Pienten lasten ISIEN ketju!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
JES!


Kaks viikkoa takaperin, ruotsissa työreissulla ollessani tuli ilmoitus paremmalta puoliskolta hänen olevan raskaana. Ei siinä mitään, parin päivän hämmennyksen jälkeen voin kertoa olevani innoissaan tästä. Ei tätä tosiaan yritetty olla vaikka jätettiinki ehkäisy pois. Oltu vähän että saa tulla jos on tullakseen :)
 
JES!


Kaks viikkoa takaperin, ruotsissa työreissulla ollessani tuli ilmoitus paremmalta puoliskolta hänen olevan raskaana. Ei siinä mitään, parin päivän hämmennyksen jälkeen voin kertoa olevani innoissaan tästä. Ei tätä tosiaan yritetty olla vaikka jätettiinki ehkäisy pois. Oltu vähän että saa tulla jos on tullakseen :)

Tervetuloa kerhoon. Tänään saimme tietää, että poika ois tulossa syyskuun alussa. Homman taitaa lopullisesti tajuta vasta siinä vaiheessa kun, sitä toukkaa tuodaan himaan. Ihmeen nopsaa meillä kävi toi raskaaks tulo. Mimmi oli kymmenen vuotta syöny pillereitä, jätti ne pois ni kahen kuukauden päästä oli positiivinen tulos. Varmaan tsägästäkin kiinni, kun tietää miten vaikeeta toi joillain on.
 
Tervetuloa kerhoon. Tänään saimme tietää, että poika ois tulossa syyskuun alussa. Homman taitaa lopullisesti tajuta vasta siinä vaiheessa kun, sitä toukkaa tuodaan himaan. Ihmeen nopsaa meillä kävi toi raskaaks tulo. Mimmi oli kymmenen vuotta syöny pillereitä, jätti ne pois ni kahen kuukauden päästä oli positiivinen tulos. Varmaan tsägästäkin kiinni, kun tietää miten vaikeeta toi joillain on.

Onnea! Täytyy kyllä myöntää että mulla oli vauvan tulon jälkeen melko pitkään sellainen epätodellinen olo ja vasta jotain kuukausi myöhemmin sitä alkoi vasta sisäistämään koko hommaa. Nyt tytär on kohta 6kk ja enpä voi muuta sanoa kuin että hieno on fiilis!!
 
Jep, ja juuri kun alat "tottua" siihen pieneen kääröön niin se alkaakin jo ryömiä hirveetä tahtia pitkin kämppää. Kyllä ainakin meikäläistä pojan syntymä muutti lopullisesti.
 
Tervetuloa kerhoon. Tänään saimme tietää, että poika ois tulossa syyskuun alussa. Homman taitaa lopullisesti tajuta vasta siinä vaiheessa kun, sitä toukkaa tuodaan himaan. Ihmeen nopsaa meillä kävi toi raskaaks tulo. Mimmi oli kymmenen vuotta syöny pillereitä, jätti ne pois ni kahen kuukauden päästä oli positiivinen tulos. Varmaan tsägästäkin kiinni, kun tietää miten vaikeeta toi joillain on.

Nojoo, tosi nopeaan kävi meilläkin tuo...pari kuukautta ja positiivista näytti. Ja kuvittelin olevani tuhkamuna :D
 
Eka alta kahdessa kuukaudessa ja toinen ekalla laakilla. Pienet on munat, mutta jäykät myrkyt. Nojoo, tätä on tyhjä jatkaa, ettei tahtomattaan pahoita kenenkään mieltä, kun toiset tekevät vuosia ja toiset ei välttämättä saa kytemään ikinä. Mutta valtavasti kieltämättä tuo lasten tulo muuttaa suhtautumista moniin asiohin ja opettaa ajattelemaan eri tavalla. Ja sittten kun noihin kiintyy päivä päivältä enemmän. Mie en tuon pojan kanssa oikein alkuun tiennyt miten siihen suhtautua ollenkaan, mutta nyt se on tärkeämpi kuin mikään. Muutaman päivän ollut taas mummolla 'lainassa', niin jo tuntuu, että ikävä on.
 
Onnittelut kaikille uusille iseille ja myös tuleville. Onhan tuosta jo neljä ja puoli vuotta aikaa kun meille syntyi tyttö. Meillä on ollut todella mahtavaa ja vieläpä olen saanut olla tytön kanssa paljon kotonakin. Kiitos siitä vaimolle. En olisi ikinä uskonut sitä elämän iloa minkä tyttö on meille tuonut ja sitä surua ja huolta silloin kun on kipeänä on oltu. On muuten aika mennyt ihan hullun nopeaa. pari vuotta ja tyttö lähtee jo kouluun.

(Meillä tärppäsi kans melkein eka laakista kun pillerit jätettiin pois.)
 
Olenko ainoa jota on alkanyt nyppimään muiden kersat tai paremminkin vanhempien kasvatusmetodit. Esim. VAUVAuinnissa yhdellä perheellä on mukana (oikeasti) vauvan lisäksi pari-kolmevuotias lapsi, joka sitten hyppelee pommilla sinne vauvojen sekaan kellukkeiden kanssa. Perheen vanhemmat ei huomaa tässä ongelmaa. Viime kerralla itseäni rupesi vituttamaan jo siinä määrin, että päätin että hyppään itse pommilla ensi kerralla sen kersan viereen. Ihan sama miten kotonaan käyttäytyvät, mutta luulisi nyt tajuavan että ihmisten ilmoilla pitää vähän katsoa miten toikkaroi.

Kun nyt alettiin valittamaan, niin ihmetyttää miten keski-ajalla esim. Korkeasaari ja Linnänmäki on. Kummatkin ovat suosittuja kohteita erityisesti lapsiperheiden keskuudessa. Korkeasaaressa en nähnyt käytännössä mitään opasteita, että missä mikäkin eläin on, missä kahvio tai WC:t on, jne. Ei nyt luulisi paikan menevän konkurssiin jos muutaman opastekyltin sinne pystyttäisi. Ehkä siellä on ajateltu, että kun eläimetkin paskoo häkkiinsä (ja karhut metsään) niin ihmisiltä se on ok myös.

Lintsillä vähän sama ongelma. Olutta kyllä saa joka ravintolasta, mutta eipä ole opasteita missä on lastenhoitohuone. No, eihän sitä paikkaa pyöritäkkään kun juopon lapsen säätiö, vai mikä se nyt oli nimeltään. Muutenkin itsellä hitsasi kiinni opastus ja toiminta kys. paikassa. Ostin minihupirannekkeen ja laitoin sen sitten vain omaan taskuun ja ajattelin näyttää sitä aina laitteeseen mennessä. Ekassa laitteessa kerrottiin että pitää käydä hakemassa joku "erikoisranneke", jos ranneketta ei laiteta lapsella. No menin sitten kysymään lipunmyynnistä että saisinko sellaisen "erikoisrannekkeen". Ei sellaista kuulemma tarvita, vaan ranneke pitää laittaa lapselle. Laitoin sitten rannekkeen lapselle jalkaan, kun kädestä se olisi revitty itkun kanssa aika nopeaan. Yritys mennä toiseen laitteeseen, mutta sinnekkään ei päässyt koska ranneke ei saa olla jalassa. Nyt vitutti jo niin paljon, kun en tiennyt että pitääkö sen rannekkeen olla sitten saatana vasemmassa vai oikeassa kädessä, että menin pyytämään rahat takaisin rannekkeesta, jotka yllättäen sainkin. Kiitos siitä. Muuten jäi paskan maku suuhun. Kesäduunareitahan ne työntekijät siellä on, mutta perkeleen kujalla.
 
Onnea! Täytyy kyllä myöntää että mulla oli vauvan tulon jälkeen melko pitkään sellainen epätodellinen olo ja vasta jotain kuukausi myöhemmin sitä alkoi vasta sisäistämään koko hommaa. Nyt tytär on kohta 6kk ja enpä voi muuta sanoa kuin että hieno on fiilis!!

Ei nyt suoranaisesti John R.:lle tämä viesti, mutta lainasinpahan just viestiäsi.

Minkälaisia ajatuksia teillä pienten lasten isillä on ollut ennen, kun kauniimpi osapuoli on tullut raskaaksi/synnyttänyt? Onko teillä ollut varma tunne, että haluatte lapsen? Suorastaan vauvakuume? Vai onko ollut semmonen epävarma olo tulokkaasta? Onko ollut ajatusta, että entä jos se "pillaakin" parisuhteen tai vastaavaa?

Olen tässä viime aikoina miettinyt tätä lisääntymis asiaa jonkin verran. Jos 20-vuotiaana minulta olisi kysytty, että haluanko lapsia. Vastaus olisi ollut ehdottomasti kyllä. Nyt vuosia on kulunut ja vastaus ei olekaan enää ehdoton vaan se on lähinnä 50/50.

En tiedä mikä on ollut syynä mielen muutokseen?! Ehkä se, että kaverini ovat saaneet lapsia. Toki he ovat olleet onnellisia ja hehkuttavat, että lapsi on upea juttu. Onpa tullut sitten vierailtua lapsiperheessa ja joskus jopa hoitanutkin kaverini lasta. Poistuessani kylästä lapsiperheestä / kun vanhemmat hakee lapsen takasin huostaansa on olo joka kerta ollut helpottunut, vaikka kummityttöni on mitä helpoin lapsi.

Kaupassa ja julkisissa yms. liikkuessa ärsyttää kitisevät, itkevät yms. lapset. En vain jaksa kuunnella sitä. Olenkin ajatellut, että lapsia pitää hankkia ihmisten vasta sitten, kun he voivat kulkea paikasta A paikkaan B omalla autolla.

Pelottaa myös, että miten käy seksielämän? En ole uskaltanut kavereilta sitä kysyä. Onko elämä edelleen :pano: vai joutuuko mies tyytymään illalla ilmeeseen :(?

Lapsi vie varmasti myös paljon vapaa-ajasta. Kerkeääkö harrastaa? Meneekö yöunet? Aamulla et pysty nukkumaan pitkään, kun lapsi herää 7.00 ja olet töissä sitten kärttysä, kun väsyttää? Lapsiperheen on todella vaikea järjestää vapaa-aikaa. Mitään ei voi sopia tarkasti ja tapaamiset on todella pikaisia, kun lapsi pitää viedä unille/syömään/rauhottumaan yms. Pelkään, että sosiaalinen elämä kärsii? Toisaalta lapsi kuulema tuo elämään jotain uutta, kun jostain joutuu luopumaan. En vain ole vielä käsittänyt mitä se tuo? Siksi kysynkin sitä teiltä, kun en ole kavereiltani ilennyt kysyä?

Onneksi vaimoni ajattelee asiasta samalla tavalla kuin minä. Vanhemmat ovat sanoneet, että kyllä teitä harmittaa 50-vuotiaina jos ette lasta hanki. Itse mietin, että jos sitten 50-vuotiaana olisi valmis isäksi ja se ei enää olekaan mahdollista niin ehkä parempi niin kuin tulla isäksi 35-vuotiaana ja huomata, että ei haluisikaan sitä lasta.

Onnea kuitenkin kaikille tuoreille vanhemmille!!!
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
.....................................!!

Olo on epävarma, varsinkin jos on eka lapsi tulossa.
Oma lapsi on niin eri juttu kuin "hoitolaiset", mulla oli samat tuntemukset muiden lasten kanssa vaikka helppoja olivatkin.

Seksistä ei varmaan tiedä kun sen lapsen tulon jälkeen, kyllä se aluksi on aika hiljasta, ihan fysikaalisistakin syistä, tuli lapsi mitä kautta tahansa. Mutta väitän, että sit kun sä ehdit sitä miettimään, homma luultavasti toimii kuten ennenkin. Hoidat oman osas isänä, niin vaimolle jää aikaa muuhunkin kuin lapsen hoitoon. Ja tääkin kannattaa jutella etukäteen vaimon kanssa.

Harrastaa ehtii, mutta vähemmän. Itse ainakin haluan olla mahd. paljon tytön kanssa. Oikeastaan on helpotus, kun on joku "tekosyy" eikä ole pakko harrastaa koko ajan. Toivon, että tulevan vanhemman arvot muuttuu niin paljon, että voi ihan hyvillä mielin jättää "turhat" menot ja harrastukset vähemmälle. Jos ei yhtään ole valmis tinkimään omistaan, ei kyllä mun mielestä ole soveltuva vanhemmaksi.
Se mitä saa, on niin paljon enemmän, kuin se mitä mahdollisesti joutuu karsimaan. Sitä ei kyllä varmaan mitenkään voikaan käsittää ennenkuin sulla se lapsi on, ja silloinkin ehkä vasta vähän ajan päästä, kun hommat on alkaneet rullaamaan, etkä oo enää niin paniikissa kaikista mullistukisista.
Ja ne kaverit, jotka ei ymmärrä sun tilannetta ei ole kovin hyviä kavereita.
Nukkumisesta en osaa sanoa, muutakun että ei oo väsyttänyt :D Sekin on niin lapsesta kiinni, toiset kitisee enemmän, toiset vähemmän. Mut ne kaudet menee nopeesti ohi.

Jotenkin sun tekstistä kuitenkin huomaa, että sulle lapsen teko sopis ihan hyvin, kun edes mietit näitä asioita. Tee vaan se lapsi heti, se kannattaa ;) Nelikymppisenäkään se mitään sen kummepaa oo kun 2-kymppisenäkään, elämänkokemusta on enemmän ja turhaa säntäilyä vähemmän. Mutta kun lapses olis lähdössä kotoa parikymppisenä, ootkin jo 60...

Lukekaa kaikki mahdolliset oppaat ja miettikää ne omien suodattimien läpi. Ja sitten kun lapsi on syntynyt, miettikää sama uudestaan ;)

Ei kun lapsen tekoon ja hoidat lapses kunnolla, se palkitsee varmasti!

J
 
Tänään oli aika surkeaa lähteä yövuoroon töihin, kun poika oikeastaan ekaa kertaa kipeänä. Semmonen saatanan räkätauti siihen eilen iski ja tämä päivä oli kyllä ihan karmea sen itkemisen ja väninän kanssa. Sitten kun miun piti lähteä, niin huusi vaan ja käpertyi jalkaan kiinni. Enemmän se äiti vielä
säälittää, kun nyt on miun isyysloman jälkeen ensimmäistä yötä aivan kolmestaan noiden kanssa kotona. Tyttö aloittaa itkemisen joka ilta joskus seitsemän-kahdeksan aikoihin ja sitä jatkuu tuonne yhteentoista asti ja nyt on tuolla pojalla vielä tuo tauti, niin sekin huutaa koko ajan. Voipi se vaimolla hermolle ottaa...
 
Olenko ainoa jota on alkanyt nyppimään muiden kersat tai paremminkin vanhempien kasvatusmetodit. Esim. VAUVAuinnissa yhdellä perheellä on mukana (oikeasti) vauvan lisäksi pari-kolmevuotias lapsi, joka sitten hyppelee pommilla sinne vauvojen sekaan kellukkeiden kanssa. Perheen vanhemmat ei huomaa tässä ongelmaa. Viime kerralla itseäni rupesi vituttamaan jo siinä määrin, että päätin että hyppään itse pommilla ensi kerralla sen kersan viereen. Ihan sama miten kotonaan käyttäytyvät, mutta luulisi nyt tajuavan että ihmisten ilmoilla pitää vähän katsoa miten toikkaroi.

Joo, saatana. välillä tuntuu että tekisi hyvää tehdä (tuleville) vanhemmille joku testaus ennenkuin annetaan lupa jättää ehkäisy pois. Eilen kaupassa käydessä oltiin kassalla ostoksia keräämässä 5 kuukautinen poikamme ostoskärrien lastenkopassa. No samalle kassalle tuli joku nainen ehkä 4-5-vuotiaan poikansa kanssa joka istuskeli rattaissa. Tämä poika oli sitten tympääntynyt ja yritti ilmeisesti kiinnittää meidän pojumme huomion itseensä, aluksi alkoi jotain sössöttää pojalleni, sitten kun ei reaktiota tullut niin alkoi huutaa täyttä kurkkua vauvallemme. Vittu, se äiti vaan jotain hiljakseen et "ei petteri, ei noin kovaa, äläs ny..." ja pentu jatkaa kurkku suorana kailottamista, alkoi jo melkeen tulla meidän kaverille itku kun joku vieressä pitää helvetinmoista meteliä. Mulkaisin sitten murhaavasti tätä penskaa ja äitiä, varmaan minua pitävät hirveänä natsina tai psykopaattina, kun en anna rakkaan pikku petterin ilmaista itseään, mutta jotain rajaa sentään, luulisi toisen vanhemman tajuavan ettei muiden pienille lapsille karjuta.
 
Tyttö kasvaa ja kaukalosta tarvis siirtyä turvaistuimeen. Onko kellään kokemuksia BeSafe IZI combista isofixillä? Käytiin kattomassa jotain recaroa myös mutta se oli kasvot menosuuntaan oleva istuin. Tyttö nyt puoli vuotias ja heinäkuussa lomalle lähtö eli sitä ennen tarvii istuin hommata.
 
Ilmoittaudunpa minäkin nyt tähän ketjuun :) Tänä aamuna syntyi meidän esikoinen ja tyttöhän sieltä tuli :)
Nyt sitten opettelemaan, että mitäs siihen isän toimenkuvaan oikein kuuluikaan ;)
 
Onnea :)
 
Ilmoittaudunpa minäkin nyt tähän ketjuun :) Tänä aamuna syntyi meidän esikoinen ja tyttöhän sieltä tuli :)
Nyt sitten opettelemaan, että mitäs siihen isän toimenkuvaan oikein kuuluikaan ;)

Congrats!! :)

"Suuret rakastajat tekevät tyttölapsia."

t. tyttölapsen isä
 
Onnea MTM:lle! Tulet huomaamaan että aika paljon enemmän siihen isyyteen/vanhemmuuteen kuuluu kuin mitä aluksi osaa odottaa.

[pelottelu]Meillä kakru huusi yötä päivää ensimmäiset seitsemän viikkoa, ei siinä paljoa nukuttu. Ja mitä olen tarinoita kuullut, me päästiin helpolla:) [/pelottelu]

Mutta tuon alun valvomisen jälkeen tytär on ollut melkoinen enkeli ja mukavaa on ollut!!
 
Ilmoittaudunpa minäkin nyt tähän ketjuun :) Tänä aamuna syntyi meidän esikoinen ja tyttöhän sieltä tuli :)
Nyt sitten opettelemaan, että mitäs siihen isän toimenkuvaan oikein kuuluikaan ;)

Kovasti onnea täältäkin suunnalta. Muistahan pistää päivityksiä tähän ketjuun. ;)

Ja mitä tulee lapsen haluamiseen tai vauvakuumeeseen, niin jotenkin sitä lähempänä 30 vuoden ikään tuntui itsestäänselvältä että lapsia haluaa, olihan tuosta puhuttukin jo vaimon kanssa aikaisemmin. Eipä itsellä mitän vauvakuumetta koskaan ollut. Enemmän se oli sellaista pelonsekaista tunnetta. Eli vaikka sitä ensimmäistä lasta odotti, niin silti se oli enemmän pelottavaa kuin mitään muuta. Mutta ihan terveellä tavalla, tottakai sitä ajattelee että onko minusta isäksi ja osaanko yhtään mitään. No eipä sitä alussa osannutkaan, mutta jotenkin luonnostaan tuokin lähti liikkeelle. Ja totta helvetissä se lapsen tulo muuttaa montaa asiaa. Se sosiaalinen elämä vain muuttuu. Ei sitä 1 vuotiaan rasavillin kanssa ihan jokapaikkaan mennä kylään noin vain. Taas toisaalta kaveripiiriin väkisinkin tulee muita samassa tilanteessa olevia ja tällöin se kyläilykin on täysin luonnollista ja lapset löytävät yhteisen leikin minuutin tutustumisen jälkeen.

Kyllä nämä pienet ihmiset paljon sisältöä elämään tuo. Ei sitä oikein jaksa jokaista vanhan elämän kyläreissua enää muistella. Ja harrastamaankin ehtii jos nyt ei ihan elämäntapa se harrastus ole.

Mutta muutos arkeen tulee varmasti, sitä on turha kenenkään kiistää!
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom