Pienenä poikana päättelin kun olin oksennustaudissa, että se oksennushan pyrkii koko ajan tulemaan ylöspäin, joten jos nostan jalat ylemmäs kuin pään, muuttaa se suuntaansa. Ei tullut mieleen, että ei se oksennus mihinkään tiettyyn suuntaan yksistään liiku. Uskomusta vahvisti vielä se, että se tosiaan helpotti oloa kun laittoi jalat jonkin korokkeen päälle. Johtui kyllä siitä, että vatsalihakset rentoutuu silloin paremmin.
Joskus ala-asteikäisenä sain "pienen" sätkyn kun kiipesin mummolassa saunan vintille ihmettelemään, ja heti rappusten yläpäässä oli vanha puujalka joka oli kuulunut äidin isän isälle. Näytti siinä hämärässä enemmän kuin aidolta. Siitä lähtien sitten pelkäsin, että se alkaa pomppimaan mun perässä, enkä uskaltanut mennä lähellekään. Järki kyllä sanoi jotain ihan muuta, sen muistan, mutta pelästyin silloin niin helvetisti, että mielikuvitus alkoi laukkaamaan.