikaisemmin että miten aika menee niin nopeaa ku tuntuu että ihan vasta vanhempi oli vielä ihan nyytti ja pienempi oli vasta pilke silmäkulmassa... Tänää oli sit yks parhaista herätyksistä ikinä kun molemmat pojat tuli herättämään ja vanhempi poika kuiskasi korvaan että oot palas isi ikinä tuli ihan voittaja fiilis... Piti sitten pyöräyttää pojille lättyjä aamiaiseksi

 

[RautaPerse]

Mistä olette löytäneet suojan tai miten olette suojanneet sähköhellan nupit? Meidän 10kk poika äsken väänsi hellan päälle. Ja kun isi reagoi kauhistellen tapahtumaan, niin poikahan vaan innostu. Nyt ne nupit, ovat parhaita leluja...

Täytyy huomenna käydä ostamassa, mutta mistä?

 

[Timba79]

No onpa tutun kuuloista:D. Meillä kanssa poika suoltaa suustaan tottuneesti kaikki mahdolliset kirosanat vuoden ja seitsemän kuukauden iässä. Ihme se on miten ne tarttuu sen korvaan, vaikka yrität niitä miten välttää. Ja nuo lelut, niin mitkään ei tunnu kiinnostavan. Ukon verstaalta löytyy kaikki mielenkiintoisemmat jutut.

Heh, meillä vanhempi oli varmaan 2 vuotta täyttänyt ennenkuin kirosi kertaakaan. No tottakai se kiroamisen oppi ja nuorempi oppi jo vuoden ikäsenä koko litanian. Kyllä noista joutuu tosissaan välillä rangaistuksia jakeleen. Lyömisestä ja kiroilusta pääsevät nykyään heti ekan varoituksen jälkeen jäähylle. Jätkät vähän osaa ottaa jo matsia, ne on nyt siis 2,5 ja 4,5 vuotta suurinpiirtein. Ja pienempi osaa temput sitten ihan samalla tavalla, mutta tietty se saa nenäänsä käytännössä joka kerta isommaltaan. :D

Ja kävelemään oppimisesta tuossa joku kyseli, meillä lähti molemmat aika vanhana. Vanhempi tais olla 16 kk ikäinen ja nuorempikin reilun vuoden. Vanhemmalla oli juurikin se, ettei uskaltanut lähteä. Sitten kun lähti niin sitten menikin jo kovaa. Jossain sanoivat, että jos lapsi ehtii vuoden ikään ennen kävelemistä niin siitä tulee varovainen ja se saattaa hetken kestää. Parempi noin kun nämä 7 kk kävelemään ja pää täynnä kolhuja tapaukset.